Stephen King

Hieno uutinen: Tammi ottaa uuden painoksen Se-romaanista! Tämä julkaistaan ensi tammikuussa.

Kauhun kuninkaan klassikko.

Tuntematon paha terrorisoi pikkukaupunkia voittamattoman Stephen Kingin mestarinnäytteessä.

Mikä oli kirja, jota Frendien Joey pelkäsi niin paljon, että laittoi sen pakastimeen? Aivan oikein, Se. Nyt tämä modernin kauhun perusteos on yleisön pyynnöstä jälleen saatavilla, ja uuden sukupolven on aika kiertää klovnit kaukaa ja varoa viemäreitä. Kahdella aikatasolla liikkuva tarina seuraa kiusattujen lasten taistelua pahaa vastaan. Hirviö lyödään kerran, mutta kolmekymmentä vuotta myöhemmin on palattava sinne, mihin kukaan ei halua mennä: lapsuuden kauhujen äärelle.

Vielä ei ole tiedossa, onko kirja kovakantinen vai pokkari. Ilmeisesti romaani julkaistaan yhtenä laitoksena - aiemmin Se on ollut meillä saatavilla vain kahdeksi osaksi jaettuna.

EDIT: Linkittämääni sivua on päivitetty. Sen sivumääräksi on merkitty 1200 sivua, joten saamme lopultakin kokonaisen laitoksen tästä King-klassikosta.

Sain eilen urakoitua loppuun Tukikohdan. Minä luin teoksen "täydellistä ja lyhentämätöntä" laitosta ja voi pojat, kylläpä se olikin puuduttava. Olisihan se pitänyt tietää, että Kingin jaarittelu tällaisessa teoksessa on pahempaa kuin muissa. Tuli välillä olo kuin katselisi maalin kuivumista.

Juonihan oli itsessään varsin hyvä, mutta se uhkasi hukkua sen kaiken muun tylsyyden alle. Joihinkin kohtiin jäätiin junnaamaan ja alkoi jo loppua usko siitä, että eteneekö kirja mihinkään. Loput 200 sivua olivatkin sitten mielenkiintoista ja jouhevaa. Näiden aikana alkoi harmitella, että kaikki muu oli niin hitaasti etenevää.

Olisin halunnut pitää tästä tarinasta. Mutta en vaan pysty.

Hahmot olivat kyllä mielenkiintoisia. Pidin melkein kaikista hahmoista, ja aika harva ärsytti. Plussaa myös siitä, että ei voinut ennalta arvata miten krija päättyy ja mikä on kunkin hahmon kohtalo.

Seuraavaksi oli tarkoitus lukea Hohto, mutta pakko pitää taukoa Kingin lukemisesta.

Sen uuden laitoksen kansikuva:



En omista pahemmin Kingin kirjoja, mutta tämä täytynee hankkia omaan hyllyyn. Aion joskus lukea Sen uudestaan.

EDIT: Uusi painos on kovakantinen, ja tarkaksi julkaisupäiväksi annetaan 18. tammikuuta.

Tuon Sen uusi laitos on kyllä hieno, pitääpä itsekin hankkia hyllyyn, vaikken siitä tarinana niin paljoa pitänytkään. Nyt vasta tajusin kansikuvaa katsoessa, että pellen nenänä on ilmapallo. :D

Emelie kirjoitti: Seuraavaksi oli tarkoitus lukea Hohto, mutta pakko pitää taukoa Kingin lukemisesta.

Olen nyt jo monta kertaa ottanut Hohdon hyllystä käteen ja pari kertaa jopa avannut kirjan kuin alottaakseni sen, mutta aina iskee sellainen fiilis, että ei nyt, ei vielä. Tämä on hieman tympäisevää, sillä niin kovasti haluaisin lukea kirjan, mutten vaan jostain syystä saa aloitetuksi. Jostain pitäisi tempaista myös intoa ja mielenkiintoa Callan susien lukemiseen... Ihan Kingittä en ole ollut tätä vajaata puolta vuotta, luin tässä välissä Eksyneiden jumalan. Se oli ihan sujuvaa tekstiä, mutta mikään kovin erikoinen se ei ollut. Jotenkin minusta tuntuu, että pidän enemmän Kingin kirjojen ideoista kuin sitten loppuviimein toteutuksesta.

