Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

    • Voihan Shazam ...
    • Elokuva: Shazam!
    • 2 kommenttia (Adolfina Romanov 62 päivää sitten)
    • Mahtava kirja
    • Kirja: Varjo ja riipus (Grishaversumi, #1)
    • 1 kommentti (Iines 134 päivää sitten)

Kymmenen kirjaa, jotka kaikkien kannattaisi lukea

  • pihlajapuu hahmo Kirjoittaja
  • pihlajapuu
    Lentäjä
    Taso: 30
  • Viestejä: 273
22.05.2016 10:04 - 22.05.2016 10:59 #1 : pihlajapuu
Olen lukemista harrastavaksi ihmiseksi lukenut hävettävän vähän niin mitään klassikoita kuin genrejensä parhaimmistoonkaan lukeutuvia kirjoja. Tämän innoittamana ajattelin aloittaa oman "kesälukuhaasteeni", jonka tarkoituksena on sivistää itseäni kirjallisesti. Tästä ajatuksesta jalostui pohdinta siitä, mitä kukasin laittaisi kymmenen kirjan listalle, joka kaikkien lukemista harrastavien (ja ehkä myös vähänkään fantasiaa ja scifiä sietävien) tulisi lukea elämänsä aikana. Ihmisten näkemykset eri kirjojen kirjallisesta annista, niiden hyvyydestä ja niiden kulttuurisesta merkityksestä kun tuppaavat vaihtelemaan mielenkiintoisella tavalla.

Eli siis, jos laatisit kymmenen kirjan listan, jota voisit suositella luettavaksi kenelle tahansa (pl. lapset yms.), joka haluaa sivistää itseään kirjallisesti tai saada jonkinlaisen katsauksen kirjallisuuden "parhaimmistoon", niin mitkä kirjat kuuluisivat listallesi? Mistä syistä? Listana kiinnostaisi siis jonkinlainen yhdistelmä "mielestäni tämä on maailman paras kirja syyn X takia"-fanitusta ja sellaista yleistä kirjallisuussivistystä hengessä "kaikkien tulisi tuntea tämä kirja, koska X ja koska se on myös erittäin hyvä kirja". Mielestäni ei haittaa, vaikka se painottuisi enemmän juuri scifiin tai fantasiaan. Kovin kattavaa listaa kymmenen kirjan pakettiin ei tietenkään myöskään saa mahdutettua, mutta jos suhtaudutaan tähän enemmänkin sellaisena "timanttisin kärki" -johdantona tjsp. :)

Itse olen tosiaan lukenut mitään klassikoita, kirjallisuuden merkkiteoksia tai edes kirjallisien ansioittensa vuoksi laajaa suosiota nauttivia teoksia valitettavan vähän, niin en haluaisi lähteä ensimmäisenä listaamaan, mutta jos kukaan muu ei uskalla vastata mitään, niin ehkä on pakko sitten. :D

PS. Olis kiva, jos kirjalistalla olisi nimenomaan nimettyjä teoksia, eikä vain "jotain kirjailijalta Y" tai kirjasarjoja, koska siinä vaiheessa, kun heitetään listalle joku kahdenkymmenen kirjan sarja, niin hommalta menee vähän pointti. Aina voi suositella vaikkapa sarjan ensimmäistä kirjaa koko sarjan sijaan, jos se kuitenkin aloittaa merkittävän sarjan.

PPS. En löytänyt haulla ja selaamalla vastaavaa ketjua.
Viimeksi muokattu: 22.05.2016 10:59 pihlajapuu. Syy: Muokkasin aihetta.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Wind

  • pihlajapuu hahmo Kirjoittaja
  • pihlajapuu
    Lentäjä
    Taso: 30
  • Viestejä: 273
22.05.2016 12:28 - 22.05.2016 13:44 #2 : pihlajapuu
Jos pelin avaaminen jännittää, niin laitettakoon tähän yhdeksi näkemykseksi poikaystäväni varsin pikaisesti pyynnöstäni kasaama lista, kun suunnilleen samanlaisella johdannolla kysyin, mitkä kymmenen kirjaa ihmisen kannattaisi elämänsä aikana lukea (yhdistelmä subjektiivisia mieltymyksiä ja kirjallista antia, ei järjestykessä). Tarkemmat perustelut näistä jäivät kirjaamatta ylös:

- Tolkien: Taru sormusten herrasta
- Golding: Kärpästen herra
- Orwell: Vuonna 1984
- Kafka: Kootut kertomukset
- Dick: Oraakkelin kirja
- Ballard: Tornitalo
- Gogol: Kuolleet sielut
- Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
- Brontë: Humiseva harju
- Beckett: Huomenna hän tulee

(Lisäksi listalle tulisi yhdentenätoista jotain Lovecraftiltä, koska Sormusten herran olen sentään lukenut. Siis että saadaan kymmenen luettavan kirjan lista miulle aikaan. :D)
Viimeksi muokattu: 22.05.2016 13:44 Thialfi. Syy: Thialfi suomensi nimiä

  • punnort hahmo
  • punnort
    Riivaaja
    Taso: 42
  • Viestejä: 900
22.05.2016 13:38 - 23.05.2016 12:52 #3 : punnort
Edit: lisätään perusteluja

Stanislaw Lem: Solaris

Tämä kirja käsittelee sitä, kuinka ihminen ei pysty ymmärtämään itselleen vierasta elämänmuotoa.

Stanislaw Lem: Kyberias

Älyllistä huumoria.

Herman Hesse: Lasihelmipeli

Ainoa Nobel-palkittu tieteisromaani.

Olaf Stapledon: Star Maker

Hegel-henkisen filosofian pohjalta rakennettu maailmankaikkeus.

Greg Egan: Diaspora

Elävä kuvaus virtuaalitodellisuuden asukkaista.

Philip K. Dick: Do androids dream of electric sheep? (suom. Palkkionmetsästäjä)

Kertoo, kuinka hirviömäinen maailma saadaan aikaan, kun empatiasta tulee sosiaalinen normi.

Marion Zimmer Bradley: Avalonin usvat

Kertoo ihmisestä, joka ei kuulu minnekään, vaan palloilee kahden maailman välissä.

C. S. Lewis: That Hideous Strength

Kristillisten arvojen varaan rakennettu scifimaailma. Valaisee sitä, millaisena konservatiivinen kristitty näkee todellisuuden. (Suomennos Piinattu planeetta on tehty lyhennelmästä. Sitä ei kannata lukea, koska siitä on poistetu sekä mielenkiintoisia pohdintoja että kriittisiä osia juonta.)

