Paras kirja/ kirjasarja ikinä?

Paras kirja on ehdottomasti "Nimeni on Skellig" ja paras kirja sarja Susiraja tai Varjojen kaupungit.

Niksu kirjoitti: Taru Sormusten Herrasta on paras kirja. Sen lisäksi vaikutuksen on tehnyt Donna Tartin Jumalat Juhlivat Öisin.

/ketju

Ehdottomasti paras ikinä lukemani kirjasarja on Nälkäpeli (Suzanne Collins), jonka kirjoista ensimmäinen on suosikkikirjani.
Tykkään myös todella paljon Rakkaus ei katso aikaa -(Kerstin Gier), Outolintu- (Veronica Roth), Harry Potter- (J.K. Rowling), Night School- (C.J. Daugherty) ja Susiraja-sarjasta (Elina Rouhiainen).
Pidän myös paljon amerikkalaisista tyttökirjaklassikoista kuten Runotyttö-sarjasta (L.M. Montgomery).
Näitä kirjoja ja kirjasarjoja, joista pidän, on paljon enemmänkin, mutta tässä oli varmaan keskeisimmät. On myös paljon sarjoja ja kirjoja jotka haluaisin vielä lukea.

Paras se-ja-tämä on haastava kysymys, samoin kuin edes suosikkien listaus, koska on niin paljon hyviä teoksia joihin on elämänsä varrella tutustunut ja parhaiten mielessä ovat tietysti tuoreimmat kokemukset. Tai sitten ne ihan ensimmäiset, jotka iskivät kovaa ja korkealta.

Mutta jos miettisin itse kirjoja, jotka jaksan lukea säännöllisesti uudelleen vaikka osaan tarinan jo lähes ulkoa niin ehkäpä Jeff Longing Helvetin piirit sekä Greg Bearin Eon tai Blood Music ja Vernor Vingen Linnunradan ääret olisivat vahvoilla ehdokkaina (käytän kirjoista nyt sitä nimeä, joka minulla hyllystäni löytyy). Eon toimii myös "kirjasarjana" jatko-osansa Eternityn kanssa. Ja tietysti jo mainittu Iain M. Banksin Kulttuuri, mistä suosikkini on ehkäpä Tähystä tuulenpuolta.

Fantasian puolelta selvästi jo sarjaksi, ja itselläni jopa Sormusten herran edelle, nousee Ursula K. Le Guinin Maameren velho (ja Le Guinin novelli The Ones Who Walk Away from Omelas on eräs vaikuttavimpia kirjallisia teoksia mitä olen koskaan lukenut).

Yksittäisiä vaikuttavia teoksia miettiessäni, joihin ei kuitenkaan tule tartuttua kovin usein vaikka ne hyllystä löytyvätkin, taas mieleen nousee Harry Harrisonin Kuoleman planeetta, Alfred Besterin The Stars My Destination sekä Robert A. Heinleinin Job: A Comedy of Justice ja ilmeisesti kesälukuhaasteessakin oleva Arthur C. Clarken Lapsuuden loppu.

Taitaa se olla tuo Simon Scarrown Gladiaattori -sarja. Kolmas osa ilmestyi juuri englanniksi c: suosittelen!

siis jos mangasarjoja ei lasketa...

darlah nollaykköselle~ Olen lukenut monia kirjoja samalta tekijältä (jonka nimeä en juuri nyt muista)
Eikös niitä ollu Tulennielijä, Tikkerisilmä ja Pimeän peli?

Mulle parhainta ikinä on kliseisesti Harry Potterit. Niissä vaan on sitä taikaa. Ihan mieletön sarja, se koko maailma, juonet ja henkilöhahmot on upeita! Aloitin Potterien lukemisen jo n.9-vuotiaana enkä vieläkään näin 18-vuotiaana ole lukenut mitään Potterin vertaista. Todella hyviä kirjoja/sarjoja oon toki lukenut mut Potteri on ikuinen ykkönen

Pitää varmaan tänne kirjoittaa se paras kirja jonka luen joka vuosi. Kirja ei ole mitenkää fantsiaa tao scifiä mutta on SE KLASSIKKO

Väinö Linna - Tuntematon Sotilas
Sain kyseisen kirjan pappaltani 7 vanhana joululahjaksi. Muutama päivä joulun jälkeen pappa siirtyi parempaan paikkaan. Kirja on painettu vuodella 1954 eli on sitä ensimmäistä painoa ja siinä on kirjailijan pappalle kirjoittama omistua.

