-
- Lukuhaaste: Helmet 2024
- Lukupiiri / HourglassEyes | 03.09.2024 17:35
-
- Mobiilipelit ja mobiilipelaaminen
- Konepaja / Kuurankukka | 02.09.2024 22:28
-
- Lukuhaaste: Popsugar 2024
- Lukupiiri / HourglassEyes | 02.09.2024 13:47
-
- Lukuhaaste: Goodreads ATY 2024
- Lukupiiri / HourglassEyes | 02.09.2024 13:43
Margaret Atwood
Margaret Atwood: Uusi Maa
Otava 2015 - Risingin tietokannassa
Postapokalyptinen fictio on genre, joka tuntuu viime vuosina nousseen suuren yleisön suosioon. Genressä riittää monenlaista sisältöä Nälkäpelin scifivisioista Walking Deadin zombeihin ja Siilon kaltaisiin pienkustannehitteihin. Harvinaisempaa tälle genrelle on, että sitä kirjoittaa Atwoodin kaltainen kaunokirjallisesti tunnustettu kirjailija.
Uusi maa on kolmas ja päättävä osa sarjassa, joka käynnistyi Oryx ja Crake -kirjalla jo vuonna 2003. Kymmenen vuotta kirjasarjan aloitus- ja lopetusosien välillä on varsin pitkä aika, ja varmaankin sen takia kirjan lopusta löytyy hyödylliset tiivistelmät edellisten osien tapahtumista.
Kirjan päähenkilö Toby on osa ryhmää, joka on selvinnyt hengissä, kun valtaosa maapallon väestöstä on kuollut biologisen aseen luomaan kulkutautiin. Yhteiskunnan rakenteet ovat romahtaneet ja ihmiskunta koostuu sekalaisista selviytyjäryhmistä. Nämä ryhmät etsivät paikkaansa ja merkitystään uuden maailmanjärjestyksen hakiessa muotoaan. Näitä pohdintoja käydään läpi muun muassa laittamalla henkilöt kertomaan toisilleen tarinoita, joiden aiheena on esimerkiksi edellisten osien tapahtumia. Selviytyjäryhmien uhkien kirjo on aikamoinen aina älykkäistä geenimanipuloiduista sioista tosi-tv-sarjan turmeltuneisiin verikuulaveteraaneihin.
Sen sijaan Atwoodin Orjattaresi on yksi huikaisevimmista lukukokemuksista, joihin olen törmännyt. Toki tähän ehkä vaikuttaa se, että olin vielä tukevasti teini-iässä enkä juurikaan lukenut kuvauksia totalitaristisista maailmoista. Minua kiehtoi kirjan maailma ja sen kuvaus, mutta myös henkilöhahmojen kohtalot. Kirja on yhä yksi synkimmistä, jonka muistan lukeneeni, ja jäänyt hyvin voimakkaana mieleen.
Samoin Penelopeia oli minusta oivallinen kirja. Olen aina pitänyt eri kansojen mytologioista ja myyteistä, ja tässä kerrotaan Odysseuksen tarina uudelleen naisen näkökulmasta mielestäni oivaltavasti ja erityisellä tavalla. Eri kirjallisia tyylejä hyödyntävä teos on lyhyehköä pituuttaan monella tapaa pidempi, ja jää mieleen pyörimään pitkäksi aikaa. Vaatii kyllä avautuakseen alkuperästarinan kohtuuhyvän tuntemuksen.
Dyn kirjoitti: Sen sijaan Atwoodin Orjattaresi on yksi huikaisevimmista lukukokemuksista, joihin olen törmännyt. Toki tähän ehkä vaikuttaa se, että olin vielä tukevasti teini-iässä enkä juurikaan lukenut kuvauksia totalitaristisista maailmoista. Minua kiehtoi kirjan maailma ja sen kuvaus, mutta myös henkilöhahmojen kohtalot. Kirja on yhä yksi synkimmistä, jonka muistan lukeneeni, ja jäänyt hyvin voimakkaana mieleen.
