Robert Jordan/Brandon Sanderson: Ajan pyörä -sarja

Itsehän urakoin läpi kaikki suomennetut 19 päivässä muutama vuosi sitten. Kesälomalla kun ehti lukea aamusta iltaan.. Sandersonin kirjoittamat jatko-osatkin ovat nyt hyllyssä, mutta vielä lukematta.

Ei tuo kyllä mielestäni mitään Hugo-tasoa ollut, varmaan parempiakin ehdokkaita olisi löytynyt, tai olisi voitu jättää alkusarja pois. Onko aikaisemmin edes ollut kokonaisia sarjoja ehdokkaina? Ihan perusfantasiaahan tuo oli. Pidinkin kyllä sarjasta, eli mitään hammasten kiristelyä tai itkukohtauksia ei luku-urakka aiheuttanut

Nyt kun katson lukupäiväkirjastani arvosanojani eri osille niin kyllähän se taso vähän laski loppua kohti. Parhaan arvosanan 4/5 sai 9 - Kultasilmä ja huonoimmat olivat 23 - Vainajien kaupunki 2- ja 18 - Tuulten kulho 2½. Keskiarvo 3+.

Echramath kirjoitti: Ajan pyörähän tuli valmiiksi viime vuonna, joten nyt se on sitten valittu Hugo-ehdokkaaksi parhaan romaanin sarjassa. Koko sarja siis, ei vain se viimeinen osa.

Tämä on tietysti aiheuttanut epäuskoa, pelkoa, raivoa ja huvittuneisuutta suomalaisissakin fandom-piireissä. Helsingin Worldcon-projektin vuoksi kun hyvinkin moni suomalainen on mukana Hugo-raadissa ja pedanttisen tuomarin on tietysti luettava kaikki palkintoteoksen kokonaan...

Heheh, huomaan, että aika monella on jäänyt Ajan pyörä kesken. En ole hämmästynyt, näin kävi myös minulla. Pääsin muistaakseni suomennettuun osaan 14. Luin sarjaa yläasteella ja pidin siitä aluksi todella paljon (luoja yksin tietää miksi). Ajan pyörä saattoi itseasiassa olla linkki, jota kautta alun perin päädyin Risingshadowille, näin ollen ei kaduta yhtään! Tosin, en näe mitään syytä, miksi palaisin näiden kirjojen pariin.

Ehkäpä pidin Ajan pyörässä juuri sen hitaasta ja eri näkökulmista tapahtuvasta kerronnasta. Tarinahan on kliseinen, mutta se ei edes suuremmin häirinnyt. Isoimmaksi ongelmaksi näen kirjan hahmot. Rand oli ehdottomasti raivostuttavin, mutta ei esimerkiksi Eqwenessä, Elaynessa tai Nynaevessakaan mainittavimmin hyviä puolia ollut.

Erityisesti juuri kirjan naiset ovat samasta puusta veistettyjä. Vanhalla foorumilla joku taisi ihmetellä, miten kirjan maailmassa miehet ja naiset voivat koskaan päätyä yhteen, sillä selvästi eivät ymmärrä toisiaan. Välillä kuvailu naishahmojen tiukoista katseista, joilla he ”saisivat kenet tahansa tekemään kärrynpyöriä” ja äärimmäinen takakireys menivät suorastaan komiikan puolelle. Matt ja Perrin olivat Ajan pyörässä niitä harvoja, joista saattoi pitää. Tämän kaltaisen pitkän sarjan lukeminen ei vaan tunnu mielekkäältä, jos miltei kaikkien tarinan henkilöiden kohtalo on aivan samantekevää.

Aloin lukea Ajan Pyörää syyskuussa 2011 ja lopetin 10.2.2013. Merkittävä päivämäärä.

Lukiessani ensimmäistä kertaa Vaarojen taipaleen esinäytöstä ajattelin, että kirja/sarja jäisi todennäköisesti lukematta loppuun. En silloin pitänyt synkästä ja tuskaisesta tunnelmasta. Nykyään Lohikäärmevuori on yksi suosikkikohtauksistani.

Päästyäni ensimmäisen kirjan puoliväliin en enää harkinnut lopettamista. Päästyäni Callandorin loppuun aloin uskoa, että tämä oli paras sarja ikinä. Tuolloin kokemukseni fantasiasta olivat aika rajoittuneet. Onkin Ajan Pyörän ansiota, että nykyään minulla on lähes koko ajan fantasiakirja luettavana.

Callandorin jälkeen tarina muuttui ja levisi laajemmalle, enkä pitänyt seuraavista kirjoista yhtä paljon kuin kolmesta eli kuudesta ensimmäisestä. Pidin niistä kuitenkin sen verran, että jaksoin lukea niitä lähes tauotta.

Luin myös viimeiset osat englanniksi ja ehdin odottamaan viimeistä kirjaa. Pidin The Gathering Stormin (12.kirja) lopusta todella paljon, se nosti Randin suosikkihahmokseni. Myös Towers of Midnightissa tapahtui paljon. Mutta 14.osa, A Memory of Light... iso pettymys. Hyvä alku, hyvä loppu, surkea keskivaihe odotuksiin nähden. Ei Tarmon Gai'don voi olla näin tavallinen taistelu!

Kaiken kaikkiaan Ajan Pyörän vahvuuksia ovat tunnelma (etenkin ensimmäisissä osissa) ja kuvaukset vaihtoehtoisista menneisyyksistä, nykyisyyksistä ja tulevaisuuksista (jotka tosin ovat Pyörän maailmassa sama asia). Minä ainakin uppouduin tarinaan täysin.

Heikkouksia ovat lopetukset. Vaikka ne usein ovat eeppisiä, ne ovat liian äkillisiä. Tai sitten varsinaista lopetusta ei ole.

Pitää lukea sarja joskus kokonaan uudestaan, jotta näen, onko se oikeasti paras lukemani.

Jussi kirjoitti: Ajan pyörää ei ole luvassa lisää, vaikka Tor-kustantamo haluaisi kovasti jatkoa

Luen tällä hetkellä sarjaa. Aivan mahtava.
Sinänsä pidän Jordanin runsaasti kuvailevasta kirjoitustyylistä.
Jordanille siis lakin nosto ja kunnioittava kumarrus siitä, että onnistuu kirjoittamaan lähestulkoon jokaiselle sivulle sellaiset määrät tyhjää soopaa ja yksityiskohtaista kuvailua ilman, että kuitenkaan hetkeksikään päästäisi lukijan otteestaan tai tarina kävisi sen takia tylsäksi. Bravo!
Älkää vielä spoilatko mitään..!

Nyt kaikki suomennetut osat luettu
Onneksi vielä loput enkuksi!
Tämän kevään aikana olen lukenut kaikki kaksikymmentä ja viisi suomennettua sekä Uusi Kevät-kirjan, jolla aloitin. Pidin siitäkin. :)
Mielipide edelleen sama: Mahtava sarja ja hatunnosto tyhjän soopan määrälle!

Oli kyllä mielenkiintoinen artikkeli.

Ja heti tekee mieli aloittaa sarja alusta. Sandersonin kirjoja en olekaan lukenut vielä uudestaan...

Jussi kirjoitti: Syynä on näiden antologioiden julkaisutapa. Ne tulevat pienkustantamolta, ja pääasiallinen formaatti on sähkökirja. Ja minä kun en e-kirjoja osta tai lue (en edes omista lukulaitetta).