-
- Lukuhaaste: Helmet 2024
- Lukupiiri / HourglassEyes | 03.09.2024 17:35
-
- Mobiilipelit ja mobiilipelaaminen
- Konepaja / Kuurankukka | 02.09.2024 22:28
-
- Lukuhaaste: Popsugar 2024
- Lukupiiri / HourglassEyes | 02.09.2024 13:47
-
- Lukuhaaste: Goodreads ATY 2024
- Lukupiiri / HourglassEyes | 02.09.2024 13:43
Stephen King
Stephen King: Kuvun alla
Tammi 2011 - Risingin tietokannassa
Stephen King on yksi menestyneimmistä nykypäivän kirjailijoista. Hän on tuottanut tähän mennessä seitsemänkymmentä kirjaa, mikäli mukaan lasketaan novellikokoelmat ja Richard Bachman -salanimellä kirjoitetut seitsemän kirjaa. Hänen kirjojaan on myyty 350 miljoonaa kappaletta ja hänen kirjoistaan monet ovat päätyneet myös valkokankaalle.
Kuvun alla (alkup. Under the Dome) on Stephen Kingin kolmas yritys kirjoittaa romaani kaupungista salaperäisen kuvun alla. Kaksi aikaisempaa, The Cannibals ja aikaisempi samanniminen Under the Dome, olivat kaksi varsin erilaista lähestymistä samaan ideaan.
Kirjan kysymys pohjimmiltaan on, miten ihmiset käyttäytyvät kun heidät eristetään maailmasta selittämättömällä tavalla. Kuvun alla kertoo pikkukaupungista, jonka päälle ilmestyy läpinäkyvä ja läpäisemätön kupu.
Stephen King: Pimeä yö, tähdetön taivas
Tammi 2012 - Risingin tietokannassa
Kaikkien aikojen menestyneimmän kauhukirjailijan Stephen Kingin kirjan ilmestyminen on varmaakin varmempi merkki siitä, että syksyn pimeys on korvaamassa kesän valoisuuden. Vuosituhannen alussa King pohti kirjoittamisen lopettamista, koska tunsi sanoneensa kaiken, mitä hänellä oli sanottavanaan. King tuntuu kuitenkin löytäneen tämän jälkeen uudestaan kipinän kirjoittamiseen, sillä hän on tuottanut ulos kirjan toisensa jälkeen hyvällä tahdilla.
Edellisvuoden massiivisesta Kuvun alla -kirjasta King siirtyy nyt vaihteeksi lyhyempään ilmaisuun. Pimeä yö, tähdetön taivas sisältää neljä pienoisromaania: 1922, Iso kuski, Kahden kauppa ja Onnistunut avioliitto. Kirja sai Bram Stoker -palkinnon parhaasta kokoelmateoksesta ja oli myös British Fantasy -ehdokas.
Stephen King: 22.11.63
Tammi 2013 - Risingin tietokannassa
Kauhun mestari Stephen King on kirjoittanut jälleen yhden tiiliskiven. Useita palkintoehdokkuuksia ja kehuja saanut 22.11.63 kertoo äidinkielenopettaja Jake Eppingistä, joka löytää pikaruokalan varastosta portin vuoteen 1958. Sinne hän päättää jäädä aina vuoteen 1963 asti estääkseen Lee Harvey Oswaldia tappamasta John F. Kennedyä.
Lähtökohdiltaan kirja kuulostaa erinomaiselta: on mielenkiintoista myös nähdä, mitä King saa irti aikamatkustuksesta. Yli 850 sivun pituinen kirja on tosin uhkaava näky, ja vaati lukijalta rohkeutta käydä sen kimppuun. Kirjalla on monia eri vaiheita, ja toisinaan se tuntuu olevan jopa monta eri kirjaa. Osittain Looper -tyylistä aikamatkustusta, osittain vaihtoehtoishistoriaa, aimo annos draamaa ja romantiikkaa, siellä täällä kutkuttavaa jännitystä ja hyppysellinen aivot ympäri kääntävää yliluonnollisuutta. Nämä eri vaiheet kestävät toisinaan niin kauan, että aiemmat juonet ja motiivit ja oletetut tulevat alkavat jo unohtua. Silti King onnistuu sitomaan narut näppärästi yhteen, vaikka varsinkin pitkä keskiosa tuntuu olevan pelkkää täytettä. Aikamatkustus jää enemmän juonen keinoksi sen sijaan, että nousisi pääasiaksi.
