Vuoden 2017 lukuelämykset

Olen lukenut tänä vuonna enemmän kuin ikinä, 156 kirjaa. Tämä taitaa olla vieläkin ruuhkavuosien jälkeistä oireilua, moneen vuoteen en ehtinyt lukea juuri lainkaan ja nyt otan vahinkoa takaisin. Suoritin kolme lukuhaastetta (Goodreads, Popsugar ja Helmet) ja henk.kohtaisena haasteena luin klassikoita, niitä kertyi 23. Taisin myös lukea aiempaa enemmän englanniksi, 70 kirjaa. Spefiä tuli luettua aiempaa vähemmän. Paperikirjojen ohella luin jonkin verran e-kirjoja, kolmasosa oli äänikirjoja.

Parhaat lukukokemukset tänä vuonna:

Spefi
Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta
Robin Hobb: Assassin’s Fate
Marissa Meyer: Cinder

Jännitys
Beth Lewis: Suden tie
Stephen King: Misery

Klassikot
Shakespeare: Romeo ja Julia
Franz Kafka: The Metamorphosis
Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi

Tietokirjat
Lari Kotilainen: Kielen elämä : suomen kieli eilisestä huomiseen

Muut
Ruta Sepetys : Salt to the Sea
Alice Walker: Häivähdys purppuraa
Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle
Shirley Jackson: We Have Always Lived in the Castle
Sherman Alexie: The absolutely true diary of a part-time Indian
John Irving: Ystäväni Owen Meany

Toissa vuoden lukusaldoni oli paras pitkiin aikoihin, mutta viime vuonna onnistuin parantamaan sitäkin ihan reippaasti. 2017 saldoni oli 206 kirjaa ja 40 sarjista. Tämä osoittaa, että lukuhaasteet ovat hyödyllisiä, koska ne antavat uutta virtaa ja innostusta lukuharrastukseen. Tässä on vuoden parhaimmisto (ja peräpään pitäjät) jonkinlaisessa paremmuusjärjestyksessä.

Kaunon Top 5
Frances Hardinge: Cuckoo song, The lie tree
Yann Martel: The high mountains of Portugal
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä
Catherynne M. Valente: Radiance
Annie Proulx: Ässä hihassa

Sarjiksien Top 5
Derd Backderf: My friend Dahmer
Pauli Kallio & Christer Nuutinen: Kramppeja ja nyrjähdyksiä – Koko maailman paino
Petteri Kantola: Ajan kanssa
Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 3
Roz Chast: Can't we talk about something more pleasant?

Bottom 3
Virginia Woolf: Jaakobin huone
Patricia Highsmith: Öinen huuto
Peter Fröberg: Laulu nousevalle myrskylle
Nämä olivat niin tuskallista luettavaa. Jos eivät olisi olleet haastekirjoja, en olisi lukenut loppuun.

Vuoden yllättäjä
Willa Cather: The professor's house
Odotin tämän olevan kovinkin tylsä, mutta se osoittautui kiinnostavaksi ja hienosti kirjoitetuksi pikku tarinaksi.

Vuoden pettymykset
Stella Gibbons: Cold Comfort Farm
Jenny Lawson: Furiously happy
Neil Gaiman: Norse mythology
Liian suuret odotukset kostautuivat ankarasti.

Vuoden kirjailijan tittelin vie Jonathan Coe, jolta luin seitsemän kirjaa. Eniten tykkäsin Unen talosta, Number 11:stä ja Suljetusta piiristä

Vuoden sarjaksi taasen nimeän Margaret Atwoodin Maddadam-trilogian.

^Huikea saavutus! Ikävä kuulla että Norse mythology oli pettymys, lainasin sen juuri kirjastosta. Noh, tämä laski minun odotuksia, ehkä en petykään. TBR-listallani on myös Virginia Woolfia. Pitänee vähän miettiä...

