Uusimmat viestit
-
- Lukuhaaste: Helmet 2020
- Lukupiiri / Eija
- Eilen 18:49
-
- Lukuhaaste: Popsugar 2020
- Lukupiiri / Eija
- Eilen 18:44
-
- Lukuhaaste: Goodreads 2020
- Lukupiiri / Eija
- Eilen 18:40
Uusimmat keskustelut
- Nevermoor - Mielipide Morriganin äidistä
- Sarja: Nevermoor
- Isabel West Allen 3 päivää sitten
- Kolumni ylen sivulla alkoholista
- Kirjailija: Hanna Matilainen
- Ake Salmela 5 päivää sitten
- Kustantajat.
- Kirja: Jäänvartija (Konetrilogia, #3)
- 1 kommentti (Tonttu 28 päivää sitten)
Sergei Lukjanenko
Sergei Lukjanenko & Vladimir Vasiljev: Päiväpartio
Into 2013 - Risingin tietokannassa
Venäläisen Sergei Lukjanenkon tuorein suomennettu teos Päiväpartio on jatkoa viime vuonna julkaistulle Yöpartiolle. Yhteensä sarjassa on viisi osaa. Tartuin tähän kirjaan Yöpartion jättämän hyvän vaikutuksen takia, vaikka kirja jäikin yleisesti turhan vähälle huomiolle. Minuun se teki niin suuren vaikutuksen, että listasin sen viiden parhaimman viime vuonna lukemani kirjan joukkoon.
Yöpartion tapaan Päiväpartio jakautuu kolmeen osioon, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden. Moraalinen pohdinta hyvän ja pahan välillä on myöskin vahvasti läsnä. Yöpartion ja Päiväpartion kantava idea ovat olemassa olevat "muut". Muihin kuuluvat yliluonnollisen maailman näkevät ihmiset, vampyyrit ja muodonmuuttajat. He ovat jakaantuneet Yöpartioon ja Päiväpartioon, jotka vahtivat toistensa tekemisiä. Yöpartion perusta on yliluonnollisten voimien käyttö muiden hyväksi, kun taas Päiväpartio käyttää voimiaan omien etujensa ajamiseen. Partioiden välillä vallitsee sopimusten verkko, jonka mukaan kumpikaan osapuoli ei saa käyttää voimiaan antamatta toiselle lupaa vastaavan tapaisiin tekoihin. Sen lisäksi, että järjestöt seuraavat toisiaan kuin kylmän sodan osapuolet, molempia seuraavat myös Inkvisiittorit, jotka on koostettu yhdessä molemmista järjestöistä.
Olen ollut vähän huolissani, onko sarja mahtanut mennä kyllin hyvin kaupaksi, kun kovakantista Yöpartiota myytiin kirjamessuillakin todella halvalla, jo viime vuonna.. Mutta ei siitä varmaan pokkaripainosta olisi otettu, jollei myyntiä olisi. Ja helppohankintainen eka osa on toivottavasti tavoittanut maksimaalisen määrän lukijoita, tehnyt heistä sarjan faneja, ja jatko-osatkin menevät siten kaupaksi. Kuulostaa niin kivalta teorialta, että uskon itsekin.
Emelien tavoin minäkin pidin Yöpartiosta. Oikeastaan jo heti alku kolahti, sitä lukiessa oli sellainen fiilis, että "ihanaa jee, ei hajuakaan mitä täällä tapahtuu, vissiin jotain tosi siistiä".
Eli miten sen nyt sanoisi.. herätti mielenkiinnon. Tunnelma minullekin mieluinen.Etenkin ensimmäisen osion aikana oli hauska yrittää itsekin arvailla ratkaisua partion pulmaan.
Vaikka jättäisi yliluonnolliset ilmiöt kokonaan laskuista, oli symppiksen Antonin elämää ja työtä mielestäni muutoinkin mukava seurata. Yliluonnolliset jutut huomioiden todella mukava.
Mökillä vietettyä "laatuaikaa" pidin kirjan tylsimpänä osuutena. Jos tarina olisi suunnattu ulkomaisille lukijoille, niin ehkä ymmärtäisi halun esitellä oikein kunnollista paikallista kulttuuria, "näin meillä täällä". Mutta ihmetyttää vain, miten ne paikalliset itse jaksavat lukea niin läpeensä.. venäläisiä tarinoita. Luulisi heidän kyllästyvän. Tai toisaalta.. tykkäähän suomalaisetkin kai lukea kirjoja jostain kunnon suomalaisesta jepestä jurottamassa jossain rintamamiestalossaan.. Tjaatjaa.
