-
- Lukuhaaste: Helmet 2023
- Lukupiiri / HourglassEyes | 03.10.2023 21:53
-
- Lukuhaaste: Popsugar 2023
- Lukupiiri / HourglassEyes | 03.10.2023 21:41
-
- Lukuhaaste: Goodreads 2023
- Lukupiiri / HourglassEyes | 01.10.2023 19:22
-
- Turun kaupunginteatteri: Solaris (2023)
- Teatteri / aituriar | 01.10.2023 11:45
-
- Kasaripopin helmet ja timantit
- Konserttisali / Fiktiivi | 30.09.2023 01:29
Ursula K. Le Guin
Ursula K. LeGuin: Kahdesti haarautuva puu
BTJ Kustannus 2009 - Risingin tietokannassa
Alkuvuoden LeGuin-uutuus on todellakin jotain, mitä kannatti odottaa. Laadukas, mystinen, paikoin jännittäväkin kertomus, jota ainakin takakannessa tituleerataan antropologiseksi scifiksi. Totta, teemat pyörivätkin kulttuurien kehityksen ja kohtaamisen ympärillä. Hainilaismaailmankaikkeuteen (mm. Pimeyden vasen käsi, Osattomien planeetta) sijoittuva romaani on ulkoa kovaa avaruusromantiikkaa, mutta sisältä pehmeästi vellovaa humanismia.
Kahdesti haarautuvan puuntarinassa limittyvät päähenkilö Suttyn henkilöhistoria ja planeetta Akan laajemmat kuviot. Sutty on terralainen, aasialaistaustainen Ekumeenin diplomaatti, joka on lapsuudessaan kokenut totalitaristisen Terran eli meidän maailmamme tulevaisuuden kauhut. Akalla hän kohtaa melko samanlaisen maailman: hallitseva Korporaatti vainoaa ja tuhoaa alkuperäiskulttuuria. Kiinteä osa kirjaa on akalainen filosofia, ns. Suuren Tarinan kertominen (vrt. teoksen alkuperäinen englannin kielinen nimi The Telling). Sutty tutustuu paikallisväestöön ja tarinankertojiin, ja löytää heidän keskuudestaan jotakin ainutlaatuista. Antropologia syntyy oman historian säilyttämisestä, sen tuhoamisen estämisestä, kulttuurikonfliktista – ja sen ymmärtämisestä, mitä kahden täysin erilaisen maailmankuvan kohtaaminen voi erehdysten kautta saada aikaan.
Ursula K. Le Guin: Harhakaupunki
Avain 2012 - Risingin tietokannassaUrsula K. Le Guinin Hain-kirjat eivät muodostaa varsinaista kirjasarjaa sanan varsinaisessa merkityksessä: ennemminkin ne ovat yksittäisiä, itsenäisiä tarinoita saman universumin historian varrelta. Kokonaisten romaanien ohella mukaan mahtuu myös useita novellimittaisia tekstejä. Tämän takia ei olekaan niin väliksi, missä järjestyksessä Hainin kirjoihin lähtee tutustumaan. Harhakaupunki (alkup. City of Illusions) on kirjoitettu jo vuonna 1967, mutta Hainin kronologiassa se sijoittuu pitkälle Maailmojen Liiton kukoistuksen ajan jälkeen.
Toki aikaisempia Hain-kirjoja lukeneille myös Harhakaupunki tarjoaa hieman erilaisen lukukokemuksen kuin jos tämä universumi on aivan uusi. Hainilainen sivilisaatio on pitkä pätkä avaruuden asutushistoriaa, jossa eri planeetoilta kotoisin olevat kansat ja rodut ovat oppineet toisiltaan - ja myös sortaneet ja sotineet toisiaan vastaan. Maailmojen Liiton tarkoitusperät tieteen ja teknologian edistäjinä kärsivät jo kukoistuksensa aikana liiallisesta byrokratiasta, korruptiosta ja eri humanoidirotujen ahneudesta ja keskinäisestä kilpailusta. Harhakaupunki valottaa myös hiukan sitä, mitä Liitolle todellisuudessa tapahtui: syttyikö koskaan suurta sotaa, tai tuliko Linnunradan takaa vierasta valloittajaa.
Ursula K. Le Guin: Maanpakolaisten planeetta
Avain 2011 - Risingin tietokannassaSuomentaja Jyrki Iivonen on viime vuosina ilahduttanut Le Guin -faneja saattamalla loputkin hainilaisen maailmankaikkeuden kirjat saataville suomeksi. Rocannonin maailma (Avain 2010), Maanpakolaisten planeetta (2011) ja Harhakaupunki (2012) ovat kaikki lyhyitä, Le Guinin jo 60-luvulla kirjoittamia romaaneja, jotka edelsivät kuuluisammaksi nousseita Hain-kirjoja, kuten Pimeyden vasen käsi (alkup. 1969, suom. 1976). Hainin saaga näyttäisi nyt olevan suomennettu melkein kokonaan; enää neljästä novellista koostuva Four Ways to Forgiveness puuttuu.
