Mitä kirjoja kesken tällä hetkellä?

Adolfina, vaikuttava lista klassikoita Kun taannoin Facebookissa kiersi "elämääsi eniten vaikuttaneet kirjat" -meemi, huomattiin muutaman kaverin kanssa, että listoillemme ylsi tosi monta klassikkoteosta ja -kirjailijaa. Erityistä oli, että niihin kaikkiin oli tullut tutustuttua lukioaikoina tai muutamassa tapauksessa vähän nuorempana, mutta lukioaikojen jälkeen klassikot olivat joko jääneet lukematta tai ne eivät olleet enää tehneet samanlaista vaikutusta. Minullakin lukioaikoina luettu Täällä Pohjantähden alla vaikutti suorastaan jatko-opiskeluvalintoihini, mutta klassikkokausi tyssäsi sitten jossain välissä Juhani Ahoon eikä ole saanut jatkoa Raportoihan, miten sinulle käy!

Mitä kesken oleviin kirjoihin tulee, niin minulla on tällä hetkellä aktiivisesti kesken Effie Calvinin The Queen of Ieflaria (2018). Törmäsin sen esittelyyn kaverin kirjablogissa ja kysäisin sitä lainaan hänen hyllystään. Kyseessä on ohut fantasiakirjanen, jonka perusajatus kietoutuu sen ympärille, että vieraan maan prinssin kanssa naimisiin matkalla ollut prinsessa Esofi huomaa perille päästyään, että matkan aikana prinssi on kuollut. Esofi lupautuu naimaan seuraavana perimysjärjestyksessä olevan henkilön, koska poliittinen tilanne on tulenarka ja hänestä riippuu, saadaanko maagisia sotavoimia organisoitua valtakuntaan hyökkiviä lohikäärmeitä vastaan. Seuraava perijä kuitenkin osoittautuu hänkin prinsessaksi. Tämä ei sinänsä ole iso ongelma Calvinin luomassa maailmassa, mutta tulevien perijöiden varmistaminen herättää kysymyksiä. Lisäksi kruununprinsessa Adale on kova juhlimaan, ryyppäämään ja pakenemaan yllättäviä uusia velvollisuuksiaan.

Tarina ja maailma eivät ole hirveän moniulotteisia, mutta tuoreet näkökulmat piristävät. Mikäli kaveri hommaa toisenkin osan (joka on näköjään jo ilmestynyt), voisin lukaista mielelläni senkin.

Nyt on kesken Katherine Addisonin The Goblin Emperor. Pokkarin pituus on noin 500 sivua, ja olen tähän mennessä lukenut 300. Kirja ilmestyi vuonna 2014, ja sai kovasti huomiota. The Goblin Emperor voitti parhaan fantasiaromaanin Locus-palkinnon, ja pääsi ehdolle Hugoon, Nebulaan sekä World Fantasy Awardiin. TGE on yksittäinen teos, mutta Addison kirjoittaa parhaillaan uutta kirjaa, joka sijoittuu samaan maailmaan.

"Katherine Addison" on itse asiassa Sarah Monetten salanimi. En ole lukenut mitään Monettelta, joten The Goblin Emperor on ensi tutustumiseni kirjailijaan. Pidän romaanista, ja tähänastisilla näytöillä sille tulee neljä tähteä tietokannassa. Kirja on kerrottu kokonaan yhdestä näkökulmasta. Päähenkilö on Haltiamaan keisarin nuori poika, puoliksi haltia ja puoliksi peikko (goblin). Tarina alkaa siitä, että hän nousee yllättäen valtaistuimelle.

Addisonin proosa on erittäin hyvää. Kirja keskittyy hovielämän kuvaamiseen, ja yhtään toimintakohtausta ei ole vielä tullut vastaan. Myös hahmonkuvausta täytyy kehua, erityisesti 18-vuotiaan päähenkilön. Hän on elänyt aina syrjäseudulla, eikä hänellä ole koulutusta keisariksi tai mitään tietoa hovin tavoista. George Martin moitti blogiarviossaan nimiä liian pitkiksi ja vaikeasti äännettäviksi, mutta minulle suomalaisena ne eivät tuntuneet mitenkään hankalilta. Kirjan liitteistä löytyy ääntämisohjeet, jotka ovat hyvin selkeät.

