Dmitri Gluhovski: Metro 2033 ja 2034 (ja 2035)

Tarinan päähenkilö on jälleen Metro 2033:sta tuttu Artjom. On kulunut kaksi vuotta siitä, kun hän pelasti Moskovan metron asukkaat "mustiksi" kutsutuilta olennoilta. Nykyään Artjom on naimisissa ja elää vaimoineen kotiasemallaan VDNH:lla. Avioelämä ei kuitenkaan ole onnellista. Muut aseman asukkaat pitävät Artjomia sankarinaan, mutta samalla säälivät nuorta miestä uskoen hänen menettäneen järkensä. Artjom uhmaa päivittäin radioaktiivista säteilyä ja nousee maan pinnalle etsimään radiosignaaleja eli merkkejä muista eloonjääneistä. Hän ei suostu uskomaan, että Moskovan metron asukkaat olisivat viimeiset ihmiset maailmassa. Hän ei myöskään hyväksy, että ihmiskunnan kohtalona olisi jäädä asumaan maan alle metrotunneleihin, vaan haaveilee paluusta maanpinnalle.

Metro 2034:sta tuttu Homeros saapuu tapaamaan Artjomia. Homeros haluaa yhä kirjoittaa ylös oman aikakautensa historiaa jälkipolvien luettavaksi. Tarinansa päähenkilöksi hän tarvitsee sankarin ja toivoo löytäneensä nyt viimein Artjomista sellaisen. Artjom on asian suhteen epäileväinen.

Artjomin vaimo Anja ei ymmärrä miehensä pakkomiellettä seikkailla maanpinnalla. Hänen mielestään Artjomin pitäisi keskittyä tavalliseen elämään ja kodin asioihin. Vaimo toivoisi lasta, mutta toive ei ota toteutuakseen muiden asioiden pyöriessä Artjomin mielessä. Parin onnettomuutta lisää, että Anja on aiemmista kirjoista tutun Melnikin tytär, joka on vastoin isänsä tahtoa nainut Artjomin ja muuttanut tämän luokse.

Muualta metrosta kuuluu huolestuttavia uutisia, Hansa on kuulemma sulkenut rajansa. Aseman asukkaat pelkäävät, että on jälleen puhjennut sota Hansan ja esimerkiksi Punaisen linjan kommunistien välillä.

Homeros kertoo Artjomille kohdanneensa aiemmilla matkoillaan toisella metroasemalla miehen, joka väittää olleensa radiolla yhteydessä Moskovan ulkopuolisiin ihmisiin. Homeros kertoo myös Kuolan niemimaalla olevasta Poljarnyje Zorin kaupungista , jonka ydinvoimala saattaisi yhä olla toiminnassa ja tuottaa sähköä sikäläisille ihmisille, mikäli ihmisiä yhä on. Kertomus herättää Artjomissa uusia toiveita maanpäällisestä elämästä, mutta hän päätyy silti väittämään Homerosta valehtelijaksi, sillä ei ole itse saanut lukuisista yrityksistään huolimatta yhteyttä kehenkään. Kerran hän uskoo kuulleensa radiosta jotain, muttei voi olla varma.

Kolmannen luvun lopussa Artjom ja Anja riitelevät, jonka jälkeen Artjom käy herättämässä yöunillaan olleen Homeroksen ja he lähtevät yhdessä asemalta, hyvästejä jättämättä. Artjom haluaa löytää miehen, josta Homeros kertoi. ... Seikkailu! Jännää!

.... Minua on mukavaa, ettei Artjomin kohtalo ja koko loppuelämä jäänyt pelkästään edellisessä kirjassa olleeksi sivuhuomautukseksi, että päässä vähän vippaa, mutta siellä hän vaimon kanssa elelee kotiasemallaan (elämänsä loppuun asti ja se siitä). Tosin sen perusteella silloin oletin, että Artjomin elämä olisi sentään kohtalaisen rauhallista ja onnellista. Niin että en tiedä, onko varsinaisen "mukava" kuulla, että henkilöhahmo on onneton ja rauhaton ja kokee tarvetta lähteä uudelleen seikkailemaan. Mutta lukijan kannalta onnellista, kun pääsen lukemaan niistä uusista seikkailuista. Jos tämän tosiaan on tarkoitus olla kirjasarjan viimeinen osa, saadaan ehkä jokin selvyys laajemminkin metron ihmisten tulevaisuudesta. Onko Moskovan ulkopuolella elämää vai ei.

Toisaalta olisi ollut vaihtelua edellisiin osiin nähden, jos tässä kirjassa ei olisikaan lähdetty seikkailemaan halki metroverkon vaan tarina olisi keskittynyt enemmän kuvaamaan Artjomin arkista elämää kotiasemalla. Riipaisevaa parisuhdedraamaa ja arkirealismia. Mutta ööh... metrossa seikkaileminen on kivaa luettavaa. Joten en ole pettynyt. Tosin mistäpä minä vielä tiedän, ehkä Artjom palaa jo heti seuraavassa luvussa kotiin. Sitten keitellään koko loppu kirjan ajan herkkusieniteetä ja setvitään parisuhdehuolia. Hih.

Kuinka suuren sankarin kotona riidellään? Vastaus:

"'Das Einzige, was du kannst, ist die Welt retten!'"

Maailmanpelastaminen on ainoa, mitä osaat... Paha.