Hainilainen maailmankaikkeus on todellisuus, johon myös meidän maailmamme Terra kuuluu. Kaikkien Hainin maailmojen ihmisten geneettinen tausta on samanlainen – siitäkin huolimatta, että välissä on käsittämättömien etäisyyksien avaruus. Maanpakolaisten planeetta (alkup. Planet of Exile) sijoittuu Eltanin-tähteä kiertävälle, Werel-nimiselle kaksoisplaneetalle. Kuusisataa standardivuotta aiemmin Maailmojen Liiton alus on laskeutunut planeetalle ja jättänyt jälkeensä siirtokunnan. Sukupolvien kuluessa siirtokunnan ihmisten väkimäärä on kutistunut vähiin, ja paikalliset humanoidit pitävät heitä epäluotettavina velhoina.
Joka tapauksessa, olen nyt viimeisten viikkojen aikana lukenut uudestaan neljä ensimmäistä Maameren kirjaa, ja olen lopullisesti ja totaalisesti myyty Maamerelle. Nuorempana (luin nämä ensimmäisen kerran ehkä 12-14-vuotiaana) mm.
Tällä hetkellä mulla on se viides osa, novellikokoelma, osittain kesken, ja seuraavaksi alan lukea Toista tuulta, josta muistaakseni aikanaan en pitänyt lainkaan ja olenkin antanut sille naurettavan vähän tähtiä tietokannassa. Katsotaan, muuttuuko mielipide!
Olen lukenut myös Laviniaa, viime kesänä... siitä pidin... tosin sekin on yhä kesken...
Hain -sarja on minunkin suosikkini Le Guinin tuotannosta ja juuri samoista syistä, jotka Dyn mainitsi. On ihailtavaa, miten vaivattoman oloisesti Le Guin loihtii aivan vierailta, mutta tutuilta tuntuvia eliölajeja ja yhteiskuntasysteemejä. Pimeyden vasen käsi on tietenkin näistä kirjoista se rakkain... Maameren tarinat olivat pitkään mielestäni paljon parempia kuin Le Guinin scifi, mutta sitten taisi tulla ikää vähän enemmän ja lukumaku muuttui... mutta kyllä se Maameri edelleen vetää puoleensa. (Le Guinin loharit on ihania!

Mutta täytyy kyllä sanoa, että kaikista Le Guinin kirjoista A Very Far Away From Anywhere Else teki sen kaikista lähtemättömimmän vaikutuksen. Ja tietäisipä miksi. Teos on todella lyhyt, melkeinpä vain yksinään julkaistu novelli, juoneltaan todella simppeli ja täydellisen arkipäiväinen kertomus nörttipojasta, joka ihastuu tyttöön. Ding. Ei kikkailua, eikä edes minkäänlaista fantsun tai scifin hajua. Ehkäpä tartuin kyseiseen kirjaan vain täydellisen oikealla hetkellä, jolloin se vain yksinkertaisesti kolahti.
Edit. Mie taisin aloittaa kandini lainauksella Kahdesti haarautuvasta puusta.

Ursula K. Le Guinin Neljä anteeksiantoa on myynyt Vaskikirjojen mittapuulla suhteellisen hyvin, minkä vuoksi harkinnassa on julkaista lisääkin Le Guinin kirjoja Jyrki Iivosen kääntäminä. Todennäköisimmät vaihtoehdot seuraavaksi julkaisuksi ovat The Eye of the Heron ja The Beginning Place. Tätä kuitenkin jouduttaneen odottamaan vuoteen 2016.
Ursula K. Le Guin: Neljä anteeksiantoa
Vaskikirjat 2014 - Risingin tietokannassaJyrki Iivosen suurtyö Ursula K. Le Guinin hainilaiskirjojen suomentamisen parissa täydentyi hienosti, kun Vaskikirjat julkaisi neljän novellin kokoelman Neljä anteeksiantoa (Four Ways to Forgiveness, 1995). Iivosen käännös tekee kunniaa Le Guinin alkuperäiselle maailmalle ja kerronnalle, joten kyseessä on vielä yksi hieno avaruuslento Hainiin.
Hainilainen universumi on kolme miljoona vuotta vanha sivilisaatio, joka on levittäytynyt useisiin maailmoihin ja aurinkokuntiin, myös hyvin tuntemaamme Maahan. Neljän anteeksiannon novellit sijoittuvat naapuriplaneetoille Werel ja Yeowe kaukana sekä Hainista että Maasta. Tähteinvälinen Ekumeni elää vakaita päiviään, avaruusalukset kulkevat lähes valon nopeudella ja jopa kaukaiset sivilisaatiot ovat löytämässä Ekumenin välittämän rauhan ja sivistyksen aatteet.