Orjattaresi on kyllä ehdottomasti yksi minunkin suosikkikirjoja ja ekaa kertaa itsekin luin sen teininä, sen jälkeen olen vissiin pari kertaa sen lukenut :) Oryx ja Crake upposi myös vielä erinomaisesti, mutta Herran tarhurit ei ihan niin hirveästi ja just alottelin tätä viimeistä, eikä se nyt oikein oo napannu.. En sitten tiedä, olisko koko hoito vetäny paremmin mukanaan jos kaikki lukis putkeen, mutta toisaalta kyllä jotkut sarjat jää ihan syyhyttämään sormia ja tämän kanssa ei ole todellakaan sitä tapahtunut. Itse asiassa en edes tajunnut että Oryxille ja Crakelle olisi tulossa jatkoa aikanaan sen luettuani ja tajusin asian vasta kun kirjastossa silmäilin Herran tarhureiden takakantta :)
Herran tarhurit oli ihan luettava kirja, mitenkään kovin hyvin se ei ole jäänyt mieleen, mutta muistan, että pidin siitä kohtalaisesti sitä lukiessa. Pitäisi ehkä yrittää lukea tuo Oryx ja Crake, ja sitten silmäillä Herran tarhurit läpi, jos meinaan tarttua Uusi maa -kirjaan (niin kuin olen suunnitellut).
Orjattaresi oli siten puolestaan jotain aivan muuta. Kauhean kiinnostava ja mukaansa vetävä teos. Niin synkkää ja niin toivotonta, tavallaan. Olisin kovasti halunnut pitää kirjasta 5 tähden verran, mutta en vaan pystynyt. Luultavasti taas toivoin liikoja kirjan keräämän huomion takia, jolloin sitten ei ihan päästy sille hypetasolle kuin mitä oletin. Ongelmana oli myös se, että päähenkilö ei tuntunut kovin läheiseltä. Jostain syystä olen alkanut kaipaamaan kirjoja, joissa pystyisi edes hitusen samaistumaan hahmoihin. Nyt en päässyt edes lähelle. Tavallaan se toimi, koska päähenkilö oli nyt jo muutenkin itse vain tapahtumien tempoma eikä niinkään itse tehnyt paljoa mitään, mutta sitten taas toisaalta, kun kertojana oli minä-hahmo, toivoin ehkä enemmän saavani otetta hahmosta. Tällainen irrallisuus häiritsi. Tästä huolimatta idealtaan ja tunnelmaltaan todella onnistunut teos.
Tämä Orjattaresi-tulkinta on tuntunut yhdeksän jakson perusteella onnistuneelta. Yhden jakson kohdalla kiinnostus pääsi hieman herpaantumaan, mutta yleisesti ottaen en muista minkään toisen kirjaan tai sarjakuvaan perustuvan elokuvan tai sarjan kohdalla pitäneeni yhtä paljon. Ehkä se johtuu siitä, etten oikeastaan uskaltanut odottaa sarjalta mitään.
Joo, olen viime aikoina miettinyt tv-tulkintojen innoittamia uusintapainoksia. Otava ei julkaissut sellaista Neil Gaimanin Unohdetuista jumalista, jonka suomennos on ollut vuosia loppuunmyyty. Kehuttua tv-sovitusta voi maassamme seurata maksullisen Amazon Prime Video -suoratoistopalvelun kautta. Romaanin suomennoksen varausjono ei ole superpitkä Helmetissä, vaikka kappaleita on vain kuusi jäljellä.haplotus kirjoitti: Hieno homma, että Tammella on uskallettu ottaa kirjasta uusi painos, vaikka tv-sarjan pariin pääseekin käsittääkseni vain maksun kautta. Varmasti kustantajat miettivät entistä tarkemmin elokuva- ja televisiosovituksien innoittamia julkaisuja, kun yleisön katselukäytännöt tuntuvat pirstaloituvan.
