Mitä kirjoja kesken tällä hetkellä?

Koulussa alkoi kotimaisen kirjallisuuden kurssi ja siellä luetaankin sitten kyseistä kirjallisuutta 50-luvulta nykypäivään. Maanantaiksi pitäisi olla luettuna Jorma Korpelan Tohtori Finckelman, joka on kyllä ihan hyvin edennyt, vaikka välillä kerrontatyyli hieman häiritsee toistojensa vuoksi.

Toinen kirja, mikä on odottamassa lukemista, on Paavo Rintalan Sissiluutnantti, mutta sitä nyt ei vielä maanantaiksi tarvitse lukea.

Edgar Allan Poe - Kootut kertomukset

Varsinaisesti kesken (ts. aion lukea lähiaikoina loppuun) on Clive Barkerin The Damnation Game ja Milja Kauniston Piispansormus.

Sen jälkeen ajattelin tarttua joko Salla Simukan Lumikki Andersson -sarjan kahteen viimeiseen, tai hyllyssä olevaan tietokirjaan... kukista.

Ulla-Lena Lundbergin Jää, Finlandia-voittaja, joka on hurmannut monet. En olisi varmaan tullut tarttuneeksi kirjan ellei se olisi luettavana eräässä lukupiirissä. Kolmasosan lukeneena voin todeta, että ei kyllä ole kirja minun makuuni.

Jaarittelu milloin lypsämisestä, milloin heinänteosta ja ylipäänsä papin ja "pastorskan" pienestä ja tylsästä elämänpiiristä ei kiinnosta. Päähenkilöt ovat typeriä. Kerronta, jota on kuvattu "kirkkaaksi, kuin tunturipuro" on minusta lähinnä naiivia. Ilmesesti viimeisessä kolmanneksessa on äksöniä ja tragediaa, että sitä odotellessa.

John Green: Kaikki viimeiset sanat
Antti Holma: Järjestäjä
Erkka Filander: Heräämisen valkea myrsky
J.R.R. Tolkien: Hobitti eli Sinne ja takaisin

George R.R. Martin - Lohikäärmetanssi osa 2
Umberto Ego - Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki
Olavi Paavolainen - Synkkä yksinpuhelu

Yritän lukea yhden kirjan kerrallaan mutta kirjaston varaukset pitää sotkevat toisinaan listaa.

Kuninkaiden koitos. Tähän mennessä Tulen ja jään laulu on mielestäni vähän jännä sarja, koska se on hyvin kirjoitettu, paikat, hahmot ja historia ovat hyvin luotuja ja mielenkiintoisia, mutta se ei silti aivan iske. Ehkä siitä puuttuu se tietty jokin. Parasta kirjoissa on politikointi, mikä on ihan hyvä asia ottaen huomioon tarinan aiheen.

Aloitin juuri spontaanisti lukemaan Ajan pyörää uudestaan alusta. Yllätyin siitä, kuinka hyvin se taas nappasi mukaansa. Kolmessa päivässä olen lukenut lähes 200 sivua Vaarojen taivalta. Tässä sarjassa ehdottomasti on se jokin. Aloitus on hidas, hitaampi kuin muistin, ja onhan sarja juoneltaan etenkin alussa tuttua perusfantasiaa. Mutta tunnelma on täydellisesti kohdallaan. Eiköhän sarja mene läpi tämän vuoden aikana, ennen kuin Wheel of Time Companion ilmestyy marraskuussa. Sitä odotellessa.

Pasi Ilmari Jääskeläisen kokoelma Taivaalta pudonnut eläintarha on yhtä novellia vaille luettu. Kiehtovia ideoita. Lumikko ja yhdeksän muuta on päässyt lukulistalleni.

Sitten on vielä Gilgamesh. Äikän kurssilla sai valita, lukeeko sarjakuvateoksen, runokokoelman vai näytelmän. Suurin osa luonnollisesti valitsi Aku Ankkaa, Karvista ja muuta vastaavaa, joten kaipa maailman vanhimman eepokseen lukemisesta saa sitten vähän lisäpisteitä.

Rick Yancey'n Ääretön meri ja Stephen Kingin Cujo. Sitten tietenkin Hugleikur Dagsson'in Huumorin musta kirja ja joku aforismeja sisältävä kirja :3 Ihmeellisen vähän kesken tällä hetkellä owo

Edelleenkin ne kaksi ikuisuusprojektiani, Arthur ja Necronomicon...
Päälukemisena Dean Koontzin ensimmäinen Odd Thomas - Hiljaisten kaupunki ja työmaan ruokatunteja viihdyttämään aloitin tänään Lauri Eirolan ennakkokappaleen Assurin kehrä; vaikuttaa alun perusteella ihan mielenkiintoiselta historialliselta romaanilta.

