- Edesmenneet
- Satama / LordStenhammar | Tänään 10:53
- Lukuhaaste: Goodreads 2022
- Lukupiiri / HourglassEyes | Eilen 14:46
- Pallosalama - Cixin Liu
- Lukusali / karivaan | 10.08.2022 16:13
- Kirja-arviot kirjojen sivuilla uudistuivat
- Ilmoitukset / Darkki | 10.08.2022 16:01
- Mitä opit tänään?
- Satama / Pisania | 09.08.2022 21:34
Stephen King
Luin loppukesästä pienoisromaanin Tervetuloa Joylandiin. Oli mukavan leppoisa pikku tarina, joka kulki eteenpäin sujuvasti. Lähinnä draamallinen juoni piti kuitenkin sisällään muutaman Kingimäisen pelottavuuden ja kaiken kaikkiaan sangen viihdyttävä lukukokemus.
King lienee iän myötä hieman seestynyt ja pahimmat säikyttelyt on jääneet historiaan. Voin kyllä suositella myös Joylandia.
King lienee iän myötä hieman seestynyt ja pahimmat säikyttelyt on jääneet historiaan. Voin kyllä suositella myös Joylandia.
Minua ei yleensä Kingin muhkea muoto, kuten hän itse sanoo, pahemmin häiritse. Ei muhkeita kirjoja aina tietenkään jaksa lukea, mutta kun koittaa aika, jolloin paksu kirja tuntuu hyvältä, on mukava tarttua Kingin eepoksiin ja syventyä niihin perin pohjin. Täytyy kuitenkin sen verran romuttaa tätä puolustuspuhetta, että äkikseltään tulee mieleen kaksi kirjaa, joissa minusta King on uhrannut lukunautinnon muhkeaan muotoon: Tukikohta ja Kolkuttajat. Molemmat luin, molemmista pidin, joskin ehkä hiukan kylmäkiskoisesti, mutta kumpikaan ei SÄVÄYTTÄNYT. Varsinkaan Kolkuttajat ei, koska se ei juoneltaankaan ollut minusta niin onnistunut kuin Tukikohta, eikä läheskään yhtä herkullinen asetelmaltaan, tuntunut tarpeeksi vetävältä. Liikaa turhaa tietoa ja väriä, jonka olisi voinut hyvin jättää sivelemättäkin... tai siis roiskimatta, ja etten vielä paremmin sanoisi, pulputtamatta.
Mutta ettei mitään väärinkäsityksiä syntyisi, olen lukenut Kingiltä varmasti yli 30 kirjaa, ja vain yksi niistä on ollut sellainen, jota kohtaan tunsin vilpitöntä ja musertavaa antipatiaa, ja se oli Carrie. Edelleen King on minulla korkeissa arvostuksen kirjoissa, ja luotan vakaasti siihen, että kun syksyn tästä vielä hiukan pimennyttyä tartun Sydänyöhön, en joudu pettymään.
Parhaita kaiketi olivat Musta torni -kirjat, suuren kokonsa, kiehtovuutensa ja monipuolisuutensa ansiosta. Muita vaikuttavia lukuelämyksiä minulle olivat Uinu, uinu lemmikkini, Epätoivon kaupunki, Doloreksen tunnustus ja Hohto.
Mutta ettei mitään väärinkäsityksiä syntyisi, olen lukenut Kingiltä varmasti yli 30 kirjaa, ja vain yksi niistä on ollut sellainen, jota kohtaan tunsin vilpitöntä ja musertavaa antipatiaa, ja se oli Carrie. Edelleen King on minulla korkeissa arvostuksen kirjoissa, ja luotan vakaasti siihen, että kun syksyn tästä vielä hiukan pimennyttyä tartun Sydänyöhön, en joudu pettymään.
Parhaita kaiketi olivat Musta torni -kirjat, suuren kokonsa, kiehtovuutensa ja monipuolisuutensa ansiosta. Muita vaikuttavia lukuelämyksiä minulle olivat Uinu, uinu lemmikkini, Epätoivon kaupunki, Doloreksen tunnustus ja Hohto.
Minulla on nyt kesken Kolkuttajat, sellaiset 150 sivua takana. Aloitus on toimiva – tähän saakka olen ihan tykännyt kirjasta. Mutta saa nähdä, miten tarina kehittyy ja kestääkö juoni massiivisen pituuden. King itse pitää Kolkuttajia epäonnistuneena romaanina.
