Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

Kirjoja joita joskus rakastit mutta joita et enää saata lukea

  • VMN hahmo
  • VMN
    Painajainen
    Taso: 35
  • Viestejä: 229
08.10.2013 11:48 #21 : VMN
Ei ole genre-kirjallisuutta, mutta Juoppohullun päiväkirjat ovat sellaisia joita en pysty enää lukemaan, tai oikeastaan mitään Juha Vuoriselta. Pienempänä ne olivat hauskinta mitä on koskaan ollut olemassa, täysin päätöntä ja täysin hulvatonta. Sitten kun näin divarissa koko kasan vain muutamalla eurolla niin pakkohan se oli ostaa.

Kaikki tuli luettua, mutta kyllä moneen otteeseen piti vakuuttaa itselleen että lue vaan eteenpäin, kyllä tämä hyvä-hauska on. Tietenkin siellä oli hauskoja kohtia jossa nauroin ääneen, olihan kirjojakin neljä. Mutta kun ei naurattanut niin oli vain kiusallista.

Ja minua oikeasti häiritsee etten enää pidä niistä! Okei, joo, ehkä sitä voi ajatella ala-arvoisensa roskakirjallisuutena, mutta sen kuvan minkä olen saanut itse Juha Vuorisesta on se, että hän on aivan mahtava mies. Miksi hänen teoksensa ei sitten enää naurata samalla tavalla? Luin samaten yhden toisen teoksen, Veljekset Vaselin, ja voi veljet, ei sekään oikein natsannut. Kaksipäisen vekaran varjossa on kai luettava joskus, mutta muuten... voi veljet.

Blogi kirjoittamisesta ja kirjoista:
kirjailijankellarissa.blogspot.fi/

10.10.2013 09:51 #22 : Warriorgirl
Ei ihan genreen osu minunkaan vanhat rakkaudet, mutta Merja Jalon ponikirjat oli joskus kova sana. Joskus silloin 10 vuotta sitten. Nyt kun yhden luin, en tajunnut miksi ne niin hyviä mukamas oli, varmaan siksi ettei paremmasta ollut tietoa. Ja uskon kyllä että ne samat kirjat on monen pienen ponitytön mieleen vieläkin.

Sitten taas jos fantasiakirjoja mietin niin löytyyhän sieltäkin näitä joita ennen rakasti ja nykyään en edes tahdo lukea. Potterit oli kova sana vielä ala-asteella, yläasteella ja lukiossakin niitä tuli kahlattua. Mutta nyt en enää tahdo lukea yhtään Potteria. Syytä en osaa sanoa, ehkä jotenkin tuntuu että ne on liian luettuja. Ehkä se viidestoista kerta kun luin koko sarjan sai riittää (ensimmäiset neljä osaa on tullut luettua varmasti lähemmäs kolmekymmentä kertaa). Eli ei kiitos Pottereita minulle enää.

  • Emelie hahmo
  • Emelie
    Verivelho
    Taso: 57
  • Viestejä: 2734
10.10.2013 10:45 - 10.10.2013 10:48 #23 : Emelie
Jossain määrin aika monen muunkin mainitsemat Eddings ja Dragonlance kirjat ovat ehkä sellaisia, joita en välttämättä tahdo lukea enää. Myös Neiti Etsivä kirjat olivat minunkin suuria suosikkejani ala-asteella ollessani, mutten kyllä enää niitäkään lukisi.

Dekkarit ovat aika usein kertakäyttötavaraa, vaikkakin Christien dekkarien pariin palaan usein. Siltikin Roger Ackroydin murha oli sellainen kirja, että uusintaluku oli pettymys. Se ensimmäinen lukukerta oli niin säväyttävä, että olisi pitänyt vaan tajuta jättää kirja sen jälkeen hyllyyn.

Sitten on pakko vielä mainita J.R. Wardin Mustan Tikarin Veljeskunta -sarjan ensimmäiset kirjat. Pidin niistä tosi paljon (osat 1-3), ja vaikka luenkin aina uusimmat, en pysty lukemaan niitä ensimmäisiä enää. Ehkä siinä on se, että pidin niistä niin paljon silloin, etten nähnyt niiden (ja kaikkien sarjan muidenkin kirjojen) vikoja, jotka varmasti nyt löisivät vasten kasvoja (yritin lukea sitä ensimmäistä osaa, meinasi tulla päänsärky). Annetaan niiden jäädä muistoihin hyvinä lukukokemuksina.

I have seen the future .... and I do not wish to go there again.
Viimeksi muokattu: 10.10.2013 10:48 Emelie.

17.10.2013 21:03 #24 : Matti Karjalainen

adira kirjoitti: Myöskin Tarzanit ovat jääneet muistoihin, joita en halua enää virkistää


Minä uskalsin ottaa riskin ja hairahduin lukemaan lapsuuteni suosikkikirjasarjaa uudelleen. Ja kyllä, pidän "Tarzaneista" yhä. Luonnollisesti kirjoja tulee luettua nostalgialasien läpi, mutta samalla niitä on mielenkiintoista lukea myös vanhemman silmin ja bongailla niitä juttuja joihin ei lapsena kiinnittänyt huomiota - ja sitten toisaalta vaan heittäytyä mukaan mielikuvituksellisiin seikkailuihin.