www.iltalehti.fi/viihde/2013100817580854_vi.shtml
Miten on, kiinnostaako ketään tämän tulevan teoksen hankinta ja millaisia ennakko-odotuksia teillä on siitä? Itse voin sanoa täriseväni innosta, kun ei siitäkään ole hirmuisen kauaa kun tuli taas vaihteeksi luettua juuri tämä klassinen Hohto -kirja, joten kärsimättömänä odottelen, miten Danny Torrancen tarina jatkuu. Se on sitten asia erikseen että tuleeko jatkokertomus pääsemään yli Kingin läpimurtoromaanin jättämästä jättiläisestä varjosta.
Tosiaan mukava tahti ja oikein uutinenkin aiheesta. On ilmeisesti sen verran ison bisneksen kirjoja, että kustantaja tahtoo varmistaa lukijoiden pysyvän suomennosten kuluttajina. Hyvä niin.Noora kirjoitti: Kylläpä näitä Kingin suomennoksia tulee nopeaan tahtiin nykyään.
Tohtori Uni löytyy nyt myös tietokannasta: Linkki. (Esittelyteksti kopioitu Tammen uutisesta , ei välttämättä lopullinen versio.)
En ole lukenut kirjaa, pelkästään nähnyt elokuvan (josta King itse ei muistaakseni ole pitänyt). Doctor Sleepin alusta oli näytepätkä kuuntelemallani toisella Kingin äänikirjalla (Mustaa tornia, Wind Through the Keyhole) ja olihan se melkoisen koukuttava... En tiedä kuitenkaan, luenko kirjaa. Ehkä joskus, jos on kirjastossa hyllyssä. En usko, että King olisi lähtenyt tekemään jatko-osaa, jollei hänellä olisi oikeasti mielenkiintoista tarinaa kerrottavanaan juuri Danin myöhemmistä vaiheista, Kingillä kun ei tunnu varsinaisesti olevan pulaa kirjaideoista. (Tosin vähän arvelen, että minulla olisi onnellisempi käsitys Danin elämästä, jos se jäisi sille itse elokuvan jälkeen funtsimalleni tasolle, että "sitten he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti" .)
(Mahdollisesti joku ylläpitäjä jossain vaiheessa yhdistää tämän ketjun toiseen King-keskusteluun, mutta ehkä tätä uutuuskirjaa koskeva uutinen bongataan nyt helpoiten kun on vielä omana ketjunaan.)
Noora kirjoitti: Muuten onko tästä tarkotus tulla pelkkä Hohdon jatko osalle omistettu ketju eli onko tulossa tämän lisäksi yleinen King ketju myös jossain vaiheessa?
Yleinen Stephen King-keskustelu: Linkki. Ja tämäkin ketju saatetaan tosiaan yhdistää tuohon. Tai voi toki yhdistää vaikka heti, jos haluatte samoissa viesteissä puhua muistakin Kingin kirjoista kuin Tohtori Unesta.
Minulla on parhaillaan kesken Tukikohta, kahtia jaetun suomennoksen ensimmäinen osa.. vielä aika alkupäässä. Luen sitä viikonloppuisin kotona käydessä, joten saattaa vähän kestää. Tähän mennessä olen pitänyt kirjasta, vaikka kauhuelementit synkkine enne(?)unineen aluksi tökkivät, luonnollisemmissakin kauhukuvissa kun oli minusta siihen saumaan ihan kyllin sisältöä yhteen kirjaan, niin jättimäinen kuin onkin. Vaikka tietenkin aina ilo kohdata muuan kulkuri. Tähän mennessä suosikkihahmoni on ollut Stu.
Mutta kiitos Tuulenavaimen tällä hetkellä on menossa Mustan Tornin uudestaan läpiluku projekti. Olen kyllä vieläkin Revolverimiehessä,mutta kyllä tää edistyy vähitellen. Aikoinaan,kun,luin koko sarjan lävitse niin pidin erityisen paljon neljästä ekasta osasta joista Joutomaa ja Velho olivat suuria suosikkejani,mutta Velhon jälkeen jokin muuttui sarjassa ja eikä ne kolme vikaa osaa päässeet lähellekkään ensimmäisten osien tunnelmaa. Mutta olihan niilläkin omat hyvät hetkensä,vaikka kaikkia ratkaisuja en hyväksynytkään. Mutta kokonaisuutena jäi sarjasta hyvä maku suuhun toivottavasti uusintaluku ei pilaa sitä fiilistä osoittamalla että aika on kullannut muistot.
