Vuoden 2015 lukuelämykset

Vuosi vaihtuu ja nyt on taas hyvä hetki pohtia vuoden 2015 lukuelämyksiä. Mitkä olivat parhaat lukemanne kirjat vuonna 2015? Paljonko kirjoja tuli luettua ja jättikö jokin teos lähtemättömän jäljen? Löytyikö uusia kirjailijoita, joiden teoksia tulette varmasti lukemaan tulevaisuudessa?

Tässä vaiheessa vuotta on aina hyvä vähän muistella, mitä kaikkea sitä on tullutkaan luettua.

Paras englanninkielinen kirja ja paras sarja
Molemmat kategoriat lankeavat tänä vuonna ehdottomasti Trudi Canavanin The Black Magician -trilogialle, jolla aloitin vuoteni: käytin nimittäin uudenvuodenyön ykkösosan parissa, kun en jaksanut lähteä bilettämään, ja luin kaikki kolme kirjaa lähes tauotta sen jälkeen. Kirjojen kerrontatahti on intensiivinen ja koukuttava, tapahtumat vyöryvät tasaisesti eteenpäin ja hahmoista paljastuu uusia puolia pitkin matkaa. Hyvän ja pahan mustavalkoista asetelmaa on purettu reippaalla kädellä, ja maailma ylipäätään tuntuu realistiselta, jos nyt taikuutta ei lasketa mukaan. Aussikirjailijan kiinnostavana yksityiskohtana tapahtumapaikka sijoittuu planeettansa eteläiselle pallonpuoliskolle: pohjoisessa on kuuma, etelässä kylmä. Luin myös jatko-osat, mutta ne eivät ihan yltäneet ensimmäisen sarjan tasolle, joskin samoista henkilöistä oli toki kiva kuulla lisää.

Paras käännöskirja
Tätäkään ei tarvitse paljon arpoa, sillä melko ylivoimainen voittajakandidaatti on Siri Pettersenin Odininlapsi . Tämän kirjan ja Canavanin sarjan myötä huomasin taas päässeeni perinteisemmän fantasian makuun, genren josta en uskonut enää löytyvän kovin paljon uutta. Pettersen luo kiinnostavan maailman, jossa yhdistyy elementtejä niin aiemmasta fantasiakirjallisuudesta kuin pohjoisesta mytologiastakin. Käännös alkuperäiskielestä norjasta on kunnianhimoinen ja toimiva. Kirja toimii yksinäänkin, mutta odotan innolla jatko-osia ja toivon niiden täyttävän ensimmäisen kirjan asettamat odotukset. Arvostelin kirjan myös pidemmin Risingilla .

Kunnianhimo-palkinto
...pitkäaikaisesta käännöstyöstä ja suoranaisesta kulttuurityöstä saattaa Ursula K. Le Guinin ihana Hain-maailma kokonaisuudessaan suomeksi: Jyrki Iivosen suomentama Neljä anteeksiantoa , jonka myös arvostelin Risingilla . Kirja itsessään on novellikokoelma, jonka toisiinsa kevyesti limittyvät novellit sijoittuvat saman tähtijärjestelmän kahdelle planeetalle. Le Guinille uskollisesti käsiteltäviä teemoja ovat ihmisyys, ihmisarvo ja kulttuurinen kehitys. Kirja sinällään jää jossain määrin Hain-romaanien varjoon, mutta sen suomentaminen panoksena sinällään ansaitsee tämän maininnan.


Sitten kun vielä muistaisi, mitä muuta on tullut luettua... Ainakin parhaan tietokirjan jakaisin vielä, mutta kotimaisia on tullut luettua niin vähän, että paras kotimainen jää varmaan tältä vuodelta nyt väliin. Lukulistalla ja/tai rehellisesti kesken on kyllä hyviä kandidaatteja. Työkirjallisuuden jätän ehkä suosiolla välistä.

Viime vuonna luin 320 teosta, joista 61 oli sarjakuvia. Useampikin novelli tuli luettua, joten sivujen lukumäärässä ei mitenkään ennätyksellinen vuosi, mutta kirjojen lukumäärässä kyllä. Englanniksi upposi 265 teosta, joten suomeksi luin vain 55. Hämmentävä, mutta ymmärrettävä trendi. Suurin osa suomeksi luettuja kirjoja kertyi loppuvuodesta, kun innostuin lainaamaan ja lukemaan spefiä kirjastosta.