Älä lannistu Wind! Norse mythology on ainakin Goodreasissa saanut paljon kiitosta, joten taidan olla mielipiteineni vähemmistössä. Luultavasti vika ei ollut niinkään Gaimanissa kuin itse norskitaruissa. En ole niihin oikein koskaan tykästynyt yrityksistä huolimatta. Ja Woolf sitten... no, tuo oli kolmas ja taatusti viimeinen kerta kun hänen teokseensa tartun. Mutta ei kai hän ole klassikkoasemaansa voinut nousta ilman ansioita. Olen vaan tämmöinen ymmärtämätön moukka.

Luin viime vuoden aikana noin kolmisenkymmentä kirjaa, mikä on suurin piirtein keskiarvo nykyään luettujen kirjojen määrässä. Vuonna 2016 luin nelisenkymmentä kirjaa mutta 2015 vähemmän kuin nyt. Mitään valtavan suuria lukuelämyksiä ei tänä vuonna tullut kohdattua, mutta top3 olisi luultavasti:

Kang Han: Vegetaristi
Daniel O'Malley: The Rook
C.S Pacat: Prince's Gambit

Lisäksi kunniamaininnat kahdelle teokselle: Väinö Linnan Tuntemattomalle sotilaalle, joka oli lukukokemuksena vaikuttavampi kuin olin odottanut sekä Hao Jingfangin Folding Beijingille, jonka konsepti jäi kuukausiksi pyörimään mieleen.

Luin suurin piirtein 70 kirjaa vuonna 2017

Parhaimmistoa oli:

Beth Lewis: Suden tie - En odottanut mitään ja tuli ihan yllätyksenä, miten paljon kirjasta pidinkään.
Daniel Abraham: A Shadow in Summer - Jatkot pitäisi saada luettua pikimmiten. Jo nyt on unohtunut paljon.
Roger Zelazny: A Night in the Lonesome October - Hauska, herttainen ja outo.
J. R. R. Tolkien: Húrinin lasten tarina - Tyylikkäästi kerrottu tarina lumosi ja vei mennessään.
Andrzej Sapkowski: Myrskykausi – taattua Noituri laatua.
Brian K. Vaughan/Fiona Staples: Saga 1-6 sarja – Hauskaa tarinointia ja ne hahmojen ilmeet on niin taitavasti ja osuvasti kuvattu.
Glen Cook: Valkoinen ruusu – toivottavasti sarjan suomentaminen jatkuu, mutta onneksi ensimmäinen trilogia suomennettiin kokonaisuudessaan.
Alastair Reynolds: Kostaja – varsin mainio avaruusseikkailu

Omia vuoden parhaimmistoa olivat

Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla
Erika Vik: Kaksoisauringot sarjan ensimmäinen ja toinen osa
Brian K. Vaughan, Fiona Staples: Saga osat 1-4
James Bowen: Katukatti Bob kissa joka muutti elämäni
Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen
Mike Carey: Lucifer, book 5
Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki

Kotimainen fantasia nousi kovasti silmissäni tämän vuoden aikana, bravo!

Pettymyksiä olivat

Paul Tremblay: A head full of Ghosts
Jenny T. Colgan: Spandex and the City

Näitä nyt oli pari muutakin, mutta näiden kahden kohdalla odotukset olivat selvästi liian korkealla.

Viime vuosi uhkasi jäädä vielä huonommaksi lukuvuodeksi kuin heikot edeltäjänsä. Marraskuussa päätin osallistua Marraskuun lukuhaasteeseen eli ideana lukea 30 sivua päivässä. Lopulta luin päivittäin huomattavasti enemmän ja koko vuoden kirjamäärästä 17/22 on kahdelta viimeiseltä kuukaudelta. Ihan hyvä loppukiri.

