Margaret Atwood

Margaret Atwood on yksi suosikkikirjailijoitani, mutta jostain syystä Oryx ja Crake ei iskenyt, joten on myös tämän sarjan myöhäisemmät osat vielä lukematta. Keskimmäinen osa eli Herran tarhurit on kyllä hyllyssä, voisi kokeilla sitä, jos kärryille pääsisi vielä vuosien jälkeenkin.

Sen sijaan Atwoodin Orjattaresi on yksi huikaisevimmista lukukokemuksista, joihin olen törmännyt. Toki tähän ehkä vaikuttaa se, että olin vielä tukevasti teini-iässä enkä juurikaan lukenut kuvauksia totalitaristisista maailmoista. Minua kiehtoi kirjan maailma ja sen kuvaus, mutta myös henkilöhahmojen kohtalot. Kirja on yhä yksi synkimmistä, jonka muistan lukeneeni, ja jäänyt hyvin voimakkaana mieleen.

Samoin Penelopeia oli minusta oivallinen kirja. Olen aina pitänyt eri kansojen mytologioista ja myyteistä, ja tässä kerrotaan Odysseuksen tarina uudelleen naisen näkökulmasta mielestäni oivaltavasti ja erityisellä tavalla. Eri kirjallisia tyylejä hyödyntävä teos on lyhyehköä pituuttaan monella tapaa pidempi, ja jää mieleen pyörimään pitkäksi aikaa. Vaatii kyllä avautuakseen alkuperästarinan kohtuuhyvän tuntemuksen.

Nyt sain vihdoinkin luettua Atwoodilta Orjattaresi, joka on roikkunut to-be-read -listoillani vaikka kuinka kauan. Herran tarhurit luin muutama vuosi sitten, kun sain sen lahjaksi. Hyllystä löytyy myös Oryx ja Crake, jostain kirjaston poistomyynnistä ostettuna. Minulla on hämmentävän paljon Atwoodia hyllyssäni siihen nähden, että en ole oikeastaan lukenut hänen teoksiaan paljoa.

Herran tarhurit oli ihan luettava kirja, mitenkään kovin hyvin se ei ole jäänyt mieleen, mutta muistan, että pidin siitä kohtalaisesti sitä lukiessa. Pitäisi ehkä yrittää lukea tuo Oryx ja Crake, ja sitten silmäillä Herran tarhurit läpi, jos meinaan tarttua Uusi maa -kirjaan (niin kuin olen suunnitellut).

Orjattaresi oli siten puolestaan jotain aivan muuta. Kauhean kiinnostava ja mukaansa vetävä teos. Niin synkkää ja niin toivotonta, tavallaan. Olisin kovasti halunnut pitää kirjasta 5 tähden verran, mutta en vaan pystynyt. Luultavasti taas toivoin liikoja kirjan keräämän huomion takia, jolloin sitten ei ihan päästy sille hypetasolle kuin mitä oletin. Ongelmana oli myös se, että päähenkilö ei tuntunut kovin läheiseltä. Jostain syystä olen alkanut kaipaamaan kirjoja, joissa pystyisi edes hitusen samaistumaan hahmoihin. Nyt en päässyt edes lähelle. Tavallaan se toimi, koska päähenkilö oli nyt jo muutenkin itse vain tapahtumien tempoma eikä niinkään itse tehnyt paljoa mitään, mutta sitten taas toisaalta, kun kertojana oli minä-hahmo, toivoin ehkä enemmän saavani otetta hahmosta. Tällainen irrallisuus häiritsi. Tästä huolimatta idealtaan ja tunnelmaltaan todella onnistunut teos.

Tammi julkaisee uuden kovakantisen painoksen Orjattaresi-romaanista heinäkuun alussa. Päätöksen taustalla on varmasti tv-sovitus, joka on saanut paljon huomiota. Se on kiva, että kirjan etukanteen ei ole tungettu englanninkielistä The Handmaid's Tale -nimekettä. Uusi kansikuva näyttää tältä:

Hyvä, että mainitsit sähkökirjan. Se tuli tosiaan nopeammin myyntiin. Huomasin muuten, että Helmetisssä on satoja varauksia jonossa Orjattaresi suomennoksen säilyneisiin kappaleihin. Uudelle painokselle on siis tarvetta. Tv-sarja on selvästi houkutellut ihmisiä klassikkokirjan pariin.

haplotus kirjoitti: Hieno homma, että Tammella on uskallettu ottaa kirjasta uusi painos, vaikka tv-sarjan pariin pääseekin käsittääkseni vain maksun kautta. Varmasti kustantajat miettivät entistä tarkemmin elokuva- ja televisiosovituksien innoittamia julkaisuja, kun yleisön katselukäytännöt tuntuvat pirstaloituvan.

Joo, olen viime aikoina miettinyt tv-tulkintojen innoittamia uusintapainoksia. Otava ei julkaissut sellaista Neil Gaimanin Unohdetuista jumalista, jonka suomennos on ollut vuosia loppuunmyyty. Kehuttua tv-sovitusta voi maassamme seurata maksullisen Amazon Prime Video -suoratoistopalvelun kautta. Romaanin suomennoksen varausjono ei ole superpitkä Helmetissä, vaikka kappaleita on vain kuusi jäljellä.

Shadowhunters-sarja, joka näkyy Suomessa Netflixistä, ei ole saanut Otavaa ottamaan tv-kannellisia painoksia Cassandra Claren Varjojen kaupungit -kirjoista. Toisaalta kaikki ovat jo tarjolla suomeksi pokkareina, joten tämä ei ole vastaava tilanne kuin Gaimanin kohdalla. Huvittavasti Luukaupungin saa leffakannella , vaikka elokuva oli järkyttävä floppi. Upeaa The Last Kingdom -sarjaa voi Suomessa katsoa laillisesti vain kausiboksista, joten on ymmärrettävää, ettei Bazarilla ole intoa tv-kansipokkariin. Varsinkin, kun Bernard Cornwellin Uhtred-kirjasarjan suomennokset ovat kaikki tarjolla normaaleina pokkareina.

haplotus kirjoitti: On sellainen mutu, ettei Amazonin palvelu yllä Suomessa samalle suosion tasolle kuin HBO Nordic, jonka kautta filmattu Orjattaresi-tulkinta on tullut.

Mulla on sama mutu, tai ainakin mun tuttavapiiristä löytyy kyllä joko HBO Nordic tai Netflix, mutta ei juuri sen eksoottisempia palveluita. Sarjaa on myös mainostettu ahkerasti täällä Suomessa.

Kiva, jos Orjattaresi on tv-sarjan myös löytänyt lukijansa: kirja tuskin voisi olla taas ajankohtaisempi.