Anton Tšehovin Aro ja muita novelleja

Antti Holma: Järjestäjä
Aluksi vaikutti ihan mielenkiintoiselta ja haukalta, mutta jotenkin ei vaan jaksais.

Karin Ehrnrooth: Vinoon varttunut tyttö
Eipä juuri kiinnosta henkilön omaelämäkerrallinen romaani. Yritän lukea, koska oli lukupiirin kirjana.

Se pirun Hobitti.. Ei tunnu ikinä olevan aikaa lukea sitä tytölle, kun on aina jossain kavereidensa kanssa.

Viikonloppuna tuli katsottua Nälkäpeli-elokuvat... joten The Hunger Games aloitettu uudelleen.

Erin Morgensternin Yösirkus edistyy todella hitaasti. Kirjan alku oli hyvä ja tarina omaperäinen, mutta puolen välin jälkeen meno on lopahtanut rakkaustragediaksi, josta minun on vaikeaa kiinnostua.

George R. R. Martin: Valtaistuinpeli
Sain viimeinkin aloitettua tämän ja jäin kyllä heti totaalisesti koukkuun Martinin kirjoitustyyliin! Todellista nautintoa tämän lukeminen ainakin tähän mennessä...

J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta - Sormuksen ritarit
Risingshadow:n lukupiirikirjana. Jospa kolmas kerta toden sanoo ja saisin tämän vihdoinkin luettua myös loppuun asti!

Tove Jansson: Taikurin hattu
Vähän vastapainoa eeppiselle fantasialle...

Ajan Pyörä odottaa alottamistaan sängyn vierellä. Odotan sopivaa iltaa et voin sen alottaa. Terry Pratchettin Kiekkomaailman kirjojen luku järjestyksessä loistavan kirjailijan poismenon vuoksi. Muistoissa sininen maa on scifi puolella luvussa. Sitten Toinen Maailman Sota Anthony Beevorilta ettei vain fantasiaa ja scifiä pelkästää.

Viime aikoina on tupannut olemaan useampi kirja kesken, erilaiset mielentilat vaativat erilaista kirjaa...

Terry Pratchett: The Long Mars
Alussa vasta, kaksi edellistä osaa oli ihan viihdyttäviä.

Best of Judge Dredd: Classic Strips from the Galaxy's Greatest Judge
Vähän pettymys, pidemmät tarinat katkeavat kesken ja viittaavat jatkamaan toisissa kokoelmaniteissä.

Richard Overy: The Bombing War: Europe 1939-1945
Alkanut hyvin, mielenkiintoista analyysia englannin pommitusten vaikutuksista. Harmillisesti pienemmät pommituskampanjat (esim. Helsingin pommitukset) ovat tainneet jäädä kirjasta kokonaan puuttumaan.

Christopher Clark: The Sleepwalkers: How Europe Went to War in 1914
Raskas alku, sata sivua Serbian sisäpolitiikasta 1900-luvun alkuvuosina uhkasi puuduttaa. No, taustoitukset lienevät kohta takana, sitten päästään käsittelemään sodan välittömiä syitä.

Yöpöydällä odottaa Neil Gaimanin ja Terry Prachettin Good Omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch, jonka sain parin vuoden jahkailun jälkeen kysyttyä kaverilta lainaan. En ole mikään suuri Gaiman tai Prachett -fani, mutta jostain syystä Good Omensiin olen törmäillyt internetin ihmeellisessä maailmassa sen verran paljon, että se jäi jotenkin vaivaamaan. Kansien lukemista pidemmälle en ole vielä päässyt, enkä varmaan muiden kiireiden vuoksi pääsekään ennen ensi viikkoa, mutta josko sitä huhtikuussa tarttuisi tuohon opukseen.

Donna Tarttin Tikli

Patrick Süskindin Parfyymi on nyt kesken. Kauniisti kirjoitettu teos, jossa tärkeässä osassa olevat tuoksut ja hajut on osattu ilmaista myös sanallisesti elävästi. Pariisi ja 1700-luku tuovat mieleeni ehkä yllätyksettömästi Victor Hugon Kurjat, mutta mielestäni myös Süskindin tyylissä on samaa kuin Hugolla. Ehkä se on tarkoituksellista.

Ensimmäistä kertaa lukiessani tapahtumat sijoittuvat mielessäni joidenkin kohtausten osalta teatterin näyttämölle. Eivät tosin kaikki. Onko kenelläkään muulle käynyt jonkin kirjan kanssa siten että jokin siinä saa ajattelemaan että seuraakin näytelmää? Kummallista.

Pidän kyllä kirjasta ekan neljänneksen perusteella. Ehkä voisi katsoa siitä tehdyn leffankin.