-
- Mitä olet viimeksi pelannut
- Konepaja / Mustelmann | Eilen 22:29
-
- Lukuhaaste: Popsugar 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 22:02
-
- Lukuhaaste: Helmet 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:58
-
- Lukuhaaste: Goodreads ATY 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:56
-
- George R.R. Martin - Tulen ja jään laulu: Kirjauutisia
- Lukusali / Jussi | Eilen 17:32
Stephen E. Ambrose (ja muu sotakirjallisuus)
Stephen E. Ambrose
Taistelutoverit Normadian maihinnoususta Hitlerin kotkanpesään
Taistelutoverit oli takavuosien suosittu tv-sarja, joka oivaltavalla tavalla yhdisti sotaveteraanien haastattelut ja draaman. Sarja pohjautuu Stephen E. Ambrosen kirjaan Taistelutoverit - Normandian maihinnoususta Hitlerin Kotkanpesään.
Yhdysvaltojen maavoimien 101. maahanlaskudivisioonan Easy-komppania veti vertoja maailman parhaille kiväärikomppanioille ja sai rankkoja tehtäviä. Se hyppäsi laskuvarjolla Ranskaan varhain Normandian maihinnousupäivän aamuna ja oli valtaamassa Hitlerin Kotkanpesää Berchtesgadenissa.
Taistelutoverit kertoo tämän uljaan yksikön miehistä, jotka sotivat, näkivät nälkää, palelivat ja kuolivat; se kertoo komppaniasta, joka kärsi 150 prosentin tappiot ja piti Purppurasydäntä virkamerkkinä. Jäljelle jääneitä yhdisti ainutlaatuinen toveruuden katkeamaton side.
Kirjoittaja haastatteli hengissä selvinneitä tuntikaupalla sekä luki sotilaiden päiväkirjojaj ja kirjeitä. Näiden yhdysvaltalaisten sankareiden tarinat on siksi mahdollista lukea paljolti miesten omin sanoin.
Ambrose on saanut haastateltavansa avautumaan yllättävän avoimesti. Kirjassa kerrotaan vankien ampumisesta, siviilien ryöstelystä ja jatkuvasta ryyppäämisestä. Osansa saavat myös komentajat, joiden kunnianhimon takia Easyn pojat joutuivat tarpeettomiinkin helvetteihin. Mutta eipä pappaikäisillä miehillä kai ollut enää mitään tarvita salailla tai selitellä vuosikymmenien takaisia tekoja.
Itse vahvana sotakirjallisuuden kannattaja nautin kyseisestä kirjasta ja olen suositellut sitä kaikille. Kirja ei vain ole historiallinen kertomus Easy-komppanian taisteluista Euroopan sotanäyttämöllä vaan kertomus nuorten sotilaiden kokemuksista rintamalla, kuinka se muutti heitä ja loi heidät yhdeksi maailman parhaimmiksi joukko-osastoiksi kautta aikojen.
Kiitos ja anteeksi!
Taistelutoverit Normadian maihinnoususta Hitlerin kotkanpesään
Taistelutoverit oli takavuosien suosittu tv-sarja, joka oivaltavalla tavalla yhdisti sotaveteraanien haastattelut ja draaman. Sarja pohjautuu Stephen E. Ambrosen kirjaan Taistelutoverit - Normandian maihinnoususta Hitlerin Kotkanpesään.
Yhdysvaltojen maavoimien 101. maahanlaskudivisioonan Easy-komppania veti vertoja maailman parhaille kiväärikomppanioille ja sai rankkoja tehtäviä. Se hyppäsi laskuvarjolla Ranskaan varhain Normandian maihinnousupäivän aamuna ja oli valtaamassa Hitlerin Kotkanpesää Berchtesgadenissa.
Taistelutoverit kertoo tämän uljaan yksikön miehistä, jotka sotivat, näkivät nälkää, palelivat ja kuolivat; se kertoo komppaniasta, joka kärsi 150 prosentin tappiot ja piti Purppurasydäntä virkamerkkinä. Jäljelle jääneitä yhdisti ainutlaatuinen toveruuden katkeamaton side.
Kirjoittaja haastatteli hengissä selvinneitä tuntikaupalla sekä luki sotilaiden päiväkirjojaj ja kirjeitä. Näiden yhdysvaltalaisten sankareiden tarinat on siksi mahdollista lukea paljolti miesten omin sanoin.
Ambrose on saanut haastateltavansa avautumaan yllättävän avoimesti. Kirjassa kerrotaan vankien ampumisesta, siviilien ryöstelystä ja jatkuvasta ryyppäämisestä. Osansa saavat myös komentajat, joiden kunnianhimon takia Easyn pojat joutuivat tarpeettomiinkin helvetteihin. Mutta eipä pappaikäisillä miehillä kai ollut enää mitään tarvita salailla tai selitellä vuosikymmenien takaisia tekoja.
Itse vahvana sotakirjallisuuden kannattaja nautin kyseisestä kirjasta ja olen suositellut sitä kaikille. Kirja ei vain ole historiallinen kertomus Easy-komppanian taisteluista Euroopan sotanäyttämöllä vaan kertomus nuorten sotilaiden kokemuksista rintamalla, kuinka se muutti heitä ja loi heidät yhdeksi maailman parhaimmiksi joukko-osastoiksi kautta aikojen.
Kiitos ja anteeksi!
Muokannut 25.06.2014 16:09 Nylkky
Stephen E. Ambrose (ja muu sotakirjallisuus)
Luin joskus 2000-luvun alkupuolella kaikki Sven Hasselin sotakirjat ja sitä aikaisemmin myös paljon erilaisia korkkarisarjakuvia, mutta eivät taida olla ainakaan kovin todenmukaisia edustajia tuosta genrestä.