Vuoden 2015 suosituimmat kirjat
Katy Regnery: The Vixen and the Vet
Elizabeth Kelly: Healing Gabriel
Michele G. Miller: Last Call
Darcy Daniel: Playing the Part
Ava Lore: Hard Rock Arrangement

Nämä kaikki ovat romantiikkagenreen kuuluvia, mutta ehdottomasti parhaimmistoa. Listan viimeinen on ainoa "perusromantiikkakirja", muut edustuvat sitten Beauty and the Beast -genreä, eli arpeutunut tai muuten vammautunut (yleensä) miespäähahmo ja sitten (yleensä) kaunis tai muuten vain nätti naishahmo. Minä innostuin tästä genrestä oikein tosissaan viime vuonna ja luin todella monta tämän teemaista kirjaa. Samalla laajensin omaa lukumakuani myös sellaisiin kirjoihin, joissa päähahmo on jollain tavalla vajavainen (olen aikaisemmin lukenut vain sellaisia, joissa päähahmot ovat "täydellisiä" ruumiiltaan ja mieleltään).

Vuoden 2015 suosituimmat paranormaaliromantiikkakirjat
Elizabeth Kelly: Red Moon
Patricia Briggs: Frost Burned (Mercy Thompson, #7)
T.A. Grey: The Loneliest Alpha

Kovin montaa pnr-kirjaa ei tullut viime vuonna luettua, mutta jokunen edes.

Vuoden 2015 suosituimmat spefikirjat (ei pnr)
Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina
Pierre Boulle: Apinoiden planeetta
Philip Reeves: Kävelevät koneet
Michael Moorcock: Ilmojen sotaherra
Michael Moorcock: Teräksinen tsaari
David Safier: Huono Karma
Terry Pratchett, Neil Gaiman: Hyviä enteitä
Stephen King: Tervetuloa Joylandiin
Neil Gaiman: Unohdetut jumalat
Sergei Lukyanenko: Hämärän partio
Terry Pratchett, Stephen Baxter: Pitkä Maa

Kirjat eivät ole paremmuusjärjestyksessä. Loppuvuodesta tosiaan innostuin lukemaan enemmänkin spefiä, joten tämä lista piteni enemmän kuin kuvittelinkaan. Tänä vuonna pitää jatkaa tätä innostusta, sillä löysin samalla mielenkiinnon lukea scifiä.

Vuoden 2015 suosituimmat sarjakuvat
Tähän en saa top-listaa, mutta ehdoton suosikkini oli Joss Whedonin Buffy the Vampire Slayer: The Long Way Home (Season 8, #1). Aivan mielettömän nostalginen fiilis, kun luki Buffysta ja kumppaneista. Sama tunnelma ja sama huumori olivat läsnä. Muut sarjan osat, jotka luin viime vuonna (#2-#5) olivat melkein yhtä hyviä, mutta ensimmäinen oli paras.

Vuoden 2015 suosikkihahmo
Tämäkin award on pakko jakaa tänä vuonna, sillä minuun kolahti oikein toden teolla Michael Moorcockin Oswald Bastable. Ihastuttava brittiläinen herrasmies, joka aina osui väärään paikkaan väärään aikaan (tai sitten oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, riippuu katsantokannasta), ja niin naiivi ja hyväuskoinen, ettei mitään rajaa.

Vuoden 2015 pettymykset
Ted Dekker: Mustaa (tätä oli kehuttu, mutta osottautui liian kristilliseksi minulle; luin hädin tuskin loppuun, mutten irvistelemättä)
Rob Zombie: Salemin kirous (Rob Zombien nimen perusteella napattu kirja; alkoi hyvin, mutta muuttui nopeasti tylsäksi ja pahviseksi)
Arthur Conan Doyle: Polestar-laivan kapteeni (myös kirjalijan nimen perusteella valittu; novellit eivät napanneet yhtään, eivät olleet lainkaan pelottavia tai edes kiinnostavia)
Enrique Moriel: Ajattoman kaupungin varjot (samanlaisen lukumaun omaavan kaverin suosittelema, mutten pitänyt lainkaan; tarina laahasi pahasti eikä hahmotkaan kiinnostaneet)

Oma luettujen kirjojen listani ei ennätyksiä riko. Luin vuonna 2015 tasan kaksi romaania ja lisukkeeksi muutaman sarjakuva-albumin. Voin kuitenkin onnellisena sanoa, että pidin niistä kaikista.

Lukuvuoden aloitti Glen Cookin Musta komppania, joka on suoraviivainen tarina rosoisen palkkasoturijoukon verisestä komennuksesta. Kirja ei ollut yhtä raju tai väkivaltainen kuin odotin, mutta viihdytti kuitenkin erinomaisesti lyhyen mittansa ajan. Maanläheistä ja helppolukuista fantasiaa, jossa ei seikkaile yhtäkään taikamenninkäistä tai tonttu-ukkoa.