Aldous Huxley: Brave new world (suom. Uljas uusi maailma)

Tästä dystopiasta tekee mielenkiintoisen se, että dystooppisen yhteiskunnan asukkaat ovat pääosin tyytyväisiä todellisuuteensa.

Poppy Z. Brite: Drawing blood

Britellä on ainutlaatuinen kyky kuvata sympaattisesti ihmisiä, joista kaikki eivät välttämättä löytäisi sympatiseerattavaa.

Virtuaalinen pöytälaatikkoni:
fiktio.wikidot.com/
Viimeksi muokattu: 23.05.2016 12:52 punnort.

22.05.2016 13:40 - 22.05.2016 13:48 #4 : Kultasuu
Minä en jaksa nyt perustella näitä valintojani, mutta tässä kuitenkin jonkinlaista listaa siitä mitä minun mielestä kuuluu top-10 luettaviin kirjoihin:

- Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys
- Mika Waltari : Sinuhe
- Hermann Hesse: Arosusi
- Jack Kerouac: Dharmapummit
- Douglas Adams - Linnunrata-trilogia
- Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
- Paul Auster: Lasikaupunki-trilogia
- William Gibson: Neurovelho
- Clive Barker: Veren kirjat
- Philip K. Dick: Hämärän vartija
Viimeksi muokattu: 22.05.2016 13:48 Thialfi. Syy: typoja

  • Thialfi hahmo
  • Thialfi
    Arkkivelho
    Taso: 57
  • Viestejä: 289
22.05.2016 14:30 #5 : Thialfi
Ray Bradbury: Lokakuun maa
Fjodor Dostojevski: Idiootti
Victor Hugo: Kurjat
Franz Kafka: Kootut kertomuksert
Halldór Laxness: Atomiasema
Elias Lönnrot: Kalevala
Jonathan Swift: Gulliverin retket
Anton Tšehov: Aro ja muita novelleja
Mark Twain: Jenkki kuningas Arthurin hovissa
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

  • Diara hahmo
  • Diara
    Paladiini
    Taso: 38
  • Viestejä: 514
22.05.2016 14:48 #6 : Diara
Vastaus käyttäjältä Diara aiheessa Kymmenen kirjaa, jotka kaikkien kannattaisi lukea
Tästä tulikin yllättävän vaikea rasti. Ensin en keksinyt kuin 5 kirjaa, mutta kohta niitä olikin jo ihan liikaa, kun aloin selaamaan omaa Goodreads-tiliäni läpi. Pitkän pohdinnan jälkeen minun listani näyttää lopulta tältä:

1. J.R.R. Tolkien - Taru Sormusten Herrasta
- Ehdoton oma suosikkini, jonka luin ensimmäisen kerran 11 vuotiaana. Mielestäni kaikkien pitää lukea tämä, sen verran merkittävä teos. Tämä kirja tuskin sen enempää perusteluja kaipaakaan.
2. Tove Jansson - Muumipappa ja meri
- Syviä ajatuksia sisältävä kirja, joka ei mielestäni edes ole lapsille suunnattu. Yksinkertaisen tarinan sisään kätkeytyy paljon pohtimisen aihetta antavia ajatuksia. Kirjasta löytyy joka lukukerran jälkeen jotain uutta ajateltavaa, joten kestää useamman kuin yhden lukukerran.
3. Mika Waltari - Sinuhe egyptiläinen
- Taas kerran, perin yksinkertainen elämäntarina Sinuhesta kätkee sisäänsä niin paljon muutakin. Luin tämän lukioikäisenä, ja kirjoitin koko koulu-urani parhaan kirjallisuusesseen, joka käsitteli aikuistumista Sinuhen ja minun silmin. Kieli on sujuvaa ja helppolukuista sekä tarina etenee jatkuvasti, joten vaikka ei mitään syvällisempää analyysiä haluaisi kirjasta lähteä etsimään, tarjoaa jo pelkästään Sinuhen tarina lukuelämyksen. Tätä vahvistaa myös se, että äitini (joka lukee suunnileen 1 kirjan vuodessa), puhui kirjasta viikkokaupalla sen jälkeen, kun oli sen äänikirjana ahminut. Kirja on käännetty yli 40 kielelle, mikä tekee siitä yhden menestyneimmistä suomalaiskirjoista, joten jo tämän meriitin takia mielestäni jokaisen tulisi tuntea Sinuhen tarina.
4. Väinö Linna - Tuntematon Sotilas
- Ainakin minun kouluaikoina jokainen ysiluokkalainen luki tämän kirjan. Silti sanoisin, että jokaisen tulisi lukea Tuntematon Sotilas aikuisiällä. Kouluaikoina kirja oli monelle luokkalaiselleni pakkopullaa, joka piti lukea vain koska opettaja käski. Todella moni vain silmäili kirjan läpi ja luki juonitiivistelmän netistä. Minä luin kirjan innolla kokonaan, mutta olin mielestäni liian nuori ymmärtämään koko sanomaa. Kirja kuvaa hienosti ja arvokkaasti meidän suomalaisten historiaa ja jatkosotaa. Kirjan viimeinen sivu on yksi parhaimpia ja kauneimpia lopetuksia, mitä olen ikinä lukenut. Tuntematon Sotilas on tarinansa puolesta tärkeä osa jokaista suomalaista, joten mielestäni ihan jokaisen tulisi tämä merkkiteos lukea.
5. Raul Roine - Satuja
- Jottei mene liian vakavaksi, niin otetaan väliin yksi parhaista satukirjoista. Tämä kirja on jäänne isäni lapsuudesta. Kirja päätyi isän lapsuudenkodista meidän perheen mökille ja sitä luettiin meille lapsena paljon, todennäköisesti enemmän kuin mitään muuta satukirjaa. Tarinat eivät ole perinteisiä prinsessasatuja, vaan osa on oikeasti aika surullisia ja koskettavia. Edelleen luen kirjan satuja joka kesä mökillä ollessani ja olen hankkimassa kirjan kummitytölleni, jotta hänkin saa nauttia kauniista saduista.
6. Richard Bach - Lokki Joonatan
- Taas kirja, jonka syvempää merkitystä en lapsena ymmärtänyt. Silloin kirja oli vain kaunis tarina lokista, joka ei sopinut joukkoon. Kirjassa on vain vajaa 100 sivua, ja mielestäni on uskomatonta, miten syvällisen tarinan voi upottaa noin pieneen sivumäärään. Kirjan lyhyyden ei pidä kuitenkaan antaa hämätä, sillä sivut kätkevät sisäänsä paljon ajateltavaa.
7. Paolo Coelho - Alkemisti
- Taas kirja, jonka suhteellisen yksinkertainen tarina kätkee sisäänsä niin paljon enemmän. En malttanut laskea kirjaa kädestä sitä lukiessani enkä ollut aikoihin ollut yhtä innoissani jostain kirjasta ennen kuin luin tämän. Tarina on helppolukuinen, joten taas kerran kirjan voi lukea myös ilman sen syvällisempää analyysiä.
8. Conn Iggulden - Valloittaja
- Pitäähän listalla olla joku kirja, joka ei vaadi mitään syväluotaavaa analyysiä vaan on ihan rehellisesti mukaansatempaava tarina Tsingis-kaanista. Kirjan (tai siis sarjan, koska tästä kasvoi 5-osainen sarja) uskottavuutta lisää se, että kirjailija perehtyi aiheeseensa syvällisesti ennen kirjoittamista, jolloin merkittävät tapahtumat pohjautuvat oikeasti historiaan. Toki kun kyseessä on tarina eikä elämänkerta, niin joitain tapahtumia on ollut pakko värittää, mutta kirjan lopussa kirjailija selittää, miten tietyt muutetut juonenkäänteet oikeasti tapahtuivat. Tämän kirjan jälkeen jäin koukkuun historiallisiin romaaneihin, joita nykyään löytyy kirjahyllystä paljon.
9. Jane Austen - Ylpeys & Ennakkoluulo
- Klassikkokirja, joka tuskin sen enempää perusteluja kaipaa. Kaikkien pitäisi lukea ainakin yksi Austen elämässään, minusta tämä on paras niistä, mitkä olen lukenut.
10. John Boyne - Poika raidallisessa pyjamassa
- Anne Frankin päiväkirjaa pidetään sinä yhtenä ja ainoana kirjana, joka holokaustista tulisi lukea. Sitä en ole itse koskaan jostain syystä lukenut, mutta muutama kesä sitten Poika raidallisessa pyjamassa päätyi lukemistooni. Kirja kertoo saksalaislapsen ja juutalaislapsen ystävyydestä keskitysleirin rajojen sisä- ja ulkopuolella. Tarina teki minuun suuren vaikutuksen, enkä tätä pystynyt kuivin silmin lukemaan loppuun asti.