Noora kirjoitti: Tällä hetkellä itselläni on Se ja Tukikohta seuraavana lukulistassa. Molemmat olen joskus aloittanut,mutta loppuunasti ei ole jostain syystä niitä tullut luettua,vaikka ei ne huonoja kirjoja mielestäni olleet.
Mutta kiitos Tuulenavaimen tällä hetkellä on menossa Mustan Tornin uudestaan läpiluku projekti. Olen kyllä vieläkin Revolverimiehessä,mutta kyllä tää edistyy vähitellen. Aikoinaan,kun,luin koko sarjan lävitse niin pidin erityisen paljon neljästä ekasta osasta joista Joutomaa ja Velho olivat suuria suosikkejani,mutta Velhon jälkeen jokin muuttui sarjassa ja eikä ne kolme vikaa osaa päässeet lähellekkään ensimmäisten osien tunnelmaa. Mutta olihan niilläkin omat hyvät hetkensä,vaikka kaikkia ratkaisuja en hyväksynytkään. Mutta kokonaisuutena jäi sarjasta hyvä maku suuhun toivottavasti uusintaluku ei pilaa sitä fiilistä osoittamalla että aika on kullannut muistot.
Heh, luin Tuulen avaimen jälkeen kolme viimeistä Tornikirjaa jälleen kerran. Mukava oli palata tuohon tunnelmaan. Olen samaa mieltä että pitkän tauon jälkeen kirjoitetut osat 5-7 ei saavuta aiempien osien lentoa. Erityisesti Joutomaan aikoinaan ekan kerran luettuani ajattelin että tästä tulee jotain ennenkuulumatonta. Ikävä kyllä vuosien tauko ei tehnyt hyvää sarjalle, mutta silti pidän koko saagasta äärimmäisen paljon, vaikka loppuratkaisu ei niin miellytäkään, eikä pari muutakaan ratkaisua.
Tässä ketjussa saa sanoa ihan vaikka samat asiat toiseen kertaan, mikäli haluaa. Voi myös halutessaan kommentoida jotain edellisessä ketjussa sanottua, mutta silloin olisi hyvä kopioida sieltä lainaus tänne näkyviin, jotta kanssakeskustelijat tietävät, mistä on puhe.
Noora kirjoitti: Aikoinaan,kun,luin koko sarjan lävitse niin pidin erityisen paljon neljästä ekasta osasta joista Joutomaa ja Velho olivat suuria suosikkejani,mutta Velhon jälkeen jokin muuttui sarjassa ja eikä ne kolme vikaa osaa päässeet lähellekkään ensimmäisten osien tunnelmaa.
Pate64 kirjoitti: Olen samaa mieltä että pitkän tauon jälkeen kirjoitetut osat 5-7 ei saavuta aiempien osien lentoa.
O-ou... Minulla on Mustan tornin lukeminen kesken, niin että olen lukenut juuri nuo neljä ensimmäistä osaa ja Tuulen avaimen. Olen pitänyt niistä valtavasti ja loputkin osat olisivat omassa hyllyssä odottamassa, mutta.. mutta. Kaipa minä pelkään, että ne osat luettuani sarja on loppu. Haudon niitä hyllyssä ja ajattelen, että sitten vielä joskus on seikkailuja jäljellä. Lisäksi pitäisi lukea Maantievirus matkalla pohjoiseen -kokoelmasta tarina "Elurian pikku sisaret", jonka tapahtumat sijoittuvat Rolandin vaellukselle aikaan ennen Revolverimiestä.
Pidän traagisista henkilöhahmoista ja Roland jos kuka on semmoinen. Elämänsä ehtootapuolta vetelevä maailma on muutoinkin kiehtovan synkkämielistä maisemaa ja eri maailmojen ja maailmanaikojen sekoitus jotain juuri sopivan sekavaa makuuni.
