Onko suomalainen kirjallisuus hyvää?

The Big Bad Wolf kirjoitti: Olen lukion kautta mukana Nuori Aleksis -esiraadissa, joten olen lukenut koko kesän kotimaista tuotantoa vuodelta 2014.

Kappas, minä olen samassa raadissa, ja osallistuin myös viime vuonna. Jos olet raatilaisten palstalla jo käynyt, niin minut tunnistanee sieltä helposti... :)

Jottei mene ihan off-topiciksi, niin sanottakoon, että Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on yksi suosikkikirjoistani muualta kuin fantasian puolelta. Suomalainen kirjallisuus siis on hyvää; niin vanhemmat klassikot kuin nykyromaanitkin uppoavat minuun.

Osa suomalaisesta kirjallisuudesta on itse asiassa todella hyvää luettavaa, osa sen sijaan anestesisoi tuoliin.

Hyvät
Pidän itse Ullamari Kellomäkeä Suomen Astrid Lindgreninä. "Varjomaan prinssi" on aivan ihana satu ja käy hienosti kiinni vaikeisiin aiheisiin (läheisen kuolemaan ja sen hyväksymiseen), aivan kuten Lindgrenin kirjatkin. Se itse asiassa muistuttaa aika paljon Mioa ja Veljeni Leijonamieltä.

Olen aina pitänyt saduista... 28-vuotiaanakin vielä löytyy Topeliuksen satuaarteet hyllystä. Olen myös kääntänyt Adalmiinan helmen englanniksi, vaikkakaan en ole julkaissut sitä muualla kuin deviantArtissa~ (Topeliuksen kääntäminen pitäisi kai olla sallittua? Tekijänoikeudet kun ovat kyseisen miehen kohdalla menneet umpeen jo vuonna 1968.)

Anu Holopainen tutustutti minut suomalaiseen fantasiaan ja olen aikonut kerätä hänen Sonja-trilogiansa ja Syysmaa-sarjansa hyllyyni. Kaksi kirjaa edellisestä löytyykin, Kristallien valtakuntaa ei sen sijaan löydy mistään (juuri sen kirjan haluaisin, Qoref kun on niin ihana). Suomalaisesta fantasiasta olen sen jälkeen löytänyt T.P. Moucanturin "Mantereet" (olen kuitenkin vasta aloittelemassa ensimmäistä osaa), Eeva Anderssonin "Tiikerien tyttären" ja Maria Tolvasen "Rauhan soturin" (joista Moucanturin ja Tolvasen kirjat löytyvät hyllystä).

Omistan myös aika lailla historiankirjoja, kuten Mirkka Lappalaisen "Pohjolan leijonan" ja C.G.E. Mannerheimin tiedusteluraportin Kiinasta vuosilta 1906-1908. Kaunokirjoista hankin viime vuonna Lauri Eirolan "Assurin kehrän" koska olen ollut Mesopotamia-nörtti jo muutaman vuoden ajan.

Pahat
...Juha Vuorisen kirjat ovat niin täysin "äly hoi, älä jätä" ettei niille voi kuin nauraa. Kaikki on niin sekaisin että oksat pois ja aivot naulaan.

Rumat
...Sen sijaan Heimo Suden "Kentauri" oli uskomattoman vaikea luettava. En pystynyt lukemaan sitä edes loppuun lukion kirjallisuuskurssia varten... kyseessä kun oli surrealistinen scifi-satiiri niin mistään ei oikein saanut kunnon otetta ja kaikki oli sellaista uneliasta sotkua, erityisesti sen jälkeen kun fokus siirtyi avaruusalukselle. Painii samassa vaikeusluokassa Voltairen ja Hessen kanssa.

Lisään minäkin rikkani rokkaan, lempikirjoista ja -kirjailijoista on aina kiva kertoa. Ihan hirveästi en ole kotimaista lukenut, mutta tässä suosikkeja lukemistani:
-Sinisalo onkin jo mainittu useamman kerran, vielä yksi ääni täältä. Eniten pidin kirjoista Ennen päivänlaskua ei voi sekä Auringon ydin.
-Marko Hautala (Kuokkamummo, Kuiskaava tyttö)
-Helena Waris (Pohjankontu-trilogia, Vuori)
-Emmi Itäranta (Teemestarin kirja)
-Pasi Ilmari Jääskeläinen (Harjukaupungin salakäytävät, Lumikko ja yhdeksän muuta)
-Jenny Kangasvuo (Sudenveri)
-Leena Krohn (Datura, Tainaron)
Ja vanhempaa:
-Waltari
-Linna
-Aleksis Kivi
-Ilmari Kianto (Punainen viiva)
-Juhani Aho
-Minna Canth