"It's dangerous business going out your front door" - J.R.R. Tolkien
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: pihlajapuu

22.05.2016 14:56 - 22.05.2016 14:58 #7 : Kultasuu

Diara kirjoitti: 7. Paolo Coelho - Alkemisti
- Taas kirja, jonka suhteellisen yksinkertainen tarina kätkee sisäänsä niin paljon enemmän. En malttanut laskea kirjaa kädestä sitä lukiessani enkä ollut aikoihin ollut yhtä innoissani jostain kirjasta ennen kuin luin tämän. Tarina on helppolukuinen, joten taas kerran kirjan voi lukea myös ilman sen syvällisempää analyysiä.


Tässä ollaan muuten samaa mieltä, Diara. Alkemisti on aivan loistava, herkkä ja kaunis kasvutarina ja minä olen tainnut lukea sen ainakin neljä tai viisi kertaa jos oikein muistan. Kirjan sanomahan on tavallaan, että joskus totuus löytyy lähemmältä kuin arvaisikaan. Tai niin minä sen ainakin käsitin, yksinkertaista, mutta silti niin kaunista tekstiä =)
Viimeksi muokattu: 22.05.2016 14:58 Kultasuu.

  • Emelie hahmo
  • Emelie
    Verivelho
    Taso: 57
  • Viestejä: 2733
22.05.2016 15:57 #8 : Emelie
Mä lähden tähän kymmenen kirjan listaukseen sillä asenteella, että en koe, että kenenkään kuuluisi lukea näitä kirjoja, mutta näistä kyseisistä kirjoista olen itse pitänyt valtavasti ja haluaisin, että muutkin mahdollisesti saisivat samanlaisen mahtavan lukukokemuksen näistä.

Minun listani on oikeasti 15 kirjaa + 2 sarjakuvaa. :p

Robin Hobb: Näkijän taru -trilogia
Tämä on yksi niistä harvoista trilogioista, jotka olen lukenut uudestaan läpi pariinkiin otteeseen. Mielenkiintoinen maailma, ihastuttavat hahmot ja mahtava tarina.

Stieg Larsson: Millenium -trilogia
Varsinkin sarjan ensimmäinen osa on timanttinen 5/5. Hyvin tehty rikostarina, jossa on todella vahva yhteiskunnallinen pohjavire. Plus, Lisbeth Salanderhan yksi kaikkien aikojen parhaista naispäähahmoista ikinä.

Agatha Christie: Roger Ackroydin murha ja Eikä yksikään pelastunut
Nämä kaksi teosta osoittivat ainakin minulle, miksi Christie on niin suosittu kirjailija.

Charlotte Brönte: Kotiopettajattaren romaani
Tämä kirja todistaa minulle aina uudestaan ja uudestaan, että klassikot voivat olla mahtavia (olen lukenut useita klassikoiksi nimettyjä teoksia monesti pettyen). Tämä tarina jää vahvasti mieleen, ja on kaikesta synkkyydestään huolimatta ihanan ilahduttava teos.

Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Tämä teos iski minuun ja lujaa. Jännitystä, ahdistavuutta ja jonkun verran surumielisyyttä. Joukko klassisen kielen opiskelijoita, joilla on salaisuus, joka ei saa paljastua.

Ernest Cline: Ready Player One
Vaikka kirja oli pitkälti suunnattu 80-luvun nuorille, sain minäkin, 90-luvun kasvatti, tästä paljon irti. Ja se on ehkä tämän teoksen hienoin puoli, se kiinnostaa vaikka viittaukset menisivätkin ohi. Ei tarvitse tuntea nostalgisuutta ymmärtääkseen asioiden nostalgisuuden.

Arthur C. Clarke: 2001 Avaruuseikkailu
Minulle tuli tästä kirjasta heti mieleen avaruus road trip. Kiinnostava kuvaus avaruusmatkasta, tekoälystä ja asioista, jotka voivat mennä pieleen.

