Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet

  • Emelie hahmo Kirjoittaja
  • Emelie
    Verivelho
    Taso: 57
  • Viestejä: 2734
25.01.2015 10:50 - 22.06.2015 13:49 #1 : Emelie
Olen viime aikoina lukenut paljon erilaisia kirjoja (fiktiota), mutta huomannut niissä yhteisen piirteen: kaikissa tuntuu olevan oman lajityyppinsä kliseitä vilisemällä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että teokset olisivat huonoja, päinvastoin. Jotkin kliseet vain ovat sellaisia, joita kaipaa ja joista tykkää, ne ikäänkuin tekevät lukukokemuksesta sen mitä odottaakin. Toisaalta jotkin kliseet sitten taas pilaavat esiintymisellään ja olemassaolollaan koko kirjan.

Mitä tarinoissa esiintyviä kliseitä ette voi sietää ja mitkä sitten taas ovat sellaisia, että haluatte välttämättä ne mukaan?

Minä varmaan myöhemmin jatkan lisää, mutta yksi ärsyttävimmistä kliseistä kirjassa on, että päähenkilö tehdään ajatusmaailmaltaan niin vajaaksi, ettei huomaa selviä asioita vaikka ne suurinpiirten kerrotaan auki hänelle ja sitten yhtäkkiä tämä onkin todella tarkkaavainen ja hiffaa asioita, joita lukijalle ei ole millään tavalla tuotu esiin. Tai sitten se, että päähenkilö on tarkkaavainen ja huomiokykyinen, mutta menettää tämän ominaisuuden kun pitäisi tajuta jotain tärkeää.

Parhain klisee on, että kirjassa on hyviksiä ja pahiksia, joista viimeksi mainitut ovat koko kirjan voitolla, mutta sitten hyvikset kehittävät jonkin todella hienon juonen, jonka avulla voittavat. :wink: Vielä paremmaksi sen tekee se, että lukija ei välttämättä tiedä mikä juoni on tai että sitä edes on olemassa, ennen kuin se paljastuu lopuksi.

I have seen the future .... and I do not wish to go there again.
Viimeksi muokattu: 22.06.2015 13:49 Hiistu.

  • StaCa hahmo
  • StaCa
    Ritari
    Taso: 32
  • Viestejä: 278
26.01.2015 14:57 #2 : StaCa
Vastaus käyttäjältä StaCa aiheessa Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet

Minä varmaan myöhemmin jatkan lisää, mutta yksi ärsyttävimmistä kliseistä kirjassa on, että päähenkilö tehdään ajatusmaailmaltaan niin vajaaksi, ettei huomaa selviä asioita vaikka ne suurinpiirten kerrotaan auki hänelle ja sitten yhtäkkiä tämä onkin todella tarkkaavainen ja hiffaa asioita, joita lukijalle ei ole millään tavalla tuotu esiin. Tai sitten se, että päähenkilö on tarkkaavainen ja huomiokykyinen, mutta menettää tämän ominaisuuden kun pitäisi tajuta jotain tärkeää.


JOO! Tää on sellainen asia, joka saa minut lyömään kirjan kiinni hyvin nopeasti. Tai lopettamaan leffan katselemisen. Tämän takia olen nirso komedioiden ja romanttisen viihteen kanssa, vaikka molemmista kovasti pidänkin. En vain siedä täysiä idiootteja fiktiossa.

Teiniromansseissa on aina liian vähän väkivaltaa.

stazzy.net/blogi

26.01.2015 17:58 #3 : Vumpalouska
Vastaus käyttäjältä Vumpalouska aiheessa Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet

Emelie kirjoitti: Parhain klisee on, että kirjassa on hyviksiä ja pahiksia, joista viimeksi mainitut ovat koko kirjan voitolla, mutta sitten hyvikset kehittävät jonkin todella hienon juonen, jonka avulla voittavat. :wink: Vielä paremmaksi sen tekee se, että lukija ei välttämättä tiedä mikä juoni on tai että sitä edes on olemassa, ennen kuin se paljastuu lopuksi.