Pitäisi varmaan tutustua joskus myös vähän laadukkaampaankin sotakirjallisuuteen ja Ambrosen kirja vaikuttaa kieltämättä aika kiinnostavalta jo sen tv-sarjankin perusteella. Kotona on myös kolme vanhaa Niilo Lauttamuksen kirjaa, mitä olen kuullut kehuttavan joskus, mutta myös niin paljon kaikkea muutakin lukematonta materiaalia, että voi kestää vielä vuosia ennen kuin pääsevät jonon kärkeen.
Pitäisi varmaan tutustua joskus myös vähän laadukkaampaankin sotakirjallisuuteen ja Ambrosen kirja vaikuttaa kieltämättä aika kiinnostavalta jo sen tv-sarjankin perusteella. Kotona on myös kolme vanhaa Niilo Lauttamuksen kirjaa, mitä olen kuullut kehuttavan joskus, mutta myös niin paljon kaikkea muutakin lukematonta materiaalia, että voi kestää vielä vuosia ennen kuin pääsevät jonon kärkeen.
Stephen E. Ambrose (ja muu sotakirjallisuus)
Oli kausi, jolloin luin enemmän sotakirjoja, suorastaan ahmin niitä, mutta se oli ehkä siinä 15 vuotta sitten...
Sven Hasselit on tullut luettua muutamaan otteeseen täälläkin ja tietty Linnan Sotaromaani. Schindlerin lista. Ja kasa jotain "kevyempiä" esim. Ryhmyä ja Romppaista jne...
Mutta pysäyttävin teos lienee kuitenkin ollut Wieslaw Kielar: Anus Mundi (suora suomennos: Maailman p****reikä*), Auschwitzin vanki n:o 290, jos saatte käsiinne, niin tämän vangin tarina kannattaa lukea, on meinaan aika rankkaa tekstiä...
Sven Hasselit on tullut luettua muutamaan otteeseen täälläkin ja tietty Linnan Sotaromaani. Schindlerin lista. Ja kasa jotain "kevyempiä" esim. Ryhmyä ja Romppaista jne...
Mutta pysäyttävin teos lienee kuitenkin ollut Wieslaw Kielar: Anus Mundi (suora suomennos: Maailman p****reikä*), Auschwitzin vanki n:o 290, jos saatte käsiinne, niin tämän vangin tarina kannattaa lukea, on meinaan aika rankkaa tekstiä...
Ambrosen kirja on varmaankin hyvä, mutta Taistelutoverit oli niin upea minisarja, että ennemmin katson sen uusiksi kuin luen kirjan.
Sotakirjallisuus ei ole ominta alaani, kirjoistani vain 1,5 prosenttia on sotakirjallisuutta. Pääosin merisotaa (esim. kaikki Douglas Reemanin kirjat yhtaä lukuunottamatta) ja ilmailukirjoja. Sven Hasseliltakin on tullut luettua pari kirjaa. Ihan mukaviahan nekin olivat, vaikka machomeininki olikin vedetty tappiin.
Sotakirjallisuus ei ole ominta alaani, kirjoistani vain 1,5 prosenttia on sotakirjallisuutta. Pääosin merisotaa (esim. kaikki Douglas Reemanin kirjat yhtaä lukuunottamatta) ja ilmailukirjoja. Sven Hasseliltakin on tullut luettua pari kirjaa. Ihan mukaviahan nekin olivat, vaikka machomeininki olikin vedetty tappiin.
Itse pääosin luen sotakirjoja. En tiedä mikä niissä on vetänyt puoleen. Sven Hasselin kirjat ovat itelleni vähän niin sanottu rajamaata. Kirjoista on väitelty paljolti olevan täyttä tarinaa paitsi taisteluiden nimiä jotka itsekkin olen lukenut Anthony Beevorin kirjoista.
Minä tykkään toisen maailmansodan aikana kirjoitetusta suomalaisesta propagandaviihdekirjallisuudesta. Se on niin paksua ja asenteellista nykymittapuulla. Suomalaiset ovat urhoollisia ja "ryssät" eivät mistään kotoisin. Jussi Kukkosen "Ryssän selustassa" ja "Ryssän kintereillä" ovat ylivetoja.
Monuments Men Historian suurin taideryöstö
Edselin maailmanmenestysteos on tositarina Yhdysvaltain armeijan erikoisyksikköön rekrytoiduista taideasiantuntijoista, jotka saivat tehtäväkseen pelastaa natsien ryöväämiä taideaarteita toisen maailmansodan jaloista. Samaan aikaan kun Hitler yritti valloittaa läntisen maailman, hänen armeijansa ryösti järjestelmällisesti Euroopan taideaarteita. Liittoutuneiden armeijan erikoisyksikkö, Monuments Men, kävi henkensä kaupalla linjojen takana omaa taisteluaan pelastaakseen tuhansien vuosien kulttuuriperinnön lopulliselta tuholta.
Kuusi miestä käy laajuudessaan epätoivoiselta vaikuttavaan operaatioon. Huippukonservaattori, museointendentti, kuvanveistäjä, arkkitehti, kulttuuri-impressaario ja taiteeseen perehtymätön, mutta natsien toimintatavat tunteva jalkaväen sotilas aloittavat etsinnän luomalla omat aarrekarttansa epämääräisten vihjeiden ja satunnaisten johtolankojen pohjalta.