Emelie kirjoitti: Tuon Sen uusi laitos on kyllä hieno, pitääpä itsekin hankkia hyllyyn, vaikken siitä tarinana niin paljoa pitänytkään. Nyt vasta tajusin kansikuvaa katsoessa, että pellen nenänä on ilmapallo. :D

Kävin viikonloppuna Helsingin Akateemisessa ja tuo kyseinen kirja osui heti silmääni (ostin pois kuljeksimasta). Se on kyllä upean näköinen, ehdottomasti yksi hienoimmista kirjankansista mitä olen ikinä nähnyt.

Seuraava King-suomennos on elokuussa ilmestyvä Mersumies . Alkukielellä Mr. Mercedes julkaistiin kesäkuussa 2014. Kirjassa ei kai ole mitään yliluonnollista. Tammen loppuvuoden ohjelmaan ei ole merkitty muuta kauhun kuninkaalta. Uusia suomennoksia pitäisi tulla aina kaksi vuodessa, jotta ei jäätäisi pahasti jälkeen englanninkielisistä julkaisuista...

Luin viimeksi Kingiltä romaanin Herääminen. Risingin tietokannassa kirjalla on yllättävän alhainen keskiarvo (3,13 tähteä), mutta minä tykkäsin. Annoin itse neljä tähteä, ja Herääminen kuuluu mielestäni kirjailijan parempaan tuotantoon. Pituutta ei ollut liikaa, sellaiset 360 sivua, ja tarina kulki hyvin. Loppuratkaisu oli pelottava ja erittäin onnistunut. Pidin myös teoksen cthulhu-vaikutteista.

Minä luin Kingiltä novellikokoelman Anteeksi, oikea numero. Odotin ehkä jotain parempaa ja iskevämpää, mutta oikeastaan vain yksi tai kaksi novellia oli kokonaisuutena kiinnostavia. Olin ehkä toivonut, että novellimuoto pakottaisi Kingin vähentämään tarinan turhaa rönsyilyä... Mutta hyviä ideoita novelleissa oli, pidin erityisesti siitä käsikirjoitusnovellista. Siinä oli hyvä fiilis ja sopiva loppu. Mutta muuten novellit jättivät kylmäksi.

Jussi kirjoitti: Luin viimeksi Kingiltä romaanin Herääminen. Risingin tietokannassa kirjalla on yllättävän alhainen keskiarvo (3,13 tähteä), mutta minä tykkäsin. Annoin itse neljä tähteä, ja Herääminen kuuluu mielestäni kirjailijan parempaan tuotantoon. Pituutta ei ollut liikaa, sellaiset 360 sivua, ja tarina kulki hyvin. Loppuratkaisu oli pelottava ja erittäin onnistunut. Pidin myös teoksen cthulhu-vaikutteista.

Minullakin on lainassa nyt tuo Herääminen. Novellikokoelman jälkeen ei ollut innostusta aloittaa tuota, mutta jos nyt sitten kuitenkin kokeilisin.

Emelie kirjoitti:

Jussi kirjoitti: Luin viimeksi Kingiltä romaanin Herääminen. Risingin tietokannassa kirjalla on yllättävän alhainen keskiarvo (3,13 tähteä), mutta minä tykkäsin. Annoin itse neljä tähteä, ja Herääminen kuuluu mielestäni kirjailijan parempaan tuotantoon. Pituutta ei ollut liikaa, sellaiset 360 sivua, ja tarina kulki hyvin. Loppuratkaisu oli pelottava ja erittäin onnistunut. Pidin myös teoksen cthulhu-vaikutteista.

