Terry Pratchett

Lue lisää...

Lue lisää...

Lue lisää...

Lue lisää...

Ehdin vihdoin lukemaan Raising Steamin, ja täytyy sanoa että se oli hienoinen pettymys.. Näitä "Alzheimer pilaa Discworldin"-juttuja on tietty kuulunyt jo 5 vuotta (ehkä pian Suomessakin, kun seuraava suomennos (oletan) on tuo Unseen Academics josta tason väitetään notkahtaneen), ja en nyt siihen kuoroon liity, mutta ei tässä kyllä sellaista sähäkkyyttä enää ollut kuin Posti kulkee tai Lyödään rahoiksi kirjoissa, johtui mistä johtui.. Semmonen "ihan kiva kirja" lähinnä, vaikka suosikkihahmoja olikin kehissä. Harmittaa sikäli, että olen jonkunasteinen höyryveturihullu ja odotin aiheelta melko suuria.

Noh, aletaan odottelemaan tuota seuraavaa nuortenkirjaa, joka ei ole nuortenkirja vai mikä onkaan, en ole siitä Jussin kommentia enempää kuullut..

Anteeksi,mutta olen uusi:) musta nää kirjat on aina ollut mahtavia. Kerran jopa joutusin kysymään mieheltäni,että kumman se valittis autiosaarelle mukaan,pussin perunoita vai kultaa. Tiedän nyt on väärä kirja tässä kohtaa,mutta idea sama.

Lue lisää...

Sain lomalla luettua FC Akateemiset nyt suomeksi, ei kestänyt uudelleenlukua niin kuin parhaat Pratchettit (vaikka ehkä velhosarjan paras onkin..), mutta Mika Kivimäen suomennos oli jälleen ensiluokkainen. Pian suomennokset saavuttaakin jo englanninkielisten julkaisutahdin, sitten ei tarvitse enää englanniksi lukeakaan (en kuulu puristeihin, arvostan hyvin suomeksi tulkittuja sanaleikkejä jopa alkuperäisiä enemmän).


Perjantaina Yle Areenaan tulee katsottavaksi kaksiosainen Magian väri -adaptaatio.

Perjantaina Yle Areenaan tulee katsottavaksi kaksiosainen Magian väri -adaptaatio.[/quote]

Bongasin tuon itsekin, ja aion kyllä sen katsoa. Mielenkiinnolla odotan, miten Pratchett on saatu muotoutumaan tv-sarjaksi. Olen hieman epäileväisellä mielellä, sillä usein Pratchettia lukiessa tuntuu, että mies on onnistunut laittamaan ainakin yhden vitsin tai hauskan jutun joka tekstikappaaleeseen. Ja ne alaviitteet! Tuskastuttavia ja samaan aikaan hervottomia. Harmi, jos ne on jätetty televisioversiossa pois, mutta en keksi miten ne olisi voitu järkevästi mukaankaan saada.

Itselle Pratchettin kirjoista tehdyt elävät kuvat ovat olleet vähän "ihan kiva"-tapauksia. Kyllähän ne katsoi, mutta eivät kirjat oikein taivu siihen kunnialla. Osasyynä voi tietysti olla liika tiivistäminen, ehkä The Watch TV-sarja toimii paremmin jos sitä on tarkoitus tehdä 13 jaksoa?

Saatan kuitenkin katsoa tuon. On siitä sen verran aikaa...

Itse olen ostanut nuo tv-sarjat DVDnä ja olen suorastaan nauttinut :)Pidän kyllä enemmän Valkoparta Karjupukista kuin tästä, mutta loistavaa ilta katsottavaa.

Toivon että Yle Areena laittaa myös Going Postalin. No täytyy vain toivoa ja katsoa nuo :D


Kiitos ja Anteeksi

Joo, ei nuo Kiekkomaailma-adaptaatiot valitettavasti mitään omilla meriiteillään seisovia mestariteoksia ole. Yritin pari vuotta sitten innostaa vaimoa Pratchettista Valkoparta Karjupukin adaptaatiolla, mutta mönkään meni ja sillä taisi olla lähinnä päinvastainen vaikutus.. Pratchettin huumori on niin sanallista että ruudulla siitä toimii vain pinnallisin toilailu. Jos on valmiiksi fani, niin ne on kumminkin mielestäni ihan hauskaa katsottavaa. Pratchett itsekin kuulemma pitää niistä.