Lukemissani venäläisissä kirjoissa ihailen kyllä moraalisia ja muitakin pohdiskeluja, minustakin kiva lisä myös Yöpartiossa. Henkilöhahmot voivat hetkenä minä hyvänsä pyöritellä mielessään mitä tahansa syntyjä syviä. Tavallaan ei oleteta, että Suuret Ajatukset olisivat liian suuria tavallisille pienille ihmisille, vaan kuka hyvänsä voi syventyä niiden ääreen ja kokea ne omassa arkisessa elämässään... Saattaa pohdiskelevaisuuskin käydä tarinassa puuduttavaksi, mutta periaatteessa pidän.
Kirjaa mainostaneet kehusitaatit johtivat sen verran harhaan, että olin olettanut "lihanhimon" viittaavan jonkinlaiseen kiihkeäänkin seksuaaliseen sisältöön... Mutta mitä vielä, tarina on perin siveä. Minua ei haitannut, koska en mitään paranormaalia romantiikkaa muutoinkaan paljoa lue. Olisi tarinassa kyllä tilanteita ollut, joihin jotain olisi helposti kehittänyt..
Päiväpartiota en ole vielä lukenut, vaikka ostin sen pian ilmestymisen jälkeen. Kirjan lukemista on viivyttänyt, että melko varmasti tiedän pitäväni siitä ainakin melko paljon.. Eli ensinnäkin ei tarvitse "tarkistaa", onko kirja mistään kotoisin, ja toisekseen olen säästellyt sen korkkaamista johonkin spesiaalihetkeen.. mikä se sellainen sitten ikinä olisikaan. Ehkä aika, jolloin ei ole kirjastosta lainassa puolta tusinaa muuta kirjaa. Joululomalla voisi lukea. Jos vaikka tulisi sitten luettua Hämäränpartiokin kohtalaisessa ajassa.
Hiistu kirjoitti: Vaikka jättäisi yliluonnolliset ilmiöt kokonaan laskuista, oli symppiksen Antonin elämää ja työtä mielestäni muutoinkin mukava seurata. Yliluonnolliset jutut huomioiden todella mukava.
Varoitus: Spoiler.
Tähän täytyy kyllä sanoa, että
Hiistu kirjoitti: Henkilöhahmot voivat hetkenä minä hyvänsä pyöritellä mielessään mitä tahansa syntyjä syviä. Tavallaan ei oleteta, että Suuret Ajatukset olisivat liian suuria tavallisille pienille ihmisille, vaan kuka hyvänsä voi syventyä niiden ääreen ja kokea ne omassa arkisessa elämässään... Saattaa pohdiskelevaisuuskin käydä tarinassa puuduttavaksi, mutta periaatteessa pidän.
Hahmojen mietteitä oli mukava lukea, ja varsinkin sen takia, että juuri mikään ei ollut yksisoikoista. Tuollainen pohdiskelevuus toi minun mielestäni tarinaan lisää tasoja, jotka taas puolestaan tekivät itse tarinasta mielenkiintoisemman. Ja pohdiskelevuutta saa tarinassa harrastaa - kunhan se ei mene turhaksi jahkailuksi. Välillä tuli kyllä niitä hetkiä, jolloin olisin toivonut hahmojen vain tekevän nyt jonkinlaisen päätöksen, jotta päästäisiin tarinassa eteenpäin, mutta nämä tilanteet olivat onneksi harvassa.
I have seen the future .... and I do not wish to go there again.
Sergei Lukjanenko: Hämärän partio
Into 2014 - Risingin tietokannassa
Into Kustannuksen käännöstyö spefin parissa jatkuu Hämärän partio -kirjan myötä. Kyseessä on kehutun Yöpartio-sarjan kolmas osa. Kuten aikaisemmatkin sarjan kirjat, myös Hämärän partio jakautuu kolmeen osaan, joista jokainen kertoo oman tarinansa. Eri osat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Kirjojen keskipisteessä on Anton Gorodetski, Yöpartion rivijäsen, jonka tehtävänä on valvoa, etteivät pimeyden voimat tee laittomuuksia yliluonnollisia olentoja vilisevässä Moskovassa.
Päiväpartion tapahtumista on kolmisen vuotta. Anton on mennyt naimisiin velhotar Svetlanan kanssa ja heillä on tyttölapsi nimeltä Nadjuska. Rauhallinen perhe-elämä ei kuitenkaan ole vaihtoehto, sillä Nadjuskasta on ennustettu tulevan suuri velhotar.
Minä pidin sarjasta ja olisin oikein mieluusti kerännyt koko sarjan hyllyyni. No, jos suomennosta ei tule, pitää etsiä englanninkielinen versio. I have seen the future .... and I do not wish to go there again.
