J. R. Ward

Ostin Varjot kirjamessuilta samoin kuin sen "opaskirjan", ja molemmat tuli luettua aika pikaiseen - ja itse asiassa sillä seuraamuksella, että aloin lukea (valikoiden aka hypäten kaikki lesserien pätkät) sarjaa alusta. Vaikka Varjoista en ollutkaan niin ihqudaaihastunut kuin monista aiemmista kirjoista, muistin taas, mikä Wardissa koukuttaa: intensiivinen ja "helppo" kerronta, jota on vaivaton lukea ja jossa silti on käänteitä ja potkua. Ja söpöyksiä ja seksiä. Jippiajee.

Sisäpiirin tietoa -kirjan paras anti oli sen aloittava novelli (tai lyhytromaani), sen sijaan muu materiaali meni täytteestä ja sarjan jo näin pitkälle ehdittyä tuntui vähän puuduttavaltakin. Vastaavaa novellikokoelmaa voisi kyllä kuvitella lukevansa, jos sellainen julkaistaisiin sarjan tilanteen nykyhetkestä tai viimeaikaisimmista ajoista: on nimittäin vaikea keksiä, mihin Ward sarjaansa nyt vie, kun kaikki "pääporukasta" on enemmän tai vähemmän naitettu pois. Yksi osa pääsarjaan ainakin on vielä tulossa englanniksi ensi keväänä , mutta sen takakansi ei lupaa uutta pariskuntaa kuvoihin, vaan palataan kakkoskirjan Rhageen ja Maryyn. Toivottavasti hirveästi eipäsjuupas-vääntämistä ei ole tulossa, ei nimittäin millään jaksaisi.

Samoin keväällä tulee suomeksi (jo englanniksi julkaistu) Wardin uusi veto ja ehkä jonkinlainen ratkaisu "paritettavat vampyyrit loppuvat kesken" -pulmaan: uusi sarja ! Mahtavaa! Vai sittenkin katastrofi! Tämän saamme nähdä.

^ Ooo, melkoisia uutisia! Tuo vanhojen parien vatvominen kuulostaa vähän riskialttiilta suunnalta, koska niitä kaikkia on vetkutettu sarjan mittaan jo moneen kertaan ja iät ja ajat, mutta tuo seuraava vampyyrisarja vaikuttaa lupaavammalta. Tästä Varjot-kirjastahan saattoi jo päätellä, että uutena areenalle tuotu Paradise saadaan jossain vaiheessa kyllä käsittelyyn, mutta en olisi uskonut että sillä aloitetaan ihan virallisesti uusi sarja. Viittaakohan "Mustan tikarin perilliset" siihen, että jo piankin päästään seuraamaan vanhojen parien lapsia?

Näistä vanhoista kuvioista on muuten varsinaisesti käsittelemättä Layla. Hänenkin juttuaan on väännetty ja käännetty jo monen kirjan ajan ja olisin ehdottomasti toivonut, että se saadaan jo pääkuvioksi seuraavaan kirjaan. Näköjään ei vieläkään, joten Wardin on paree panna sen kanssa parastaan, jotta sitä jaksaa sivujuonena seurata. Aika monta yllätystähän siihen liittyen ilmeni jo Varjot-kirjassa, joten melkoiselle turbovaihteelle joudutaan menemään, jotta yhtä jänniä käänteitä riittäisi jatkossa.

EDIT: Vanhojen parien vatvomisesta vielä: tykkäsin toisaalta siitä, kuinka Wrathia käsiteltiin Kuningas-kirjassa, joten tuo "The Beast" -otsikko Rhagen kirjassa voi tietää ihan jänniäkin juttuja. On vain toivottava, että Wardilla on oikeasti uusia ideoita, jolloin vanhoihin hahmoihin on erittäin kivakin palata, eikä hän jumitu Rhagen ja Maryn suhteen jauhamaan täysin samaa vanhaa.

Rinja kirjoitti: On vain toivottava, että Wardilla on oikeasti uusia ideoita, jolloin vanhoihin hahmoihin on erittäin kivakin palata, eikä hän jumitu Rhagen ja Maryn suhteen jauhamaan täysin samaa vanhaa.

