Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

Tapaus Juha Vuorinen

  • Aurelia hahmo Kirjoittaja
  • Aurelia
    Ratsumestari
    Taso: 25
  • Viestejä: 136
12.03.2015 15:00 #1 : Aurelia
Juha Vuorinenhan siis kirjoitti Juoppohullun päiväkirjat -sarjan ja kuulin joku aika sitten tällaisen väittämän sen tiimoilta ja en tosiaan ole varma onko tämä väittämä totta, mutta se jäi mietityttämään minua.

Juhaa ei kuulemma hyväksytä Kirjailija -liiton jäseneksi koska hänen tuotantonsa ei ole tarpeeksi hyvää ja olen myös kuullut tällaisen väittämän enkä ole tästäkään varma, että liiton jäseneksi hyväksytään ihminen, joka on julkaissut kaksi kaunokirjallista teosta.

Ja nyt edelleen kuulemma Juha ja liitto tappelevat asiasta. Minä olen, jos kaikki nämä väitteeni jotka olen kuullut, ovat totta, täysin Juhan puolella. Hän on julkaissut kaksi kaunokirjallista teosta ja liiton kuuluisi hyväksyä hänet jäseneksi, olivat kirjat sitten mitä tasoa tahansa.

Juhan tuotannosta sanoisin, että minä kyllä yritin lukea hänen ensimmäisen Juoppohullu -kirjansa, mutta minusta se oli ainakin siihen asti mihin jaksoin sinnitellä, auttamattoman tylsä ja jäi siksi kesken ja mietin vieläkin, että pitäisikö minun vielä yrittää lukea hänen tuotantoaan koska se on kuulemma niin suosittua kuitenkin ja jossainhan suosion salaisuuden täytyy aina piillä.

Mitä te muut osaisitte sanoa tästä aiheesta?

Aurelia

"Anteeksi saat aina. Ei kai ole sulle sen helpompaa..."

12.03.2015 20:31 - 12.03.2015 20:32 #2 : Astorethein
Vastaus käyttäjältä Astorethein aiheessa Tapaus Juha Vuorinen
Kuulostaapa omituiselta. Minä en ole miehen teoksia lukenut, mutta todella moni muu on, eli tuntemattomuudesta tai suosion puutteesta ei ainakaan voi olla kysymys. Onhan jokin niistä kirjoista kääntynyt elokuvaksikin, joten kyllä kirjailijaa varmasti aika moni arvostaa. Olen tosin kuullut kylillä puhuttavan, että Vuorisen tuotanto on suunnattu etupäässä Karjala-lippistä pitäville junteille.

I'm just a normal everyday pervert.
Viimeksi muokattu: 12.03.2015 20:32 Astorethein.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Aurelia

  • irenreV hahmo
  • irenreV
    Vintiö
    Taso: 8
  • Viestejä: 6
12.03.2015 21:52 #3 : irenreV
Vastaus käyttäjältä irenreV aiheessa Tapaus Juha Vuorinen
Olen lukenut pari ensimmäistä Juoppohullun päiväkirjaa sekä jonkin novellikokoelman. Mielestäni varsin viihdyttävää tekstiä, hyvällä tavalla puhdasta roskaa. En kyllä näe mitään syytä liiton toimintaan, vaikkeivat arvostaisikaan Vuorisen kirjoja, niin tuollainen liitosta poissulkeminen on kyllä varsin törkeää.

Astorethein kirjoitti: Olen tosin kuullut kylillä puhuttavan, että Vuorisen tuotanto on suunnattu etupäässä Karjala-lippistä pitäville junteille.