Seuraava King-suomennos on tammikuussa ilmestyvä Bill Hodges -trilogian keskimmäinen osa Etsivä löytää (Finders Keepers). Tammen onneksi King on hidastanut julkaisunopeuttaan... Tänä vuonna häneltä tuli "vain" yksi uusi kirja, ja sama tapahtuu ilmeisesti myös ensi vuonna. Jos Tammi pitää yllä vuosilta 2013 ja 15 tuttua kahden kirjan käännöstahtia, saadaan alkukielisiä kiinni. Toivottavasti kehuttua novellikokoelmaa The Bazaar of Bad Dreams ei unohdeta! Voi olla, että ensi vuoden toinen suomennos on Hodges-trilogian päätöskirja, jos Tammi haluaa julkaista kaikki osat peräjälkeen.
Seuraava King-suomennos on tammikuussa ilmestyvä Bill Hodges -trilogian keskimmäinen osa Etsivä löytää (Finders Keepers). Tammen onneksi King on hidastanut julkaisunopeuttaan... Tänä vuonna häneltä tuli "vain" yksi uusi kirja, ja sama tapahtuu ilmeisesti myös ensi vuonna. Jos Tammi pitää yllä vuosilta 2013 ja 15 tuttua kahden kirjan käännöstahtia, saadaan alkukielisiä kiinni. Toivottavasti kehuttua novellikokoelmaa The Bazaar of Bad Dreams ei unohdeta! Voi olla, että ensi vuoden toinen suomennos on Hodges-trilogian päätöskirja, jos Tammi haluaa julkaista kaikki osat peräjälkeen.
Muokannut 18.09.2016 12:26 Jussi
Ahaa! On aika mielenkiintoista, jos King itse oli sitä mieltä, ettei Kolkuttajat oikein onnistunut. Satutko muistamaan, missä King on niin sanonut / kirjoittanut?
Minä sain varmasti vähän liiaksikin nenilleni, kun odotukseni olivat niin korkealla. Jo nimi, Kolkuttajat, kuulosti lupaavan kolholta ja uhkaavalta. Väittäisin silti, ettei kirja romaanina ollut epäonnistunut, mutta jos vertaa Kingin normaaliin tasoon, voisi kuka ties noinkin rajunpuoleisesti sanoa.
Minä sain varmasti vähän liiaksikin nenilleni, kun odotukseni olivat niin korkealla. Jo nimi, Kolkuttajat, kuulosti lupaavan kolholta ja uhkaavalta. Väittäisin silti, ettei kirja romaanina ollut epäonnistunut, mutta jos vertaa Kingin normaaliin tasoon, voisi kuka ties noinkin rajunpuoleisesti sanoa.
Tässä
haastattelussa vuodelta 2014.
Edellistä viestiäni voisi tarkentaa sen verran, että julkaisihan Tammi tänäkin vuonna kaksi kovakantista kirjaa Kingiltä. Toinen vain oli uusintapainos vanhasta romaanista Se.
Kun olen päässyt Kolkuttajissa loppuun, on minulla enää yksi Kingin 80-luvun kirjoista lukematta: Pimeä puoli. 90-luvun tuotannosta minulle tuttuja ovat ainoastaan kaksi Musta torni -romaania, mutta tarkoituksenani on vähitellen lukea kaikki muut julkaisujärjestyksessä.
Did the quality of your writing start to go down?
Yeah, it did. I mean, The Tommyknockers is an awful book. That was the last one I wrote before I cleaned up my act. And I've thought about it a lot lately and said to myself, "There's really a good book in here, underneath all the sort of spurious energy that cocaine provides, and I ought to go back." The book is about 700 pages long, and I'm thinking, "There's probably a good 350-page novel in there."
Edellistä viestiäni voisi tarkentaa sen verran, että julkaisihan Tammi tänäkin vuonna kaksi kovakantista kirjaa Kingiltä. Toinen vain oli uusintapainos vanhasta romaanista Se.
Kun olen päässyt Kolkuttajissa loppuun, on minulla enää yksi Kingin 80-luvun kirjoista lukematta: Pimeä puoli. 90-luvun tuotannosta minulle tuttuja ovat ainoastaan kaksi Musta torni -romaania, mutta tarkoituksenani on vähitellen lukea kaikki muut julkaisujärjestyksessä.