Shadowhunters-sarja, joka näkyy Suomessa Netflixistä, ei ole saanut Otavaa ottamaan tv-kannellisia painoksia Cassandra Claren Varjojen kaupungit -kirjoista. Toisaalta kaikki ovat jo tarjolla suomeksi pokkareina, joten tämä ei ole vastaava tilanne kuin Gaimanin kohdalla. Huvittavasti Luukaupungin saa leffakannella , vaikka elokuva oli järkyttävä floppi. Upeaa The Last Kingdom -sarjaa voi Suomessa katsoa laillisesti vain kausiboksista, joten on ymmärrettävää, ettei Bazarilla ole intoa tv-kansipokkariin. Varsinkin, kun Bernard Cornwellin Uhtred-kirjasarjan suomennokset ovat kaikki tarjolla normaaleina pokkareina.
Jussi kirjoitti: Joo, olen viime aikoina miettinyt tv-tulkintojen innoittamia uusintapainoksia. Otava ei julkaissut sellaista Neil Gaimanin Unohdetuista jumalista, jonka suomennos on ollut vuosia loppuunmyyty. Kehuttua tv-sovitusta voi maassamme seurata maksullisen Amazon Prime Video -suoratoistopalvelun kautta.
On sellainen mutu, ettei Amazonin palvelu yllä Suomessa samalle suosion tasolle kuin HBO Nordic, jonka kautta filmattu Orjattaresi-tulkinta on tullut. Näitä eri palveluita ja niiden suosioita varmaan punnitaan tarkkaan kun mietitään, minkä kirjaan pohjaavan tulkinnan siivittämänä kannattaa ottaa jotain julkaisuohjelmaan.
Tosin Neil Gaimanin julkaisussa Suomessa on ollut pitkä hiljaisuus muutenkin. Viimeksi kirjojaan julkaistiin vuonna 2009 - ja tänä vuonna sitten myöhemmin seuraava - joten voisi ajatella että kun kirjailija ei ole kiinnostanut muutenkaan, niin miksi sitten uusintajulkaisuina?
The Handmaid's Talen ensimmäinen kausi oli kymmenen jakson pituinen ja hyvin toimi se viimeinenkin jakso. Nyt pitäisi sitten kai odotella ensi vuoteen seuraavaa kautta. Olen uuden tilanteen edessä, sillä yleensä en pysy tv-sarjoissa julkaisutahdin mukana.
haplotus kirjoitti: On sellainen mutu, ettei Amazonin palvelu yllä Suomessa samalle suosion tasolle kuin HBO Nordic, jonka kautta filmattu Orjattaresi-tulkinta on tullut.
Mulla on sama mutu, tai ainakin mun tuttavapiiristä löytyy kyllä joko HBO Nordic tai Netflix, mutta ei juuri sen eksoottisempia palveluita. Sarjaa on myös mainostettu ahkerasti täällä Suomessa.
Kiva, jos Orjattaresi on tv-sarjan myös löytänyt lukijansa: kirja tuskin voisi olla taas ajankohtaisempi.
Eli, Yle uutisoi pari päivää sitten , että Atwood kirjoittaa jatko-osan Orjattaresi -kirjalle. Teoksen nimeksi tulee Testaments ja se sijoittuu viisitoista vuotta ensimmäisen osan jälkeen. Tv-sarja ja Yhdysvaltojen poliittinen ilmapiiri ovat innoittaneet Atwoodia tähän. Kirja ilmestyy suunnitelman mukaan ensi vuoden syyskuussa.
Tuntemukset tämän suhteen ovat ristiriitaiset. Luen varmasti kirjan, sillä Orjattaresi on suosikkikirjojani, mutta en ole varma, olisinko halunnut sille jatko-osaa. Atwood on taitava kirjoittaja, joten huoli voi olla turha, mutta pelkään, että Orjattaresi -kirjan vahva lopetus vesittyy tästä.