Minusta taas puun takaa tuleva ratkaisu on vähän kökkö tapa tehdä pahisten suunnitelmat tyhjäksi. Ylipäänsä pidän enemmän moraalisesti harmaista asetelmista, jossa mitään osapuoleta ei voi yksiselitteisesti määritellä "hyväksi" tai "pahaksi".

...Toisaalta tällainen moraalinen harmaus on jo itsessään muodostumassa kliseeksi. Oh dogs.

Vähäisempien Valojen Herra
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Piru Naiseksi

  • noreen hahmo
  • noreen
    Vampyyri
    Taso: 32
  • Viestejä: 255
26.01.2015 18:20 - 26.01.2015 18:20 #4 : noreen
Vastaus käyttäjältä noreen aiheessa Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet

Vumpalouska kirjoitti:

Emelie kirjoitti: Parhain klisee on, että kirjassa on hyviksiä ja pahiksia, joista viimeksi mainitut ovat koko kirjan voitolla, mutta sitten hyvikset kehittävät jonkin todella hienon juonen, jonka avulla voittavat. :wink: Vielä paremmaksi sen tekee se, että lukija ei välttämättä tiedä mikä juoni on tai että sitä edes on olemassa, ennen kuin se paljastuu lopuksi.

Minusta taas puun takaa tuleva ratkaisu on vähän kökkö tapa tehdä pahisten suunnitelmat tyhjäksi. Ylipäänsä pidän enemmän moraalisesti harmaista asetelmista, jossa mitään osapuoleta ei voi yksiselitteisesti määritellä "hyväksi" tai "pahaksi".

...Toisaalta tällainen moraalinen harmaus on jo itsessään muodostumassa kliseeksi. Oh dogs.


Minuakaan ei miellytä suoranainen hyviksiin ja pahiksiin jaottelu, ja vielä vähemmän äkilliset, toisinaan täysin tyhjästä temmatut loppuratkaisut. Deus ex machinoiksikin näitä voisi joskus kutsua. Pakko myöntää, että moraalinen harmaus on jo käymässä kliseeksi, mutta olkoon se sitten yksi suosikkikliseistäni kirjoissa. :)

Vaikken hirveästi piittaakaan romantiikasta scifissä ja fantasiassa, minua jostain syystä miellyttävät alati leikkisesti torailevat tai tarinan alussa toisiaan vihanneet parit. "Riitelevät kuin vanha aviopari" on varmaan sopiva ilmaisu kuvaamaan tätä kliseetä.
Viimeksi muokattu: 26.01.2015 18:20 noreen.

  • Hiistu hahmo
  • Hiistu
    Varjovelho
    Taso: 60
  • Viestejä: 3085
26.01.2015 20:09 - 26.01.2015 20:10 #5 : Hiistu
Vastaus käyttäjältä Hiistu aiheessa Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet

Emelie kirjoitti: Minä varmaan myöhemmin jatkan lisää, mutta yksi ärsyttävimmistä kliseistä kirjassa on, että päähenkilö tehdään ajatusmaailmaltaan niin vajaaksi, ettei huomaa selviä asioita vaikka ne suurinpiirten kerrotaan auki hänelle ja sitten yhtäkkiä tämä onkin todella tarkkaavainen ja hiffaa asioita, joita lukijalle ei ole millään tavalla tuotu esiin. Tai sitten se, että päähenkilö on tarkkaavainen ja huomiokykyinen, mutta menettää tämän ominaisuuden kun pitäisi tajuta jotain tärkeää.