Sodan viimeisten viikkojen aikana kaikki merkit osoittavat samaan suuntaan: juutalaisilta ryöstetty omaisuus ja Euroopan tärkeimmistä kokoelmista ja museoista viedyt mestariteokset on piilotettu Alpeilla sijaitsevaan suolakaivokseen lähelle Saksan ja Itävallan rajaa. Ja natsit ovat päättäneet tuhota kaivoksen ennen kuin sen kätkemä aarre joutuu liittoutuneiden käsiin.
Kirjan pohjalta on tehty George Clooneyn ohjaama ja tähdittämä elokuva The Monuments Men.
Jälleen yksi mielenkiintoinen sotakirja takana. En ole kiinnostunut niin paljon taiteesta ennen kun luin tämän kirjan mutta tämä kirja pisti tutkimaan ja etsimään tietoja taideteoksista joita kirjassa mainitaan.(sama kävi Da'vinci koodin aikana)
Ei niin taisteluihin keskittynyt kirja, mutta kertoo miten löydettiin natsien piilottamat taideteokset ja muuta. Hieno kirja historiasta kiinnostuneille.
Katsoin myös tästä tehdyn Clooneyn elokuvan ja sanon että elokuva tulee hyvin lähelle kirjan tasoa.. Olipas outo sanoa tolla tavalla.
Kiitos ja anteeksi.
Edselin maailmanmenestysteos on tositarina Yhdysvaltain armeijan erikoisyksikköön rekrytoiduista taideasiantuntijoista, jotka saivat tehtäväkseen pelastaa natsien ryöväämiä taideaarteita toisen maailmansodan jaloista. Samaan aikaan kun Hitler yritti valloittaa läntisen maailman, hänen armeijansa ryösti järjestelmällisesti Euroopan taideaarteita. Liittoutuneiden armeijan erikoisyksikkö, Monuments Men, kävi henkensä kaupalla linjojen takana omaa taisteluaan pelastaakseen tuhansien vuosien kulttuuriperinnön lopulliselta tuholta.
Kuusi miestä käy laajuudessaan epätoivoiselta vaikuttavaan operaatioon. Huippukonservaattori, museointendentti, kuvanveistäjä, arkkitehti, kulttuuri-impressaario ja taiteeseen perehtymätön, mutta natsien toimintatavat tunteva jalkaväen sotilas aloittavat etsinnän luomalla omat aarrekarttansa epämääräisten vihjeiden ja satunnaisten johtolankojen pohjalta.
Sodan viimeisten viikkojen aikana kaikki merkit osoittavat samaan suuntaan: juutalaisilta ryöstetty omaisuus ja Euroopan tärkeimmistä kokoelmista ja museoista viedyt mestariteokset on piilotettu Alpeilla sijaitsevaan suolakaivokseen lähelle Saksan ja Itävallan rajaa. Ja natsit ovat päättäneet tuhota kaivoksen ennen kuin sen kätkemä aarre joutuu liittoutuneiden käsiin.
Kirjan pohjalta on tehty George Clooneyn ohjaama ja tähdittämä elokuva The Monuments Men.
Jälleen yksi mielenkiintoinen sotakirja takana. En ole kiinnostunut niin paljon taiteesta ennen kun luin tämän kirjan mutta tämä kirja pisti tutkimaan ja etsimään tietoja taideteoksista joita kirjassa mainitaan.(sama kävi Da'vinci koodin aikana)
Ei niin taisteluihin keskittynyt kirja, mutta kertoo miten löydettiin natsien piilottamat taideteokset ja muuta. Hieno kirja historiasta kiinnostuneille.
Katsoin myös tästä tehdyn Clooneyn elokuvan ja sanon että elokuva tulee hyvin lähelle kirjan tasoa.. Olipas outo sanoa tolla tavalla.
Kiitos ja anteeksi.
Stephen E. Ambrose (ja muu sotakirjallisuus)
punnort kirjoitti: Minä tykkään toisen maailmansodan aikana kirjoitetusta suomalaisesta propagandaviihdekirjallisuudesta. Se on niin paksua ja asenteellista nykymittapuulla. Suomalaiset ovat urhoollisia ja "ryssät" eivät mistään kotoisin. Jussi Kukkosen "Ryssän selustassa" ja "Ryssän kintereillä" ovat ylivetoja.
Itse haluaisin löytää joskus tämän "Kohtalon kolmas hetki" kirjan, joka osuu varmasti hyvin tuohonkin kategoriaan. www.risingshadow.fi/library/book/1689-ko...ajan-sota-vv-1967-68 Pulp-henkinen kansikuvakin on harvinaisen hieno.
On valitettavasti kuitenkin aika harvinainen kirja, joten etsimisessä kestää varmasti vielä vuosia.
Stephen E. Ambrose (ja muu sotakirjallisuus)
Jos sukellusvenesota kiinnostaa, on parhaita Edward L. Beachin kirjat. Kaveri oli itse sukellusveneen kapteenina toisessa maailmansodassa. Niiden jälkeen on mahdotonta katsoa enää Hollywood tuotantoja sukelluvene sodankäynnistä.
ja Saburo Sakain Samurai on aivan helmi ilmasodankäynnistä Tyynellämerellä. Sakaihan on yksi harvoja Japanin ässiä, joka selvisi hengissä sodasta. Erittäin vakavan loukkaantumisen jälkeen kouluttajaksi joutunut Saburo vältti pahimmat teurastustaistelut, mutta sodan viime hetkien epätoivossa vielä yksisilmäisenä otti osaa torjuntataisteluihin.
ja Saburo Sakain Samurai on aivan helmi ilmasodankäynnistä Tyynellämerellä. Sakaihan on yksi harvoja Japanin ässiä, joka selvisi hengissä sodasta. Erittäin vakavan loukkaantumisen jälkeen kouluttajaksi joutunut Saburo vältti pahimmat teurastustaistelut, mutta sodan viime hetkien epätoivossa vielä yksisilmäisenä otti osaa torjuntataisteluihin.