Paras spefi:
- Robin Hobb: Narrin kohtalo & Fool's Assassin & Fool's Quest
- N. K. Jemisin: The Hundred Thousand Kingdoms & The Broken Kingdoms
- Jeff VanderMeer: Hävitys
- George R. R. Martin: Fevre Dream

Vuoden uusi kirjailijalöyty oli N. K. Jemisin. Hän nousi suosikkikirjailijoitteni joukkoon ja pelasti minut Hobb-vieroitusoireiden kynsistä. Olen nyt tämän vuoden puolella lukenut Inheritance-trilogian loppuun (jonka kaksi ensimmäistä osaa ovat yllä olevassa listassa) ja jossain vaiheessa jatkan uudemman sarjan pariin.

Paras ei-spefi
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Paras tietokirja
Kameron Hurley: The Geek Feminist Revolution

Pettymys
Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset - Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut

Suurin osa lukemistani Kuvastaja-voittajista ovat olleet todella hyviä, mutta tämä ei oikein ollut makuuni.

Kaikkiaan luin monta todella hyvää kirjaa viime vuonna ja olen tällä hetkellä taas innoissani lukemisesta ja samalla myös innoissani tästä jälleen heränneestä innostuksesta.

Parhaat viime vuonna:

Catriona Ward: Rawblood (!)
Stephen Gregory: The Woodwitch
Asko Sahlbergin Göteborg-trilogia
Sarah J. Maasin Throne of Glass- sarjan 4. osa Queen of Shadows.

Elina Pitkäkankaan Kuura-trilogian toinen osa Kajo oli myös hyvä, joten aion lukea vielä kolmannenkin kirjan.

Luulen, että Väärän kissan päivä pääsee vuoden parhaiden listalle.

Jos saa lipsua ihan vähän tänä vuonna luettujen puolelle, niin pidin kovasti myös Milja Kauniston Luxusesta ja yllättäen Sini Helmisen Kiven sisässä -nuortenromaanista. Se alkoi kevyesti, mutta kokonaisuus toimi mainiosti.

Viime vuonna tulikin näköjään luettua paljon - ja kiitos Goodreadsin, näköjään osaan jopa kertoa mitä kirjoista olen pitänyt!

Ilot ja hämmästykset

Stephen Kingin Colorado Kid oli yllättävän hyvä. Tarkoitus oli selata tämä läpi, kun huomasin että Viaplayssä pyörinyt Haven-sarja perustui teokseen (niin löyhästi, etten kuuden jakson jälkeen löytänyt yhteyttä). Tykkäsin kuitenkin kirjan premissistä, jossa kuolleen ruumiin mysteerin selvittäminen ei ole kirjan pointti, vaan tapa jolla mysteerin avulla valaistaan hahmojen ja yhteisön välisiä siteitä.

Luin Hugoja varten Paper Girlsin kaksi ekaa kokoelmaa. En odottanut paljoakaan, mutta rakastuin hahmoihin ja symppasin täysin heidän kokemaansa hämmästystä ja shokkia. Tapa jolla Vaughn kuvasi törmäystä toisiin aikoihin, nähdessään mikä heitä tulevaisuudessa odottaa jne. tuntui tosi vaikuttavalta. En oikein tiedä mihin tuo Apple-sivujuoni menee, mutta ajatus siitä että se liittyy jotenkin "isoon pahaan" kaukaisessa tulevaisuudessa on aika herkullinen -- ellei muuten, niin jo pelkästään koska en muista että sitä olisi tehty populaarikulttuurissa oikeilla merkeillä koskaan aiemmin.

Harry Potter and the Cursed Child. Tätä haukuttiin. En tiedä miksi. Rakastin tätä ja olen valmis kohtaamaan vesipyssyjen kanssa aamunkoitteessa kaikki jotka eivät ole samaa mieltä. Eihän tämä samanlainen ollut kuin ne alkuperäiset kirjat, mutta toteutti jotakuinkin kaikki mitä haluan jonkinlaiselta jälkikirjoitukselta romahtamatta jonkinlaiseksi tolkienimaiseksi sukuluetteloksi. Olen melko varma että tästä kirjoitetaan vielä paljon esseitä tulevina vuosikymmeninä.