Pitää osittain paikkansa, mutta mielestäni on hienoa, että joku kirjailija onnistuu vetoamaan yleisöön, joka muuten lukisi tuskin mitään muuta kuin halvimman kaljan tarjoushintalappua kaupassa.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Aurelia

  • Thialfi hahmo
  • Thialfi
    Arkkivelho
    Taso: 57
  • Viestejä: 284
13.03.2015 01:23 - 13.03.2015 01:39 #4 : Thialfi
Vastaus käyttäjältä Thialfi aiheessa Tapaus Juha Vuorinen
Kirjailijaliiton jäsenvaatimukset : ”jäseneksi hyväksyminen edellyttää pyrkijän julkaisseen vähintään kaksi sellaista, itsenäisesti luotua alkuperäistä suomenkielistä kaunokirjallista teosta, että häntä tuotantonsa taiteellisen ja ammatillisen tason perusteella voi pitää kirjailijana.” Hakemukseen liitetään teokset, joiden perusteella hakee jäsenyyttä. ”Hakemusten käsittelyaika voi olla pitkä, sillä kaikki lähetetyt teokset luetaan, ja hakijoita on paljon.”

On tavallista, että jäseneksi ei pääse heti ensimmäisellä yrittämisellä, kun kirjailijan tuotanto vasta hakee muotoaan. Vuorinen ei kuitenkaan ole hakenut uudestaan jäseneksi. Kun Ilta-Pulun haastattelussa muistaa korostaa vielä monen vuoden jälkeen, ettei ole päässyt ”eliittiklubiin”, niin se varmaan uppoaa kohderyhmään.

pikkujattilainen.blogspot.fi/2014/10/mil...ainen-herraviha.html

Itse jäsenkunta vaikuttaa melko tyytyväiseltä liittoonsa. Nuorten- ja viihdekirjallisuuteen suuntautuneelle kirjailijalle jäsenhakemus saattaa kyllä olla turhan jännittävä kokemus.

Jotkut jotka ovat ilmoittaneet etteivät itse liittoon haluaisikaan, ovat ehdottaneet että jäseneksi tulisi hyväksyä jokainen, joka on julkaissut yhden kirjan. Minusta se korostaisi väärin kirjailijan statuksen hankintaa identiteettikysymyksenä. Kulutusyhteiskunta tuottaa kaikenlaisia kirjoja niin paljon, että oikeastaan kuka vain voi olla kirjailija. Killat ja ammattiliitot ovat ikiaikaisesti antaneet esimerkiksi hautausavustuksia jäsenilleen. Kirjailijaliittokin taitaa niin tehdä, vaikka käytännön edunvalvonta onkin muuta. Toiminta siis lähtee tietystä ammatillisesta yhteenkuuluvuuden tunteesta, vaikka harva elää nimenomaan kirjojen julkaisemisella. Täten kysytään myös taiteellisia perusteluita. Kirjailijatkin haluavat olla kaltaistensa seurassa. Jos jäsenyys riippuisi pelkästään tuotannosta, se voisi kuulostaa samalta kuin Maksa itsesi kirjailijaksi -tyyppisten kustannusliikkeiden tarjoukset. Kirjailija-lehden voi tilata ilman jäsenyyttä.
Viimeksi muokattu: 13.03.2015 01:39 Thialfi.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: StaCa, Aurelia

  • StaCa hahmo
  • StaCa
    Ritari
    Taso: 32
  • Viestejä: 278
13.03.2015 12:24 #5 : StaCa
Vastaus käyttäjältä StaCa aiheessa Tapaus Juha Vuorinen

Thialfi kirjoitti: Kirjailija-lehden voi tilata ilman jäsenyyttä.


Btw, suosittelen. Se on mielenkiintoinen.

Teiniromansseissa on aina liian vähän väkivaltaa.

stazzy.net/blogi
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Aurelia

  • tpi hahmo
  • tpi
    Mekaanikko
    Taso: 14
  • Viestejä: 19
15.03.2015 17:37 #6 : tpi
Vastaus käyttäjältä tpi aiheessa Tapaus Juha Vuorinen
Olen Juoppohullun päiväkirjan selaillen lueskellut joskus läpi. Yököttävää paskaa. Jos kirjailijaliittoon ylipäätään jotain laatukriteereitä halutaan ylläpitää, niin missään nimessä tämä ei niitä täytä.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Aurelia

  • Aurelia hahmo Kirjoittaja
  • Aurelia
    Ratsumestari
    Taso: 25
  • Viestejä: 136
03.04.2015 09:58 #7 : Aurelia
Vastaus käyttäjältä Aurelia aiheessa Tapaus Juha Vuorinen
Vielä tästä aiheesta tämä. Se kuulemani väite, jossa sanottiin, että Kirjailija -liittoon pääsee jokainen kaksi kaunokirjallista teosta julkaissut kirjoittaja ei siis pidä paikkaansa.