Terry Pratchett
FC Akateemiset
Kiekkomaailma osa 32
Ilmestymisvuosi 2009
Karisto
Sivuja 448

Minun täytyy aivan ensimmäiseksi tunnustaa, että Terry on yksi niistä maailman harvoista kirjailijoista joiden hämmästyttävää taitoa todella kadehdin ja joka on yksi parhaista esikuvistani kirjallisessa maailmassamme omassa lajissaan. Hän on niitä kirjailijoita, joiden esimerkkiä ilolla seuraten haluan aina tehdä parhaani kaikessa minkä julkaisen, etten koskaan julkaisisi mitään huonoa mitä saattaisin joutua häpeämään, kuten ei Terrykään julkaise. Mitään huonoa ei julkaista, se on periaate, josta jokaisen kirjailijan pitäisi pitää kiinni pahimmassakin rahapulassa ja siinä Terry on loistava, loistava esimerkki kaikille.

Tämä kirja on jo 32 osa Kiekkomaailma -sarjaa ja jälleen se on niin taidokas kirja että henkeä salpaa. Ja jokaikinen tähänastinen Terryn Kiekkomaailma -sarjan kirja on ollut aivan yhtä taidokas. Siinä sitä on esimerkkiä muille kirjailijoille. En voi ymmärtää miten joku osaa luoda tällaisen maailman, kirjoittaa niin monta osaa tällaista täydellistä tarinaa.

Epäilen aina silloin tällöin itsekseni, että Terryn täytyy olla avaruusolio, maan päälle eksynyt korkeampi olento. Ei hän voi olla ihminen. Voiko yksi ainoa ihminen olla niin älykäs, niin hauska ja niin lahjakas kirjoittaja, että kykenee luomaan tällaista kirjallista täydellisyyttä kerta toisensa jälkeen ja vieläpä niin helpon tuntuisesti ettemme me muut alemmat olennot milloinkaan kykene samaan vaikka kuinka yrittäisimme? Mutta minä yritän vaikka epäilenkin etten milloinkaan saavuta samaa taidokkuutta. Yritän silti, sillä jos yksi kykenee siihen, muiden on pyrittävä samaan taitoon vaikka se mahdotonta olisikin.

Mutta mennäänpä itse tarinaan. Minua itseäni ei tarinan pääosassa ollut urheilun maailma niinkään kovin paljon kiinnosta vaikka se olikin jälleen kerran Terrylle ominaiseen tapaan täydellisesti pienintäkään yksityiskohtaa unohtamatta hauskasti ja erittäin terävästi kuvattu.

Niin pätevän lääkärin kuin on mahdollista saada tässä henkisesti täysin tuppukyläksi luokiteltavaksi joka on kylläkin vuosien saatossa kasvanut ulkoisesti rakennuksiltaan joskaan ei sisäisesti hitustakaan suurimman osan kylän onnettomien asukkaiden asenteilta, vakaan skitsofrenia-diagnoosin jo monta monituista vuotta sitten saaneena, minusta tarinassa olikin kiehtovinta yhden, sanoisinko jopa tärkeimmän henkilön eli Nuttin tarina. Hänen tarinansa jäi todella mieleeni ja antoi ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa. Toivon todella, että moni muukin ajattelisi asiaa ja ehkäpä jopa tarkistaisi omia asenteitaan meitä kummajaisia kohtaan.

Annan omalla arvosteluasteikollani tälle kirjalle täydet 10 pistettä ja se on joka pisteen arvoinen. Tarinan ääni, sielu ja henki oli tällä kertaa Terryn kirjojen tavanomaistakin tasoa mielenkiintoisempi ja sitä kuunteli hyvin tarkasti ja harkiten sekä tietysti myös suureksi ilokseen.

Olen päätynyt jälleen kirja-arvosteluideni suhteen uuteen kohtaan nimenomaan juuri fantasiakirjojen kohdalla. Koska yksi, älkääkä kysykö miksi, koska ainoa selitykseni on, että se vain on minusta hauskaa ja mielenkiintoista, vakaista elämäntehtävistäni on kartoittaa ja järjestää kaikki maailman taikuuden lajit talteen, niin olen päättänyt miettiä kaikkien lukemieni fantasiakirjojen taikuutta vielä erikseen omana kohtanaan näissä vaatimattomissa kirja-arvosteluissani.