Erikoista miten Tarzanien rasismiin, seksismiin ja paikoitellen aika hurjaankin väkivaltaan ei tullut kiinnitetyä mitään huomiota, eivätkä ne nyt silmään pistävät kökköydetkään haitanneet. Huvittavaa on ollut huomata, kuinka monta kertaa yhden kirjan aikana joku voikaan tulla kaapatuksi...

  • Sapfo hahmo
  • Sapfo
    Epäkuollut
    Taso: 26
  • Viestejä: 105
17.10.2013 21:22 #25 : Sapfo
Dragonlance, Eddingsit, Luolakarhun klaani kirjat, Sue Harrison.. Kaikki luettu, mutta en tartu uudestaan. Niistä tuskin mitään uutta tarttuu.
Neiti Etsivän tapaista sarjaa luin myös, mutta ruotsiksi.
Kamalaa sontaa, sanon ma.
Enkä tykkää lukea ruotsiksi, koskaan oikeasti tykännytkään..
Taru sormukset olivat yksinkertaisesti niin tylsää luettavaa, että olen hyppinyt jokatoisen tai -kolmannen sivun yli.
Oikeasti lukisin Dragonlancet uudestaan, jos, se olisi vähän enemmän... aikuisille suunnatu..

Raistlin rules!! Ja Sturm heti perässä!!

Non giudicare un libro dalla relativa copertura.

17.10.2013 21:44 #26 : EndlessMoment
Twilight.. Ensimmäisenä tuli mieleen kaksi, kolme vuotta sitten kun luin Houkutuksen ensimmäisen kerran, oli se varmaan maailman paras kirja :blush: muista en sitten enää tykännytkään. Ja kun koitin nyt jonkun aikaa sitten lukea Houkutuksen uudelleen, ei siitä tullut enää yhtään mitään. Otin sen iltalukemiseksi, jonka roolissa se kyllä toimi liiankin hyvin, nukahdin kirja kädessä parin luvun jälkeen..
Neiti Etsivät, viisikot, kaikki vastaavanlainen... Joskus ala-asteella ne olivat varmaan maailman parhaita kirjoja, niitä raahattiin kotiin kaksi kertaa viikossa kaksitoista kerrallaan. En voi enää edes käsittää kuinka ehdin ja jaksoin lukea niitä sitä vauhtia. Varsinkin Neiti Etsivät luin varmaan yhtä tai kahta vaille kaikki 105. Ja nyt kun luin yhtä niistä iltasaduksi tuttuni lapselle, tajusin kuinka täydellinen Paula olikaan..
Kaikki ne nuortenosaston fantasiakirjat joita muutama vuosi sitten pidin hyvinä, vain muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ovatkin nykyään tylsiä ja ennalta-arvattavia );

Ehkä kannattaisi pitää näpit erossa vanhoista kirjoista, ja pitää ne hyvät muistot sellaisinaan..

  • Nafisan hahmo
  • Nafisan
    Tähtipilotti
    Taso: 44
  • Viestejä: 172
23.10.2013 15:51 #27 : Nafisan
Näitä on varmasti monia, joita ei kaikkia edes muista. Luulen ainakin, että Merja Jalon heppakirjat eivät enää nappaisi samalla tavalla kuin ala-asteella.

Eniten ehkä nykyään kuitenkin karvat nousee pystyyn Houkutuksesta. Muistan ensimmäisen lukukokemukseni ja rakastumisen kirjaan ja sen hahmoihin, mutta nyt suhde on väljähtynyt kuin avattu viinipullo. En ole koskaan uskaltanut lukea kirjaa uudelleen pelätessäni, että sen ensiviehätys on poissa, mutta koska mokoma sarja löytyy hyllystä, se aina välillä sieltä muistuttaa olemassaolostaan.

Teosta on myös riepotellu niin paljon, paloiteltu ja paljastettu sisimpäänsä myöten, että (voi kamala) on jopa tietyissä piireissä noloa myöntää kirjan lukeneensa. Pidin kirjasta, mutta nyt en enää tarttuisi siihen.

Olen vieras tässä maailmassa. Olen muukalainen eikä kukaan ymmärrä sieluni puhetta. K. Gibran

  • Moonlord hahmo
  • Moonlord
    Varakreivi
    Taso: 54
  • Viestejä: 2038
25.10.2013 13:13 #28 : Moonlord
Asimovin Säätiö oli yksi ensimmäisiä scifikirjoja minkä luin teininä. Ensimmäinen oli itse asiassa Säätiö veitsenterällä eli sarjan neljäs osa. Siitä se scifiharrastus sitten lähti ja tuli luettua läpi clarket, Heinleinit, Lemit ja kaikki muutkin mitä siihen aikaan oli tarjolla. Toki ennenkin olin lukenut nuorten scifiä, mutta en kait ollut tajunnut sitä omaksi kirjallisuuden alakseen ennen kuin törmäsin aikuisten osastolla Asimoviin.

Nyt en kauheasti enää muista Säätiötä ja kun se tuli äänikirjana vastaan niin ajattelin kokeilla. Ja alku tökkii kovasti. Hahmot ovat lapsellisia, vain karikatyyrejä oikeista ihmisistä ja samaten maailma on yksiulotteinen ja suorastaan typerä. Mutta niin sen pitää varmaan ollakin että psykohistoriaa voisi edes ajatella jotenkuten toimivana ideana. Ehkä tämä nyt tulee vielä kuunneltua läpi mutta mieli tekisi kyllä vaihtaa parempaan.

Paikalla 27 vierailijaa
Uusin jäsen: Mona
Jäseniä yhteensä: 9663