No minä jo ajattelinkin, että jos julkaisen kaksi eri kirjaa omakustanteena yhden kappaleen kumpaakin, niin pääsenkö sillä liittoon :D Olisihan se pitänyt arvata ettei se noin vain käy ja minusta onkin todella hyvä, että liitolla on vaatimuksia kirjojen tasosta. :)

Näin ollen, en siis enää ole Juhan puolella vaan liiton, sillä minunkaan mielestäni ainakaan Juoppohullu-sarja ei ole hyvää kirjallisuutta vaikka suosittua onkin.


Aurelia

"Anteeksi saat aina. Ei kai ole sulle sen helpompaa..."

  • Lucilla hahmo
  • Lucilla
    Mekaanikko
    Taso: 13
  • Viestejä: 24
03.04.2015 12:41 #8 : Lucilla
Vastaus käyttäjältä Lucilla aiheessa Tapaus Juha Vuorinen
En ole Vuorisen tuotantoa lukenut, kun en kuulu hänen kohderyhmäänsäkään, mutta ymmärtääkseni peruste Kirjailijaliiton jäsenyydelle on juurikin laatutaso. Mm. Katariina Souriakaan (ent. Kata Kärkkäinen) ei pitkään hyväksytty jäseneksi, mutten ole lukenut hänenkään teoksiaan, niin en osaa sanoa oliko tämä oikeutettua vai ei. Nykyään hän lienee jo jäsen, ja Kirjailijaliiton hallituksessakin on ihmiset vaihtuneet useaan otteeseen :wink:

  • max hahmo
  • max
    Kapteeni
    Taso: 46
  • Viestejä: 627
03.04.2015 20:21 #9 : max
Vastaus käyttäjältä max aiheessa Tapaus Juha Vuorinen
Skeidaahan Vuorinen kirjoittaa, mutta on tämä sikäli mielenkiintoinen juttu että samatenhan spefi ei joidenkin akateemikkojen mielestä ole Kirjallisuutta.

  • Puolikuu hahmo
  • Puolikuu
    Riivaaja
    Taso: 40
  • Viestejä: 585
04.04.2015 23:20 #10 : Puolikuu
Vastaus käyttäjältä Puolikuu aiheessa Tapaus Juha Vuorinen
Meinasin aloittaa uuden ketjun hieman samaan aiheeseen liittyen, mutta taidankin vastata tänne, koska aihe liippaa niin läheltä.

Luin erästä kirjablogia, jossa oli bloggaus Donna Tarttin teoksesta Jumalat juhlivat öisin. Olin juuri lukenut kirjan tykästynyt siihen valtavasti, kun törmään blogissa tällaiseen kappaleeseen:

Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]


Kirjoittaja myöntää tämän jälkeen, että ”Kun kirja on samaan aikaan kaunis ja ruma ja sen jälkimaku enemmän kuin pelkkä tarina, puhutaan sellaisesta jäljestä, jonka taide, tässä tapauksessa siis kaunokirjallisuus, jättää.”

Aiemmassa postauksessaan kirjoittaja on tehnyt eron lukuromaanin ja kaunokirjallisuuden välille. Hänestä lukuromaaniin liittyy juonen vahva osuus kielen kustannuksella, siis lukuromaani on kaunokirjallisuutta miellyttävämpää lukea ja siinä on mukaansatempaava juoni. Eräs toinen määritelmä lukuromaanille löytyy täältä . Ei kovin mairitteleva sekään.

Minusta tämä määritelmä on ongelmallinen. Ikään kuin teos, jota on vaikea lukea (ts. juoni ei ole kiinnostava) olisi jotenkin korkeampaa ja parempaa kirjallisuutta. Joidenkin ”kaunokirjallisten mestariteosten” kohdalla tulee lähinnä mieleen tarina keisarin uusista vaatteista. Yleisö ei kehtaa tomppeliksi leimautumisen takia sanoa, että Tristram Shandy on ihan äärimmäisen surkea kirja, joka todennäköisimmin on kirjoitettu vain trollailutarkoituksessa.