Tykännyt: Joonas
Olen joskus pohtinut, että olisiko pitänyt yrittää lukea Kingit niiden kirjoitusjärjestyksessä. Nyt kun lukee niitä siten, että suurinpiirtein joka toinen on uudempaa tavaraa ja joka toinen sitten vanhoja klassikko-Kingejä, niin jää jotenkin hämmentävän kahtiajakautunut kuva kirjailijasta ja hänen tyylistään. Vaikka tyyli onkin toki jossain määrin samanlaista kaikissa kirjoissa, ovat uusimmat teokset jotenkin huolitelluimpia ja samalla tarinoiden pelottavuus on laskenut. Minä nautin Hohdosta, koska se oli minusta aidosti pelottava tarina (monen muun onnistuneen seikan lisäksi), mutta esim. Herääminen oli pelottavuusaspektiltaan mitätön. Ei Herääminen huono kirja ollut, mutta jos lähtee lukemaan kirjaa odottaen kauhua ja sitä ei tule, niin jälkifiilis on tympeä.
Minä olen kymmenen viime vuoden aikana noudattanut melko uskollisesti alkuperäistä julkaisujärjestystä. Se on eri kuin suomennosjärjestys. 2000-luvun Kingeistä olen lukenut vain Mustat tornit, Kuvun alla ja Heräämisen.
Täytyy kyllä puolustaa Heräämisen pelottavuutta... Minusta se oli ihan kauhistuttava kirja, vaikkei tässä pärjännytkään esimerkiksi Hohdolle tai Uinu, uinu, lemmikilleni (nämä ovat minusta Kingin pelottavimmat romaanit). Monet miehen novellit ovat myös oikeasti pelottavia, olen lukenut kokoelmat Yön äänet, Jälkeen keskiyön ja Ennen aamunkoittoa. Jotkuthan ovat sitä mieltä, että King on parempi kauhunovellien kuin -romaanien kirjoittajana.
Kyllä Herääminen nostatti minussa enemmän pelontunteita kuin vaikka klassikkoromaanit Christine, tappaja-auto (1983) ja Cujo (1981). Heräämisessä kauhu oli tyyliltään lovecraftimaista. Olen nähnyt sellaisenkin mielipiteen, että lopetettuaan huumeiden käytön 80-luvun lopulla Kingin kirjojen taso laski.
Täytyy kyllä puolustaa Heräämisen pelottavuutta... Minusta se oli ihan kauhistuttava kirja, vaikkei tässä pärjännytkään esimerkiksi Hohdolle tai Uinu, uinu, lemmikilleni (nämä ovat minusta Kingin pelottavimmat romaanit). Monet miehen novellit ovat myös oikeasti pelottavia, olen lukenut kokoelmat Yön äänet, Jälkeen keskiyön ja Ennen aamunkoittoa. Jotkuthan ovat sitä mieltä, että King on parempi kauhunovellien kuin -romaanien kirjoittajana.
Kyllä Herääminen nostatti minussa enemmän pelontunteita kuin vaikka klassikkoromaanit Christine, tappaja-auto (1983) ja Cujo (1981). Heräämisessä kauhu oli tyyliltään lovecraftimaista. Olen nähnyt sellaisenkin mielipiteen, että lopetettuaan huumeiden käytön 80-luvun lopulla Kingin kirjojen taso laski.
Muokannut 20.09.2016 16:01 Jussi
Selasin viestiketjun läpi. Luulin, että jotain olisin tähän ketjuun kommentoinut, mutten näköjään ollut (omituista
). Minä olen lukenut Kingit sitä mukaan kun suomennoksia on ilmaantunut (Jotain epäjärjestystä lukemisessa on varmasti ollut alkupuolella, kun alussa oli useampi lukematon valittavana.) Uudet jännityskirjat Joyland ja Mersumies on lukematta.
Vanhempien kirjojen lukemisesta on kulunut jo niin paljon aikaa, että pitäisi ainakin valikoidusti alkaa lukea niitä uudestaan. Koska Uinu, uinu lemmikkini on syöpynyt niin lähtemättömästi muistin sopukoihin (sen verran pelottava se oli), en ihan heti sitä ole uudelleen lukemassa. Hohdosta alkaa epäilyttää olenko sittenkään lukenut kirjaa – varmaan siksi kun en erityisesti muista kirjaa, vaan siitä tehdyn huippu leffan ja Jack Nicholsonin niin mieleen painuvan roolisuorituksen. Ensi vuonna pitää lukea ainakin Se uudelleen ennen tulevan elokuvan katsomista.

