David Drake: Vettius ja kumppanit

Baen Books on tietyntyyppisen perinteikkään ja viihteellisen spefin pieni suuri kustantamo, joka tunnetaan e-kirjojen tienraivaajana toimimisesta sekä suuresta interaktiivisuudesta kirjailijoiden ja lukijoiden välillä. Kustantamon kirjailijat vastailevat mielellään kysymyksiin Baen’s Bar -forumilla ja jotkut kirjailijat jopa ovat ottaneet asiakseen saattaa faniensa fanifiktiota julki ja osaksi teostensa kaanonia. Suomessa kustantamo on suurelle yleisölle valitettavan tuntematon, johtuen osaksi varmastikin käännösten vähäisyydestä. Monellakin mittarilla tunnetuin “Baen-sarjoista” on Hugo-palkinnoillakin juhlinut Lois McMaster Bujoldin Vorkosigan Saga, jonka kääntäminen suomeksi floppasi ensimmäiseen osaan.

Nyt olisi kuitenkin Baenia Suomeksi taas tarjolla, hieman yllättävästä tulokulmasta. David Drake on pitkän linjan Baen-kirjailija, jonka tunnetuimmat sarjat ovat jo 70-luvulta lähtien julkaistu oikein vanhan koulun sotilasscifisarja Hammer's Slammers, joka nyt arvostellun kirjan tapaan on pitkälti novellimuotoinen sekä uudempi Lt. Leary -sarja, jossa yhdistyvät kiehtovasti avaruusooppera sekä historiallisista meriromaaneista lainaillut elementit. Vettius ja kumppanit ei liity kumpaankaan näistä mitenkään, vaan on melko perinteistä historiallista kerrontaa pienin spefimaustein. Käännösvalintana teos on siis hieman yllättävä, mutta Baen-kustantamon kirjailijolle erilaisten (perinteisten) genrejen kokeilu on varsin tyypillistä.

Mainittakoon tähän väliin varoitus, että Baen-kustantamo on tunnettu yhdestä, ehkä pahamaineisestakin piirteestä – he eivät juuri sensuroi teoksiaan. Nostetaan esimerkeiksi kokoelman vanhimpiin kuuluvat novellit “Mustaa rautaa” ja “Lyhin reitti”, jotka sisältävät melko rajua sanailua sekä naisia että orjia kohtaan. Historiallisten seikkailuromaanien suurkuluttajia, joille tämäkin kokoelma lienee suunnattu, tämä ei ehkä hetkauta, koska kuvattuna aikanakin asenteet olivat erilaisia, mutta paikoin Drake on tarkoituksenmukaisestikin korostanut tällaisia piirteitä.

Vaikka teoksen nimen kumppanit on monikossa (englanniksi Vettius and His Friends), historiallisen sarjakirjallisuuden perinteiden mukaisesti vartioupseeri Vettiuksella on ennen kaikkea yksi aisapari ylitse muiden – silkkikauppias Dama. Kuten esimerkiksi Bernard Cornwellin kapteeni Sharpella on Harperinsa ja O’Brianin kapteeni Aubreylla lääkäri Maturininsa. Ihan yhtä syvälle ystävyyden yksityiskohtiin ei novellimuodossa tietenkään päästä, mutta esipuheessaan Drake kirjoittaa tämän olevan tarkoituksellista. Esikuvina ovat toimineet Conan sekä Hammer's Slammers. Tämän vuoksi novelleja voi muuten vapaasti lueskella sieltä täältä, mutta kokoelman selvästi pisin ja ensimmäiseksi sijoitettu novelli “Väärä profeetta” tekee tähän poikkeuksen, sillä siinä kuvataan Vettiuksen ja Daman ensitapaamista ja suosittelenkin aloittamaan lukemisen siitä.

“Väärä profeetta” on kokoelman novelleista myös selvästi uusin, julkaistu vuonna 1989. Muut novellit on kirjoitettu pitkälti 1970-luvun loppupuolella lukuun ottamatta kokoelman päättäviä novelleja “Meripihkaan vangitut unet” ja Egyptiin sijoittuvaa “Kuningaskrokotiilia”, jotka on kirjoitettu 1980-luvun puolella. Näissä viimeisissä novelleissa, kuten muutamassa muussakaan, ei esiinny Vettiusta ja Damaa. Pääosin kokoelman novelleissa pysytään Rooman valtakunnan laajalla alueella, mikä jo itsessään on monipuolinen miljöö. “Kuningaskrokotiilin” Egyptin lisäksi toinen poikkeus on “Hautapeikko”, jossa loikataan yllättäen pohjoisiin maisemiin seuraamaan berserkin ja peikon kohtaamista. Kokoelmasta löytyy siis jokaiselle jotakin, vaikka pääpaino Roomassa onkin. Itselleni mieluisinta antia olivat teoksen ydin eli Vettiuksen ja Daman edesottamukset. Drake osaa hienosti limittää historiallisia faktoja, juonitteludialogia ja myös toimintaa saman novellin sisään. Kokoelma tuntuu hyvällä tavalla mittaansa pidemmältä, kuin olisi lukenut parikin kirjaa yhden hinnalla.

- Max Lampinen (max)

Vaskikirjat 2022 - Risingin tietokannassa