Spefi ei tietenkään voi olla kaunokirjallisuutta, ainakaan jos joku pitää siitä. Sen sijaan esim. Ulla-Lena Lundberg , jonka Finlandia-voittajateos Jää on lähinnä tekotaiteellista kuraa, on sitä Kaunokirjallisuutta. Tosin myös yleisö pitää hänestä, syistä joita en ymmärrä.

Itse tienkin olin henkilökohtaisesti närkästynyt siitä, että joku kehtaa (minusta) vähätellä kirjaa, josta pidän. :wink: Mistä vetoa, kyseinen bloggaaja löytyy vielä täältä.

Yo yo this hard-core ghetto gangster image takes a lot of practice

  • Aarni hahmo
  • Aarni
    Teknikko
    Taso: 17
  • Viestejä: 20
05.04.2015 00:24 - 05.04.2015 00:28 #11 : Aarni
Vastaus käyttäjältä Aarni aiheessa Tapaus Juha Vuorinen

Puolikuu kirjoitti: Itse tienkin olin henkilökohtaisesti närkästynyt siitä, että joku kehtaa (minusta) vähätellä kirjaa, josta pidän. :wink:


Niin näytät olevan. Onko sillä väliä mitä joku yksittäinen kirjablogaaja sanoo? Genrekirjallisuudella on toki edelleen vähän alisteinen asema, mutta siitäkin selvitään kun aiemmat sukupolvet kuolevat ja meikäläiset keksivät jotain uutta, mistä taas nuoremmat voivat loukkaantua. Kirjablogit sikseen, jopa kirjallisuuden- ja musiikintutkimuksen puolella spefi ja vanha hevi ovat jo vakavastiotettavia tutkimuskohteita muutenkin kuin sosiologisessa mielessä, joten en ymmärrä miksi kukaan vetäisi hernettä nenään jostain yksityishenkilön blogauksesta.

Enemmän ihmettelen tuota tapaasi niputtaa "kaunokirjallisuuden" ominaisuudeksi kaiken sen, mistä et kirjoissa perusta. Jos kaikki mistä itse pidän, ja sinä et, kuittaantuu "keisarin uusilla vaatteilla", sillä että "pelkään leimautua tomppeliksi" ja luen "tekotaiteellista kuraa", et jätä enää juuri tilaa keskustelulle ja ihan teeskentelevää sivistyneisyyttäni jätän haistattelematta takaisin vaikka syytä voisi olla.

Vai miten olisi jos heittäisit nuo ylimieliset psykologisoinnit huithelvettiin ja puhuttaisiin niistä kirjoista?

PS. Jos teos on vaikea lukea, vika ei aina ole teoksessa.

Beige Ops are galactic. They are nationwide. Keep watching the walls.
- M. John Harrison
Viimeksi muokattu: 05.04.2015 00:28 Aarni.

  • StaCa hahmo
  • StaCa
    Ritari
    Taso: 32
  • Viestejä: 278
05.04.2015 00:33 #12 : StaCa
Vastaus käyttäjältä StaCa aiheessa Tapaus Juha Vuorinen
Lukuromaaneista on nyt ollut paljon puhetta kirjablogeissa. Alkaen Leena Lumin blogista ja jatkuen vaikka minne.
Perusongelma on se, että lukijat tuntuvat arvottavan kirjat sen mukaan, ovatko ne viihderomaaneja (huono), lukuromaaneja (vähän parempi) vai Romaaneja (eli Oikeaa Kirjallisuutta).

Onko sillä väliä mitä joku yksittäinen kirjablogaaja sanoo?


Ei yksittäisellä kirjablogilla olekaan väliä. Useampi taas sen sijaan jo hieman saa painoarvoa. Sitä julkaistaan, mitä kehutaan ja luetaan.