Muuan itseäni eniten ärsyttävä klisee liittyy ehkä vähän tuohon samaan eli kuinka päähenkilö (ja sitä myöten lukija) huomaa ja saa tarinan kannalta ratkaisevia tietoja, nimittäin:

Sookie Stackhousen puhelinvastaaja. :tongue: Tiedättehän: Vastaajaan on tullut viesti henkilöltä, jolla oletettavasti on jotain tärkeää kerrottavaa (tai hän kertoo viestissään, että hänellä on jotain Tärkeää Kerrottavaa), mutta... mitäpä sitä nyt heti soittamaan takaisin. Ehtiihän sitä, joskus myöhemminkin. ... Ja tämä siis yleistettynä kaikkiin sellaisiin tilanteisiin, jossa lukija on piinallisen tietoinen, että jollain/jossain olisi jotain päähenkilölle hyvin tärkeää tietoa, mutta tiedon paljastamisessa vitkutellaan ja siten pitkitetään juonta. Joko joku hyväntahtoinen tolvana (perinteisessä fantasiassa vanha viisas velho tms.) ei tajua paljastaa tietojaan päähenkilölle, tai jos tieto vaikka olisikin aivan tyrkyllä, päähenkilö ei olevinaan oivalla ottaa asiasta selvää heti kun mahdollista.

Tajusin juuri, etten ole pitkään aikaan lukenut kirjaa, jossa olisi vanhoja viisaita velhoja.. tai muitakaan "perinteisen fantasian" kliseitä. Ei mitään ennustuksia tai mitään. Huolestun.

noreen kirjoitti: Pakko myöntää, että moraalinen harmaus on jo käymässä kliseeksi, mutta olkoon se sitten yksi suosikkikliseistäni kirjoissa. :)

Tämä klisee ei haittaa minuakaan. :smile: Mietin, missä vaiheessa tuosta (tai ylipäänsä mistään) on ennättänyt tulla klisee... Ehkä sillä hetkellä, kun kirjojen takakansiin ym. mainospuheisiin on huomattu painaa maininta kyseisestä ominaisuudesta. :lol:

Kolmiodraamat sellaisessa kliseisessä jahkailumuodossa, että päähenkilö ei olevinaan osaa päättää, valikoisiko herra A:n vai B:n, eivät ole lainkaan mieleeni. (Kaikkein pahinta, jos lukijalle on ilmeistä, kumpaan henkilö lopulta päätyy.) Sen sijaan minua jossain määrin miellyttävät sellaiset arthuriaaniseen tyyliin toteutuvat kolmiodraamat, joissa kaksi rakastaa yhtä ja jollain tapaa toisiansa ja se yksi yhtä enemmän kuin toista ja kaikki kolme ovat jossain määrin onnettomia. Traagiset rakkaustarinat ovat minulla muutoinkin vahva ehdokas "parhaimmaksi kliseeksi". :wink:
Viimeksi muokattu: 26.01.2015 20:10 Hiistu.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Skie

  • kyty hahmo
  • kyty
    Senesalkki
    Taso: 41
  • Viestejä: 803
26.01.2015 21:22 #6 : kyty
Vastaus käyttäjältä kyty aiheessa Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet
En itse häiriinny kovin paljoa kliseistä, kunhan ne eivät ole huonosti toteutettuja, tai hahmojen käyttäytyminen häiritsevällä tavalla kliseistä ja sitä kautta epäuskottavaa. Pahimmat perusfantasiakliseet häiritsevät, minkä takia en jaksa suurta osaa haltia/velho/örkki-kirjoista, mutta siinäkin Noituri tekee poikkeuksen ylittämällä sen rajan jonka takana kliseet eivät enää häiritse vaikka räikeitä ovatkin.

Minua häiritsee myös jos tarinassa on käytetty kaikki kliseet niin että tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Tähän tosin törmää useammin elokuvissa, kirjoissa on niin paljon enemmän tapahtumia etten varmaan edes huomaa kaikkia juonenkäänteitä, jotka leffassa tulisivat pahemmin esiin.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Piru Naiseksi

  • Tapsa hahmo
  • Tapsa
    Vampyyri
    Taso: 32
  • Viestejä: 253
26.01.2015 21:35 #7 : Tapsa
Vastaus käyttäjältä Tapsa aiheessa Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet

Hiistu kirjoitti: Sen sijaan minua jossain määrin miellyttävät sellaiset arthuriaaniseen tyyliin toteutuvat kolmiodraamat, joissa kaksi rakastaa yhtä ja jollain tapaa toisiansa ja se yksi yhtä enemmän kuin toista ja kaikki kolme ovat jossain määrin onnettomia. Traagiset rakkaustarinat ovat minulla muutoinkin vahva ehdokas "parhaimmaksi kliseeksi". :wink:

Ai niin kuin Anna Kareninassa? Aika hauskaa että yksi pahimmista ja yksi parhaista kliseistä ovat noin lähellä toisiaan, oikeastaan niillä on vain sävyero...