Chuck Hoganin ja Guillermo del Toron Vitsaus-trilogia on jäänyt kyllä vahvasti mieleen kirjasarjana, josta olen pitänyt. TV-sarjakin on ollut viihdyttävää katseltavaa.

Sitten on George Orwellin Eläinten vallankumous, jonka olen lukenut muutamaan otteeseen.

Lempikirja on Patricia A. McKillipin - Basiliskin laulu. Mutta se ei suinkaan ole paras kirja minkä olen lukenut.

Parasta kirjaa en osaa sanoa. Yksittäiset kirjat on yleensä parempia kuin sarjat, mutta jos hyvälle kirjalle ei ole jatkoa, sitä toivoisi.

Normista poiketen en pidä Tolkienista. Se on vaan tylsää. Pitänee vielä kokeilla alkuperäiskielellä. Myös Potterit on vähän plääh.

Hyviä kirjailijoita:
(ei järjestyksessä)
Christopher Paolini
Brandon Mull
Patricia A. McKillip
Osa Carolyn Keene nimen takana toimivista (ihan oikeasti)
Rick Riordan

Omalla kohdalla se taitaa olla Pratchettin Kiekkomaailma-sarja, mikä ei tarkoita etteikö olisi muitakin kirjoja joista olen pitänyt, jopa sellaisia mitkä voisi laskea ns. lempikirjoiksi.

Kiekkomaailma sillä perusteella että ne ovat kirjoja joita tulee luettua aina uudestaan ja joita en ikinä myy pois, jotka huvittavat ja saavat ajattelemaan, joihin liittyy paljon muistoja ja joiden parissa tutustuin aikuisempaan fantasiaan sekä opettelin englantia... ja jotka taisivat muokata minua myös ihmisenä?

Paras sarja on ehdottomasti Martinin Tulen ja jään laulu, vaikka kaksi viimeistä kirjaa eivät ole aivan ensimmäisien tasolle yltäneetkään.

Muita hyviä sarjoja:
Eddings: Belgarionin/mallorean tauru
Salvatore: Musta haltia (ainakin ensimmäiset sarjat)
Rowling: Harry potter
Tolkien: Sormusten herra

Harvinaisempana mainitsen vielä Louis Mastersonin kirjoittaman länkkäri sarjan Morgan Kane. Sarjassa on 80 osaa ja se sijoittuu sisällissodan jälkeiseen amerikkaan. Sarjassa esiintyy monia tunnettuja henkilöitä, kuten Daltonit, The wild bunch, wyatt Earp ja monia muita aikalaisia. Kane myös vanhenee sarjassa, ja sarjalla on selvä alku ja loppu. Kirjat ovat kuitenkin enimmäkeen itsenäisiä teoksia.

Ehdottomiin lemppareihini lukeutuvat erityisesti:

Sarjat
Robin Hobb: Näkijän taru
Robin Hobb: Lordi Kultainen
Margaret Weis ja Tracy Hickman: Kuolemanportti

Yksittäiset kirjat
Ken Follett: Taivaan pilarit
George Orwell: Vuonna 1984
Majgull Axelsson: Huhtikuun noita

Sekä puolisen tziljoonaa fantasiaromskua ja ei-fantasia-klassikkoa.

No okei, piti valita vain yksi, joten voittaja on...
ROBIN HOBB: NÄKIJÄN TARU.
Hobb osaa todella upeasti rakentaa keskenään hyvin erilaisia hahmoja sekä hyödyntää fantasiakirjallisuuden peruselementtejä ilman, että ne tuntuisivat negatiivisella tavalla kliseisiltä.

