-
- Lukuhaaste: Popsugar 2023
- Lukupiiri / Pisania | Tänään 10:28
-
- Terry Pratchett
- Lukusali / Jussi | Eilen 23:53
-
- Lukuhaaste: Goodreads 2023
- Lukupiiri / Eija | 23.09.2023 23:06
-
- Lukuhaaste: Helmet 2023
- Lukupiiri / Pisania | 22.09.2023 19:36
-
- Painaja ja muita runoja
- Leirinuotio / LordStenhammar | 19.09.2023 11:29
Emmi Itäranta
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Teos 2012 - Risingin tietokannassaKustannusosakeyhtiö Teos julkisti 2010 suurin scifi- ja fantasiaromaanikilpailun, jonka tuomaristoon kuului mm. Finlandiallakin kunnioitettu genrekirjailija Johanna Sinisalo. Kilpailuun saapui yli 350 käsikirjoitusta - määrä, josta parhaaksi selviäminen ei ole pieni juttu.
Kilpailun ykkönen, Emmi Itärannan Teemestarin kirja on lupaava esikoisromaani, mutta ennen kaikkea hyvä ja eheä tarina. Tarina sijoittuu vähintään joidenkin satojen vuosien, mahdollisesti pidemmänkin ajan päähän oman planeettamme tulevaisuuteen. Eletään dystopistisessa yhteiskunnassa, jota leimaavat tiukka sotilasjuntta ja jatkuva puute vedestä.
Kulttuuri tuntuu läpileimatun aasialaiselta teeseremoineen ja nimistöineen, johon on sekoitettu toisaalta tuttuja suomalaisiakin nimiä. Eletään nimittäin jossain Kuusamon lähellä ihan kotoisessa Suomessa. Planeetan pinnanmuodot ovat muuttuneet napajäätiköiden sulamisen jälkeen, meri on korkeammalla ja - mikä kirjan kantava teema onkin - makeasta vedestä on jatkuva pula. "Entismaailmasta" kertovat vain muoviroskat, kuten jätesäkit ja VHS-nauhat.
Teos on luokiteltu aikuistenkirjallisuudeksi. Kiinnostavasti amerikkalaiskustantamon katalogista ei löydy mitään mainintaa Itärannan suomalaisuudesta, ei edes lyhyestä kirjailijan esittelystä. Memory of Waterin kerrotaan tapahtuvan Skandinaviassa. Markkinointitekstissä romaania verrataan mm. Veronica Rothin Outolintuun:
Rich in atmosphere, filled with unforgettable strong characters, and bringing to life a vision of a plausible earth ravaged by global warming, Memory of Water will appeal to fans of Margaret Atwood's science-fiction oriented novels, including The Handmaid's Tale, as well as the bestselling Code Name Verity and Divergent.
Kirjan mainostussuunnitelmissa sanotaan:
•Facebook advertising at on-sale, targeting fans of Veronica Roth, Margaret Atwood, Dystopian fiction among others
•2-million impression display advertising campaign at Goodreads.com
Tämä on jo suora off-topic, onko Jenkeissä oikeasti aina tapana lätkästä "a novel" kirjan kanteen? Eikö ne raukat tiedä mikä on kyseessä, vai miksi niin monen kirjan kannessa tuo sana näkyy? Joskus siitä tulee sellainen tyylikäs fiilis, että hei, romaani, mutta onko tälle joku oikea syykin?
VMN kirjoitti: Vielä en ole ehtinyt lukea Itärannan kirjaa, mutta jos jotain täytyisi sanoa, niin onneksi on sentään kunnon kannen kyyhänneet. Tämä nykyinen kansi on yksi rumimmista mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Halpa ja yksinkertainen. (Ei niin, että yksinkertainen ei voisi toimia, se voi, todella hyvinkin, mutta tämä. Hyi.)
Tarkoitatko nykyisellä kannella suomalaista kantta? Minusta se kauhean houkutteleva (en ole vielä lukenut kirjaa, mutta houkuttelee) ja ehdottoman tyylikäs lämpimine sävyineen. Näen siinä yhtä aikaa tylyn auringon ja teekupin jättämän tahran, tiedä sitten mitä kirjan luettuani näen... Pikselit vielä sekoittamassa pakkaa.
Jussi kirjoitti: Amerikkalaiskustantajan laatiman kansikuvan ja juoniselostuksen näkee täällä .