Muokannut 09.07.2014 12:51 KiLLPaTRiCK
Back to Sotakirjallisuuteen!!!
Pidin hyvin pitkän tauon sotakirjallisuudesta Monumental Mensin jälkeen. Nyt palasin kirjahyllyni maihinnousuihin, kranaatinheittimien tulituksiin, haavottuneiden sotilaiden tuskan huutoihin ja syöksypommittajiin. Joten varautukaa!! Tässä se hienoteos on.
The Pacific kuvaa toista maailmansotaa Tyynellä valtamerellä. Kirjan lisäksi tv-sarjana lanseerattu hanke sai alkunsa historioitsija Stephen Ambrosen käynnistämästä tutkimuksesta, jonka hänen poikansa Hugh Ambrose saattoi loppuun isän kuoltua.
Aiemmista historiikeista sekä rintamamiesten muistelmista ja muista alkuperäislähteistä ammentava Ambrose käsittelee laajasti eri aselajien osuutta. Näkökulmansa hän tarkentaa taisteluissa kouliintuneiden sotilaiden Sidney Phillipsin, John Basilonen, Eugene Sledgen, Austin Shofnerin ja Vernon Micheelin kokemuksiin.
Merijalkaväki sekä laivasto ja sen syöksypommittajat olivat sotatoimialueella keskeisessä roolissa Guadalcanalista, Iwo Jiman ja Okinawan saarien valloitukseen. Konkreettisen sodankäynnin ohella Ambrose kuvaa sotavankien kohtaloa. Taudit, heikko ravinto, pakkotyö ja japanilaisten harjoittamat julmuudet olivat vankien arkea.
Tyynenmeren sota tappoi sotilaiden lisäksi lukemattomia siviilejä Kiinasta Filippiineille, Burmasta Uuteen Guineaan ja edelleen Japaniin kuuluville saarille.
Ei objektiivista historiaa
Ambrose korostaa amerikkalaisten urhoollisuutta ja tukee eri tavoin silloista viholliskuvaa, joka demonisoi japanilaiset ”banzai-rynnäköineen” ja itsemurhaiskuineen epäihmisiksi. Hän myös kritisoi jyrkästi kenraali Douglas MacArthuria lukuisista virhearvioista.
Sodan syitä pohtiessaan Ambrose sivuuttaa sen, että Yhdysvallat harjoitti samankaltaista politiikkaa kuin Japani rakentamalla sillanpääasemia varsinaisen alueensa ulkopuolelle. Yhdysvallat oli eri tavoin – myös aseellisesti – läsnä Havaijin lisäksi Filippiineillä, Karibialla sekä Väli- ja Etelä-Amerikassa.
The Pacific ei siten ole mikään objektiivinen historiikki. Antony Beevorin opukset mieleen tuova kentän kokemushorisontti sekä yksittäisten ihmisten kohtalot pitävät kuitenkin lukijan otteessaan loppuun saakka ja ny vähän myös tv-sarjasta.
Poterojen kauhut
Tv-sarjassa seurataan pääosin kolmen merijalkaväen rivimiehen vaiheita. Ambrosen kirjasta tuttujen Eugene Sledgen ja John Basilonen lisäksi keskiöön nousee Robert Leckie, jonka kokemuksia lähinnä sivutaan painatteessa.
Tom Hanksin, Steven Spielbergin, Gary Goetzmanin ja HBO-kanavan yhteisesti tuottama 10-osainen sarja on toteutettu Euroopan sodan loppuvaiheisiin keskittyneen Taistelutoverien (2001) tyyliin.
Poteroista avautuu kauhujen täytteinen panoraama historiaan. Kamerat liikkuvat maastossa käsivaralta kuvaten ja yhteenotoissa korostuu väkivallan sattumanvarainen kaoottisuus. Sota jauhaa ihmisiä veriseksi mössöksi, ja itsesuojeluvaisto saa jokaisen hakemaan suojaa raudan ja tulen myrskyssä.
Taistelujen lomassa kuvataan sodan vaikutuksia yksilöön koskettavasti. Joku raaistuu kaivamaan pistimellä kultahampaita haavoittuneen vihollisen ikenistä tai heittämään pikkukivillä koreja puoli päätään menettäneen japanilaisen kallon jäänteisiin. Toisen maailma järkkyy sillä seurauksella, että hän päätyy mielisairaalaan alleen laskevana hermokimppuna.
Rivisotilaiden lisäksi sarja ulottaa tarkastelunsa niin kotijoukkojen kuin vastapuolen kokemuksiin. Vihollisen siviiliuhrien hirvittäviin kohtaloihin pureudutaan sarjan lopulla jaksossa, joka on koko tuotannon hiljentävin – lähteestä riippuen 42 000–150 000 okinawalaista tapettiin valtauksen yhteydessä.
Paluu arkeen on vaikeaa
Kotiutuksen jälkeen jännitteet räjähtävät silmille. Etulinjasta selvinnyt joutuu huomaamaan, kuinka kaukana siviilimaailman odotukset ovat sodan todellisuudesta – kaiken koetun jälkeen pitäisi palata arkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Näkökulmien moninaisuus nostaa sarjan Taistelutoverien tasolle ja jopa ohi. Vaikka kerronta poukkoilee ajallisesti ja maantieteellisesti usein sekavasti, mosureista tulee kokemuksineen ja ongelmineen läheisiä. Näyttelijät kuten avainrooleissa nähtävät James Badge Dale, Joe Mazzello, Jon Seda sekä kyynisen Merriell Sheltonin nahkoihin menevä Rami Malek tekevät vakuuttavaa työtä.