Neil Gaiman & Terry Pratchett: Hyviä enteitä
Tähän teokseen liittyviä viittauksia tulee minulle vastaa ihan jatkuvasti ja nyt minäkin ymmärrän (kirjan luettuani) mistä ne tulevat. Kaksi hyvää kirjailijaa parhaimmillaan, Pratchettin huumori ja Gaimanin kyky luoda mahtavia lyhytkertomuksia.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Tämä teos sitten taas puolestaan näytti minulle, että suomalaista spefiä kannattaa lukea. Olen hiukan karsastanut lukea suomalaisia teoksia ylipäätänsäkin, mutta tämän jälkeen olen rohkaistunut.

Isaac Asimov: I, Robot
Novelleja, joissa käydään läpi Asimovin robotiikan perussääntöjä. Luonnontietelijänä ihastuin siihen, miten näissä käsitellään fysiikkaa.

Ja sitten ne sarjakuvat...

Alan Moore: Watchmen
Yksi ehkä "realistisimmista" supersankarisarjakuvista mitä tiedän.

Art Spiegelman: Maus
Tarina holokaustista, jossa juutalaiset ovat hiiriä ja natsit kissoja. Humoristisesta otteestaan huolimatta vaikuttava ja koskettavakin teos.

I have seen the future .... and I do not wish to go there again.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: pihlajapuu

  • Nylkky hahmo
  • Nylkky
    Senesalkki
    Taso: 44
  • Viestejä: 778
22.05.2016 16:10 #9 : Nylkky
1. Väinö Linna: Tuntematon Sotilas
2. Mika Waltari: Tähdet Kertovat Komisaario Palmu
3. J.R.R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta
4. Dante Alighieri: Jumalainen Näytelmä
5. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden Alla -trilogia
6. Stieg Larsson: Millenium-trilogia
7. Terry Pratchett: Viikatemies
8. Tove Jansson: Muumipapan Urotyöt
9. Thomas Keneally: Schindlerin Lista
10. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Race like first!
Train like second!

  • haplotus hahmo
  • haplotus
    Tähtipilotti
    Taso: 41
  • Viestejä: 617
22.05.2016 21:00 #10 : haplotus
Pistetääs omatkin suositukset joukon jatkoksi. Eivät ole missään perustellussa järjestyksessä, vaan pelkästään siten, kuinka mieleen pulpahtivat.

1. J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
2. Margaret Atwood: Orjattaresi
3. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
4. Victor Hugo: Kurjat
5. Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys
6. Haruki Murakami: Kafka rannalla
7. Brian Aldiss: Helliconian kevät (trilogian alku)
8. Robin Hobb: Salamurhaajan oppipoika (trilogian alku)
9. George R.R. Martin: Valtaistuinpeli (sarjan alku)
10. Ursula Le Guin: Maameren velho

Ajatuksia suomennetusta mangasta: ajatuksiasarjakuvista.blogspot.fi/?m=1
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Kultasuu

  • Wind hahmo
  • Wind
    Tähtipilotti
    Taso: 40
  • Viestejä: 601
23.05.2016 10:16 #11 : Wind
Vastaus käyttäjältä Wind aiheessa Kymmenen kirjaa, jotka kaikkien kannattaisi lukea

pihlajapuu kirjoitti: Olen lukemista harrastavaksi ihmiseksi lukenut hävettävän vähän niin mitään klassikoita kuin genrejensä parhaimmistoonkaan lukeutuvia kirjoja. Tämän innoittamana ajattelin aloittaa oman "kesälukuhaasteeni", jonka tarkoituksena on sivistää itseäni kirjallisesti.


Nyt tuli vähän skitsofreeninen olo, ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon. Goodreads-lukuhaaste alkaa olla loppumetreillä ja olen jo kasannut itselleni melko pinon laatuklassikoita kesälukemiseksi. Tarkoitus on lukea ainakin Kärpästen herra, Vuonna 1984, Fahrenheit 451, Uljas uusi maailma, Humiseva harju, Ylpeys ja ennakkoluulo, Kuin surmaisi satakielen, Siddharta, Orjattaresi ja Teurastamo 5. Muutaman olen jo ehtinyt lukea: Juha, Punainen viiva, Eläinten vallankumous ja Of mice and men. Lisää vinkkejä tuli tästä ketjusta. Omaa top-10 listaa en halua tehdä vielä, ehkä kesän jälkeen olen viisaampi :grin:

Minä en pingota, olen vain äärimmäisen valpas.

  • Emelie hahmo
  • Emelie
    Verivelho
    Taso: 57
  • Viestejä: 2733
23.05.2016 10:19 #12 : Emelie
Näistähän voisin minäkin vaikka koota itselleni kesäksi lukulistan. :)

Mä kuitenkin kaipaisin ehkä hiukan perusteluja ketjussa olevian listojen kirjoille, että miksi juuri kyseinen kirja on listalla. Mikä teoksessa on se juttu, jonka takia se pitäisi/kannattaisi lukea?

I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

  • Ansa hahmo
  • Ansa
    Riivaaja
    Taso: 43
  • Viestejä: 1002
23.05.2016 11:05 - 23.05.2016 11:06 #13 : Ansa
Vastaus käyttäjältä Ansa aiheessa Kymmenen kirjaa, jotka kaikkien kannattaisi lukea
H.P. Lovecraft - Call of Cthulhu tai joku muu kokoelmateos, niitä kun on niin monta. Itseltäni löytyy kyseisen herran kokoelmia sen verran monta, että niistä on hankala valita se yksi. Varsinkin, kun kokoelmia on kolme erilaista, joista jokaisesta löytyy samat tarinat. Pidän Lovecraftin tarinoista ja siitä Mythoksesta, joka tarinoiden ympärillä on.

George Orwell - Vuonna 1984 ja Eläinten vallankumous, jotka olen lukenut itse moneen otteeseen ja ovat mielenkiintoista luettavaa vieläkin. Varsinkin Vuonna 1984 saa aikaan värisyttävän tuttuja tuntemuksia.

Philip K. Dick - Do Androids Dream of Electric Sheep? (Palkkionmetsästäjä) oli erään kesän lukuinnostus mökillä, kun huomasin sen ja luin sen parissa päivässä. Pidin kirjasta paljon ja Blade Runner on muutenkin viihdyttävä elokuvana, että kannatti kirjakin lukea.

Robert W. Chambers - The King in Yellow (Keltainen Kuningas) sisältää kokoelman novelleja, jotka lukeutuvat samanlaiseen kauhukategoriaan kuin Lovecraftin tarinat. Näin ainakin omasta mielestäni. Novellit ovat viihdyttäviä ja yllätyksellisiä, joiden pariin on tullut palattua useasti.

