-
- Lukuhaaste: Popsugar 2024
- Lukupiiri / Eija | Tänään 22:21
-
- Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
- Teatteri / kyty | Tänään 17:06
-
- Kasaripopin helmet ja timantit
- Konserttisali / Fiktiivi | Eilen 19:53
-
- Nettiselaimet
- Konepaja / Fiktiivi | Eilen 18:01
-
- Mitä löytyy yöpöydältäsi?
- Satama / Ageha | Eilen 17:28
Viimeisin kirjahankinta
Kuten aiempinakin vuosina oli paikallisessa kirjakaupassa tarjolla kaupanpäällisiksi lippu Helsingin kirjamessuille, kun teki ostoksia 20 euron edestä. Valikoima siellä melko rajallinen, mutta kyllähän minä kirjakaupasta sentään jotain kivaa onnistun löytämään, kun ikään kuin ilmaiseksi saa. Päädyin ostamaan Jukka Häkkisen tietoteoksen Salaliitot ympärilläni - Miksi totuus ei kiinnosta aivojamme? Paljon yleistä asiaa ihmisen tiedonkäsittelyprosesseista ja millaisilla koeasetelmilla niitä on tutkittu. Eli sivistävä teos, vaikkeivät salaliitot erityisesti kiinnostaisikaan. Mutta ketäpä eivät kiinnostaisi!
Koska oli lippu, täytyi tietenkin itse tapahtumaankin päästä. Pidin viime viikolla lomaa niin, että pääsin käymään messuilla jo viikolla. Hyvin maltillisesti jokunen kirja tuli ostettua (eli vain sen verran, mitä jaksoin kantaa). Mieluisimpina löytöinä antikvariaattiselta puolelta Orson Scott Cardin Ender ja Kuolleiden puolustaja nätissä kunnossa ja järkevähköltä tuntuneeseen hintaan, ensimmäinen 40 euroa ja toinen 20 euroa. Kyllä voi ihminen ilahtua parin vanhan pokkarin löytämisestä.
Viime aikojen kirpputoriostoksista voisin mainita Otavan vuonna 1946 julkaiseman runokirjasen Venäjän runotar - Valikoima venäläistä lyriikkaa, maksoi kaksi euroa. Kirja sisältää esittelyn ja jokusen runonäytteen 27 venäläisestä runoilijalta. En muutoin erityisemmin harrasta runoutta, mutta tuli olo, että runohistoriaan tutustuminen on varmaan ihan yhtä pätevä yritys ymmärtää nykymaailmaa kuin mikä hyvänsä muukin. (Esim. mieluummin runoja lukee kuin katselee jotain kotivideoita tuulipuvussa mökkeilevästä Putinista.) Lisäksi: Maailman melskatessa on mielestäni tärkeää paitsi varautua kaikkeen ihmisluovuuden saavutettavissa olevaan julmuuteen niin myös, mikäli siis haluaa toivoa sodan joskus päättyvän, kyetä uskomaan, että kansakunta rajan toisella puolella on kykeneväinen rauhaan. Runoja lukiessa sitä uskoa on helpompi vaalia. Eli tällainen yhden ihmisen nojatuolihippiliike myös kyseessä, ilmeisesti.
Tässä Nikolaj Nekrasovin runo vuodelta 1854 (suom. Martti Larni):
Koska oli lippu, täytyi tietenkin itse tapahtumaankin päästä. Pidin viime viikolla lomaa niin, että pääsin käymään messuilla jo viikolla. Hyvin maltillisesti jokunen kirja tuli ostettua (eli vain sen verran, mitä jaksoin kantaa). Mieluisimpina löytöinä antikvariaattiselta puolelta Orson Scott Cardin Ender ja Kuolleiden puolustaja nätissä kunnossa ja järkevähköltä tuntuneeseen hintaan, ensimmäinen 40 euroa ja toinen 20 euroa. Kyllä voi ihminen ilahtua parin vanhan pokkarin löytämisestä.
Viime aikojen kirpputoriostoksista voisin mainita Otavan vuonna 1946 julkaiseman runokirjasen Venäjän runotar - Valikoima venäläistä lyriikkaa, maksoi kaksi euroa. Kirja sisältää esittelyn ja jokusen runonäytteen 27 venäläisestä runoilijalta. En muutoin erityisemmin harrasta runoutta, mutta tuli olo, että runohistoriaan tutustuminen on varmaan ihan yhtä pätevä yritys ymmärtää nykymaailmaa kuin mikä hyvänsä muukin. (Esim. mieluummin runoja lukee kuin katselee jotain kotivideoita tuulipuvussa mökkeilevästä Putinista.) Lisäksi: Maailman melskatessa on mielestäni tärkeää paitsi varautua kaikkeen ihmisluovuuden saavutettavissa olevaan julmuuteen niin myös, mikäli siis haluaa toivoa sodan joskus päättyvän, kyetä uskomaan, että kansakunta rajan toisella puolella on kykeneväinen rauhaan. Runoja lukiessa sitä uskoa on helpompi vaalia. Eli tällainen yhden ihmisen nojatuolihippiliike myös kyseessä, ilmeisesti.
Tässä Nikolaj Nekrasovin runo vuodelta 1854 (suom. Martti Larni):
Varoitus: Spoiler.