Siitä olen samaa mieltä GRRM:n kanssa, että kirjassa on todella paljon henkilöitä, mikä välillä hankaloittaa lukemista. On pakko säännöllisesti katsella teoksen lopun hakemistoa. Ja hahmojen puhuttelutermit täytyy oppia. Esimerkiksi naimisissa olevaa korkea-arvoista aatelisnaista puhutellaan tittelillä dach'osmerrem, naimatonta taas dach'osmin. Addison on nähnyt vaivaa tarinan lingvistiseen puoleen, mikä tekee lukukokemuksesta rikkaamman.

Jotta The Goblin Emperorista voi pitää, niin täytyy tykätä muodollisten hovitapojen ja keskustelujen kuvauksista. Kirjan haltioille etiketti on erittäin tärkeää. Keisarin hovi on monimutkainen paikka, jossa on erilaisia instituutioita, joille valtion hallintoa on jaettu. Lukija oppii näistä yhtäaikaa päähenkilön kanssa. Romaani ei alussa ollut mitenkään helppolukuinen, mutta kunhan tarinaan pääsi sisään, teki sen syvällisyys vaikutuksen.

Kehuistani huolimatta The Goblin Empire ei tunnu miltään huippukirjalta, mutta tarinaa on vielä jäljellä kaksisataa sivua. Sanotaan lopuksi se, että TGE:n fantasiamaailma on steampunk-vaikutteinen, esimerkiksi ilmalaivoja löytyy. Ja kuten Martin blogissaan mainitsi, on fantasiaelementtien osuus yllättävän matala. Scott Lynch kommentoi kirjaa näin:

“Challenging, invigorating, and unique. If courtly intrigue is your wine of choice, The Goblin Emperor is the headiest vintage I've come across in years.”

Nyt on työn alla Naoki Urasawan mangasarja Monster. Yhteensä 18 pokkaria ja olen edennyt jo hieman yli puoliväliin.

Monster on tähänastisen perusteella kyllä harvinaisen hienoa ja ajatuksia herättävää sarjakuvaa, vaikka tuommoinen dekkari/mysteerigenre ei yleensä kiinnosta niin paljon kuin scifi ja historialliset tarinat. (Olin lukenut Urasawalta aikaisemmin 20th century Boys sarjan ja nähnyt Master Keaton mangasarjasta tehdyn animen ja tykkäsin niistäkin tosi paljon.)

haplotus kirjoitti: onneksi oheislukemistoa on myös kertynyt. Etenkin Fire & Blood kiinnostaa kovasti.

Sanotaan vinkkinä, että "oheislukemistosta" Fire & Blood kannattaa lukea ennen The World of Ice and Firea. Maailmankirjassa kerrotaan tiivistetysti Targaryenien valtakauden tapahtumat, mutta Fire & Blood on yksityiskohtainen kuvaus hallintokauden ensimmäisestä puoliskosta. TWoIaF tavallaan spoilaa F&B:n, ainakin jos teokset lukee peräkkäin. Suosittelisin lukemaan myös A Knight of the Seven Kingdomsin ennen maailmankirjaa.


Kun nyt kerran kirjoitin tähän ketjuun, niin vastataan otsikon kysymykseen... Minulla on kesken K.J. Parkerin yksittäinen romaani Sharps vuodelta 2012. Olen vasta teoksen alussa, sivuja on takana noin 70. Mutta tykkään kyllä tähän asti lukemastani. Vaikuttaa siltä, että Sharpsin maailmassa ei ole mitään taikuutta tai yliluonnollista. Mutta asia voi muuttua, kunhan pääsen kirjassa eteenpäin.

Olin lukenut ennestään Parkerilta neljä lyhyttä tarinaa, mutten yhtään täysmittaista romaania. Olen tykännyt novelleista, Parkerilla on omanlainen kertojanääni, jonka heti tunnistaa. Viime vuonna antologiassa The Book of Magic julkaistu The Return of the Pig teki erityisesti vaikutuksen. Päätin vihdoin kokeilla Parkeria pidemmässä muodossa.