Neil Gaiman ja Terry Pratchett - Good Omens (Hyviä enteitä) on ollut aina yhtä viihdyttävä. Gaimanilta voisin mainita myös Neverwhere - Maanalainen Lontoo ja The Ocean at the End of the Lane (ei suomennettu), koska niistä olen pitänyt erityisen paljon.

Antoine de Saint-Exupéry - Pikku prinssi oli hurmaava, kun luin sen ensimmäisen kerran, ja sitä se on edelleen.

Jukka Laajarinne - Muumit ja olemisen arvoitus, jossa Laajarinne tarkastelee ihmisen olemusta Tove Janssonin muumien kautta. Kirja oli hyvin ajatuksia herättävä.

Tähän päätän oman listani. Olen myös samaa mieltä Emelien kanssa siitä, että lyhyet perustelut olisivat kirjojen kohdalla mukava lukea pelkän listauksen sijaan. :)

79.813
Viimeksi muokattu: 23.05.2016 11:06 Ansa.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: pihlajapuu

  • punnort hahmo
  • punnort
    Riivaaja
    Taso: 42
  • Viestejä: 900
23.05.2016 12:39 #14 : punnort

Emelie kirjoitti: Mä kuitenkin kaipaisin ehkä hiukan perusteluja ketjussa olevian listojen kirjoille, että miksi juuri kyseinen kirja on listalla. Mikä teoksessa on se juttu, jonka takia se pitäisi/kannattaisi lukea?


Lisäsin perusteluja omaan listaani.

Virtuaalinen pöytälaatikkoni:
fiktio.wikidot.com/
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Emelie, pihlajapuu

  • Dyn hahmo
  • Dyn
    Arkkivelho
    Taso: 66
  • Viestejä: 4083
23.05.2016 14:53 - 23.05.2016 16:16 #15 : Dyn
Vastaus käyttäjältä Dyn aiheessa Kymmenen kirjaa, jotka kaikkien kannattaisi lukea
Tämäpäs on nyt harvinaisen hankalaa... Toisaalta haluaisin laatia vastaavan listan pelkästä spefistä, toisaalta mietin, pitäisikö joitain yleissivistäviä teoksia kuitenkin olla mukana. Mutta mennään nyt ehkä puolimatkan ratkaisulla. Mun listalla painavat enemmän kirjan sanoma ja idea kuin sen asema maailmankirjallisuuden historiassa. Järjestyksellä ei ole väliä, laitoin sitä mukaa kun tuli mieleen.

Sheri S. Tepper: Portti naisten maahan
Älykäs feministinen dystopiakertomus vuodelta 1988, mutta kirja ei silti ole vanhentunut päivääkään. Tepper pilkkoo palasiksi sukupuolirooleja ja sukupuolen yhteiskunnallista merkitystä. Vahvasta teemallisuudesta huolimatta kirjan juoni on koukuttava ja loppuratkaisu yllättää.

Margaret Atwood: Orjattaresi
Tämäkin on feminististä dystopiaa, erittäin vahvan kirjoittajan vahva kertomus tulevaisuuden militantista yhteiskunnasta naisen silmin nähtynä. Sukupuolen lisäksi vahvoja teemoja ovat luokkasorto ja yhteiskunnan ääriajatukset ja fundamentalisoituminen. Päähenkilön näkökulma on voimakas ja lukijalle paljastetaan maailmaa vain vähän kerrallaan, joten kirja vaatii hiukan kärsivällisyyttä. Tematiikka on välillä melko raakaa, joten kirja ei ole ihan kevyimmästä päästä, mutta minusta silti yhä ajankohtainen ja ehdottomasti ajatuksia herättävä teos.

Umberto Eco: Ruusun nimi
Pidän monista Econ kirjoista, mutta tässä historiallisessa dekkarissa on jotain, joka tulee mieleen vuosi toisensa jälkeen, kun kysytään suosikkikirjoja tai vaikuttavimpia mieleen jääneitä kirjoja. Teos ei varsinaisesti sisällä spefielementtejä, vaikka yliluonnollisuutta käsitelläänkin lähinnä kirjan henkilöiden uskomusten ja pelkojen kautta. Econ historiantuntemus on loistavaa ja kirjan maailman käsinkosketeltavan elävä. Vanhahtava kieli vaatii hiukan lukijalta, mutta samalla se myös palkitsee.

Tero Niemi ja Anne Salminen: Nimbus ja tähdet
Tämä suomalainen novellikokoelma kelpaa koska tahansa samalle listalle maailmankirjallisuuden klassikoiden kanssa. Filosofiseen scifiin taipuvat, toisiinsa kerronnallisesti limittyvät novellit ovat unenomaisia matkoja vieraisiin tähtiin. Samalla pohditaan oivaltavasti ihmisen ja tekniikan suhdetta, tekoälyä, persoonallisuutta ja ihmisen paikkaa elämän kierrossa. Nimbus-novelleja on julkaistu myös muutamassa muussa kirjassa, mutta tämä on yhtenäisin kokoelma.

Ursula K. Le Guin: Pimeyden vasen käsi
Tämä on scifin klassikko, ja edustaa mun listallani kaikkia Le Guinin Hain-maailmankaikkeuteen sijoittuvia kirjoja, vaikka on yksinkin loistavaa scifiä. Le Guinin kirjoissa on aina antropologinen ja kulttuurista kiinnostuvan scifin ote, hän kirjoittaa sukupuolesta, eriarvoisuudesta, seksuaalisuudesta ja kulttuurista omaleimaisesti ja taitavasti. Hain-kirjoissa minua kiehtoo myös "todentuntuinen" avaruusmatkailun tekniikka, jossa matka tähtijärjestelmästä toiseen todella kestää ihmisikiä eikä kerran lähtevä koskaan todella voi palata. Avaruusmatkailussa on tätä kautta haikeutta, luopumista ja jopa hylkäämistä, jota on muutoin vaikea edes kuvailla.