Joo, toivon samaa. Tosin Kuningas liittyi oleellisesti Wrathin valtaistuinpolitikointiin, enkä keksi ihan heti Rhagelle mitään samanlaista henkilökohtaista koitosta. Tai ehkä petoa vastaan, mutta petohan oli nyt kesytetty? Spoileri Sisäpiirin tietoa -kirjaan:



Vanhoista kuvioista:

Rinja kirjoitti: Viittaakohan "Mustan tikarin perilliset" siihen, että jo piankin päästään seuraamaan vanhojen parien lapsia?

Toivottavasti ei. Tähänkin asti on saatu kulutettua mitä, kolmeko vuotta vasta? Jotain sellaista. En tämän tahdin jälkeen haluaisi edes lisäsarjassa nähdä mitään 25 vuoden aikahyppäystä, jotta nykyparien vielä syntymättömät pennut saadaan muutosikään. 25 vuotta, joiden aikana tapettiin muutama lesser ja mitään erityisempää ei tapahtunut?

Se pitkänovelli oli ihan kelpo tavaraa, taisin lukea sen aikojan sitten englanniksi.

Olen pohtinut tämän Varjot-kirjan lukemista, mutta jotenkin tuntuu, että minä olen ehkä saanut tarpeeksi Wardin kirjoista. Mutta sitten taas toisaalta, minun suosikkiparini on Rhage ja Mary, joten tavallaan haluaisin lukea heistä vielä lisää. Joten minun kai sitten olisi syytä (?) lukea myös tämä Varjot-kirjat, vaikka hahmot eivät nappaa yhtään. En todennäköisesti kestä sitä, että jätän sarjasta jonkin kirjan väliin. Mutta Wardin kirjat ovat helppoja lukea, varsinkin jos vaan lehteilee ne seksikohdat, jolloin varsinaista tarinaa jää aika vähän. :p En tiedä, minun mielestäni erotiikkakohtauksissa ei ole mitään eroottista tai kuumaa tai edes säväyttävää, ne on vaan tasaista vehtaamista, Tietysti, jos jaksaisi välittää hahmoista, niin ehkä ne kohtaukset olisivat mielenkiintoisempia. Ehkä löydän kiinnostukseni näihin sitten Rhagen ja Maryn tulevan kirjan parissa.

Haluaisin lukea Wardilta jotain ihan uutta, joka ei olisi efektiivisesti tehty samalla idealla kuin BDB-sarjan kirjat...

Emelie kirjoitti: Olen pohtinut tämän Varjot-kirjan lukemista, mutta jotenkin tuntuu, että minä olen ehkä saanut tarpeeksi Wardin kirjoista. Mutta sitten taas toisaalta, minun suosikkiparini on Rhage ja Mary, joten tavallaan haluaisin lukea heistä vielä lisää.

Varjoissa ei ole kyllä muiden hahmojen kannalta oikein hirveästi sellaista, mikä pitäisi ihan välttämättä tietää... Pitkästä aikaa kirja keskittyi oikeasti pääpariin (tai no, veljeksiin ja näiden asioihin) joten jos varjot eivät kiinnosta, kirjan voinee vain skipata.

^ Joo, pitää pohtia. Jos Varjot osuu kirjastosta käteen, niin lainaan ja luen, en kyllä muuten varmaan erityisesti etsi sitä.

Pitäisi varmaan jossain välissä fiilistelymielessä lueskella niitä ekoja osia läpi (kirjat 1-3), ne ovat ainakin minun mielestä niitä seuraaviin osiin verrattuna ihan tolkullisia ja kiinnostavia.

Minä tykkäsin Varjot-kirjasta, se jopa palautti minun uskoani siihen että haluan lukea jatkossakin näitä Wardin vampyyrikirjoja :) Siinä oli jopa pääpariin liittyvä iso käänne, jollaista Ward ei ole uskaltanut ennen tehdä. Tuo Wardin toinen sarja, Langenneet enkelit, jäi kuitenkin minulta kesken johonkin osaan, koska sukupuolikuva ja käänteiden kaavamaisuus alkoivat tympiä ihan liikaa. Silläkin sarjalla on ollut hetkensä, joten ehkä pitäisi vielä yrittää jatkaa, mutta Wardin vampyyreissa on aina ollut sen verran paljon kiinnostavampia puolia että vampyyrisarjan jatkaminen ei ole tyssännyt muutamaan tympeään yksityiskohtaan.

Seksikohtauksista täytyy minunkin sanoa, että kirja kirjalta ne alkavat olla sitä osuutta mikä kiinnostaa kaikkein vähiten. Ekassa kirjassa muistan olleen vielä jotain fiilistä, mutta nykyisin minäkin lähinnä lehteilen ne ja odotan, milloin päästään taas muiden asioiden pariin.