Olen lukenut myös Marvelin versioimia Dark Tower -sarjakuvia ensimmäisen viiden albumin sarjan, koska Rolandin nuoruusseikkailut ja etenkin -kumppanit ovat niin mainioita (Bert. ), että "fanitaidekin" kiinnostaa, ja ovathan ne sentään pyrkineet noudattamaan kirjojen kertomia tapahtumia aina kun sellaisia ollut. Ostin Omnibus-kokoelman itselleni viime talvena syntymäpäivälahjaksi. Ensimmäisestä lukuyrityksestä ei tullut mitään, kun alkoi itkettää ajatellessani, että omistan jotain niin hienoa. (Nimim. ilosta itkijä. ) Ja viidennen albumin (The Battle of Jericho Hill) aikana tuli tietty taas tippa linssiin. On minulla niistä jotain järkevähköäkin muistiinpanoa jossain tallessa, postaan kun löydän.
Niille jotka Tornia vielä etsivät: kyllä viimeisetkin kirjat ovat lukemisen arvoisia ja ennen pitkää edessä avautuu ruusujen täyttämä aukea, jonka keskellä seisoo tumma torni... huipennuksen lukeminen oli itselleni yksi lukijaurani huippukohtia, niin monta vuotta olin Rolandin ka-tetin kanssa matkaa tehnyt.
Noora kirjoitti: Muuten eroaako alkuperäinen Revolverimiehen suomennos jotenkin Tammen versiosta,kun Tammen versiossa olevasta esipuheesta ymmärsin,että Kingi olisi siihen versioon mihin se suomennos perustuu niin lisännyt jotain juttuja mitä ei ollut ennenmukana eli onko asia näin vai olenko ymmärtänyt esipuheen väärin vaan.
Et ole ymmärtänyt väärin. Tämä ensimmäinen suomennos on Book Studiosin julkaisema vuodelta 1992, joka siis on suomennos Kingin vuonna 1982 julkaistusta The Gunslingerista. Todellakin esipuheessa King sanoi vuoden 1982 versiossa olevan poikkeavuuksia myöhempiin kirjoihin, yhtenä esimerkkini Farson -hahmo, joka ei tuossa alkuperäisessä ollut hahmo vaan kaupungin nimi. Lisäksi King aloitti tämän kirjoittamisen jo hyvin nuorena joskus 70-luvun alussa (eli ennen kuin Carrie julkaistiin), joten teksti ei ollut niin tasokasta kuin Kolme korttia pakasta -osassa. Muutenkin tokasta osasta eteenpäin tietyt asiat ja elementit ovat pysyneet osa osalta samoina. Tämän takia Stephen King kirjoitti uusiksi vuonna 2003 Revolverimiehen ja Tammi teki tämän toisen suomennoksen tästä uudesta versiosta.
Mutta kasvutarinana se oli mainio kirja.
22/11/63 kirjasta pidin sitten taas tosi paljon, ihan loppua lukuunottamatta. Hyvin kirjoitettu ja tasapainoisen oloinen kirja (en tarkoitan tapahtumien kannalta, olihan kirjan puolessa välissä pitkähkö suvantovaihe). Kaikilla tapahtumilla oli tarkoituksensa, ja ihmisten elämää menneisyydessä seurasi mielenkiinnolla. En tiedä onko muut huomanneet saman, mutta Kingillä on aina kauhea tarve selittää asioita auki. Omalla tavallaan sen ymmärrän, minäkin kaipaan aika usein tietoa siitä, että miksi ja miten jokin tapahtui, mutta kauhu- ja fantasiakirjallisuudessa (mitä Kingin kirjat suurimmaksi osaksi ovat) se ei ehkä ole ihan tarkoituksen mukaista? Liiallinen auki selittäminen tuntuu jotenkin vievän tarinan taianomaisuuden ja vetävyyden pois. Tämä oli ehkä osittain syynä siihen, että Se ei napannut.
Musta Torni -sarjasta olen lukenut 3 kirjaa. Olen ehkä hitusen hämmästynyt siitä, kuinka paljon ihmiset esim. täällä tuntuvat siitä tykkäävän. Onhan Musta Torni tavallaan hyvä sarja, en sitä lukisi jos en siitä pitäisi, mutta ei ne kirjat millään tavalla ole Kingin kirjoista minun mielestäni parhaita.
Tukikohtaa olen tässä harkinnut lukevani, siitä olen saanut kuulla vielä enemmän kehuja. Ehkä ongelmanani onkin se, että nostan odotukseni liian korkealle, ja sitten kun ne eivät täytykään, petyn. Eli pitänee pitää odotukset järkevällä tasolla...