Brian Aldiss: Helliconia-trilogia
Tästä ei voi nimetä vain yhtä kirjaa, sillä jokainen kolmesta järkäleestä liittyy toisiinsa niin oleellisesti. Kyseessä on jälleen scifin klassikko, kirjasarja jossa käydään läpi Helliconia-planeetan pitkä ja raskas vuosi. Ydinidea on, että vuoden varrella myös kulttuuri syntyy, kukoistaa ja kuolee - kun talvi tulee, ihmiskunta hiipuu pois. Erityinen ja eriskummallinen fauna, monipuolinen kuvaus humanoidikulttuurista ja kiinnostava antropologinen asetelma tekevät trilogiasta erityisen mieleenpainuvan. Sarja on jonkinasteinen järkäle, joten sopii hyvin kesäprojektiksi. Ikävä kyllä painosta on aika vähän saatavilla, mutta isoimmista kirjastoista pitäisi löytyä.

Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi
Nyt siirrytään lähemmäs klassikko-osastoa. Monte-Criston kreivin voi nykyaikana lukea historiallisena romaanina, vaikka vuonna 1844 julkaistulla kirjalla on jo aitoakin historiallista arvoa. Tarina on varmaan monille tuttu elokuvasovituksista, sama juttu Kolmen muskettisoturin kanssa, mutta kirjana tämä on niitä parempi ja juoni rikas, vaikka siitä jokin ajatus olisikin jo etukäteen. Siinä missä muskettisoturit ovat enimmäkseen kevyttä hovijuonittelua ja valtakunnanpolitiikkaa, Monte-Criston kreivi käsittelee enemmän inhimillisiä kohtaloita ja sellaisia tunteita kuin katkeruus, kostonhimo ja typeryyteen asti anteeksiantamattomuus.

Charlotte Brontë: Jane Eyre (Kotiopettajattaren romaani)
Tästäkin on useita elokuva- ja tv-tulkintoja, mutta alkuperäiseen kirjaan kannattaa ehdottomasti tutustua. Kirja on vuodelta 1847, mutta kieli ja henkilöhahmojen paljous eivät kuitenkaan tursu yli toisin kuin monissa muissa aikalaisromaaneissa. Jane Eyre on koskettava, synkkä ja surumielinen tarina, josta kuitenkin löytyy ilonpilkahduksia, anteeksiantoa ja hyveitä. Luen mielelläni vahvoista naispäähenkilöistä, ja tämä kirja menee siihen kastiin. Jane ei kuitenkaan hahmona ole mikään kaikenvoipa sankaritar, vaan myös hän tekee virheitä, katuu ja joutuu oppimaan opikseen. Viktoriaanisen ajan Englannissa tarina on toki myös kertomus naisen asemasta, luokkayhteiskunnasta ja pyrkimyksestä tasa-arvoon ja parempaan elämään.

Stephen Hawking: Ajan lyhyt historia
Tämä ei ole nyt kaunokirjallisuutta, mutta koska kirja on fysiikan popularisoinniksi niin lähellä proosaa kuin ylipäätään ehkä on mahdollista, haluan nostaa sen tälle listalle. Luin kirjan ala-asteikäisenä ja uudelleen lukiossa, ja nautin siitä niin ensimmäisellä kuin toisellakin lukukerralla, ehkä tosin myöhemmin ymmärsin hiukan enemmän. Hawkingin käsittelemät asiat ovat tieteessä menneet jonkin verran jo eteenpäin, mutta kirja sopii silti hyvin perusteokseksi maailmankaikkeudesta, ajasta ja modernista fysiikasta kiinnostuneille.

J. R. R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta
Vähän mietin, otanko tätä listalle... mutta eihän sitä nyt voi välttääkään. Kyllähän tämä nyt pitää vain olla luettuna.



Bubbling under: Robert Holdstock: Alkumetsä , Victor Hugo: Kurjat, Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo , Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi , Ursula K. Le Guin: Maameri-sarja , Frank Herbert: Dyyni , Isaac Asimov: Säätiö , Trudi Canavan: The Black Magician trilogy , M. K. Hume: The Merlin Prophecy , A. S. Byatt: Pieni musta kirja , Roberto Bolaño: Chileläinen yösoitto, Mark Twain: Jenkki kuningas Arthurin hovissa , Frans Eemil Sillanpää: Nuorena nukkunut, Beowulf, Kalevala, ...

This is hard, but that's how I wanted it.
Viimeksi muokattu: 23.05.2016 16:16 Dyn.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: pihlajapuu

24.05.2016 10:11 #16 : HourglassEyes
Minun listani näyttäisi tällä hetkellä ehkä tällaiselta

1. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta.
- Oikeasti. Kirja on melkoinen kivijalka ja osoitus upeasta vuosia kestäneestä työstä.

2. Alexander Dumas: Monte Criston kreivi.
- Nerokas kertomus vuosikausia kestävästä vääryydestä, koston makeudesta ja sovituksesta.

3. Douglas Adams: Linnunrata
- Unohtakaa elokuva ja lukekaa vain kirjat. Vaikka vain nauramisen tähden.

4. Stephen King: Tarpeellista tavaraa.
- King osaa kaivaa ihmisluonnonta ne ainesosat, joista kaaos ja tuho luodaan. Tarpeellista tavaraa näyttää miten helposti, yksinkertaisilla asioilla pienellä kateudella ja ahneudella maustettuna voi tuhota kaupungin...

5. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla.
- Olen aina pitänyt Pohjantähti -trilogiasta enemmäin kuin Tuntemattomasta (vaikka sekin on toki hyvä). Historia ja ihmiskohtalot ovat kiehtovia ja Linnan kirjoitustyyli koukuttavaa.

6. Mika Waltari: Sinuhe.
- Luin itse kirjan vasta viime kesänä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Ja nyt tiedän, että haluan lukea sen vielä joskus uudestaan.

7. Bram Stoker: Dracula.
- Vampyyrikirjoja ja tarinoita on nykyisin olemassa joka lähtöön, mutta Stokerin Dracula on tämän genren klassikkohelmiä.

8. Margaret Mitchell: Tuulen Viemää
- Sisällissota, puuvillapellot, orjuus, tanssiaiset, tuhoa, hävitystä, rikkautta, rakkautta ja lurjuksia. Ja kaiken tämän keskellä Scarlet O'Hara, etelän nuori tuittupää...

9. J.K. Rowling: Viisasten kivi.
- Kukaan ei ole liian vanha aloittamaan lukemaan Pottereita.

10. Terry Pratchett: Magian väri.
- Pratchettillä on monia loistavia mistä valita, mutta huonomminkin voisi valita kuin ensimmäisistä Kiekkomaailman kirjoista.