Vanhempien kirjojen lukemisesta on kulunut jo niin paljon aikaa, että pitäisi ainakin valikoidusti alkaa lukea niitä uudestaan. Koska Uinu, uinu lemmikkini on syöpynyt niin lähtemättömästi muistin sopukoihin (sen verran pelottava se oli), en ihan heti sitä ole uudelleen lukemassa. Hohdosta alkaa epäilyttää olenko sittenkään lukenut kirjaa – varmaan siksi kun en erityisesti muista kirjaa, vaan siitä tehdyn huippu leffan ja Jack Nicholsonin niin mieleen painuvan roolisuorituksen. Ensi vuonna pitää lukea ainakin Se uudelleen ennen tulevan elokuvan katsomista.
Eija kirjoitti: Ensi vuonna pitää lukea ainakin Se uudelleen ennen tulevan elokuvan katsomista.
Huomasin Wikipediasta, että Sen kuvaukset ovat jo päättyneet. Ensi-ilta on näköjään 8. syyskuuta 2017. Aikookohan Tammi ottaa kirjasta vielä ensi vuonna pokkaripainoksen elokuvakannella?
Minua hämmästyttää kovasti se, että 22.11.63 ei saanut keväällä pokkaria tv-sarjakannella. Kirjasta ei ole vielä ollenkaan julkaistu pokkarilaitosta, ja tv-sarjan alkaminen huhtikuussa Suomen Fox-kanavalla olisi ollut otollinen hetki. Pituuskaan ei voi olla esteenä, koska Kuvun alla ilmestyi pokkarina kolmisen vuotta sitten. Toisaalta 22.11.63:n kovakantinen versio on yhä saatavilla verkkokirjakaupoissa.
Viimeisin elokuvakannellinen King-pokkari meillä taitaa olla Carrie (2013).
Minulle on ihan sama, missä järjestyksessä Kingin kirjoja lukee. Huomaa välillä, kuinka laatutaso notkahtelee ja se saattaa antaa ristiriitaisen kuvan kirjailijasta, mutta ei se mitään. Ei riitä kärsivällisyys julkaisuvuosien tutkailuun, suomentamattomiin teoksiin tai kirjailijan elämänkäänteisiin, jotka heijastuvat kirjoittamiseen. En ole fani. Nyt on kesken Tervetuloa Joylandiin ja viimeinkin Tukikohta! Tukikohdastahan on tehty se minisarja? Joitain jaksoja näin aikoinaan mutta en kokonaisuudessaan. Hyvillä mielin luen sitä, vaikka kirja paksu onkin. Riittääpähän luettavaa, tosin en tiedä kauanko sen parissa lopulta kestää. Olen lukenut runsaasti Kingin kirjoja, mutta paljon on vielä lukematta.
Itsellä näyttäisi olevan lukematta 15 suomennettua teosta kaikki 90- ja 2000-luvulla kirjoitettuja Lohikäärmeen silmät ja Talismaani pois lukien. Ensimäisenä Kinginä luin Eksyneiden jumalan (josta en muistaakseni erityisemmin välittänyt) ja sitten loikkasin kevyesti Mustan tornin maailmaan. Tämän jälkeen luin kirjoja kronologisesti (ensin suomennosvuoden ja kun viisastuin, alkuperäisen ilmestymisvuoden mukaan) ja viimeisimpänä Uneton yö joka oli niin täyttä kuraa, etten ole kokonaista Kingin kirjaa sen jälkeen lukenut. Tosin Tuulen avaimen kuuntelin äänikirjana Kingin itse lukemana.
Monta kertaa oon miettiny vanhoihin palaamista tai näitten uudempien lukemista, mutta ehkä pelkona on, etten enää pidä niistä. Kaikki on tullut kirjahyllyyn kerättyä vuosien varrella ja siellä ne odottaa.
Muistan miten hienoo oli lukee kirjoja kronologisesti ja pointata viittauksia edellisiin teoksiin. Mieleenpainuvin on Piinassa , silloin luin vielä suomennosjärjestyksessä, joten taisi olla jopa ensimäinen viittaus jonka löysin.