Minullakin on lainassa nyt tuo Herääminen. Novellikokoelman jälkeen ei ollut innostusta aloittaa tuota, mutta jos nyt sitten kuitenkin kokeilisin.

Annoin tälle 4 tähteä, koska tarinassa oli hyvä juonen kuljetus, kiinnostavat hahmot eikä turhaa selittelyä tai lätinää, mutta en kokenut loppua millään tasolla pelottavaksi, joka oli hienoinen pettymys. Kirjassa oli kuitenkin hieno fiilis, joka pelasti paljon. Hauskoja viittauksia oli ripoteltu sinne tänne, kuten maininta Joyland-huvipuistosta, joka nosti teoksen tasoa minun silmissäni. Mutta muuten perushyvä Kingin kirja.

Emelie kirjoitti: Olen nyt jo monta kertaa ottanut Hohdon hyllystä käteen ja pari kertaa jopa avannut kirjan kuin alottaakseni sen, mutta aina iskee sellainen fiilis, että ei nyt, ei vielä. Tämä on hieman tympäisevää, sillä niin kovasti haluaisin lukea kirjan, mutten vaan jostain syystä saa aloitetuksi.

Sain luettua Hohdon (lopultakin!). Olipahan kirja, selvät 5 tähteä sille napsahti yhtään miettimättä. En ymmärrä, miksi en ole lukenut tätä aiemmin...

Minusta tarina oli mielettömän hyvä ja oikeasti pelottava. Kun päästiin kunnolla kiinni juoneen, luin ajoittain kirjaa hyvin varovasti eteenpäin, koska pelotti, että mitä tulee vastaan. Juoni oli rakennettu hyvin ja se eteni koko ajan. Kingillä on joskus ongelmana tyhjäkäyminen, mutta tässä sitä ei ollut. Tuntui että kaikilla rönsyilyhenkisillä tarinoilla oli joko jokin pointti tai sitten vaan olivat hyvinä tunnelman luojina. Lopetuskaan ei ollut antiklimaattinen vaan sopi tarinaan luontevasti.

Danny oli sympaattinen pikkupoika, Jack taas puolestaan
Minä en tiennyt kirjasta juuri mitään lukuunottamatta paria popkulttuuriviittausta leffaan (en ole nähnyt leffaakaan). Ja ne olivatkin ainoat johtolangat, että mihin tarina oli menossa. Elokuva pitänee katsoa joskus, ja ehkä sitten yrittää lukea jatko-osa. Toivottavasti en pety siihen.

No jaa, en sitten malttanut olla lukematta Tohtori Unta, vaikka aluksi ajattelinkin jättäväni sen hyllyyn vielä toviksi.

Ei se huono ollut, mutta ei se kyllä Hohdonkaan tasolle pääse, jää kauas taakse. Kirjassa oli hyviä juttuja ja ideoita; pidin siitä, että teoksessa oli myös reilusti erilaisia piirteitä verrattuna Hohtoon. Tohtori Uni olisi toiminut sellaisenaankin, mutta linkitys Hohtoon toi siihen minusta jotain lisää, lisänyanssin. Aikuinen Dan ei kylläkään muistuttanut oikein mitenkään Hohdon Dannya, missä olivat rohkeus ja uteliaisuus?

Kirja ei ollut pelottava millään tasolla, mikä oli melkoinen pettymys. Olisin kaivannut edes sitä yhtä selkäpiitä karmivaa värähdystä, mutta jäin odottamaan turhaan. Kehuja kyllä siitä, että aikajänne oli pitkä ja hyvin tehty. Minä jostain syystä pidän teoksista, joiden tapahtumat sijoittuvat useiden vuosien ajalle. Kyvyt ja hahmot ehtivät kehittymään uskottavammin.

Keskikertainen teos kaikin puolin. Annoin tälle 4 tähteä kuitenkin, oli siinä jotain joka viehätti.