Sarjan työstäminen, henkilöiden todellisuusvastineet sekä sodan taustat ja tapahtumat käsitellään omalla levyllään kattavasti ja draaman sisältöä syventävästi.
Tässä tää nyt oli. Toivottavasti nautitte pikku "romaanistani" ja suosittelen kaikille.
Kiitos ja Anteeksi
Pidin hyvin pitkän tauon sotakirjallisuudesta Monumental Mensin jälkeen. Nyt palasin kirjahyllyni maihinnousuihin, kranaatinheittimien tulituksiin, haavottuneiden sotilaiden tuskan huutoihin ja syöksypommittajiin. Joten varautukaa!! Tässä se hienoteos on.
The Pacific kuvaa toista maailmansotaa Tyynellä valtamerellä. Kirjan lisäksi tv-sarjana lanseerattu hanke sai alkunsa historioitsija Stephen Ambrosen käynnistämästä tutkimuksesta, jonka hänen poikansa Hugh Ambrose saattoi loppuun isän kuoltua.
Aiemmista historiikeista sekä rintamamiesten muistelmista ja muista alkuperäislähteistä ammentava Ambrose käsittelee laajasti eri aselajien osuutta. Näkökulmansa hän tarkentaa taisteluissa kouliintuneiden sotilaiden Sidney Phillipsin, John Basilonen, Eugene Sledgen, Austin Shofnerin ja Vernon Micheelin kokemuksiin.
Merijalkaväki sekä laivasto ja sen syöksypommittajat olivat sotatoimialueella keskeisessä roolissa Guadalcanalista, Iwo Jiman ja Okinawan saarien valloitukseen. Konkreettisen sodankäynnin ohella Ambrose kuvaa sotavankien kohtaloa. Taudit, heikko ravinto, pakkotyö ja japanilaisten harjoittamat julmuudet olivat vankien arkea.
Tyynenmeren sota tappoi sotilaiden lisäksi lukemattomia siviilejä Kiinasta Filippiineille, Burmasta Uuteen Guineaan ja edelleen Japaniin kuuluville saarille.
Ei objektiivista historiaa
Ambrose korostaa amerikkalaisten urhoollisuutta ja tukee eri tavoin silloista viholliskuvaa, joka demonisoi japanilaiset ”banzai-rynnäköineen” ja itsemurhaiskuineen epäihmisiksi. Hän myös kritisoi jyrkästi kenraali Douglas MacArthuria lukuisista virhearvioista.
Sodan syitä pohtiessaan Ambrose sivuuttaa sen, että Yhdysvallat harjoitti samankaltaista politiikkaa kuin Japani rakentamalla sillanpääasemia varsinaisen alueensa ulkopuolelle. Yhdysvallat oli eri tavoin – myös aseellisesti – läsnä Havaijin lisäksi Filippiineillä, Karibialla sekä Väli- ja Etelä-Amerikassa.
The Pacific ei siten ole mikään objektiivinen historiikki. Antony Beevorin opukset mieleen tuova kentän kokemushorisontti sekä yksittäisten ihmisten kohtalot pitävät kuitenkin lukijan otteessaan loppuun saakka ja ny vähän myös tv-sarjasta.
Poterojen kauhut
Tv-sarjassa seurataan pääosin kolmen merijalkaväen rivimiehen vaiheita. Ambrosen kirjasta tuttujen Eugene Sledgen ja John Basilonen lisäksi keskiöön nousee Robert Leckie, jonka kokemuksia lähinnä sivutaan painatteessa.
Tom Hanksin, Steven Spielbergin, Gary Goetzmanin ja HBO-kanavan yhteisesti tuottama 10-osainen sarja on toteutettu Euroopan sodan loppuvaiheisiin keskittyneen Taistelutoverien (2001) tyyliin.
Poteroista avautuu kauhujen täytteinen panoraama historiaan. Kamerat liikkuvat maastossa käsivaralta kuvaten ja yhteenotoissa korostuu väkivallan sattumanvarainen kaoottisuus. Sota jauhaa ihmisiä veriseksi mössöksi, ja itsesuojeluvaisto saa jokaisen hakemaan suojaa raudan ja tulen myrskyssä.
Taistelujen lomassa kuvataan sodan vaikutuksia yksilöön koskettavasti. Joku raaistuu kaivamaan pistimellä kultahampaita haavoittuneen vihollisen ikenistä tai heittämään pikkukivillä koreja puoli päätään menettäneen japanilaisen kallon jäänteisiin. Toisen maailma järkkyy sillä seurauksella, että hän päätyy mielisairaalaan alleen laskevana hermokimppuna.
Rivisotilaiden lisäksi sarja ulottaa tarkastelunsa niin kotijoukkojen kuin vastapuolen kokemuksiin. Vihollisen siviiliuhrien hirvittäviin kohtaloihin pureudutaan sarjan lopulla jaksossa, joka on koko tuotannon hiljentävin – lähteestä riippuen 42 000–150 000 okinawalaista tapettiin valtauksen yhteydessä.
Paluu arkeen on vaikeaa
Kotiutuksen jälkeen jännitteet räjähtävät silmille. Etulinjasta selvinnyt joutuu huomaamaan, kuinka kaukana siviilimaailman odotukset ovat sodan todellisuudesta – kaiken koetun jälkeen pitäisi palata arkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Näkökulmien moninaisuus nostaa sarjan Taistelutoverien tasolle ja jopa ohi. Vaikka kerronta poukkoilee ajallisesti ja maantieteellisesti usein sekavasti, mosureista tulee kokemuksineen ja ongelmineen läheisiä. Näyttelijät kuten avainrooleissa nähtävät James Badge Dale, Joe Mazzello, Jon Seda sekä kyynisen Merriell Sheltonin nahkoihin menevä Rami Malek tekevät vakuuttavaa työtä.