Minä pidän monista kliseistä. Eritoten siitä kun sankari pelastaa tytön välittömästä vaarasta (sieppaamalla tämän käsivarsilleen, tai niin että tyttö kietoo kätensä sankarin harteille kun tämä heilauttaa lassolla heidät pohjattoman kuilun yli): hyvin tavanomainen ja vanhanaikainen asetelma, joka joka kerta kirvoittaa minulta "jes!"-reaktion.
Tykkään myös siitä, kun joku nörttihahmo tai introvertti joutuu pukeutumaan tosi räväkästi ja häpeilee ensin ulkoasuaan, mutta myöhemmin tarinassa käyttäytyy luontevasti (=on sinut itsensä kanssa).
Ja mustiin viittoihin pukeutuneet pahikset! Niihin olen heikkona. Ja varsinkin tilanteissa, joissa hyvis on pukeutunut valkoisiin tai kirkkaanvärisiin vaatteisiin ja näiden välinen kontrasti on ilmiselvä. Ylipäätään tykkään siitä, että eri ryhmittymät käyttävät eri värejä ja ovat näin helposti eroteltavissa.
Parhautta ovat myös isot räjähdykset. Mitä tulisemmat ja jytisevämmät räjähdykset, sen parempi. Hienoa on myös jos siitä lennähtää tulirengas, räjähtäneen kappaleen palasia yms. tai jos räjähdys on jonkin muun kuin oranssin värinen: sininen, vihreä, ...

On kyllä myös kliseitä joita inhoan. Äkkiseltään tulee mieleen se kun tarinan sankarit saavat käsiinsä pahiksen ja joutuvat uhkailemaan/kiduttamaan tätä saadakseen tältä tärkeää informaatiota. Silloin juuri tarina pyrkii moraaliseen harmauteen ja kysymään, pyhittääkö tarkoitus keinot, mutta tämä ei koskaan minuun iske.

Myönnettäköön että meni aiheen vierestä koska nämä ovat lähinnä elokuvakliseitä.

  • Puolikuu hahmo
  • Puolikuu
    Riivaaja
    Taso: 40
  • Viestejä: 585
26.01.2015 22:12 - 26.01.2015 22:15 #8 : Puolikuu
Vastaus käyttäjältä Puolikuu aiheessa Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet
Fantasian kliseitä ja vanhoja velhoja täällä jo sivuttiinkin, mikä toi oitis mieleeni tämän jutun. Petri Hiltunen siis avautuu fantasian pahimmista kliseistä. Täytyy kyllä itse todeta, että tykkään vanhoista valkohapsista velhoista sekä muutenkin "isällisistä" tai tietyllä tapaa auktoriteettihahmoista. Näihin hahmoihin voi aina luottaa, he pelastavat päivän, jos kirjan sankari tyrii ja kertovat aina lukijalle tietoa sekä viisauksia, joita emme muuten koskaan saisi tietää. Vai mitä muka tietäisimme Voldemortin kouluajoista ilman Dumbledorea? Entäs sormuksesta ilman Gandalfia? Nämä hahmot ovat yleensä kirjan primus motor. Kieltämättä näiden viisaiden velhojen yms. ongelmana on tiedon pihtaaminen ja ylipäänsä se, etteivät he koskaan ole siellä, missä heitä kaivataan. Tästä huolimatta nämä kliseiset veijarit ovat myös lähes poikkeuksetta lempihahmojeni joukossa.

