Niin, voi olla tässä sotkee helposti toisiinsa näkyvissä olevat "piirit" ja skenen kokonaisuutena. Tokihan Suomessa tehdään aivan kaikkea, mutta ehkä aktiivisimmat ja näkyvimmät piirit tuovat sen kuvan mikä suomalaisesta sarjakuvaskenestä on. Eikös Finnish Comics Annualinkin yksi idea ollut, että nimenomaan suomalaista taidesarjakuvaa kannattaa markkinoida ukomaille, koska se on siellä jotain erilaista? (Eli vähän sama idea kuin skandinaavisessa designissa, mutta sarjakuvana.)
Taannoin kuuntelin
tämän tallenteen
Tampere Kupliista, jossa Kirsi Kinnunen kertoo sarjakuvan viemisestä ulkomaille. Siitäkin jäi sellainen kuva, että suomalainen sarjakuva kiinnostaa ulkomailla, koska täällä ei tehdä sarjakuvaa rahan takia ja sen takia se voi olla vapaasti kokeilevaa ja taiteellista ja siksi kiinnostaa muualla. Ilmeisesti kustantajat tosin ovat pieniä, eivätkä painokset myy kovin paljoa.
Itse en näe, että taide tai mainstream automaattisesti sulkevat toisensa pois, mutta on aina plussaa, jos jälki on sellaista että se aukeaa muillekin kuin "kokeileville taidesarjakuvapiireille" - kärjistettyä ilmaisua paremman puutteessa käyttääkseni. Tästä kävisi esimerkkinä esim ei-suomalainen
Three Shadows
. Ja onhan suuri osa mainstreamista aika "taiteellista" - taas käyttääkseni kärjistystä. Ja Tommi Musturi on siinä rajalla myös, enemmän tietty taiteen kuin mainstreamin suuntaan. Ja Aapo Rapi. Noin esimerkiksi.
Mutta takavuosina uransa luoneita isoja nimiä ja strippisarjoja lukuun ottamatta Suomessa on kait aika hankala päästä esiin, varsinkin pitemmällä sarjakuvalla. Voro osoitti taas, ettei se silti mahdotonta ole. Kustantajia ei oikein taida olla, eikä fyysisiä lehtiä minne saada jatkosarjoja, eli tekijät siirtynevät nettiin joko palkattuina tai ilmaiseksi.
Lisäksi olen miettinyt, miten paljon tekijän sukupuoli mahtaa vaikuttaa. Viekö se uskottavuutta, koetaanko huonommaksi? Näistä olisi viitteitä tutkimuspuolelta, en tiedä miten luotettavia, mutta ihmisten omakohtaisten kokemusten perusteella vaikuttaisi olevan näin. Naisista tuntuu olevan usein kuva joko mangatyttöinä (siitä lisää kohta) tai feministisen kokeilevan taidesarjakuvan tekijöinä, mutta muuten "mainstreamtekijät" jotakin poikkeusta lukuun ottamatta loistavat poissaolollaan, tai ovat piilossa, sillä heitä täytyy olla valtava määrä päätellen esimerkiksi pienlehtien myyjistä.
Minna Sundbergista
taisi olla juttu Sarjainfossa, muuten on ollut aika hiljaista. Liekö syy osittain formaatissa, joka on usein omakustanne/nettisarjakuva? Vai eikö kukaan yritä esiin? Vai pääse?
Kuitenkin, tulevaisuudessa yhä useampi tekijä on netissä koska kustantajia ja myyntiä ei vain ole samalla tavalla kuin ennen. Tarkoittaako se sitten muka sitä, ettei meillä ole enää yhtä ainutta ammattilaista, joista puhutaan sarjakuvantekijöinä eikä harastelijoina?
Ja sitten ovat ne kaikki mangavaikutteiset tekijät. Heitä on myymässä Tampere Kupliissa ja Sarjisfestareilla (missä huomioni mukaan vähemmän nykyään), mutta he ovat muuten olleet aika vähän esillä. Kai siihen on neljä syytä: On se että suurin osa tekee nettisarjakuvaa, joka kai linkitetään omakustanteisiin ja josta ei juuri kirjoitella edes sen vertaa kuin omakustanteista, joita myös tehdään mutta jotka eivät pääse esiin koska ovat vain omakustanteita. Sitten on se, että mangaskene on aika erillään, ja siellä tunnetut tekijät eivät välttämättä ole tunnettuja muualla. Ja se, että manga- ja tyttötekijöitä ei välttämättä oteta ihan vakavissaan vaan pidetään mangaharrastelijoina jotka piirtävät harrastuksena omaa mangaa, ja suuri osa mangatekijöistä on tyttöjä. Ja sitten vielä se, että meillä ei taida olla kovinkaan montaa valmista tekijää, joita voisi alkaa markkinoida. Ensimmäisenä tulee mieleen Maaria Laurinen ja
Phantomland
. En sitten tiedä, löytyykö täältä kuinka monta toista ammattitaitoista mangavaikutteista tekijää, mutta hän on tuskin ainoa, ja tuntuu kurjalta jos mangavaikutteet tavallaan torppaavat sarjakuvantekijän uran... varsinkin kun sitä puolta skenestä ei voi nykyään välttää.
Perkeroksen, Voron ja Pikku Närhen kaltaiset teokset saavat kuitenkin uskomaan, että kyllä Suomestakin on mahdollista päästä mainstreamilla esille ja jopa ulkomaille, eikä siihen välttämättä tarvita edes nostetta "piireistä". Jos teos on tarpeeksi hyvä, se pääsee esiin. (Ainakin, jos sen saa läpi oikealta kustantajalta eikä tarvitse julkaista itse...?)