Sarjan työstäminen, henkilöiden todellisuusvastineet sekä sodan taustat ja tapahtumat käsitellään omalla levyllään kattavasti ja draaman sisältöä syventävästi.
Tässä tää nyt oli. Toivottavasti nautitte pikku "romaanistani" ja suosittelen kaikille.
Kiitos ja Anteeksi
Hei taas kaikille! Sain tämän vihdoin luettua joten pistetäämpäs tänne historiaa.
Järkäle toisesta maailmansodasta
Antony Beevor: Toinen maailmansota.
Englannin nimekkäimpien sotahistorioitsijoiden joukkoon kuuluu entinen brittiarmeijan upseeri Antony Beevor(s. 1946). Hänen II maailmansodan aikoja kuvaavia teoksiaan on käännetty 30 kielelle. Teoksien yhteismyyntimäärä eri puolilla maailmaa on yli viisi miljoonaa kappaletta. Beevorilta suomennetuista seitsemästä teoksesta ensimmäinen, Stalingrad, ilmestyi suomeksi 2000.
Beevorin teos on mammuttimainen suurteos II maailmansodasta. Mukana on aika paljon koostetta tekijän aikaisempien teosten sisällöistä, joissa historioitsija keskittyy yksittäisten taistelujen tai sotavaiheiden kuvaamiseen, esimerkiksi Stalingrad, Berliini 1945, Normandia 1944.
Kokonsa ja sisältönsä puolesta Toinen maailmansota on Beevorin pääteos. Tiiliskivimäinen järkäle mahtuu huonosti sotahistorian ystävän piknik-koriin tai yöpöydälle. Jorma-Veikko Sappinen on onnistunut hienosti suururakassaan sujuvan ja tiiviin suomennoksen eteen.
Historioitsijan luvut ja muut yksityiskohdat ovat edelleen tarkkoja. Jo Stalingrad osoitti Beevorin osaavan käsitellä tottuneesti isoja lukuja ja kolossaalisia mittakaavoja. Uutuusteoksessa tämä taito pääsee oikeuksiinsa, kun vertaansa vailla oleva maailmanpalo saa seikkaperäisen analyysinsä.
Historioitsija kuvaa maailmansotaa paljon yksittäisten henkilöiden ja ihmisryhmien kannalta. Massojen joukosta ja takaa Beevor nostaa esille sadoittain superyksilöitä, joiden merkitys kahden tai useamman maan yhteenotossa oli keskeinen lopputuloksen kannalta. Mikrohistorioiden valossa myös maailmansodan makrohistoria saa uusia, ennen oivaltamattomia sisältöjä.
Beevor kyseenalaistaa II maailmansodan alkuhetken jo esipuheessaan. Hänen mielestään maailmanpalon alkusoittona voidaan pitää Kiinan ja Japanin sotaa, joka alkoi jo 1937 jatkuen vuoteen 1945.
Historioitsija osoittaa monin tavoin, kuinka ja minkä vuoksi kolmiulotteinen maailma ajautui kaksiulotteiseen sotaan fasistien ja muun maailman välillä. Ymmärrettävästi Beevorin sympatiat ovat liittoutuneiden puolella alusta asti. Kotoisena kuriositeettina mainittakoon, että Beevor antaa kohtuullisen neutraalin kuvan myös Suomen talvi- ja jatkosodasta kansainväliselle lukijakunnalleen.
Järkäle toisesta maailmansodasta
Antony Beevor: Toinen maailmansota.
Englannin nimekkäimpien sotahistorioitsijoiden joukkoon kuuluu entinen brittiarmeijan upseeri Antony Beevor(s. 1946). Hänen II maailmansodan aikoja kuvaavia teoksiaan on käännetty 30 kielelle. Teoksien yhteismyyntimäärä eri puolilla maailmaa on yli viisi miljoonaa kappaletta. Beevorilta suomennetuista seitsemästä teoksesta ensimmäinen, Stalingrad, ilmestyi suomeksi 2000.
Beevorin teos on mammuttimainen suurteos II maailmansodasta. Mukana on aika paljon koostetta tekijän aikaisempien teosten sisällöistä, joissa historioitsija keskittyy yksittäisten taistelujen tai sotavaiheiden kuvaamiseen, esimerkiksi Stalingrad, Berliini 1945, Normandia 1944.
Kokonsa ja sisältönsä puolesta Toinen maailmansota on Beevorin pääteos. Tiiliskivimäinen järkäle mahtuu huonosti sotahistorian ystävän piknik-koriin tai yöpöydälle. Jorma-Veikko Sappinen on onnistunut hienosti suururakassaan sujuvan ja tiiviin suomennoksen eteen.
Historioitsijan luvut ja muut yksityiskohdat ovat edelleen tarkkoja. Jo Stalingrad osoitti Beevorin osaavan käsitellä tottuneesti isoja lukuja ja kolossaalisia mittakaavoja. Uutuusteoksessa tämä taito pääsee oikeuksiinsa, kun vertaansa vailla oleva maailmanpalo saa seikkaperäisen analyysinsä.
Historioitsija kuvaa maailmansotaa paljon yksittäisten henkilöiden ja ihmisryhmien kannalta. Massojen joukosta ja takaa Beevor nostaa esille sadoittain superyksilöitä, joiden merkitys kahden tai useamman maan yhteenotossa oli keskeinen lopputuloksen kannalta. Mikrohistorioiden valossa myös maailmansodan makrohistoria saa uusia, ennen oivaltamattomia sisältöjä.