"Transient guests are we"
~Hideyuki Kikuchi~
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: pihlajapuu

  • pihlajapuu hahmo Kirjoittaja
  • pihlajapuu
    Lentäjä
    Taso: 30
  • Viestejä: 273
25.05.2016 11:58 #17 : pihlajapuu
Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille listauksen tehneille, mielenkiintoisia listoja ja näiden pohjalta on varmasti hyvä lähteä miettimään luettavaa! Ja erityisesti perusteluja on ollut mielenkiintoista lukea. ^___^

Wind kirjoitti:

pihlajapuu kirjoitti: Olen lukemista harrastavaksi ihmiseksi lukenut hävettävän vähän niin mitään klassikoita kuin genrejensä parhaimmistoonkaan lukeutuvia kirjoja. Tämän innoittamana ajattelin aloittaa oman "kesälukuhaasteeni", jonka tarkoituksena on sivistää itseäni kirjallisesti.


Nyt tuli vähän skitsofreeninen olo, ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon. Goodreads-lukuhaaste alkaa olla loppumetreillä ja olen jo kasannut itselleni melko pinon laatuklassikoita kesälukemiseksi. Tarkoitus on lukea ainakin Kärpästen herra, Vuonna 1984, Fahrenheit 451, Uljas uusi maailma, Humiseva harju, Ylpeys ja ennakkoluulo, Kuin surmaisi satakielen, Siddharta, Orjattaresi ja Teurastamo 5. Muutaman olen jo ehtinyt lukea: Juha, Punainen viiva, Eläinten vallankumous ja Of mice and men. Lisää vinkkejä tuli tästä ketjusta. Omaa top-10 listaa en halua tehdä vielä, ehkä kesän jälkeen olen viisaampi :grin:


Kaipa tää on suhteellisen yleinen ongelma. :D Fahrenheit 451, Orjattaresi ja Uusi uljas maailma kuuluvat myös omalle to read -listalleni. Kaksi ensimmäistä niistä olen vieläpä aloittanut jo joskus (ja pitänyt niitä mielenkiintoisina), mutta jäivät kuitenkin kesken jostain ulkokirjallisista syistä (muutto paikkakunnalta toiselle ja kirjojen palautus tmv.).

  • Dyn hahmo
  • Dyn
    Arkkivelho
    Taso: 66
  • Viestejä: 4083
25.05.2016 18:14 #18 : Dyn
Vastaus käyttäjältä Dyn aiheessa Kymmenen kirjaa, jotka kaikkien kannattaisi lukea
Luin taannoin yhden kesän aikana pitkän listan scifin klassikoita, mutta enimmäkseen tuli sellainen olo, että osasta aika vain on ajanut armottomasti ohi tai sitten tarina on kirjoitettu niin oman aikansa näkökulmasta, ettei siitä nykylukijana saanut paljon irti. Mielestäni ajattomiksi kokemani klassikot olen melkeinpä järjestään listannut yllä, tosin toki sillä kriteerillä, että itse pidin niiden teemoista. Valloitetaan avaruus -tyyppiset kirjat kun eivät ole koskaan iskeneet ihan pelkästään, jotain muutakin pitää olla. Koen kyllä klassikoiden lukemisen ihan yleissivistäväksi, mutta jos jokin ei vain uppoa, niin turha siitä on liikaa paineita ottaa. :)

This is hard, but that's how I wanted it.

  • Emelie hahmo
  • Emelie
    Verivelho
    Taso: 57
  • Viestejä: 2733
25.05.2016 19:25 #19 : Emelie

Diara kirjoitti: 4. Väinö Linna - Tuntematon Sotilas
- Ainakin minun kouluaikoina jokainen ysiluokkalainen luki tämän kirjan. Silti sanoisin, että jokaisen tulisi lukea Tuntematon Sotilas aikuisiällä.


Minun kotiseudullani tämä kirja luettiin vasta lukiossa. Mutta olen miettinyt monesti, että pitäisipä taas lukea tämä, koska ainakin silloin 10 vuotta sitten pidin teoksesta. Täällä Pohjantähden alla -sarjaa, joka tässäkin ketjussa on mainittu, olen pariin otteeseen aloittanut, mutta ei vaan nappaa. Alku menee hetken matkaan, koska suo, kuokka ja Jussi, mutta sitten tyssää.

Dyn kirjoitti: Robert Holdstock: Alkumetsä


Tämänkin kohdalla olen pohtinut, että pitäisikö lukea uudestaan. Ainoa, mitä teoksesta muistan, on se että siinä mennään metsää ja se on ahdistava paikka. The Curen A Forest kappale pulpahtaa aina mieleen kun tämä kirja nousee esiin... :cheesy:

I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

26.05.2016 00:18 - 26.05.2016 18:58 #20 : Morgan Blood
Listasin kirjoja, jotka ovat olleet minulle jonkinlaisia kulmakiviä – kukin omassa luokassaan. Kirjoja yhdistää se, että ne ovat hyvin kirjoitettuja ja ne nostattavat tunteen paloa tai ajatuksia, ainakin minussa. Jokainen teos on vaikuttanut minuun sytyttävästi ja innostavasti jossain vaiheessa matkaa. Jokaisesta listan kirjasta on vähintään parhaat palat tullut selattua useita kertoja.

Toivottavasti joku löytää listastani jotain uutta kiinnostavaa ja hauskaa lukemista!


1 Henry Miller – Ruusuinen ristiinnaulitseminen (Sexus, Plexus, Nexus)
En voi tehdä tällaista listaa ilman Millerin romaania. Vanha paha elefantti teki minuun joskus lähtemättömän vaikutuksen ja hänen kirjansa ovat minulle pään sytyttävä kipuna.

Miller kirjoittaa vaikuttavasti, mikä on ensimmäinen syy lukea Milleriä ja tällä perustelulla voi valita melkein minkä tahansa hänen kirjoistaan lukemistoonsa, tosin Ilmastoitu painajainen ja Kravun kääntöpiiri eivät mielestäni yllä Ruusuisen ristiinnaulitsemisen, Kauriin kääntöpiirin ja Mustan kevään tasolle. Kolmesta juuri mainituista taas on vaikea valita. Valitsin Ruusuisen ristiinnaulitseminen, sillä koko trilogia sisältää hienosti kaikki Henry Millerin tyypilliset elementit-

Milleristä saanee parhaat mausteet irti, jos on herkästi syttyvä persoona.

