J. R. Ward

Dyn kirjoitti: Xcor ja Layla... nojaa. Vaikea nähdä, miten siihen saisi onnellista loppua.

Minä taas Peto-kirjan luettuani totesin, että nyt on kyllä kaikki avaimet annettu Laylan ja Xcorin ongelman selviämiseen ihan tarjottimella. Viimeistä piirtoa myöten pedattu juttu, jonka jälkeen kaikilla on kivaa. (En nyt taida esittää spekulointiani edes spoilereissa, koska olen niiden toteutumisesta vähän turhan vakuuttunut, mutta ratkaisun voi silti toivoa jollekulle tulevan vielä yllätyksenä. Toivon kuitenkin - varmaan turhaan - ettei Ward säästele tätä ratkaisua kirjassa sen 600 sivua ja sitten *le gasp* pamauta sitä kuin suurtakin yllätystä, josta kaikkien pitäisi olla kovin amazed ja joka tekee taas vaihteeksi turhaksi koko satojen sivujen vaikeilun.)

No nyt Rinja mä haluan kuulla sun teorian, kiinnostaa. Mä en nimittäin kyllä keksi, miten tuossa voisi käydä kuin huonosti. Paitsi että (sitä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta) Wardin kirjoissa taitaa aina käydä lopulta onnellisesti.

Huhu kulkee, että Basam eli nykyinrn Viisas elämä olisi luopumassa kaunokirjallisuuden kustantamisesta siltä osin kun se ei liittyisi heidän ydinliiketoimintaansa. Asiaa voidi tietysti tiedustella kustantamolta suoraan, mutta en hämmästyisi jos uusia suomennoksia ei enää tulisi.

Basam on tosiaan luopunut kaunokirjallisuuden kustantamisesta. Aula & co hankki osan heillä olleista käännösoikeuksista ja kun kysyin Aula & co:lta Facebookissa Wardista, niin heillä oli vain Viskin ruhtinaat -sarjan oikeudet, vampyyrit jäivät Basamille, joten en pidättelisi henkeäni.

Lukaisin nyt The Chosenin englanniksi, kun kerran suomennosta ei ollut enää luvassa. (Taisi olla muuten vasta toinen romaani, jonka luin englanniksi. Ensimmäinen oli eka Potter, jonka lukemisesta alkaa olla kymmenen vuotta, joten olen kyllä vältellyt englanninkielisen kertomakirjallisuuden lukemista todella hartaasti.)

Vahvat ennakko-odotukseni tarinan käänteistä eivät pitäneet ollenkaan paikkaansa - lukuun ottamatta niitä piirteitä jotka ovat joka tapauksessa yhteisiä kaikille Wardin kirjoille - ja olen siihen hyvin tyytyväinen. Ward pääsi siis yllättämään, peräti monta kertaa! Se ei oikein innostanut, että ruvettiin taas soutamaan ja huopaamaan sellaisten parien kanssa, joiden kohdalla on soudettu ja huovattu jo useaan otteeseen eikä mielestäni edes kovin kauan sitten viimeksi. Samaan aikaan siellä jonottaa monta tyyppiä, joiden asiat ovat olleet useiden kirjojen ajan ja tarinan sisäiselläkin aikalinjalla mitattuna pitkään täysin jäissä (esim. eikö muuan veli ole venannut sairashuoneella jo iät ja ajat tekemättä yhtään mitään?).

Se on kyllä erikseen todettava, että mitä enemmän kirjoissa on alkanut esiintyä lapsia ja erityisesti nyt näitä vauvoja, sitä rankemmin facepalmailen. Monenmoisiin Wardin outoihin fantasioihin olen jo tottunut, eli esim. kaikenlaista täysin turhaa ja typerää sukupuolittamista osaan jo katsella läpi sormien ja kuvitella sen menevän vampyyriuden ja vinoutuneen vampyyrikulttuurin piikkiin, mutta lasten kohdalla en vaan kestä. Ei, se ei ole söpöä että parin viikon ikäinen poikavauva "käyttäytyy suojelevasti" "vastakkaista sukupuolta" kohtaan, vaan se on pelkästään creepyä. Minä karkaisin hippulat vinkuen moisten alienvauvojen luota. Wardilla on omiakin lapsia, joten siksikin ihmettelen lapsikuvausta suuresti, mutta varsin ilmeisesti hän on päätynyt kehittämään myös lapsiin liittyen täysin oman fantasialogiikkansa.

Blood Fury luettu, ja nyt hiukan hämmentää, miten tämä menee aikajanalla yksiin The Chosenin kanssa - ilmeisesti tapahtuu ennen sitä. Pitäisi jostain netistä selvittää nämä kahden sarjan liitokset toisiinsa, niin osaisi suunnilleen lukea järjestyksessä. Joka tapauksessa, The Thief on mulla kirjastossa varauksessa ja olen sijalla 4 jonossa, joten todennäköisesti saan kirjan about suunnilleen heti kun ehtivät niitä muovittaa (oli useampi kappale tilattuna). Sinälleen odotan innokkaammin pääsarjan uusia osia, mutta toki nuo alasarjankin "välipätkät" tulee lukaistua.

Ja siis joo, mulle tämä sarja on täsmälleen ja vain hyvää aivotonta viihdettä, joten sen suurempaa analyysiä juonenkäänteiden syvällisyydestä ei ole luvassa.

The Thief luettu. Muutaman aiemman kirjan juonilanka saatiin kasaan, erityisesti V:n ja Janen parisuhdeongelmat sekä tietysti kirjan varsinaisen pääparin eli Assailin ja Solan kuvio. Kirjassa palattiin myös selvittelemään, mitä toistaiseksi visusti kulisseissa pysynyt Murhder puuhaa ja miten Throella menee - molemmat juonenpätkät selvästi tulevien kirjojen materiaalia, joten tuskin Ward on ihan heti tätä sarjaa paketoimassa.

Tässä välissä on julkaistu pelkästään sähköisenä novelli Dearest Ivie. Onko joku sattunut lukemaan?

HourglassEyes kirjoitti: Minä lukaisin Ivien sen ilmestyttyä. Tarinana ei mitenkään kovin kummoinen, mutta sisälsi jonkin verran infoa muutamasta tapahtumasta ennen Thiefiä.

Mä lukaisin nyt kanssa. Ihan söpö tarina, semmonen kiva välipala, ja minusta oli oikeastaan virkistävää välillä lukea myös vampyyrien "siviili"maailmasta eikä vain veljeskunnasta. Meni kyllä vähän ohi, miten tämä liitty Thiefiin, henkilöthän on enimmäkseen ulkopuolisia? Jäikö multa jotain oleellista huomaamatta?

The Bourbon Kings luettu, minä tykkäsin! Yliluonnollinen elementti puuttuu, mutta tuntuu siltä, että Ward pääsee kehittelemään juonta sitten senkin edestä. Kaikki huijaavat kaikkia ja sekasotku on melkoinen. Ihan jännityksellä tartun myös seuraavaan kirjaan, toivottavasti jatkuu samaa menoa.