Beevor kyseenalaistaa II maailmansodan alkuhetken jo esipuheessaan. Hänen mielestään maailmanpalon alkusoittona voidaan pitää Kiinan ja Japanin sotaa, joka alkoi jo 1937 jatkuen vuoteen 1945.
Historioitsija osoittaa monin tavoin, kuinka ja minkä vuoksi kolmiulotteinen maailma ajautui kaksiulotteiseen sotaan fasistien ja muun maailman välillä. Ymmärrettävästi Beevorin sympatiat ovat liittoutuneiden puolella alusta asti. Kotoisena kuriositeettina mainittakoon, että Beevor antaa kohtuullisen neutraalin kuvan myös Suomen talvi- ja jatkosodasta kansainväliselle lukijakunnalleen.
Rauno Suhonen -
Kovan Onnen Pommikone
Seitsemänkymmentä vuotta sitten Liperin Rauanlahteen pudonnut JK-254 -pommikone on saanut historiastaan kertovan oman teoksen. Pommikoneesta tekee mielenkiintoisen se, että hylyn osia saatiin nostetuksi ylös ja museoitua. Tunnetuksi kone tuli, kun sen hylyn osista valmistettiin veteraanien hyväksi myytäviä Junkers-merkkejä.
Saksalaisvalmisteinen Junkers Ju 88 A-4 -pommikone, JK-254, saa tarinaansa arvokkaan päätökseen. Sen Liperin Rauvanlahdesta nostetuista hylyn kappaleista tehtiin sotaveteraanien hyväksi myytäviä merkkejä ja sen moottori ja muita osia on Pohjois-Karjalan museon lisäksi esillä myös muissa museoissa. Nyt pommikone on saanut historiastaan kertovan oman teoksen.
Seitsemänkymmentä vuotta sitten Liperin Rauanlahteen pudonnut JK-254 -pommikone on saanut historiastaan kertovan oman teoksen. Pommikoneesta tekee mielenkiintoisen se, että hylyn osia saatiin nostetuksi ylös ja museoitua. Tunnetuksi kone tuli, kun sen hylyn osista valmistettiin veteraanien hyväksi myytäviä Junkers-merkkejä.
Saksalaisvalmisteinen Junkers Ju 88 A-4 -pommikone, JK-254, saa tarinaansa arvokkaan päätökseen. Sen Liperin Rauvanlahdesta nostetuista hylyn kappaleista tehtiin sotaveteraanien hyväksi myytäviä merkkejä ja sen moottori ja muita osia on Pohjois-Karjalan museon lisäksi esillä myös muissa museoissa. Nyt pommikone on saanut historiastaan kertovan oman teoksen.
Tadeusz Borowski Kotimme Auschwitz
Tadeusz Borowski oli yksi Auschwitzin keskityleiristä hengissä selvinneistä. Hänen proosakokoelmansa julkaistiin alkun perin vuonna 1946. TÄhän valikoimaan on suomennettu kaksitoista novellia. Kirjailijan kertomuksista huokuu syvä pettymys ihmiskuntaan. Tadeusz Borowski poistui tästä maailmasta oman käden kautta vuonna 1951.
Kotimme Auschwitz on puolalaisen Tadeusz Borowskin kokoelma jossa kirjailija kuvaa itsensä ja muiden vankien arkipäivää ja rutiineja. Taistelua henkiinjäämisestä voittaa myötätunnon, normaalin ja epänormaalin rajan. Lopulta nämä katoavat vankien taistelusta hengestään. Borowski kuvaa kirjassaan sitä mitä ihminen on valmis tekemään kestääkseen kestämättömän ja selviytyäkseen mahdottomasta.
Kirja on hyvin raskasta luettavaa ja se muistuttaa jokaisella sivulla kuinka musta ihmisen historia on ja millaiseen epäinhimillisyyteen me ihmiset kykynemme. Kirja herättää ajatuksia miksi tämä kaikki tapahtui ja oliko se pakollista. Viimeisen sivun luettuani tunsin vihaa ja surua kuinka moni kärsi Natsi-Saksan uhreina. Historian kirjoissa näkyvät vain numerot, joita on vaikea ymmärtää. Tämän kirjan jälkeen ymmärrät enemmän ja se suoraan sanoen repii ymmäryksesi hajalle Auschwitzista.
"Arbeit Macht Frei! Työ ei vapauta vaan tuhoaa."
-Tadeusz Borowski
Tadeusz Borowski oli yksi Auschwitzin keskityleiristä hengissä selvinneistä. Hänen proosakokoelmansa julkaistiin alkun perin vuonna 1946. TÄhän valikoimaan on suomennettu kaksitoista novellia. Kirjailijan kertomuksista huokuu syvä pettymys ihmiskuntaan. Tadeusz Borowski poistui tästä maailmasta oman käden kautta vuonna 1951.
Kotimme Auschwitz on puolalaisen Tadeusz Borowskin kokoelma jossa kirjailija kuvaa itsensä ja muiden vankien arkipäivää ja rutiineja. Taistelua henkiinjäämisestä voittaa myötätunnon, normaalin ja epänormaalin rajan. Lopulta nämä katoavat vankien taistelusta hengestään. Borowski kuvaa kirjassaan sitä mitä ihminen on valmis tekemään kestääkseen kestämättömän ja selviytyäkseen mahdottomasta.