Ärsyttävistä kliseistä ehkä ärsyttävin on pahisten avautumiset. Sankari jää nalkkiin, mutta mitä tekee pahis? Hän ei suinkaan pistä sankaria hengiltä, vaikka siihen olisi nätti tilaisuus vaan selostaa tekemisiään niin kauan, että toinen on jo keksinyt miten päästä pinteestä tai apujoukot saapuvat. Ymmärrän kyllä, että hienot juonimiset menisivät vähän hukkaan, jos kukaan ei tiedä niistä, mutta silti! Toinen pahiksiin liittyvä klisee, jota olen inhoan, on tyhmät apurit. Olen aina ihmetellyt, miksi joku pitää koheltavia idiootteja kumppaneitnaan, kun nämä kerta toisensa jälkeen tärvelevät kaiken. Tämä viimeinen taitaa kyllä olla enemmän elokuvien ja piirrossarjojen klisee kuin kirjojen.

Yo yo this hard-core ghetto gangster image takes a lot of practice
Viimeksi muokattu: 26.01.2015 22:15 Puolikuu.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Tapsa, Hillo, Skie, StaCa

  • Hillo hahmo
  • Hillo
    Upseeri
    Taso: 27
  • Viestejä: 53
26.01.2015 22:32 #9 : Hillo
Vastaus käyttäjältä Hillo aiheessa Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet
Puolikuu vei sanat suustani. Aioin juuri itse kirjoittaa kutakuinkin samat mietteet täsmälleen samoista kliseistä.

mietin vasta
miten ajatella

  • Tapsa hahmo
  • Tapsa
    Vampyyri
    Taso: 32
  • Viestejä: 253
26.01.2015 22:33 #10 : Tapsa
Vastaus käyttäjältä Tapsa aiheessa Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet

Puolikuu kirjoitti: Fantasian kliseitä ja vanhoja velhoja täällä jo sivuttiinkin, mikä toi oitis mieleeni tämän jutun. Petri Hiltunen siis avautuu fantasian pahimmista kliseistä.

Olen hipsterinä tietenkin nähnyt tuon aikaisemminkin mutta kiitos linkistä! :lol: Hyvää settiä. TVTropesin Mustan ruhtinaan toimintaohjeet on myös klassinen.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Strato

27.01.2015 03:55 #11 : Vumpalouska
Vastaus käyttäjältä Vumpalouska aiheessa Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet

Puolikuu kirjoitti: Fantasian kliseitä ja vanhoja velhoja täällä jo sivuttiinkin, mikä toi oitis mieleeni tämän jutun. Petri Hiltunen siis avautuu fantasian pahimmista kliseistä.


Ei varmaan saisi mainostaa, mutta kirjoitin tuon artikkelin luettuani n. 10 minuutissa hieman erilaisen fantasiatarinan: www.risingshadow.fi/forum/leirinuotio/2025-miekka-kivesta

Vähäisempien Valojen Herra

  • Puolikuu hahmo
  • Puolikuu
    Riivaaja
    Taso: 40
  • Viestejä: 585
27.01.2015 17:08 #12 : Puolikuu
Vastaus käyttäjältä Puolikuu aiheessa Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet
Toisaalta, jos kaikki mustat ruhtinaat noudattaisivat tuota manuaalia eivätkä esim. jättäisi olemassaolonsa kannalta tärkeitä tavaroita lojumaan sinne tänne, mitä mahdollisuuksia hyviksillä enää olisi?

Hyvä pahis voi kyllä olla kirjan suola ja huono sen heikoin lenkki...

Yo yo this hard-core ghetto gangster image takes a lot of practice

  • Tapsa hahmo
  • Tapsa
    Vampyyri
    Taso: 32
  • Viestejä: 253
27.01.2015 17:44 #13 : Tapsa
Vastaus käyttäjältä Tapsa aiheessa Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet
Monissa kirjoissa pahis on aika kaukainen henkilö, joka ei ota suoraan tapahtumiin osaa. Hän on tarinaa eteenpäin ajava voima, joka kohdataan sitten lopussa. Tämmöinen ei minulle sinänsä ole plussa tai miinus, mutta pahis itse on kyllä aika heikko henkilöhahmo jos hänellä on vain vähän kohtauksia. Mutta tarina voi kyllä olla hyvä vaikka henkilöt puhaltaisivat yhteen hiileen. Mietin Nälkäpelejä ja Harry Pottereita joissa pahikset esiintyvät yleensä aika vähän ja tarinan jännite tulee vain heidän olemassaolostaan siellä taustalla. Silloin vain on tärkeää luoda konflikteja myös hyvisten välille. Nälkäpeleissä se onnistui hyvin, Harry Pottereissa ei niinkään.