Teiniromansseissa on aina liian vähän väkivaltaa.

stazzy.net/blogi

  • Aarni hahmo
  • Aarni
    Teknikko
    Taso: 17
  • Viestejä: 20
05.04.2015 00:46 - 05.04.2015 00:46 #13 : Aarni
Vastaus käyttäjältä Aarni aiheessa Tapaus Juha Vuorinen

StaCa kirjoitti: Lukuromaaneista on nyt ollut paljon puhetta kirjablogeissa. Alkaen Leena Lumin blogista ja jatkuen vaikka minne.
Perusongelma on se, että lukijat tuntuvat arvottavan kirjat sen mukaan, ovatko ne viihderomaaneja (huono), lukuromaaneja (vähän parempi) vai Romaaneja (eli Oikeaa Kirjallisuutta).

Onko sillä väliä mitä joku yksittäinen kirjablogaaja sanoo?


Ei yksittäisellä kirjablogilla olekaan väliä. Useampi taas sen sijaan jo hieman saa painoarvoa. Sitä julkaistaan, mitä kehutaan ja luetaan.


Näin on, joten sinne vain tuuttamaan omaa näkemystään. Näinhän kirjallisuuden kenttä on aina toiminut, internet lähinnä tuo osan lobbauksesta näkyviin. Jos se oma juttu ei kiinnosta julkaisijoita, mutta tuntuu että kysyntää olisi, voi vaikka perustaa seuran ja julkaista sen kautta. Jos ei löydy jäseniä niin voi miettiä uudelleen, onko sitä kysyntää.

"Kaunokirjallisuus" jonkinlaisena elitistisenä instituutiona, joka sulkee genrehommat ulkopuolelle silkkaa pahuuttaan tai siksi että ne ovat oikeasti parempia (juoneltaan kiinnostavampia!), on nykyaikana enimmäkseen paranoiaa. Sen sijaan, että näkee mörköjä kustannusalalla tai kirjallisuusmediassa, kannattaisi alkaa tehdä itse sitä parempaa huomista - yleisöä kyllä on.

Beige Ops are galactic. They are nationwide. Keep watching the walls.
- M. John Harrison
Viimeksi muokattu: 05.04.2015 00:46 Aarni.

  • Puolikuu hahmo
  • Puolikuu
    Riivaaja
    Taso: 40
  • Viestejä: 585
05.04.2015 01:02 #14 : Puolikuu
Vastaus käyttäjältä Puolikuu aiheessa Tapaus Juha Vuorinen

Aarni kirjoitti: Niin näytät olevan. Onko sillä väliä mitä joku yksittäinen kirjablogaaja sanoo?
Kieltämättä olet oikeassa, yksittäisen ihmisen kannanotosta ei kannattaisikaan närkästyä. Minusta hänen tekemänsä rajanveto oli kuitenkin outo. Eikö lukuromaani kuulu kaunokirjallisuuden piiriin?

Enemmän ihmettelen tuota tapaasi niputtaa "kaunokirjallisuuden" ominaisuudeksi kaiken sen, mistä et kirjoissa perusta. Jos kaikki mistä itse pidän, ja sinä et, kuittaantuu "keisarin uusilla vaatteilla", sillä että "pelkään leimautua tomppeliksi" ja luen "tekotaiteellista kuraa", et jätä enää juuri tilaa keskustelulle ja ihan teeskentelevää sivistyneisyyttäni jätän haistattelematta takaisin vaikka syytä voisi olla.

Vai miten olisi jos heittäisit nuo ylimieliset psykologisoinnit huithelvettiin ja puhuttaisiin niistä kirjoista?


Minusta on ihan tervettä kyseenalaistaa kaunokirjallisten teosten asemaa. En ole väittänyt etten pitäisi ”kaunokirjallisuudesta”. Lähinnä haluan kritisoida sitä näkemystä, että jokin klassikon aseman saavuttanut kaunokirjallinen teos, olisi hyvää kirjallisuutta, vain siitä syystä, että se on klassikko. Ikään kuin mikä tahansa teos, joka on jollakin tavalla vaikuttanut kirjallisuuteen ja rikkonut rajoja, olisi hyvä vain sillä perusteella.