2 Tove Jansson - Muumipappa ja meri
Henkilökohtaisesti kaikki muumit ovat minulle rakkaita. Muumipappa ja meri taas on kirjallisesti (ja kielellisestikin) erinomainen ja muumikirjoista paras. Se antaa eri-ikäisille eri asioita. Sen teksti aukeaa eri elämänvaiheissa eri tavalla. Olen peilaillut itseäni kirjan muumipappaan useilla eri tavoilla, mutta yksi pysyy – lähtötilanne, milloin nappaan tämän pikkuromaanin käsiini. Se on vaihteluntarve. Erityisesti syksyisin minuun iskee tarve päästä johonkin. Kaikenlaiset seikkailut alkavat houkuttaa kun joudun pohtimaan talven pitkiä kuukausia ja läheiset alkavat tuntua kiville, joita vain on kanniskeltava mukanaan. Näihin hetkiin auttaa Muumipappa ja meri ja se, miten se käsittelee yksinäisyyttä seurassa.


3 Haruki Murakami – 1Q84
Minun oli kauhean vaikea valita Murakamin teos tähän, mutta kirjoitin 1Q84:n. Se olisi yhtä hyvin voinut olla Suuri lammasseikkailu tai ketjussa jo mainittu Kafka rannalla. 1Q84 pyöräytti minut kyllä maailmaansa ja olen kiertänyt sen kahdesti kahden kuluneen vuoden aikana. Saavutus on sinänsä hyvä, sillä sain tuolloin ensimmäistä kertaa Murakamia käsiini (nimenomaisen 1Q84:n), joka imaisi minut Murakamin kirjalliseen, zenmäiseen tyyliin, missä hitaalla sykkeellä tapahtuu henkilökohtaisella tasolla suuria asioita pienille ihmisille.

4 García Márquez – Sadan vuoden yksinäisyys
Kirja on hulvaton, haikea ja hullu. Se käy läpi Buendinan suvun elämän. Suvun jäsenet ovat vahvoja, omanlaisiaan henkilöitä ja he elävät oikkujensa mukaan. Kylän elämä kiertyy näiden henkilöiden ympärille ja sitä kaikkea tarkkaillaan outouden usvan läpi.

5 Tolkien – Húrinin lasten tarina

Olisin voinut listata TSH:n, mutta en tehnyt sitä. Húrinin lasten tarina on minusta kiehtovampi. Se on synkkä ja haikea, mutta omistaa minusta paljon eurooppalaisille taruille ja onhan siinä tuttua Kalevalaisuuttakin mukana. Teos kokoaa kertomaperinteen upeasti moderniin kirjoitusmuotoon ja jakelee sen lukijalle kiinnostavasti niin, ettei tarvitse osoittaa mitään varsinaista kiinnostusta tarunlukuun.

Kirjoitin kirjoittajaksi pelkästään Tolkienin, sillä herra nuorempihan toimitti kirjoitukset lopulliseen kirjoitusmuotoonsa.

6 Comte de Lautréamont – Maldororin laulu

Rakastan surrealismia. Halusin siis tuoda esiin jonkun surrealistisen klassikonkin, mutta valitettava totuus on, että suuri osa kirjoitetusta surrealismista on sontimisen tuotoksia. En edes käsitä, miksi Breton olisi luettava surrealistiksi ja Apollinaire on toki viihdyttävää, mutta liian vaihtelevaa.

Maldororin laulut on hullu teos ja sen on jättänyt jälkeensä tuntemattomaksi jäänyt ranskalainen kirjailija, jonka tuotokset surrealistit kaivoivat hikiseltä ullakolta ja asettivat alttariksi. Koska kaikenmoiset alttarit saavat minut voimaan pahoin, tai parhaimmillaankin huvittumaan – oli tällaisen ihmisvihaisen sylkäisyn asettaminen inspiroivaan asemaan niin suuri kirjallisten pölytyspiirien kunnianhäväistys, että kirjaa ei voi kuin arvostaa. Ja varoitus. Tästä tuskin ymmärtää paljoakaan, mutta ihmisen lisääntyminen etanana hain kanssa on ihan mielenkiintoinen konsepti, näin lainauksena kirjan sivuilta.

7 Lukas Moodysson – Mitä minä teen täällä?

Kyllä, tuputan ihmisille taas runoja ja kyllä. Runokirjanpituista runoa. Runo on kuitenkin erinomainen vaellus ihmisyyden halki. Lisäksi se on rytmitetty siten, että lähinnä proosaa nieleväkin voi siitä pitää. Kielikuvatkaan eivät takerru mihinkään turhaan, vaan runo etenee. Hyvällä sykkeelläkin!

8 Timo K Mukka – Maa on syntinen laulu
Tässäpä kotimainen. Voit lukea sen, tai katsoa sketsin Roudasta rospuuttoon aina kun aiot lukea yhden luvun. Oikeastaan samaa tekniikkaa voi käyttää 45:een % suomalaisia kirjoja. Tässä kuitenkin puhutaan kläpeistä ja hihtamisesta, eikä kaikkien suomalaisten naisten nimeen kuulu C tai miesten nimiin G. Mukkan kirjat ovat balladeja. Erinomaisia ja traagisia, suositeltavia kun miettii tekosyitä repiä sisuksensa irti.

9 Jean Luc Nancy – Corpus

Hullu, filosofinen teos, joka miettii puheen ruumista. Sen voi nielaista sellaisenaan ymmärtämättä mitään, mutta ollen vaikuttunut – tai yrittää sisäistää sitä ja olla silti ymmärtämättä vaikuttunut. Se ei ehkä ole kaunokirjallisuutta suoraan, mutta minusta se on silti kaunokirjallisuutta enemmän kuin tiedettä. Se on upea, uudempi eksistentialismia käsittelevä klassikko

10 Edgar Allan Poe – valitse novellikokoelmasi ja ihmettele

Tästä(kin) sijasta taisteli kaksi vaihtoehtoa. Joko Poe tai Lovecraft oli sijan lopulta saava, mutta joku jo mainitsi Lovecraftin. Mainitsen siis Poen. Vaikka Poe ei esittelyjä kaipaa, yllättävän harva on Poensa lukenut. Minäkään en ole lukenut mitään suomennettua. Miehen tavassa kirjoittaa on jotain hämmästyttävää ja 1800 luvun novelleissa elävä romanttinen synkkyys on melko viehättävää.

Ars Longa Vita Brevis
Viimeksi muokattu: 26.05.2016 18:58 Morgan Blood.

Paikalla 43 vierailijaa
Uusin jäsen: valde määttä
Jäseniä yhteensä: 9318