Terryn Kiekkomaailman taikuus on minusta niin yksinkertaista kuin on mahdollista. Sitä ei ole mitenkään suuresti paisuteltu eikä ylenmäärin koristeltu eikä se ole Kiekkomaailmassa mikään epätavallinen juttu. Sitä joko on tai sitten ei. Kiekkomaailman taikuus on itsessään syvällä tässä maailmassa, se on yksi tämän maailman pysyvä osa eikä siinä ole mitään suuren ihmettelemisen aihetta tämän maailman asukkaille. Taikuus on tavallista tässä maailmassa.

Sitten on vuorossa kirjan ilmestymisvuosi joka on vuosi 2009 ja mitä minä itse siitä erikseen vielä muistan. Katsotaanpa, se oli tosiaan sitä aikaa kun aloin olla jo kohtuullisessa kunnossa sitä edeltävän viimeisimmän pahan sairastumisjaksoni jälkeen. Kun olin jo alkanut löytää jonkinlaisen mielenrauhan ja tasapainon elämääni ja se oli muistaakseni tosiaan myös se vuosi kun aloin aivan ensimmäisiä kertoja todella pohtia sairauttani tarkemmin ja myöskin kokeilla kirjoittaa toisella tavalla, jonka sitten myöhemmin hylkäsin epäonnistuneena kokeiluna.

Sitten mietin kirjan kantta. Minä olen aina rakastanut Terryn kirjojen kansikuvia mikä on aika hassua. Minä joka yleensä rakastan kaikkea mikä sointuu kaikessa toisiinsa, on harmonista ja kaunista aika perinteisessä mielessä, rakastan näitä hassuja kansia joita ei voi perinteiseksi missään mielessä sanoa. Yleensä kun saan käsiini uuden Terryn kirjan niin minulta menee varmaan ainakin 5 minuuttia kun tutkin tarkasti kansikuvaa, joskus kauemminkin.

Ja tähän loppuun henkilökohtainen tervehdykseni itselleen Terrylle. Minä palvon sinua koko pienen sydämeni voimalla, olen ikuisesti fanisi ja seuraan uskollisesti omalla tavallani viitoittamallasi tiellä. Kiitos, että olet olemassa ja kirjoitat.

A Slip of the Keyboard: Collected Nonfiction ilmestyi eilen Neil Gaimanin esipuheella. Se ei ihan hirveästi kiinnosta, mutta siitä tuli mieleen, että onkohan kellään tietoa että aiotaankohan tuota kahden vuoden takaista A Blink of the Screen: Collected Short Fictionia kääntää. Kuriositeettikamaahan se enimmäkseen on (esim. jotain teininä kirjotettuja tarinoita näyttää löytyvän, yhh), mutta siinä olisi myös kaikki 11 Kiekkomaailma-novellia, jotka kiinnostaisi "aika" paljon... "Kronologisessa järjestyksessähän" se osuisi samalle vuodelle kuin Snuff (jonka itsestäänselvästi oletan olevan tulossa ensi vuonna), koska kokoelman uusin novelli on myös vuodelta 2009.

Hmm tuo Long Earth täytyisi tsekata. En ole hirvesti Pratchettin ei-kiekkomaailmatuotantoa lukenut (Nation jätti vähän kylmäksi) mutta en epäile etteikö hän kykenisi vielä ihmeisiin, varsinkin yhteistyössä jonkun toisen kanssa.

Raising Steam ei myös ihan vastannut odotuksia. Erittäin loistava kertomus ja edelleen erottuu kirkkaasti edukseen muun fantasian joukosta, mutta siinä oli välillä sellaista tuntua mitä käsikirjoitusten varhaisissa versioissa usein. Pari ylimääräistä editointikierrosta olisi voinut tehdä hyvää.

Minäkin odotan muuten innolla tuota Watch -tv-sarjaa, kunpa se vain nyt ei jumittuisi tuotantohelvettiin. ;____;

Onko teillä tiedossa onko tai mitä Pratchettin kirjoja olisi ensi vuonna tulossa?

Ja onko tuosta Watch tv-sarjasta mitään tietoa ?