Vaikka mä aika kovalla kädellä joskus dissaan näitä kirjoja, ei ne nyt huonoja ole, koska mä kuitenkin niitä jaksan lukea. Guilty pleasure. Mutta se mikä on alkanut nyppimään oikein tosissaan on se, että kirjailija näkee vain yhden tavan, miten tyyppien elämä on täydellistä. Ollaan naimisissa ja hankitaan lapsia, koska silloin naisten/naaraiden elämä täydellistä ja on syy elää. Se mikä minua viehätti Rhagessa ja Maryssä, oli Vastaava hankasi minulla vastaan Kuningas-kirjassa Alkusarjan miehissä oli luonnetta ja syvyyttäkin, mutta sen jälkeen hahmot ovat typistyneet hyvin samanlaisiksi. Jos minulle lykättäisiin eri hahmojen luonnekuvaukset eteen, en pystyisi sanomaan kenelle mikäkin kuuluu. Mutta se varmaan on pitkän kirjasarjan ongelma, hahmot muuttuvat liian samankaltaisiksi.

Tämä stereotyyppinen hyvä elämä -teema on toki ongelma muissakin paranormaalin romantiikan (sen harlekiinipuolen varsinkin) kirjoissa, elämä ei ole hyvin ennen kuin on oma kulta kainalossa, petipuuhat toimivat moitteettomasti (ja usein), mennään naimisiin (tjm) ja hankitaan jälkikasvua. Onkohan tämä amerikkalainen idylli? Koska tätä samaa idearakennetta tapaa muissakin romantiikkakirjoissa, jotka tulevat lätäkön toiselta puolelta. Kyllähän ne lapset avioliiton täydentäjänä -teema esiintyy muunkinmaalaisissa kirjoissa, mutta ei yhtä alleviivaavasti. Tai sitten mä vaan sattumalta luen juuri tällaisia kirjoja enemmän kuin kuvittelenkaan... :p

En välttämättä arvosta lastenhankintaa avioliiton täydentäjänä, mutta jollain tavalla tykkään kirjoista, joissa voi huoletta olettaa, että pari päätyy lopussa yhteen tavalla tai toisella. Sellainen turvallinen tietoisuus lopetuksesta, niin ei tarvitse turhaan jännittää kesken hömppäromaanin? Minusta se on osa hömppäromantiikan armollisuutta, että voi lukea täysin ajatuksettomalla vaihteella. Turha älykkyys pois minun hömpästäni.

Emelie kirjoitti: Jos Varjot osuu kirjastosta käteen, niin lainaan ja luen, en kyllä muuten varmaan erityisesti etsi sitä.

Joo, osui käteen, lainasin ja luin. Enkä kauheasti pitänyt. Trez ja iAm ei nyt hahmoina ole oikein koskaan kiinnostaneet, joten en ole yllättynyt, että kirjakaan ei kiinnostanut. Näitä Valittuja ja kaikenlaisia prinsessoja nyt tuntuu puskevan joka välistä, en edes muista kaikkien nimiä...

Varjoissa oli se hyvä puoli, että Ward oli uskaltaunut tosiaan tehdä jotain hiukan erilaista ja ehkä enemmän tunteikkaampaa (joka ei minuun kyllä kolahtanut, mutta varmasti joihinkin). Ja Trez ja iAm ovat niin sidoksissa toisiinsa, että ihan hyvä, että heidän elämäänsä käsiteltiin samassa kirjassa limittäin ja hyvin vahvasti toisiinsa liittyen.

Sivujuonet rönsyilevät edelleen, seuraavaa kirjaa (The Beast, #14) pohjustettiin taas aika selvästi. Sitä jopa hiukan odotan, koska Rhage ja Mary.

Rinja kirjoitti: Näistä vanhoista kuvioista on muuten varsinaisesti käsittelemättä Layla. Hänenkin juttuaan on väännetty ja käännetty jo monen kirjan ajan ja olisin ehdottomasti toivonut, että se saadaan jo pääkuvioksi seuraavaan kirjaan. Näköjään ei vieläkään, joten Wardin on paree panna sen kanssa parastaan, jotta sitä jaksaa sivujuonena seurata.

