Mitä kirjoja kesken tällä hetkellä?

Pisania kirjoitti:
Pääsin viimein Murakamin Tanssi tanssi tanssin puoliväliin ja tein päätöksen, että lakkaan kiduttamasta itseäni tämän hepun kirjoilla. Tykkäsin niistä ennen, mutta jo aika kauan niihin on tullut tartuttua jostain velvollisuudentunteesta. Jos vaikka sittenkin uusi kirja osoittautuisi yhtä hyväksi kuin joskus muinoin. Mutta ei. Ne ovat niin samakaltaisia keskenään, että ärsyttää. Poistin lukulistaltani siellä ilmestymisestään asti roikkuneen Komtuurin surman. 800+ sivua tätä samaa häröyttä, ei kiitos enää.

Minä en ole ennestään lukenut yhtään Haruki Murakamin kirjaa, mutta uutuuskirjojen listalla ollut Vieterilintukronikka vaikutti kiinnostavalta. Laitoin kirjastoon varauksen, kirja saapui ennen joululomaa. En ollut tarkistanut sivumäärää mistään, joten varaushyllyssä odottanut 872 sivun mötikkä oli jonkinmoinen järkytys.   Olen nyt menossa sivulla 385. Ihan rattoisasti ovat joulupyhät kuluneet, kun on 


En tosiaan pysty vertaamaan tätä kirjailijan muihin teoksiin, esimerkiksi onko kuinka samankaltainen. Mielestäni teksti on edennyt ihan sutjakkaasti. Tuon häröilyn voin kyllä allekirjoittaa, mutta ei ole toistaiseksi ärsyttänyt. Mielenkiinto on säilynyt, kun tapahtuu kaikenmoista omituista. Tai odotetaan, mahtaisiko kohta tapahtua jotain, esimerkiksi puhelin soida, mikä sekin on ollut ainakin toistaiseksi ihan koukuttavaa. 

Minulla on kesken myös Madeline Millerin Kirke, josta loppui kertaalleen laina-aika, mutta kävin lainaamassa uudelleen. Olisi hyvä jatkaa loppuun joskus lähiaikoina, kun tähänastinen tarina on vielä hyvin muistissa. Sen kanssa tosin pääsi käymään niin, että laina-ajan huvetessa vilkuilin myös kirjan tulevia tapahtumia. Lukuinnolle ei tee hyvää sellainen kurkistelu, kun ei sitten enää ole niin mielenkiintoa saada selville, mitä mahtaa tapahtua.   

Omassa hyllyssä on kesken Smithin Zothique, mutta koska se on novellikokoelma, ei lukemisen keskeneräisyys tunnu niin... keskeneräiseltä. Eduard Verkinin Sahalinin saari on myös omana ja kesken, ollut nyt jo yli vuoden. Tykkäsin lukemastani, mutta lukeminen oli muistaakseni melko hidastempoista ja vaati keskittymistä. On tarinoita, jotka imaisevat mukaansa, mutta miksi nimitetään sellaisen vastakohtaa... Sanotaan vaikka, että tarina sillä hetkellä vastusteli luetuksi tulemista. Aion silti lukea loppuun. Täytyy varmaan myös alku silmäillä uudelleen. 

Luen Kersi Juvaa TSH:ssa mentoroineen Eila Pennasen esseekokoelmaa "Luettua, läheistä" vuodelta 1990 ja olen hyvin hämmentynyt. Välillä Pennanen kirjoittaa lähes referaatteja kirjoista, välillä pääsee pintaan analyysiakin, ja silloin se on terävää ja hyvää. Mutta vilkuilen varmaankin loppuun, ja luen lähinnä niiltä osin kunnolla, joilla silmäilylukeminen antaa osviittaa että voisi olla jotain lukemisen arvoista.