Robert E. Howard

06.12.2022 16:06 #21 :: Fiktiivi
Robert E. Howard

Olin yllättynyt, että useat tarinoista sijoittuivat Afrikkaan. Tai oikeastaan kirjailijan luomaan mielikuvitus-Afrikkaan, jonne oli sepittänyt sisältöä kulloisenkin tarinansa tarpeisiin: “Afrikka, musta manner, varjojen ja kauhujen, noituuden ja taikuuden maa, jonne kaikki pahat olennot oli karkotettu läntisen maailman kasvavan valon tieltä!” Nykylukijana sain myös jonkin verran naureskella omalle vaivaantuneisuudelleni, kun epäkorrekti Kane seikkaili tuossa pimeyden voimien hallitsemassa ja verenhimoisten asukkien kansoittamassa paikassa. (Oli helpotus, kun Solomon-setä saatiin pois Afrikasta, jottei laukonut enää enempää asiattomia kommentteja paikallisista. … mutta sitten hän meni sinne takaisin! Viidakko kutsuu, orjarannikolta itään, töttöröö! Voi hyvä tavaton.

) En lukiessa osannut sanoa, missä määrin kyse oli Howardin ja aikalaistensa käsityksistä ja missä määrin Solomon Kanen aikalaisten oletetuista asenteista eli henkilöhahmon rakentamisesta. 

 Howard ei itse tainnut ainakaan olla mikään uskonkiihkoilija, joten siltä osin kyse on henkilöhahmon rakentamisesta. Myöskään Howardin elinaikana Amerikassa Afrikkaan ei taidettu myöskään enää suhtautua ihan kuvatulla tavalla, vaan Kanen näkemykset vastaavat paremminkin Afrikan valloituksen ajan käsityksiä Afrikasta "pimeänä maanosana", jonne eurooppalaisten lähetyssaarnaajien ja kolonialistien on tuotava sivistyksen valo. (Mikä itse asiassa saattaa tehdä näistä ajatuksista Kane-tarinoissa hieman anakronistisia, koska Kane seikkaili Afrikassa pari-kolmesataa vuotta ennen kiivainta siirtomaa-aikaa...)

Tokihan rasistiset käsitykset afrikkalaisista olivat Howardin aikanakin yleisiä ja ne vähän särähtävät nykylukijan korvaan joissakin Conan-tarinoissakin. Mutta tulkitsisin, että Kane-tarinoissa kyse on enemmänkin ajankuvan rakentamisesta.

Olisi ollut mukava lukea monipuolisemminkin Kanen seikkailuja. Tarinoissa viitataan aiempiin seikkailuihin, joista suuresta osasta ei silti ole kirjoitettu omaa kertomusta. Pelkiksi maininnoiksi jäävät esimerkiksi Kanen seikkailut merillä, kaleeriorjaksi joutuminen ja aika inkvisition vankina. Ei myöskään tarkemmin avattu, mitä olivat ne harharetket ja “kunniattomat polut”, joiden vuoksi Kane nyt koki jonkinlaista synnillisyyttä ja vaaroja uhmaamalla etsi pelastusta sielulleen. Kokoelman keskeneräiset tarinat muistuttavat mieleen, että Howardin elämä ja siten kirjallinen ura päättyi nuorella iällä. Ei voi tietenkään olettaa, että fiktiivinen henkilöhahmo muistuttaisi luojaansa, mutta tulin silti lukiessa miettineeksi, että jos olettaisi Kanen kuvastaneen kirjailijaa itseään, olisiko jotenkin voinut aavistella sellaisen henkilön olevan vaarassa tappaa itsensä, jos kohtaa kyllin suuria vastoinkäymisiä. (Tällainen, rentouttava lukuharrastus...

Howardin tunnetuimpien hahmojen mielenmaisemassa on jonkinlainen synkkämielisyyden pohjavire (eikä aina niin pohjallakaan). Tästä tietysti voisi vetää yhtäläisyyksiä Howardin omaan elämään ja sen päättymiseen. Minusta ei vaikuta siltä, että Howard olisi tarkoituksella tehnyt hahmojaan omiksi kuvikseen, mutta jotain kirjailijan ajatusmaailmasta niihin lienee välittynyt.

Toisaalta olisi ehkä mielekkäämpää miettiä, mikä saa Solomon Kanen jaksamaan ja jatkamaan seikkailusta toiseen. Kane esimerkiksi kokee pystyvänsä auttamaan muita, vaikkei siinä toki aina onnistu. Hän myös uskoo elämällään olevan jotain merkitystä ja tarkoitus silloinkin, kun se on hänelle itselleen epäselvä. Jos ei muuta, niin fyysinen tekeminen ja vaikkapa nyt pitkien matkojen käveleminen voivat myös auttaa. Ja tiukan paikan tullen mahtava juju-ystävä, johon voi jollain maagisella keinolla ottaa yhteyttä pitkänkin matkan päästä. 

Howardin hahmoilla on tässä suhteessa erilaiset toimintamallit: Conan lähtee ryyppäämään ja ryöstelemään, Kane ristiretkelle pahuuden voimia vastaan ja Kall pakenee puuduttavia valtiollisia velvollisuuksiaan taistelun ja muinaisten mysteerien pyörteisiin. Kallilla ja Kanella on yhteistä se, että molemmilla on useammassa tarinassa esiintyviä ystäviä tai liittolaisia apunaan, Conan on enemmäkin yksinäinen susi. Mutta kaikille kolmelle toiminta on tapa käsitellä eksistentiaalista ahdistusta. Conanilla synkät mietteet ovat lähinnä taustalla, Kanen ja Kallin tapauksissa enemmän pinnalla ja hahmoja määrittäviä.
Tykännyt: Hiistu

Valvojat: RinjaEmelie