PS. Haistattelit jo, vai voiko tämän lauseen ” PS. Jos teos on vaikea lukea, vika ei aina ole teoksessa.” tulkita muuna kuin vittuiluna?

Yo yo this hard-core ghetto gangster image takes a lot of practice

  • Aarni hahmo
  • Aarni
    Teknikko
    Taso: 17
  • Viestejä: 20
05.04.2015 01:10 - 05.04.2015 01:13 #15 : Aarni
Vastaus käyttäjältä Aarni aiheessa Tapaus Juha Vuorinen

Puolikuu kirjoitti:

Aarni kirjoitti: Niin näytät olevan. Onko sillä väliä mitä joku yksittäinen kirjablogaaja sanoo?
Kieltämättä olet oikeassa, yksittäisen ihmisen kannanotosta ei kannattaisikaan närkästyä. Minusta hänen tekemänsä rajanveto oli kuitenkin outo. Eikö lukuromaani kuulu kaunokirjallisuuden piiriin?

Enemmän ihmettelen tuota tapaasi niputtaa "kaunokirjallisuuden" ominaisuudeksi kaiken sen, mistä et kirjoissa perusta. Jos kaikki mistä itse pidän, ja sinä et, kuittaantuu "keisarin uusilla vaatteilla", sillä että "pelkään leimautua tomppeliksi" ja luen "tekotaiteellista kuraa", et jätä enää juuri tilaa keskustelulle ja ihan teeskentelevää sivistyneisyyttäni jätän haistattelematta takaisin vaikka syytä voisi olla.

Vai miten olisi jos heittäisit nuo ylimieliset psykologisoinnit huithelvettiin ja puhuttaisiin niistä kirjoista?


Minusta on ihan tervettä kyseenalaistaa kaunokirjallisten teosten asemaa. En ole väittänyt etten pitäisi ”kaunokirjallisuudesta”. Lähinnä haluan kritisoida sitä näkemystä, että jokin klassikon aseman saavuttanut kaunokirjallinen teos, olisi hyvää kirjallisuutta, vain siitä syystä, että se on klassikko. Ikään kuin mikä tahansa teos, joka on jollakin tavalla vaikuttanut kirjallisuuteen ja rikkonut rajoja, olisi hyvä vain sillä perusteella.

PS. Haistattelit jo, vai voiko tämän lauseen ” PS. Jos teos on vaikea lukea, vika ei aina ole teoksessa.” tulkita muuna kuin vittuiluna?


Totta helvetissä kirjallisuutta pitää kyseenalaistaa ja kritisoida, mutta ei oikein nappaa tuo ajatusten ja motivaatioiden asettaminen kanssalukijoiden päähän sen sijaan että kirjoitettaisiin jostain vähän konkreettisemmasta, ehkä jopa sellaisesta mitä kirjallisuudesta itsestään löytyy.

Edit: Myönnän että tuon loppuun isketyn kommentin olisi voinut muotoilla ja sijoittaa toisin, mutta sisällön allekirjoitan täysin. Ymmärrän ja pahoittelen jos se aiheutti pahaa mieltä, ei varsinaisesti ollut tarkoitus.

Beige Ops are galactic. They are nationwide. Keep watching the walls.
- M. John Harrison
Viimeksi muokattu: 05.04.2015 01:13 Aarni.

  • max hahmo
  • max
    Kapteeni
    Taso: 46
  • Viestejä: 627
06.04.2015 11:08 - 06.04.2015 11:09 #16 : max
Vastaus käyttäjältä max aiheessa Tapaus Juha Vuorinen

Puolikuu kirjoitti: Ikään kuin teos, jota on vaikea lukea (ts. juoni ei ole kiinnostava) olisi jotenkin korkeampaa ja parempaa kirjallisuutta. Joidenkin ”kaunokirjallisten mestariteosten” kohdalla tulee lähinnä mieleen tarina keisarin uusista vaatteista. Yleisö ei kehtaa tomppeliksi leimautumisen takia sanoa, että Tristram Shandy on ihan äärimmäisen surkea kirja, joka todennäköisimmin on kirjoitettu vain trollailutarkoituksessa.

