Luin viimeksi Lev Grossmanin fantasiaromaanin
The Magicians
, sain sen eilen loppuun. Minulla oli lainassa kirjastosta brittipokkari, jossa on tällainen kansi:
Kun
The Magicians ilmestyi keväällä 2009, siitä kohuttiin paljon. Useat tunnetut kirjailjat kehuivat teosta, esimerkiksi George R.R. Martin. Trilogian seuraavat osat tuntuivat saavan vielä enemmän ylistystä, ja päätöskirja
The Magician's Land nousi vuonna 2014 New York Timesin bestseller-listan kärkeen. Minulla oli ollut The Magicians lukulistalla jo seitsemän vuotta. Aluksi odottelin suomennosta, mutta sitä ei jostain syystä kuulunut, vaikka kaikki osat käännettiin mm. ruotsiksi.
Tänä keväänä paikallinen kirjasto hankki trilogian, mikä lopultakin sai minut lukemaan avausosan. Tilaamispäätökseen saattoi vaikuttaa se, että Syfy-kanavan
tv-sarjasovitus
on nostanut Grossmanin trilogian näkyvyyttä. Itse en ole vielä telkkasarjaa tsekannut – sitä ei voi maassamme laillisin keinoin katsoa. Ja aion muutenkin lukea aluksi keskimmäisen osan
The Magician King, sillä pelkään, että sarja voi spoilata. Laitoin jo romaanista varauksen kirjastoon.
Minä tykkäsin The Magiciansista kovasti. Kirja oli helppolukuinen ja koukuttava (mikä selittää bestseller-listoille nousemisen), mutta siinä oli myös yllättävän paljon syvyyttä. Päähenkilö, masennuksesta kärsivä Quentin Coldwater, ei ollut mikään "mukava" hahmo. Mutta minä en ole ikinä vaatinut sellaista kirjoissa, ja pystyin samaistumaan vahvasti Quentiniin. Koko romaani oli kirjoitettu hänen näkökulmastaan.
The Magiciansia mainostetaan sloganilla "Harry Potter for grown-ups", ja se kertookin opiskelusta salaisessa taikakoulussa ja sijoittuu moderniin maailmaan. Mutta tämä on vain osa kirjasta. Suurempana vaikutteena on ollut Narnia kuin Potterit. Grossmanin trilogian maapallolta puuttuu Lewisin
Narnia-kirjat, mutta niiden tilalla on kuvitteellisen Christopher Ploverin viisiosainen
Fillory-sarja, jolla on todella suuri rooli juonessa. Teos on myös vahvasti hahmovetoinen eli päähenkilön aikuistumistarina.
Kirjan alkaessa Quentin on 17-vuotias, mutta romaani ei missään nimessä ole young adult -kirjallisuutta. Neljän vuoden opiskelu käydään nopeassa tahdissa läpi. Jos The Magicians olisi keskittynyt vain taikakouluun, en olisi pitänyt siitä niin paljon. Mutta valmistuminen tapahtui jo kirjan puolivälin tienoilla. Minusta kaikki Filloryyn liittyvä oli teoksen kiinnostavin anti. Ei kai ole spoilaamista sanoa, että kovasti Narniaa muistuttavassa Filloryssa myös vieraillaan... Kovakantisen painoksen sisäkansissa on kuulemma värillinen Filloryn
kartta
, vaikka lukemastani brittipokkarista se puuttui kokonaan.
Trilogian avausosalla on Amazonissa, Goodreadsissä ja muualla selvästi heikompi käyttäjäkeskiarvo kuin myöhemmillä osilla. En tiedä, nouseeko taso niin paljon (esim. britti-Amazonissa kolmesta tähdestä neljään ja puoleen). Vai lopettavatko ne ihmiset, jotka eivät tykkää sarjasta, lukemisen ekaan osaan, mikä sitten näkyy tähdissä.