  • StaCa hahmo
  • StaCa
    Ritari
    Taso: 32
  • Viestejä: 278
28.01.2015 20:16 - 28.01.2015 20:17 #14 : StaCa
Vastaus käyttäjältä StaCa aiheessa Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet

Vumpalouska kirjoitti:

Puolikuu kirjoitti: Fantasian kliseitä ja vanhoja velhoja täällä jo sivuttiinkin, mikä toi oitis mieleeni tämän jutun. Petri Hiltunen siis avautuu fantasian pahimmista kliseistä.


Ei varmaan saisi mainostaa, mutta kirjoitin tuon artikkelin luettuani n. 10 minuutissa hieman erilaisen fantasiatarinan: www.risingshadow.fi/forum/leirinuotio/2025-miekka-kivesta


Mulle taas tulee kiellettyjen kliseiden kohdalla aina suunnaton hinku kirjoittaa tarina, jossa on kaikki mahdolliset kliseet.
Yhden pitkähkön (16K sanaa) teiniromanssinovellin kirjoitinkin juuri niin, että päätin tunkea sinne kaikki mahdolliset teiniromanssinovellin kliseet :P

//muoks: ja hieman väkivaltaa. Kuitenkin luette tuon allekirjoituksen :D

Teiniromansseissa on aina liian vähän väkivaltaa.

stazzy.net/blogi
Viimeksi muokattu: 28.01.2015 20:17 StaCa.

02.02.2015 10:04 - 02.02.2015 10:06 #15 : sinidean
Vastaus käyttäjältä sinidean aiheessa Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet
pahimmat:

- turhat väärinkäsitykset naurettavista asioista (erit. nuorten romantiikassa pääparin välillä lähes poikkeuksetta)
- kun asiat menevät huonosti, niin sataa vettä

kiikun kaakun:

- Kolmiodraamat. Voivat olla kutkuttavia, mutta sellainen kuvio, jossa yksi ei osaa päättää kahden välillä ja ne kaksi hyväksyy tilanteen mukisematta, on suunnattoman turhauttavaa

kivoimmat:

- jo ketjussa mainittu hyvän ja pahan välisen rajan häilyvyys (yleensä tylsää, jos joku vain pelkästään hyvä tai paha)
- se kun pariskunta ensin riitelee kaatosateessa tulisesti ja sitten lopuksi ne kuitenkin pussaa, minkä lukija/katsoja hyvin tietää ;)
Viimeksi muokattu: 02.02.2015 10:06 sinidean. Syy: pientä hienosäätöö...
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Kirjaneito, Ageha

  • Kabal hahmo
  • Kabal
    Aseenkantaja
    Taso: 10
  • Viestejä: 17
03.02.2015 12:31 #16 : Kabal
Vastaus käyttäjältä Kabal aiheessa Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet
Inhoan yli kaiken sitä mikä esiintyy lähes poikkeuksetta jokaisessa perusfantasiassa, eli sitä kauneuden/komeuden ylilyöntiä. Päähahmo on aina "älyttömän kaunis" ja hän tapaa uuden apurinsa joka on "jumalallisen komea" . Mutta sitten apurin sisko joka on "vielä paljon kauniimpi" .... Silloin alkaa itsellä aina viiraamaan.

"May The Light Of Certitude Guide Your Efforts"

  • StaCa hahmo
  • StaCa
    Ritari
    Taso: 32
  • Viestejä: 278
03.02.2015 16:54 - 03.02.2015 16:56 #17 : StaCa
Vastaus käyttäjältä StaCa aiheessa Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet

Inhoan yli kaiken sitä mikä esiintyy lähes poikkeuksetta jokaisessa perusfantasiassa, eli sitä kauneuden/komeuden ylilyöntiä.