Tristram Shandy on mielestäni ihan hauska kirja juuri siksi että sehän on oman aikansa trollausta eikä yritäkään olla syvällinen (Tor.comissa on muuten hyvä Shakespeare-bloggaussarja, jossa puhutaan samasta jutusta eli että kaikki vanha ei välttämättä ole Suurta Korkeakirjallista vaan esim. Shakespearella on mielettömästi alatyylisiä vitsejä), mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä. Tosin täytyy sanoa että Suomen elitismi nyt ei ihan pahinta luokkaa ole. Voittihan He eivät tiedä mitä tekevät juuri Finlandian ja sehän syyllistyy kahteen suureen syntiin eli on sekä lukuromaani että scifiä!

Tosin Suomessa on aika vahva realismin perinne, tympii, ei siksi että niitä sinänsä vastustaisin. Minua se tympii koska se tarkoittaa että suurin osa viihdekirjallisuudesta on dekkareita, mikä on genre jonka kiroan alimpaan helvettiin. Ja tästä realismin vallasta sisuuntuneena suomalainen spefi taas kurottaa mielellään sinne korkeakirjallisuden puolelle. Meillä jää aikalailla välistä pois se alue millä suosikkikirjalijani Sanderson,Rothfuss,Lynch,Butcher ym. operoi eli kevyt mutta laadukas nörttiviihde.
Viimeksi muokattu: 06.04.2015 11:09 max.

  • Puolikuu hahmo
  • Puolikuu
    Riivaaja
    Taso: 40
  • Viestejä: 585
06.04.2015 16:15 #17 : Puolikuu
Vastaus käyttäjältä Puolikuu aiheessa Tapaus Juha Vuorinen

max kirjoitti: Tristram Shandy on mielestäni ihan hauska kirja juuri siksi että sehän on oman aikansa trollausta eikä yritäkään olla syvällinen (Tor.comissa on muuten hyvä Shakespeare-bloggaussarja, jossa puhutaan samasta jutusta eli että kaikki vanha ei välttämättä ole Suurta Korkeakirjallista vaan esim. Shakespearella on mielettömästi alatyylisiä vitsejä), mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä. Tosin täytyy sanoa että Suomen elitismi nyt ei ihan pahinta luokkaa ole. Voittihan He eivät tiedä mitä tekevät juuri Finlandian ja sehän syyllistyy kahteen suureen syntiin eli on sekä lukuromaani että scifiä!


Onhan myös Decamerone, jota paljon arvostetaan, paikoin hyvinkin roisi. Monet vanhat klassikot, kuten Don Quiote, ovat todella hauskaa luettavaa ja tuntuvat paikoin jopa nykyaikaisilta. Nykyaikaisemmilta, kuin jotkin suomen 1900- luvun alkupuoliskolle sijoittuvat teokset. Joidenkin arvostettujen kirjojen kohdalla minun on välillä vaikea nähdä, miksi ihmiset pitävät niitä hyvinä.

max kirjoitti: Tosin Suomessa on aika vahva realismin perinne, tympii, ei siksi että niitä sinänsä vastustaisin. Minua se tympii koska se tarkoittaa että suurin osa viihdekirjallisuudesta on dekkareita, mikä on genre jonka kiroan alimpaan helvettiin. Ja tästä realismin vallasta sisuuntuneena suomalainen spefi taas kurottaa mielellään sinne korkeakirjallisuden puolelle. Meillä jää aikalailla välistä pois se alue millä suosikkikirjalijani Sanderson,Rothfuss,Lynch,Butcher ym. operoi eli kevyt mutta laadukas nörttiviihde.


Itse pidän dekkareista, ainakin jos ne keskittyvät enemmän arvoituksen ratkaisemaan kuin poliisien henkilökohtaiseen elämään. Itse toivoisin kaunokirjallisuudelta sitä, että se kurottaisi jollain tavalla arkielämän yläpuolelle. Maria Jotunin Arkielämää viehättää joitain ihmisiä, mutta minua ei sitten ollenkaan. Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo tuotti ison pettymyksen, kun kirja käsittelikin enemmän päähenkilöiden parisuhdetta kuin aikamatkustusta.

