Steph Swainston: Nelimaa-trilogia

Steph Swainston: Kuolemattomien kaarti ja Aika on lahjoista suurin
(Nelimaa-trilogian osat 1 ja 2)

Like 2010 ja 2011 - Kuolemattomien kaartija Aika on lahjoista suurin Risingin tietokannassa

Brittikirjailija Steph Swainstonissa on varmasti ainesta vielä moneen, sillä jo hänen esikoisteoksensa Kuolemattomien kaarti(The Year of Our War, 2004) sai ja saa yhä kriitikot ja lukijat hieraisemaan silmiään. Hänen tavalleen sekoittaa keski- ja nykyaikaisia elementtejä ja teemoja keskenään on löytynyt niin innostuneita ihailijoita kuin vähemmän vaikuttuneita skeptikkojakin. Miten suhtautua esimerkiksi päähenkilö Jantiin, joka toimii keisarin siivekkäänä, kuolemattomana airuena, johtaa miekoin varustautuneita sotajoukkoja taisteluun, pukeutuu t-paitaan ja farkkuihin ja piikittää itsensä täyteen huumeita?

Jantin huumeriippuvuudesta riittääkin aivan keskeiseksi teemaksi asti, sillä hänen ja muiden kuolemattomien soturien muodostaman Piirin olemassaolon tarkoituksena on puolustaa keisarin hallitsemaa Nelimaata valtavien hyönteisten, turilaiden, invaasiota vastaan. Kuolemattomien kaartissa rintama rakoilee ja turilaat vyöryvät yli maan, kun sekä kuolemattomat että kuolevaiset unohtuvat selvittämään keskinäisiä välejään. Kaikkien näiden ongelmien ratkaiseminen kasautuu keisarin airuen harteille, vaikka tämä ei kykene selviytymään edes omistaan. Tapahtumiin liittyy hämärällä tavalla kummallinen rinnakkaismaailma Siirros, jonne on mahdollista päästä vain ottamalla yliannostus Jantin käyttämää huumetta.

Steph Swainston: Uusi maailma (Nelimaa-trilogian päätösosa)

Like 2012 - Risingin tietokannassa

Nelimaa-trilogian aloitusosa Kuolemattomien kaarti oli kirjailija Steph Swainstonin esikoisteos, joten trilogian päätösosan, Uuden maailman, voi katsoa päättävän hänen esikoistyönsä. Uutta maailmaa ei ole tarkoitettu täysin itsenäiseksi teokseksi eikä se sellaisena myöskään toimi, joten tätä sarjaa lukemattomien kannattaa tutustua alkajaisiksi edeltäviin osiin ja vaikkapa niistä tekemääni arvosteluun.

Vaikka Uuteen maailmaan ei kannata tarttua lukematta ensin aikaisempia osia, se ei kuitenkaan jatka suoraan niiden tapahtumakulkuja tai edes käsittele aivan samoja aihepiirejä. Samaa tosin saattoi todeta jo toisen osan suhteesta ensimmäiseen. Niitä lukiessani toivoin, että tämä kolmas osa saisi sidottua niiden erilaiset ja irtonaiset langanpäät yhteen, enkä aivan pettynytkään. Uusi maailma saattaa suuren kuvion päätökseen mielestäni täysin tyydyttävästi, joskin se myös korostaa sitä, että toinen osa Aika on lahjoista suurin jää liki tyystin irtonaiseksi syrjähypyksi ja silkaksi valtateemojen tutkielmaksi, joskin toki ihan viihdyttäväksi sellaiseksi.