Mitähän pidät "perusfantasiana"? Itse en ainakaan ole sen kummemmin huomannut ulkonäön korostamista fantasiakirjoissa.

Tai sitten luen vain vääriä kirjoja.

Teiniromansseissa on aina liian vähän väkivaltaa.

stazzy.net/blogi
Viimeksi muokattu: 03.02.2015 16:56 StaCa.

  • Kabal hahmo
  • Kabal
    Aseenkantaja
    Taso: 10
  • Viestejä: 17
03.02.2015 17:13 #18 : Kabal
Vastaus käyttäjältä Kabal aiheessa Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet

StaCa kirjoitti:

Inhoan yli kaiken sitä mikä esiintyy lähes poikkeuksetta jokaisessa perusfantasiassa, eli sitä kauneuden/komeuden ylilyöntiä.


Mitähän pidät "perusfantasiana"? Itse en ainakaan ole sen kummemmin huomannut ulkonäön korostamista fantasiakirjoissa.

Tai sitten luen vain vääriä kirjoja.


Ehkä saatoin "vähän" ykeistää, mutta jäi vain juuri tuollainen fiilis ensimmäisestä fantasiasarjasta jonka luin. Elaine Cunninghamin "laulut ja miekat", tämän jälkeen vältin kaikkea Forgotten realmsiin liittyvää. Saattoi kyllä johtua myös siitä, että pidin koko maailmaa ja hahmoja aika geneerisenä ja mielenkiinnottomana (lukuunottamatta Elaithia).

Tämän jälkeen luin Terry brooksin The sword of shannaran joka taas palautti mielenkiinnon fantasiaa . Joten lasken Laulut ja miekat-sarjan perusfantasiaksi missä osaa ennakoida tapahtumat ja hahmot.

"May The Light Of Certitude Guide Your Efforts"

  • Bensku hahmo
  • Bensku
    Ritari
    Taso: 32
  • Viestejä: 228
03.02.2015 21:33 - 03.02.2015 21:44 #19 : Bensku
Vastaus käyttäjältä Bensku aiheessa Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet
En voi mitenkään erityisesti suositella Forgotten Realmsia, jos kaipaa yllätyksiä kirjoihinsa... Koska maailma on sama, kliseinen Forgottem Realms kirjasta riippumatta, en usko, että hirveän hyviä kirjoja edes löytyy.

Vaikka Salvatoren jotkut kirjat olivat ihan mukavaa luettavaa, kliseitä kyllä riitti vaikka muilla jakaa. Sama pätee myöhempiin Elminster-kirjoihin ja pariin muuhunkin lukemaani tuosta sarjasta.

Edit: Luin tuon Kosmokynän artikkelin... Kesti vähän aikaa hoksata, että ensimmäisen kohdan lainaus on suoraan Pimeä nousee-kirjasta. Ei kai se silloin (60-luvulla) vielä ollut kulunut?

Itselle tuli ennustuksista ensimmäiseksi mieleen Belgarionin taru, jostain "kumman" syystä.
Viimeksi muokattu: 03.02.2015 21:44 Bensku.

  • Hillo hahmo
  • Hillo
    Upseeri
    Taso: 27
  • Viestejä: 53
03.02.2015 21:55 #20 : Hillo
Vastaus käyttäjältä Hillo aiheessa Parhaimmat ja pahimmat kirjojen kliseet
Joo, Forgotten Realmsit ovat täynnä niitä huonompia fantasiakliseitä. Itse niitä joskus varhaisteini-iässä kahlanneena en voi suositella niistä kuin korkeintaan Salvatoren Kotimaa-trilogiaa (vai mikä sen virallinen nimi sitten onkaan). Eikä sekään ole mikään kirjallisuuden riemuvoitto.

mietin vasta
miten ajatella

Paikalla 1 jäsen ja 58 vierailijaa
Jouni
Uusin jäsen: Ella Parviainen
Jäseniä yhteensä: 9445