Kirja on hyvin raskasta luettavaa ja se muistuttaa jokaisella sivulla kuinka musta ihmisen historia on ja millaiseen epäinhimillisyyteen me ihmiset kykynemme. Kirja herättää ajatuksia miksi tämä kaikki tapahtui ja oliko se pakollista. Viimeisen sivun luettuani tunsin vihaa ja surua kuinka moni kärsi Natsi-Saksan uhreina. Historian kirjoissa näkyvät vain numerot, joita on vaikea ymmärtää. Tämän kirjan jälkeen ymmärrät enemmän ja se suoraan sanoen repii ymmäryksesi hajalle Auschwitzista.
"Arbeit Macht Frei! Työ ei vapauta vaan tuhoaa."
-Tadeusz Borowski
Esa Siren Törni Kärkeen
Itselläni oli hetki etten lukenut mitään sotakirjallisuutta, sotahistoriaa tai historiaa. Nyt oli aika ottaa kirja käteen ja siirtyä Kevyt Osasto 8 kyytiin kohti Petrostkoita. Olen aina tykännyt Esa Sireenin kirjoitus tyylistä jolloin kirja oli varma valinta kirjakaupan hyllyltä. Vaikka Törnistä on kirjoitettu jo lukemattomia kirjoja niin hänen vaiheestaan Kevyt Osasto 8 ovat olleen luokiteltu salaisiksi jotka aukenivat viime vuonna. Siren on ensimmäisiä siviilejä jotka saavat lukea näitä tietoja. En oikein pysty paremmin kertomaan kirjasta kuin laittamalla teille takakannen tekstin.
Lauri Törni taistelee vapaaehtoisena suomalaisten SS-joukoissa Saksassa, mistä hänet heinäkuussa 1941 passitetaan takaisin kotiin. Pettynyt Törni hakeutuu Kevyt Osasto 8:aan. Ei mene kauaakaan, kun hän saa alleen Vickers-panssarivaunun ja legenda saa alkunsa. Syyskuussa käynnistyy suomalaisten suurhyökkäys niin Aunukseen kuin Petroskoihin. Vieljärven itäpuolella olevat venäläiset saavat Törnin kimppuunsa. Törnin uutta sotasaalistankkia, ”Postijunaa”, käytetään monella suunnalla jalkaväen kärjessä vihollisbunkkereiden tuhoamiseen. Kotsura, Nuosjärvi, Auringka, Kristian, Nirka, Pyhäjärvi, Prääzä, Matrosa… Kylä kylältä, motti motilta raskas sotataival vie suomalaiset kohti Petroskoita ja sen valtausta.
Törni kärkeen aloittaa Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnistä (1919–1965) kertovan romaanisarjan. Taustatutkimusta tehdessään Sirén on löytänyt tarunhohtoisen maineen saavuttaneen Törnin toimista ennen julkaisemattomia yksityiskohtia. Niiden innostamana on syntynyt tämä yli kymmenvuotisen kirjailijauran vaativin kirjoitustyö.
Itselle kirja oli tavallaan henkisesti kova asia, ehkä siihen vaikuttaa asia että pappani taisteli saman osaston mukana. Nyt vain harmittelen etten koskaan päässyt pappani kanssa näitä asioita keskustelemaan. Tähdistölle en osaa kirjaa arvostella, koska sotakirjallisuutta on omasta mielestä tähditellä.
Kiitos ja anteeksi
Itselläni oli hetki etten lukenut mitään sotakirjallisuutta, sotahistoriaa tai historiaa. Nyt oli aika ottaa kirja käteen ja siirtyä Kevyt Osasto 8 kyytiin kohti Petrostkoita. Olen aina tykännyt Esa Sireenin kirjoitus tyylistä jolloin kirja oli varma valinta kirjakaupan hyllyltä. Vaikka Törnistä on kirjoitettu jo lukemattomia kirjoja niin hänen vaiheestaan Kevyt Osasto 8 ovat olleen luokiteltu salaisiksi jotka aukenivat viime vuonna. Siren on ensimmäisiä siviilejä jotka saavat lukea näitä tietoja. En oikein pysty paremmin kertomaan kirjasta kuin laittamalla teille takakannen tekstin.
Lauri Törni taistelee vapaaehtoisena suomalaisten SS-joukoissa Saksassa, mistä hänet heinäkuussa 1941 passitetaan takaisin kotiin. Pettynyt Törni hakeutuu Kevyt Osasto 8:aan. Ei mene kauaakaan, kun hän saa alleen Vickers-panssarivaunun ja legenda saa alkunsa. Syyskuussa käynnistyy suomalaisten suurhyökkäys niin Aunukseen kuin Petroskoihin. Vieljärven itäpuolella olevat venäläiset saavat Törnin kimppuunsa. Törnin uutta sotasaalistankkia, ”Postijunaa”, käytetään monella suunnalla jalkaväen kärjessä vihollisbunkkereiden tuhoamiseen. Kotsura, Nuosjärvi, Auringka, Kristian, Nirka, Pyhäjärvi, Prääzä, Matrosa… Kylä kylältä, motti motilta raskas sotataival vie suomalaiset kohti Petroskoita ja sen valtausta.
Törni kärkeen aloittaa Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnistä (1919–1965) kertovan romaanisarjan. Taustatutkimusta tehdessään Sirén on löytänyt tarunhohtoisen maineen saavuttaneen Törnin toimista ennen julkaisemattomia yksityiskohtia. Niiden innostamana on syntynyt tämä yli kymmenvuotisen kirjailijauran vaativin kirjoitustyö.
Itselle kirja oli tavallaan henkisesti kova asia, ehkä siihen vaikuttaa asia että pappani taisteli saman osaston mukana. Nyt vain harmittelen etten koskaan päässyt pappani kanssa näitä asioita keskustelemaan. Tähdistölle en osaa kirjaa arvostella, koska sotakirjallisuutta on omasta mielestä tähditellä.
Kiitos ja anteeksi