Bobiverse. Insinöörin aivot kopioidaan robottiavaruusalukseen ja lähetetään tutkimaan korpimaista viimeistä. Vuosikymmenet kuluvat nopeasti kun insinööri tekee itsestään yhä uusia kopioita, tappelee avaruuteen myös lähetettyjä vihollismaiden robottialuksia, kehittää teknologiaa ja yrittää maankaltaistaa planeettoja, samalla kun löytää todisteita älyllisestä elämästä. Tottapuhuen yllätyin että pidin tästä. En yleisestiottaen tykkää yhtään tykkää STEM-scifistä, mutta näitä oli todella vaikea laskea kädestä. Tärkeä syy oli varmaan päähenkilön hahmon "maadoittaminen" populaarikulttuuriin, tämän oman olemassaolon traumojen pohdinta ja yleinen inhimillinen ulottuvuus, joihin myös käytetään sivuja tasapainoisesti, muistaen että kyse on kuitenkin romaanista eikä vain avatusta vuokaaviosta jossa paras teknologia aina voittaa (toisin kuin esim. Baenin vuokaavioteknologiascifiin).

Ostin viime vuoden alkuvuodesta Locken and Keyn Humble Bundlesta. Tiesin sarjan olevan vähintäänkin erittäin hyvä, mutten ollut saanut tilaisuutta lukea sitä aiemmin. Sarjan ahmiminen keväällä oli ihan järkyttävän tykki kokemus, varsinkin tapa jolla vauhti vain kiihtyi loppua kohden. Ajatus todellisuutta muuttavista avaimista ja niitä keräävästä, päähenkiöiden ystäväksi naamioituneesta hirviöstä pisti kierroksia ihan saakelisti. Pidin myös siitä, että tekijät olivat miettineet tarinan purkua huolellisesti. Sukupolvia kestänyt tarina aloitetaan "vikasta näytöksestä" ja logiikka selviää sitten samaa tahtia kuin tapahtumien keskelle tipahtaville päähenkilöille.

City of Stairs. Tämä kirja oli täydellinen (minulle). Scifiä, fantasiaa, sosiologiaa, mysteeri, salaliitto, järkyttävän pitkiä taustatarinoita joista vain vihjaillaan, loistava maailma ja hahmot jotka tuntuivat oikeilta älykkäiltä olennoilta. Täydet viisi tähteä.

Pettymykset ja tuskastumiset

Luin Divergent -trilogian. Tästä voi sanoa monta asiaa, mutta erityinen huomionosoitus siitä, että kirjailija pisti itsensä useamman kerran umpikujaan ja jokainen kirja tuntui jollain tasolla rebuutilta.En myöskään tykännyt tavasta jolla näytti siltä että sarjan päähenkilöksi nousi lopulta "vahvan naispäähenkilön" poikaystävä. Hahmot eivät myöskään olleet mitään ihmeellistä. En oikein edes tiedä mitä odotin tältä, mutta Rowlingin jälkeen minut on varmaan hemmoteltu pilalle.

Miss Peregrine's Peculiar Children. Massiivinen pettymys. Koko kirja on vain kehyskertomus valokuville. En tiedä mitä odotin, mutta enemmän. Eka kirja oli viellä ihan ok mielenkiintoisella premissillä, mutta jatko ei vain toimi.

Summoner-trilogia. PerusD&D-kamaa mielenkiintoisella maailmalla ja taikasysteemillä. Muuten ihan kolmetähteä, mutta lopulta kirjan "pääjuoni" jätettiin kokonaan ratkaisematta ja kirjailija ei tunnu tajuavan miten hänen luomansa maailman "jännät yksityiskohdat" toimivat toisiinsanähden. Lopulta pääjuonta ei edes ratkaista, vaan sivujuoni (sota) nousee pääjuonen (päähenkilön syntyperä ja velvollisuudet) asemaan, todennäköisesti koska kirjailija ei halunnut keskittyä "aikuisten juttuihin".