Pasi Ilmari Jääskeläinen

Lumikko ja yhdeksän muuta on tällä hetkellä ainoa, mitä olen tältä herralta lukenut, mutta se oli sen verran vaikuttava teos, että tulen lukemaan varmasti vielä muitakin. Pelkään vain, että muut kirjat eivät yllä Lumikon tasolle.

En juurikaan lue suomalaisten kirjailijoiden kirjoja, joten hiukan epäilin tarttua Lumikkoonkin, mutta Vanamo onnistui hehkuttamaan siitä niin paljon, että pakkohan se oli lukea. Enkä kadu yhtään. Mielenkiintoinen juoni ja mieltä kutkuttavia ideoita.

Minä olen Jääskeläiseltä lukenut vasta novellikokelman Taivaalta pudonnut eläintarha, jonka novelleissa oli joukossa niin hyviä kuin myös niitä ei täysin onnistuneita. Monipuolinen tarinan luoja hän vaikuttaa olevan, vaikka kaikki tarinat eivät minulle napanneetkaan. Lumikko odottelee lukukasassa ja Sielut olisi tarkoitus lukea, ihan vain siksikin, että omistuskirjoitus on suunnattu kirjablogaajille, ts. kirjallisuden seireeneille. Luin Sieluista pari päivää sitten yhden vähemmän mairittelevan blogiarvioinnin, joka Jääskeläinen myös Facebook-sivuillaan nostaa esille. Oli mielenkiiintoista lukea vähemmän hypettävä kommentointi, kun monet ovat teosta niin kovasti kehuneet.

Luin Sielut kulkevat sateessa. Hämmentävä kirja jo siinäkin mielessä, että tavallaan minua kiinnosti tarina ja halusin kauheasti lukea sen, mutta samalla en vain jaksanut lukea sitä. Outo fiilis.

Puoliväliin asti juoni veti hyvin, mutta sitten se alkoi poukkoilla liikaa minun makuuni. Ehkä se, että maagisuuden ja fantasian lisääntyessä kauhuelementit alkoivat vähetä (joka muutti tarinan rakennetta todella paljon), vaikutti myös mielenkiintoni vähenemiseen. Siitä huolimatta tai juuri sen takia juoni oli jotain aivan muuta kuin mitä odotin sen olevan. En juurikaan pidä jumaltematiikasta, joten siihen nähden tämä oli hyvä teos.

Hahmot olivat omalla tavallaan onnistuneita, joskaan eivät kauhean pidettäviä. Nomi oli mielenkiintoisin kaikista. Nimien kanssa taistelin, ymmärsin kyllä Maurin ja Moreaun funktiot, mutta Martta-nimi ärsytti. Jouduin välillä lukemaan uudestaan, että Mauri vai Martta. Ehkä tämä oli tietoinen teko (en siltikään pitänyt siitä).

Tarinan tietynasteinen synkkyys ja lovacraftmaisuus oli hienoa, sääli että se pilattiin jossain vaiheessa. Anneli oli jännä hahmo, Pidän tällaisesta kertomuksen auki kääriytymisestä. Koko ajan paljastuu lisää, joka tuo jotain uutta keskeiseen asiaan.

Alun kuvaus Juditin arjesta oli puuduttavaa, tuollainen tietynkaltainen omaan elämäänsä kyllästyminen sekä kyllästyminen siihen miten sen on elänyt, on hyvin ärsyttävää. Onko se arki muka niin tylsää? Ja jos se on, miksi sille ei ole tehty mitään? Jotenkin tuollainen virran mukana meneminen ärsyttää. Mutta siitä huolimatta Judit ei sinänsä kitissyt siitä, joten se teki hahmosta miellyttävämmän. Muutenkin naisen tapa hyväksyä eteen tulevat asiat ilman liiallista häslinkiä oli miellyttävää.

Arvoin pitkään arvosanan kanssa, mutta lopulta päädyin 4 tähteen, koska mietin tarinaa vieläkin ja tulen varmaan vielä miettimään hetken aikaa.

Nyt ei Jääskeläisen lukemattomuus voi enää jäädä paljosta kiinni, kun hänen uusin romaaninsa, Sielut kulkevat sateessa, on saatavana ilmaiseksi e-kirjana (epub).

Lumikko ja Harjukaupunki on luettuina ja varsinkin Harjukaupungista pidin paljonkin, koska JKL on tuttu kaupunki. Sieluja en ole minäkään vielä lukenut, koska jotenkin kuvittelen sen olevan itselleni liian pelottava, mutta nyt kun se on tuossa ladattuna, niin ehkä vielä tämän vuoden puolella.

Mulla on romaaneista luettuna vasta Lumikko ja yhdeksän muuta. Se oli hyvinkin koukuttava kirja, jota oli oikeasti vaikea olla lukematta yhdeltä istumalta. Samanlaista imua en ole Jääskeläisen novelleissa oikein tuntenut, ja loput romaanit on vielä aloittamatta. Harjukaupunki on hyllyssä, eli ehkä jossain vaiheessa tartun sitten siihen.