USA-kansikuva vaihdettiin, minä pidän uudesta enemmän:
Jos joku on unohtanut, niin alapuolella edellinen versio:
Brittikansi on lähes identtinen.
Tosin olen maxin kanssa samaa mieltä nuortenkirjavaikutelmasta (ehkä se johtuu nuoren naisen kasvoista). Sopiihan kirja nuorillekin, toivottavasti kansi ei vain karkota varttuneempia lukijoita.
Voisi olla jännä kokemus lukea tämä uudelleen englanniksi. Harvoin näitä romaaneja käännetään näin päin. :)
The Golden Tentacle is awarded annually to the debut novel that best fits the criteria of progressive, intelligent and entertaining. The book must be the author's first published work of novel-length fiction in any genre.
Previous winners of the Golden Tentacle include Ann Leckie's Ancillary Justice, Karen Lord's Redemption in Indigo, Kameron Hurley's God's War and Maurice Broaddus' King Maker.
Voittajat julkaistaan maaliskuun 4. päivä.
Yhdysvalloissa Itärannan toinen romaani tulee myyntiin 24. toukokuuta. Se on kiinnostavaa, että teoksella on Atlantin takana lyhyempi nimi: The Weaver .
max kirjoitti: Suomalainen kansi on sellainen että kehtaa lukea julkisellakin paikalla, mutta tuo uusi amerikkalainen menee vahvasti tuonne nuortenkirja/kioskikirja-osastolle. Monet tulee varmaan pettymään sisältöön, jos kannen perusteella kirjoja ostaa..
Minusta se vanha ruskea kansi on aivan kammottava ja 70-lukua henkivä. Jätin kirjan ostamatta alennusmyynnistä tuon kannen takia, koska tiesin, että sitä saa nätimpänäkin versiona. Ja sellainen sitten löytyikin parilla eurolla.
Jossakin vaiheessa voisi lukea tuon uudenkin kirjan. Teemestarin kirja oli ihan hyvä, joskaan en ihan ymmärrä hypeä kirjan ympärillä. Tarina ilahdutti tietyllä ennakkoluulottomuudella, loppuratkaisu oli mielestäni odottamaton ja kuten joku jo aiemmin on sanonut, tyylikäs. Lyyrinen kerronta ei kuitenkaan tehnyt mitään erityisen suurta vaikutusta ja kirja jätti jotenkin kylmäksi.
Tämä on mullakin kyllä lukulistalla jossain vaiheessa. Annoin Teemestarin kirjalle aikanaan neljä tähteä viidestä, koska kirja tuntui teemoilta tuoreelta ja esikoisromaaniksi erityisen hyvin jäsennellyltä. Pidemmälle ehtineeltä kirjoittajalta arvio olisi voinut olla tähden verran alempana. Odotukset toiselta kirjalta ovat kohdallani aika korkealla, sillä Teemestarin kirja ei mitenkään varsinaisesti vienyt jalkoja alta tai ollut vuoden lukutapaus minulle kaikesta kohusta ja menestyksestä huolimatta. Odotankin Kudottujen kujien kaupungilta vielä enemmän ihon alle menevää kerrontaa ja tuoretta tarinaa, joihin Itärannalla selkeästi on kykyjä.
Kirkko ja kaupunki -lehti julkaisi Itärannan haastattelun ( linkki verkkoversioon), jossa Itäranta kertoo mm. kahdella kielellä kirjoittamisesta. Hänen romaaninsa syntyvät rinnan suomeksi ja englanniksi, eli varsinaisesta "käännöksestä" ei kai siis kummankaan version kohdalla pitäisi puhua.
Haa! Tämä korvan taakse. Tosin elokuva voi olla pahakin pettymys, varsinkin silloin, kun kirja on koskettanut niin kuin Teemestari kosketti. Joo, minä olen yksi niistä hypettäjistä. Taaskin, lukukokemus on hyvin henkilökohtainen, riippuvainen jopa lukuhetkestä ja mielentilasta. Minulle kolahti erityisesti se lyyrisen kaunis kieli, jota iän myötä arvostan aina vain enemmän. Mutta keskustelun rikkaushan nousee juuri erilaisista mielipiteistä.Freyja kirjoitti: Itärannan Teemestarin kirjan/Memory of Waterin elokuvaoikeudet on myyty helsinkiläiselle Bufo-tuotantoyhtiölle.