Helena Waris

Alunperin Pohjankontu oli vähän niinkuin heräteostos. Törmäsin viimeiseen osaan ehkä parilla eurolla ja ostin sen vaikka se olikin sarjan viimeinen osa ja tätähän ei pitäisi ikinä tehdä. Kaksi aiempaa osaa sitten piti tietenkin hankkia jälkikäteen. Harmi vain että ne eivät olleet likimainkaan niin halpoja.

No nyt ei enää yhtään harmita että tuli tehtyä tällainen heräteostos. :) Pidän kovasti sarjasta. Pidän Helenan tavasta kirjoittaa, kotoisen suomalaisen tuntuisesta maisemista, kirjojen taikuudesta, hiljalleen aukeavasta maailmasta... Hahmot eivät ole ehkä sitä kaikista parasta antia, mutta varsin kiehtovia hekin. Sopivan erilainen sarja siihen verrattuna mitä olen aiemmin lukenut, mutta silti mukavan samaistuttava. Kahdessa ensimmäisessä kirjassa kirjailija tuntui vähän arkailevan joidenkin asioiden kuvaamista.

Waris on yksi minun lempikirjailijoistani. Ihastuin Pohjankontu-trilogiaan ja luin sen jälkeen Vuoren, josta pidin myös kovasti. Se oli (tietysti) erilainen, mutta en malttanut laskea sitä kädestäni, taisin antaa täydet 5 tähteä sillekin. Muistaakseni nämä kaikki mainitut kirjat ovat saaneet Kuvastaja- tai jonkun muun palkinnon. Sen sijaan Wariksen Janne Nykäsen kanssa kirjoittama Entropia ei mielestäni yltänyt lähellekään samaa tasoa. Toivon, että Wariksella on edessään pitkä ja tuottelias kirjailijanura.

Jee, en ole siis ainoa joka rakastui tähän. :) Pitänee sitten lisätä Vuori lukulistalle (joka on jo muutenkin turhan pitkä). Entropiaa en ole ajatellut lukea ihan jo siksi että se on määritelty dystopiaksi, enkä halua lukea dystopiaa. Oikean maailman tulevaisuus näyttää sen verran synkältä että en usko että minua varsinaisesti piristäisi lukea vielä synkemmästä tulevaisuudesta... Nyt on sitten yksi syy lisää olla lukematta sitä, kun ainakin yksi Pohjankonnusta tykännyt ei tykännyt siitä niin paljoa. :D

Täällä ilmoittautuu myös yksi Wariksen fani mukaan keskusteluun! Sen verran sanoisin Vuoresta, että on hyvin erilainen kuin Pohjankontu. Esim. itse aloin lukemaan sitä samalla olettamuksella kuin Pohjankontua, että luvassa olisi jotain mennyttä aikaa tms., ja "järkytys" oli suuri kun jo ekalla sivulla mainittiin kännykkä. Eli Vuori sijoittuu täysin nykyaikaan. Kiinnitin myös lukiessa huomiota, että kirja on määritelty nuortenkirjaksi, vaikka päähenkilöt ovat yli 18-vuotiaita. No eipä sillä ole suurta merkitystä. Vuori kannattaa ehdottomasti lukea. Itse pidin siitä tosi paljon, vaikka erosikin Pohjankonnusta selkeästi. Joku taika siinä Wariksen kirjoitustyylissä on, kun tuntuu uppoavan kaiken ikäisiin lukijoihin.

Luin joku tovi sitten Linnunsitojan. Ehkäpä lukutapani oli väärä. Sen sijaan, että olisin ottanut tarinan taiteena tai pitkän runon kaltaisena teoksena, tulkitsin tapahtumia kirjaimellisesti. Linnunsitoja on melko lyhyt, mutta minulle jäi juonen suhteen usea kysymys avaoimeksi. Harmitti lisäksi, että niin suuri rooli on annettu päähenkilön

^ Linnunsitoja oli minulle(kin?) pienoinen pettymys. Toisaalta odotukset olivat korkealla, kun aikaisemmat Wariksen (yksin) kirjoittamat kirjat ovat olleet hyviä. Hiljattain luin Rendelin, jonka Waris kirjoitti yhdessä Jesse Haatajan kanssa. Se olikin sitten vähän suurempi pettymys. En viitsi sanoa siitä sen enempää, ettei mene haukkumiseksi.

Linnunsitojassa oli hyviä kohtia ja sitten niitä ei aivan onnistuneita hetkiä. Pidin teosta harmillisen ennalta-arvattavana. On itseasiassa juuri työn alla arvostelu teoksesta Risingille, niin siinä sitten kommentoin lisää. Olisin halunnut pitää kirjasta enemmänkin, mutta aina ei osu kirjan ja lukijan kemiat kohdilleen. Warikselta en ollut aiemmin lukenut mitään, mutta Uniin piirretty polku ja Entropia löytyvät omasta hyllystä, Vuorikin on lukulistalla. Toivottavasti ovat lukukokemuksena onnistuneempia. Ainakin Pohjankontu-sarjasta olen kuullut paljon kehuja vuosien varrella.