Se parempi ja paksumpi lukukokemus oli Dmitri Gluhovskin Metro 2033, jonka sain loppuun joskus syksyllä. Kirjaan perustuva videopeli maistui aikanaan erittäin hyvin, joten päätin tutustua viimein myös lähdemateriaaliin. Ydinsodan jälkeisen Moskovan metrotunnelit tarjoilivat äärimmäisen synkkää tunnelmaa, mutta onneksi valoakin pilkahti tarinassa silloin tällöin. Hieno ja onnistunut sekoitus jännitystä, toimintaa ja kunnon seikkailuhenkeä.

Sarjakuvapuolelta voisin mainita kaksi Richard Corbenin töihin keskittyvää Shokki-kokoelmaa. Kumpikin albumi sisältää kerrassaan hulvattomia kauhutarinoita, joissa painotus on kauhun sijaan enemmänkin häiriintyneessä huumorissa. Corbenin persoonallinen piirrosjälki on sen verran hienoa (varsinkin värillisissä tarinoissa), että näitä ruutuja voisi ihastella loputtomiin. Sarjisvuoteni kaksi ehdotonta kohokohtaa.

Paras viime vuonna lukemani kirja oli Robin Hobbin Fool's Assassin, kauan odotettu paluu Fitzin tarinaan. Ehkä tämä oli vähän heikompi kuin aiemmat Fitz-romaanit, mutta silti mahtavaa luettavaa. Sarjan seuraavaa kirjaa Fool's Quest ei ole ollut kiire aloittaa, sillä trilogian päätösosa on lykkääntynyt ensi vuodelle. Muita lukuelämyksiäni vuodelta 2015 epämääräisessä paremmuusjärjestyksessä:

• Andrzej Sapkowski: Pääskytorni
• Mark Lawrence: Emperor of Thorns & Prince of Fools
• Joe Abercrombie: Half the World
• Bernard Cornwell: Pakanavaltias
• Vernor Vinge: Taivaan syvyydet
• Richard Morgan: The Dark Defiles
• Iain M. Banks: Tähystä tuulenpuolta

Parhaat uudelleenluetut

• Robin Hobb: Narrin kohtalo
• Patrick Rothfuss: Viisaan miehen pelko
• Terry Pratchett: Men at Arms

Viime vuonna tuli luettua monta Pratchettin romaania uudestaan. Men at Arms oli näistä paras.


Kesken jättämäni kirjat

Gillian Philip: Verikivi

Kapinaenkelit-sarjan avauskirja Tulimieli oli OK-tasoista luettavaa, mutta jatko-osa aivan onneton. Kiinnostus painui nopeasti nollaan ja jätin Verikiven kesken. Minua ei häiritse yhtään, jos sarjan suomentaminen on ohi.


Parhaat uudet tuttavuudet

• Kameron Hurley
• Rebecca Alexander

Luin molemmilta naisilta esikoisromaanit: Hurleylta God's Warin ja Alexanderilta Elämän ja kuoleman salaisuudet. Harmi, ettei Like ole toistaiseksi suomentanut Salaisuuksien jatko-osaa. Jos mennään normaalin kirjallisuuden puolelle, niin Alan Bradleyn Piiraan maku makea teki vaikutuksen.


Parhaat sarjakuvat

• Neil Gaiman: Sandman: Nukketalo 1-2, Unien maa, Usvien aika 1
• Brian K. Vaughan: Saga 1

Tutustuin Gaimanin Sandmaniin 2014, ja viime vuonna jatkoin eteenpäin. Kaikki Jalavan suomentamat albumit tuli luettua. Nyt odottelen, että RW-kustannus kääntää loput. Vaughanin Saga on hieno sarjakuva, olen lukenut vasta ensimmäisen kokoelman Likeltä. Pettymykseksi voisi mainita Alan Mooren V niin kuin verikoston. Luin sarjiksen ekaa kertaa viime vuonna, ja se ei tehnyt suurta vaikutusta.

Ziili kirjoitti: Gaiman oli siis huonoimpien listan ylivoimainen ykkönen, en tiedä, jaksanko enää lukea hänen teoksiaan enempää, vaikka pidinkin Neverwheristä sekä Pratchettin kanssa kirjoitetusta Hyvistä enteistä paljon.

Jos novellien lukeminen nappaa yhtään, niin suosittelen lukemaan Gaimanilta niitä. :) Unohdetut jumalat oli omalla tavallaan ansiokas kirja, mutta siinäkin teoksessa ne lyhyet välitarinat olivat minun suosikkejani.