Monta kertaa oon miettiny vanhoihin palaamista tai näitten uudempien lukemista, mutta ehkä pelkona on, etten enää pidä niistä. Kaikki on tullut kirjahyllyyn kerättyä vuosien varrella ja siellä ne odottaa.
Muistan miten hienoo oli lukee kirjoja kronologisesti ja pointata viittauksia edellisiin teoksiin. Mieleenpainuvin on Piinassa
Varoitus: Spoiler.
kun Annie kertoo tavanneensa taiteilijan, joka oli menossa piirtämään Overlook hotellin raunioita
Tammen kesän julkaisuohjelma on selvillä. Mukana ei ole muuta Kingiltä kuin uusintapainoksia. Sellaiset on luvassa kolmesta viimeistä Musta torni -kirjasta (varmaankin pokkareina) sekä Uinu, uinu lemmikistäni uudella kansikuvalla:
www.kirja.fi/kirja/stephen-king/uinu-uin...kkini/9789513194710/
Sitä ei vielä näe, onko kirja kovakantinen vai nidottu. Suomennoksesta ilmestyi viimeksi pokkaripainos vuonna 2010.
EDIT: Nyt on selvinnyt, että Uinu, uinu lemmikkini uusi painos on kovakantinen.
www.kirja.fi/kirja/stephen-king/uinu-uin...kkini/9789513194710/
Sitä ei vielä näe, onko kirja kovakantinen vai nidottu. Suomennoksesta ilmestyi viimeksi pokkaripainos vuonna 2010.
EDIT: Nyt on selvinnyt, että Uinu, uinu lemmikkini uusi painos on kovakantinen.
Muokannut 02.11.2016 16:34 Jussi
Itseäni ei ole koskaan monisanaisuus Kingin teoksissa häirinnyt. Pidän tyylistä ja henkilökuvauksista niin paljon että luen niitä mielelläni.
Poikkeuksiakin tuotannossa on, esim. Kuulolla, joka starttaa toimintaan lähes välittömästi.
Edit: Nautin esimerkiksi Tukikohdan joka sanasta ja myös Kolkuttajista. Luin juuri Unettoman Yön uudelleen ja se on yksi suosikeistani ehdottomasti. Eri todellisuuden tasoilla leikittely, kuten myös linkkaukset Mustan Tornin maailmaan kiehtovat.
Poikkeuksiakin tuotannossa on, esim. Kuulolla, joka starttaa toimintaan lähes välittömästi.
Edit: Nautin esimerkiksi Tukikohdan joka sanasta ja myös Kolkuttajista. Luin juuri Unettoman Yön uudelleen ja se on yksi suosikeistani ehdottomasti. Eri todellisuuden tasoilla leikittely, kuten myös linkkaukset Mustan Tornin maailmaan kiehtovat.
Muokannut 20.11.2016 17:24 Pate64
Minulla on Kingin lukeminen loppunut 90 -luvun alkuun; Julma leikki ja Velho tulivat hankittua, mutten vieläkään ole saanut niitä luetuksi. Vanhoja tulee edelleen uudelleeluettua, suosikkeina Tukikohta, Tulisilmä, Talismaani, Piina ja Se.
En tiedä olenko yksin mielipiteeni kanssa, mutta minusta King kirjoittaa loistavia tarinoita muttei oikein osaa lopettaa niitä samalla tasolla vaan loput lässähtävät tai hän sortuu Deux Ex Machina -lopetukseen. Kingin lopetuksissa plussaa on se, ettei hän tarjoile aina onnellista loppua.
En tiedä olenko yksin mielipiteeni kanssa, mutta minusta King kirjoittaa loistavia tarinoita muttei oikein osaa lopettaa niitä samalla tasolla vaan loput lässähtävät tai hän sortuu Deux Ex Machina -lopetukseen. Kingin lopetuksissa plussaa on se, ettei hän tarjoile aina onnellista loppua.
Stephen King
Yksi syy minkä takia pidän Kingin kirjoista niin kovasti on juuri Kingin häikäilemättömyys henkilöhahmojen kohtaloissa, koskaan ei voi olla liian varma oman lempparinsa selviämisestä, se pitää mielenkiintoa yllä! 

Stephen King
Uinu, uinu lemmikkini 