Luin hiljattain Hämärän partion ja se oli sen verran hyvä, että aloin minäkin harkita sarjan keräämistä. Jo senkin takia, että niistä saisi hiukan vaihtelua kovin angloamerikkalaispainotteiseen fantasiahyllyyni. Partioissa (kuten myös esimerkiksi Noitureissa) on ollut kivalla tavalla jotenkin erilainen tunnelma. 
Luin viikonloppuna Hämärän partion (olen ottanut oikein asiakseni lukea kirjoja omasta hyllystä).
Nyt taas muistin miksi pidän tästä sarjasta niin paljon. Todella hyvä lukukokemus, varsinkin kirjan toinen tarina tuli luettua ahmimalla. Minä pidän kirjojen rakenteesta. Kolme tavallaan erillistä tarinaa, mutta jotka kuitenkin liittyvät toisiinsa hyvin vahvasti. Tarinat ovat myös sopivan kokoisia, ne kertovat oleelliset asiat eivätkä jää junnaamaan.
Tarinoissa oli myös tunnelma kohdallaan. Jotenkin tuntui, että tämän kirjan fiilis oli parempi kuin kahden aikaisemman. Tämä johtunee minulla siitä, että pääsi lukemaan yhdestä tämän hetken suosikkihahmostaan. Vähän kuin tapaisi vanhan hyvän ystävän pitkästä aikaa. Anton on ehdottomastsi yksi suoskkihahmoistani, yksi parhammista hahmoista hetkeen. Vaatimattoman oloinen kaveri, joka sitten tekee ihan mielettömiä juttuja. Terävä tyyppi, joka osaa ajatella jotain asioita mitä itselle ei tulisi mieleen (eikä kenellekään muulle Antoninkaan maailmassa).
Kukaan hahmoista ei ole ärsyttävä tässäkään kirjassa, joka on minusta hiukan hämmästyttävää. Kaikilla on omat piirteensä, mutta mikään niistä ei minulla iske hermoon. Minä jopa pidän Antonin vaimosta (minun on välillä hankala pitää vaimohahmoista kirjoissa, niistä tehdään joskus liian valittavia). Nimet tuottavat hankaluuksia minulle, en aina muista kuka kukin on.
Viimeinen partio odottaa myös hyllyssä, mutta sitä pitää hiukan säästellä. Pitää fiilistellä Hämärän partiosta saamani hyvä fiilis ensin loppuun. Nimi enteilee hiukan synkkyyttä (varsinkin jos seuraava osa on nimeltään Uusi partio), mutta mielenkiinto on korkealla.
I have seen the future .... and I do not wish to go there again.
Sergei Lukjanenko: Viimeinen partio
Into 2015 - Risingin tietokannassa
Venäläisen Sergei Lukjanenkon Yöpartio-sarja on edennyt neljänteen osaansa. Alun perin vuonna 2005 ilmestynyt Viimeinen partio oli pitkään sarjan viimeinen, mutta seitsemän vuotta myöhemmin sarja jatkui. Kuudes osa, Uusi partio, saadaan suomeksi ensi vuonna.
Tällä kertaa valon etua ajava Yöpartion Anton Gorodetski joutuu lähtemään selvittämään venäläismiehen murhaa Skotlantiin. Murhaaja vaikuttaa olevan vampyyri ja siten tapaus on Yöpartion tutkittavissa. Murha ei kuitenkaan ole yksinkertainen tapaus, sillä se on sidoksissa Merlinin piilottamaan taikaesineeseen. Pian Anton huomaakin olevansa lähes tapansa mukaan hyvin syvällä ongelmissa.
Romaani on edellisten osien tapaan jaoteltuna kolmeen toinen toistaan tukevaan pienoistarinaan. Juonta kuljetetaan pitkiä pätkiä yksinomaan dialogin voimin, mikä saattaa tuntua raskaalta joistain lukijoista. Se tuntuukin olevan itäeurooppalaisen ilmaisun ominaisuus, sillä samanlaista kerrontaa käytetään muun muassa Andrzej Sapkowskin Noiturissa.
En sarjan ensimmäisestä osasta ollut muistaakseni niin hurmaantunut, mutta taso on mielestäni selvästi noussut - kolmonen ja nelonen olivat molemmat todella hyviä kirjoja. Ja vaikka on toki kiva saada vielä lisäosia, niin olen kuitenkin jossain mielessä myös helpottunut, että niitä on tulossa vain kaksi. Fantasiassa ei nyt ole mitenkään harvinaista, että sarjoja venytetään turhankin pitkiksi. Partio-kirjat ovat myös olleet mukavasti kompaktin kokoisia.