Aarni kirjoitti: Edit: Myönnän että tuon loppuun isketyn kommentin olisi voinut muotoilla ja sijoittaa toisin, mutta sisällön allekirjoitan täysin. Ymmärrän ja pahoittelen jos se aiheutti pahaa mieltä, ei varsinaisesti ollut tarkoitus.


Never mind, kirjallisuus ymmärrettävästi herättää tunteita. Ja itsekin muotoilin asiani provosoivasti.

Yo yo this hard-core ghetto gangster image takes a lot of practice

  • StaCa hahmo
  • StaCa
    Ritari
    Taso: 32
  • Viestejä: 278
06.04.2015 22:57 #18 : StaCa
Vastaus käyttäjältä StaCa aiheessa Tapaus Juha Vuorinen

"Kaunokirjallisuus" jonkinlaisena elitistisenä instituutiona, joka sulkee genrehommat ulkopuolelle silkkaa pahuuttaan tai siksi että ne ovat oikeasti parempia (juoneltaan kiinnostavampia!), on nykyaikana enimmäkseen paranoiaa. Sen sijaan, että näkee mörköjä kustannusalalla tai kirjallisuusmediassa, kannattaisi alkaa tehdä itse sitä parempaa huomista - yleisöä kyllä on.


Niinhän tässä tehdäänkin, päivittäin. Olen sotkenut sormeni spefikustantamiseen. ;)

Perusongelma vain on, että se suuren yleisön tavoittaminen on ihan oikeasti todella vaikeaa, jos kohdalle ei osu jotain F-palkintoehdokkuutta. Oli sitten genreromaani, viihderomaani tai realistinen romaani. Ja todeta voi, että kahdelle ensinnä mainitulle moisia ei usein tipu... vaikka genreromaaneissakin on toisinaan loistavaa kamaa. Siinä mielessä viimevuotinen Finlandia oli genrekirjallisuudellekin hyväksi.

Ja nyt tosiaan puhun suuresta yleisöstä, niistä joilla on rahaa ostaa ja aikaa lukea, mutta jotka eivät käytä sitä kaikkea aikaansa uusien tuttavuuksien etsimiseen, vaan luottavat nimiin, joihin on aina luotettu tai jotka tuodaan suurilla mainoksilla ja palkintoehdokkuusilla eteen.

Suomessa kirjamyynti on aika polarisoitunutta. Vuoden suosituimpia myydään kymmeniätuhansia, mutta suurin osa kirjoista saa jäädä parin sadan - parin tuhannen kappaleen myyntiin. Joko tai. Kirjan todellisella laadulla ei juuri ole merkitystä. "Oikeasti hyvä kirja löytää kyllä lukijansa" on nykymarkkinoilla silkkaa legendaa.

Teiniromansseissa on aina liian vähän väkivaltaa.

stazzy.net/blogi

  • StaCa hahmo
  • StaCa
    Ritari
    Taso: 32
  • Viestejä: 278
06.04.2015 23:03 #19 : StaCa
Vastaus käyttäjältä StaCa aiheessa Tapaus Juha Vuorinen
Ja jatketaan nyt vielä pikkuisen, ihan rehellisen henkilökohtaisella tasolla: minusta olisi ihanaa, jos viihdekirjallisuus saisi enemmän tilaa ja arvostusta. Ei pelkästään naistenlehtijulkisuutta ja noloja "luinhan mä sen" -ajatuksia, vaan ihan oikeasti esim. kirjallisuuspalkintoja. Ison maailman tyyliin.

Viihdekirjallisuuteen kun, kuten muihinkin lajeihin, mahtuu myös hienoja, ajatuksia herättäviä kirjoja. (Ja niitä huonoja, sanoi hän äänellään, joka kuulosti aivan kypsiltä persikoilta.)

Teiniromansseissa on aina liian vähän väkivaltaa.

stazzy.net/blogi
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Kuurankukka

Paikalla 1 jäsen ja 25 vierailijaa
KiLLPaTRiCK
Uusin jäsen: Ninni Steier
Jäseniä yhteensä: 8853