Ilmeisesti #15 kirja, The Chosen (?), on nyt sitten Laylan kirja. En kyllä tiedä jaksanko lukea vielä yhden kirjan ajan tämän Valitun draamaa sivujuonena... En tiedä, minusta Layla on vaan todella tylsä hahmo, enkä kyllä oikein jaksa välittää kenestäkään Valitusta.

Luchas, Qhuinnin velikin vilahti muutamassa kohdassa, ilmeisesti tällekin hahmolle on jokin funktio vielä olemassa, vähintään oman vastakappaleen löytäminen kenties?

Mikä on Lassiterin merkitys, kun sitä vieläkin raahataan mukana?

Tämä Wardin uusin sarja, Mustan tikarin perintö, taitaa kanssa pyörittää mukanaan vanhoja pareja, ilmeisesti ekassa osassa käydään jollain asteella läpi Butchin henkilökohtaisia suhdeongelmia? Tai näin ainakin esittelytekstistä päättelin. Toisessa kirjassa (Blood Vow) lienee olevan sitten jotain Rhagesta ja Marystä, joka liittynee tähän:

Dyn kirjoitti:

Varoitus: Spoiler.

Tosin tämän kirjan [Sisäpiirin tietoa] pitkänovellissa (kutsun sitä nyt vaikka pitkänovelliksi, se on pidempi kuin novelli mutta ei vielä romaani, kai) tai sitten haastatteluissa, en muista, puhuttiin Rhagen ja Maryn ajatuksesta adoptoida lapsi. Eli tavallaan -- tavallaan -- uusi romaani voisi aivan hyvin keskittyä siihen. Mutta riittääkö asiasta kunnon juoneksi... saapa nähdä.

.. sillä kirjan esittelytekstissä lukee näin (GR:n kirjasivuilta):


Tämä luo tarpeen/halun lukea nuo kirjat vain koska siellä on omia suosikkeja. Hieman ärsyttävää.

Ostin kirjamessuilta vitosella (aika nopeasti uusi kirja alennuksessa) Wardin vampyyrisaagan 'alasarjaan' kuuluvan Verisuudelman. Kirja on ensinnäkin lyhyempi ja jotenkin vähemmän köykäinen kuin saagan varsinaiset kirjat, vaikka pientä pakkonaittamisen makua siinäkin toki oli - siis tätä juttua, että eihän ne oikeasti tykkää yhtään toisistaan ja äyskivät toisilleen aina tilaisuudellen tullen, mutta selän takana kuolataan ja lopulta asiat vain tapahtuvat. Joskus ei oikein jaksa ymmärtää, millä logiiikalla Wardin pareista edes tulee pareja.

Joka tapauksessa, ihan viihdyttävä tarina, jossa kiinnostavasti ainakin aloitettiin uuden koulutusohjelman kanssa - minkä takia kirja muuten kannattanee lukea, jos haluaa pysyä perillä pääsarjan etenemisestä, vaikka tämä nyt onkin aloittavinaan uuden sarjan. Ei aloita. Se on suoraan jatkoa Varjoihin ja pelkään pahoin myös pohjustaa seuraavaa kirjaa, johon en tosin ole vielä näppejäni saanut iskettyä.

Tutuista hahmoista sivupäärooliin saavat Butch ja Marissa, pariskunta jonka edesottamuksia kyllä seuraan ihan mielenkiinnoilla - toisin kuin muut soturit, Butch on söpösti epävarma itsestään, mikä tekee hänestä yhden kirjojen suosikkihahmoistani. Varsinainen pääpari, teini-ikäiset Paradise ja Craeg, ovatkin sitten turhan paljon toisintoa aivan sarjan ensimmäisestä kirjasta: viaton nuori nainen, joka haluaa löytää itsensä ja tietysti tekee sen rakastumalla uhkaavaan, isoon vampyyriin ja, no siis, uhkaava, iso vampyyri, joka äksyilee olemattomia eikä usko kelpaavansa kenellekään. Hohhoijaa. Samalla esitellään liuta muuta nuorisoa, joka mahdollisesti saa omat seikkailunsa sitten tämän alasarjan seuraavissa osissa.

Ja hei, kirjassa yrittää olla juoni. Siis muukin juoni, kuin sen jännittäminen, millä tavalla pääpari saa toisensa (koska totta kai ne saavat, Varjot oli tässä poikkeus, joka vahvistaa säännön). Juoni on kuitenkin sangen aukkoinen ja loppuratkaisu sen osalta niin epäuskottava, että lukijana ainakin minä aloin toivoa, että Ward keskittyy jatkossakin noin niin kuin lähinnä vampyyrien parisuhde- ja seksielämään. Siitä se ainakin osaa kirjoittaa.