Täällä on nyt listattu 10 kirjaa minkä jokaisen pitäisi lukea listauksia. Itselleni tuli niistä mieleen, että onko teille tullut kirjaa joka kolahtaa niin kovaa että se tulee luettua uudelleen ja uudelleen.

Itselleni on käynyt näin ja pidän kyseistä kirjaa parhaan mitä tiedän. Voin koska vain lukea sen ja sytyn joka kerta mukaan.

Väinö Linna - Tuntematon Sotilast
Kyseinen sain 10 vanhana vaariltani joululahjaksi. Vaari puhui aina kirjasta ja elokuvista, koska oli osana auttamassa Molbergin versiossa (Lahtisen roolittanut Pertti Koivula opetteli hämeen murteen vaarin opeilla). Ensimmäinen lukukertani oli pienen pojan sotaleikeistä syntynyt kipinä lukea vaarin kehuma kirja. Itselleni on tullut keskäsi traditio lukea tämä kirja joka kesä. Tänäkin kesänä nautin tämän suomalaisen kirjallisuuden klassikosta yhden päivän jolloin luen tämän läpi.

”Väsyneet miehet nukkuivat. Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan.
Aika velikultia.”

Gillian Philip - Tulimieli ;))))

Minun vastaus on Hermann Hessen kirja Narkissos ja Kultasuu. Se kirja on tullut luettua ainakin kerran joka vuosi, ehkä enemmänkin. Ja, en nyt osaa ruveta mainostamaan ko. kirjaa sen enempää, mutta se todellakin on vain yksi ja paras minun lempikirjoista. Tarina kokonaisuutenaan ja sen henkinen ja erittäin kaunis sanoma ja päähenkilöiden koskettavat kohtalot vaan nappaa mukaansa joka kerta ja ei vieläkään maistu puulta vaikka voinkin sanoa, että tunnekin jo kirjan kuin omat taskuni. Ehdottomasti Hessen parhaita kirjoja, ellei se paras.

Olisitpa Nylkky laittanut otsikoksi Paras lukemani kirja tähän mennessä. Itse ainakin toivon, että voin korjata vastaukseni vielä monta kertaa . Ensimmäinen paras kirjani oli nuorena lukemani Robin Hobbin Salamurhaajan oppipoika. Seuraava Paras kirjani oli Cormac McCarthyn Tie. Sen jälkeen Parhaaksi kirjaksi nousi Hamingwayn Vanhus ja meri. Toivon, että tämä on vasta pitkän korjauslistan alku, että edessä olisi vielä useita parempia kirjoja kuin nämä.

Nyt vähän ihmettelen tuota Salamurhaajan oppipoikaa, miten se nousi aikoinaan parhaaksi lukemakseni kirjaksi. Taisi olla sitä aikaa, kun en vielä tiennyt kirjallisuudesta mitään ja valikoin kirjoja kirjastosta ihan summamutikassa. Sitten löysin fantasian, ja tämä taisi olla ihan ensimmäisiä sitä genreä. Sen jälkeen kului vuosia, etten lukenut mitään muuta kuin fantasiaa.

Emelie kirjoitti:

Wind kirjoitti: Nyt vähän ihmettelen tuota Salamurhaajan oppipoikaa, miten se nousi aikoinaan parhaaksi lukemakseni kirjaksi.

Minä en hämmästele sitä, että se on (ollut) jonkun mielestä paras kirja. Kyllä se minuun aikoinaan upposi helposti ja nousi suosikiksi, vaikka olinkin jo siihen mennessä lukenut melkein kaiken fantasian, mitä paikkakunnan kirjastosta löytyi. Ja onhan tuo kirja ja kirjasarja edelleen hyvä.

On se ehdottomasti hyvä ja luen edelleen Robin Hobbia. Tajusin vain itse muuttuneeni (kasvaneeni? Kypsyneeni? Taantuneeni?) niin, etten enää koe sitä ylivertaiseksi muihin nähden. Toisaalta on ymmärrettävää ja hyväkin, että ihminen muuttuu ja kasvaa luettuaan satoja (tuhansia?) kirjoja.