Tähtivaeltaja-palkinnon 2023 ehdokkaat julkistettu

Vuodesta 1986 lähtien jaetun Tähtivaeltaja-palkinnon tuorein ehdokaslista on julkistettu. Helsingin Science Fiction Seura ry:n luotsaama palkinto luovutetaan edellisvuoden parhaalle Suomessa ilmestyneelle tieteiskirjalle.

Vuoden 2022 kiitettävän moniäänisestä tarjonnasta asiantuntijaraati valitsi lopulliselle ehdokaslistalle seuraavat teokset:

– N. K. Jemisin: Kivinen taivas (The Stone Sky, suom. Mika Kivimäki, Jalava)

Kokemustensa särkemät päähenkilöt vaeltavat kohti lopullista kohtaamista, joka määrittää planeetan tulevaisuuden. Teoksen keskiössä on hyväksikäytön, syrjinnän ja suoranaisen sorron teemoja. Takaumien kautta paljastuu oleellisia seikkoja maailman traagiseen nykytilanteeseen johtaneista tapahtumista. Romaani päättää komeasti Murtunut maailma -trilogian.

– Heikki Kännö: Ihmishämärä (Sammakko)

Kunnianhimoinen järkäle kokoaa yhteen eurooppalaisen sivistyksen keskeisiä rakennuspalikoita. Teos pyrkii rakentamaan wagneriaanisen kokonaisteorian ihmisten ja jumalten välisestä kanssakäymisestä. Pienen saksalaisen omenatarhan omistaja toimii keskushenkilönä valtakuntia ja aikakausia kattaville risteäville tarinakaarille.

– Jens Liljestrand: Vaikka kaikki päättyisi (Även om alt tar slut, suom. Jaana Nikula, WSOY)

Lähitulevaisuuden Ruotsissa keskiluokkainen perhe ajautuu kaaoksen keskelle ilmastokatastrofin aiheuttamien laajojen maastopalojen vuoksi. Kirjailija perkaa länsimaisen elämäntavan syyllisyyksiä ja vastuuttomuuksia tarkkanäköisesti useiden näkökulmahenkilöiden ja episodimaisen kerronnan kautta.

– Emily St. John Mandel: Asema 11 (Station Eleven, suom. Aleksi Milonoff, Tammi)

Romaanissa influenssapandemia on surmannut suurimman osan maailman väestöstä. Nyt yhteiskuntaa rakennetaan uudelleen kyläyhteisöjen varaan. Erillisistä tarinalinjoista koostuva teos seuraa sekä romahduksen hetkeä että kiertävän musiikkikaravaanin vaelluksia. Yllättävän lempeä visio kysyy painavia kysymyksiä siitä, mikä tekee ihmiselämästä elämisen arvoista.

– Richard Powers: Hämmästys (Bewilderment, suom. Antero Tiittula, Gummerus)

Viipyilevän viisas romaani pohtii, kuinka elää ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. Ihmisen pienuus ja suuruus, toivo ja epätoivo, lohtu ja lohduttomuus voivat sekä jähmettää että kannustaa toimimaan. Filosofinen kerronta antaa lukijalle tilaa löytää omat vastauksensa.

Tähtivaeltaja-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluvat toimittaja Hannu Blommila, päätoimittaja Toni Jerrman, kriitikko Elli Leppä ja suomentaja, kriitikko Kaisa Ranta. Voittaja julkistetaan huhti-toukokuussa.

Andy Weirin mestariteos Operaatio Ave Maria jäi sitten ehdokkaiden ulkopuolelle. No ei mikään yllätys, sillä sama tapahtui muutama vuosi sitten scifin moderniksi klassikoksi nousseelle Yksin Marsissa -kirjalle. Raadilla on selvästi jotakin Weiriä vastaan, sillä tästä ei tieteiskirjallisuus paljoa paremmaksi voi mennä. Ave Maria oli viime vuonna ehdolla Hugo-palkintoon, muttei voittanut.

Jännää, että Jemisinin fantasiasarja sai jo toisen ehdokkuuden Tähtivaeltajaan. Murtunut maailma -trilogiassa on kieltämättä mukana scifivaikutteita, mutta ei se fantasiaa tieteiskirjallisuudeksi muuta.

Toivon voittoa Mandelin upealle Asema 11 -romaanille.

^ En ole lukenut Murtunut maailma -trilogiaa kuin ensimmäisen osan. Siitä jäi mielikuva, että tarina sijoittuisi niin kaukaiseen tulevaisuuteen, että sen ajan tekniikka sekä ihmislajin kehityksen (luonnollisen tai jollain tavoin peukaloidun) mukanaan tuomat kyvyt vaikuttavat taikuudelta. Ja osa oudommasta porukasta on ehkä kotoisin ulkoavaruudesta. (No, samoin perustein voisin toki kuvitella, että Taru Sormusten herrasta on kuvaus hämärästä tulevaisuudesta.) Oletan, että trilogian toinen ja tuo kolmas osa tuovat enemmän selkoa asioihin. 

Ehdokkaista minulla on luettuna Vaikka kaikki päättyisi sekä Asema 11. Tuli annettua kummallekin sama arvosana, mutta sanoisin, että Liljestrandin teos oli mielestäni parempi. Tähän kohdin olisi nyt kiva keksiä jokin hyvä perustelu, mutta mutta... Sillä nyt vain tuntui olevan jotenkin tiukempi ote siitä, mitä maailman muuttuminen eri henkilöhahmoille merkitsee, mistä tykkäsin. Jonkun mielestä ehkä eletään maailmanlopun aikoja tai ainakin tukevasti lopun alkua, mutta se ei ole ainoa totuus. Asema 11:ssä maailmanloppu on sellainen staattisempi kulissi. Hyvin kirjoitettuja kumpikin. 

Tuo Hämmästys on mennyt minulta ihan tutkan alta, en ole kiinnittänyt mitään huomiota kirjan olemassaoloon, vaikka Risingin uutuuskirjalistalla olen sen varmasti nähnyt. Kenties sitten nimi ja kansikuva olleet sellaiset, etteivät ole herättäneet kiinnostusta. Mutta kirjan kuvaushan kuulostaakin mielenkiintoiselta! Eli kiitos lukuvinkistä. 

Ihmishämärän olen nähnyt kirjastossa. Lannistuin.