Peto luettu.

Emelie kirjoitti: Toisessa kirjassa (Blood Vow) lienee olevan sitten jotain Rhagesta ja Marystä --

Eipä tarvinnut odottaa sinne asti! Kyllähän tuon kirjan luki, ihan koska vain Rhage ja Mary. Toki on vähän fiilis, että paritettavat vampyyrit ovat toistaiseksi loppuneet kesken, ainakin veljeskunnasta.



En nyt kehuisi kirjaa miksikään juonen ylivoitoksi, mutta koska tarina taas eteni ja hahmot ovat ihan kultaa, niin kyllähän nämä nyt on vain pakko lukea.

Perintö-sarjan toisen osan eli Blood Vow'n pitäisi olla ilmestynyt jo viime vuoden joulukuussa, mutta ainakin Akateemisen valikoimista sitä ei edes löydy. Vähän hämmentää, eikö ensimmäinen osa ole löytänyt sitten Suomesta lukijoita? Muita Wardin uusimpia kirjoja oli hyllyssä ihan kiitettävästi sekä suomeksi että englanniksi.

The Chosen on enkkutietokannan mukaan jo ilmestynyt ja netistäkin näyttäisi saavan, mutta SF Bokhandelnin hyllystä mokoma puuttui. Tai olivat myyneet jo loppuun... Blood Vow löytyi, ja Axen tarinaa on ihan kiva päästä seuraamaan, joten ihan tyhjin käsin en Stokiksesta poistunut. Saatan olla tuosta jopa kiinnostuneempi kuin Laylan eipäs-joopas-jutusta, joka ei näytä etenevän saati onnistuvan tulevaisuudessakaan.

Olen edennyt pääsarjan kanssa vähän hiljakseltaan ja useimmiten jopa napannut vasta suomennokset kirjamessujen alelaarista. Jollain tapaa tämä nuorempien vampyyrien mukaantulo on vähän tuonut vähän puhtia tarinaan, vaikka mitään ihan hirveän uutta Ward ei näytä keksivän. Olisikohan tarina kohta jo loppumassa muutenkin...?

Blood Vow oli ihan söpö kirja, Wardin tyyliin perinteinen tarina teemasta "rosvomainen ryökälevampyyriuros tapaa kauniin, fiksun ja ylhäisen naaraan, mutta ei ole tämän arvoinen, paitsi että hirveästi panettaa, ennen kaikkea sitä gimmaa". Että ei hirveästi mitään uutta taivaan alla. Rhagen ja Maryn perhehuolet tuntuvat toistuvan tässä lisäsarjassa sangen paljon, ja tavallaan kiinnostuneena odotan, tuleeko kolmanteenkin osaan jotain heistä tai jostakin muusta veljeskunnan aikuisemmasta jäsenestä. Joskus on hyvä heittää aivot narikkaan ja lukea vähän vampyyreistä, että ei huono kirja jos nyt ei mikään mestariteoskaan.

Lueskelin Peto-kirjan. Nyt oli kyllä vaikeaa. Kauhean tylsä ja mitäänsanomaton kirja. Koko homman olisi voinut tiivistää yhteen sivuun. Rhage ja Mary ovat aina olleet suosikkiparini, joten olin varovaisen toiveikas tämän teoksen suhteen. Siltikin oli odotukset liian korkealla. Kiinnostavimmat hetket liittyivät Assailiin ja tämän edesottamuksiin.

En mä realistisuutta näiltä teoksilta odota ja ymmärrän sen, että keskusteluja ja tilanteita ei voi jatkaa loputtomiin, mutta eikö pääpari koskaan tee mitään muuta kuin keskustele kirjan keskiössä olevasta ongelmasta tai sitten vaihtoehtoisesti kuksi joka nurkassa ja joka tavalla?

Uusista hahmoista:
Kuinka kauan tätä Layla ja Xcor tilannetta vielä jaksetaan jahkata... Joku päätös ja eteenpäin, kiitos.

Solin ja Assailin kirja kyllä kiinnostaa, samoin se, saavatko Assailin gorillaserkukset Solin mummon takaisin keittiöönsä. :D

Xcor ja Layla... nojaa. Vaikea nähdä, miten siihen saisi onnellista loppua.