Alastair Reynolds

Olen lukenut nyt Ilmestysten avaruutta satakunta sivua, ja olen vähän normaalia enemmän hämmennyksissäni. Yleensä pärjään niin henkilöhahmojen runsauden (ei tässä kirjassa ongelma), pystymetsästä maailmaan tutustumisen ilman selityksiä (läsnä, muttei ongelma) ja lukuisien aikatasojen kanssa. Mutta nyt, kun mukaan tuli kolmas vuosiluku, ja vuosissa ilmeisesti liikutaan yli puolen vuosisadan säteellä, vähän hämmentää, että miten tässä pitäisi nyt suhtautua näihin tapahtumiin. Kronologia oletettavasti selkeytyy, kunhan tässä ehtii pidemmälle, mutta jotenkin sitä toivoisi, että ennen neljännen aikatason ilmestymistä noissa parissa uudemmassa päästäisiin edes kunnolla alkuun.

Hivenen hitaalla tässä on menty, sillä kiinnostuin Reynoldsin scifikirjoista jo vuonna 2008, kun olin tekemässä Finnconia, johon hän tuli kunniavieraaksi. Viimeistään tavattuani herran 2009 Helsingissä ja nopeasti jutusteltuani hänen kanssaan pari kertaa päätin kirjansakin lukea. Mutta niin vain nyt tuli vasta aloitettua - asiaan osaltaan varmaan vaikutti se, että meillä ei ole kotona sarjan ensimmäistä osaa, vaikka seuraavat ovatkin. Mutta toistaiseksi en ole ollenkaan harmissani kirjan aloittamisesta, vain vähän hämmentynyt.

max kirjoitti: Parhaillaan suomennettava sarja olisi ehkä silti kevein ensikosketus, se muistuttaa mielestäni melkein jotain Dan Brownia juonenkuljetukseltaan (tämä on siis kehu), hyvistä ideoista tinkimättä.

Poseidonin lapset -trilogian puolesta puhuu myös se, että Muistoissa sininen Maa pääsi viime vuonna ehdolle Tähtivaeltaja-palkintoon. Reynoldsin aiemmista kirjoista kunnian ovat saaneet vain Timanttikoirat, Turkoosit päivät ja Pääteasema. Reynolds arveli huhtikuussa, että sarjan vielä nimetön päätösosa ilmestyy ensi vuoden kesällä. Voi olla, että suomennos menee vuoteen 2016.

Huomasin viime viikolla Joensuun Suomalaisessa, että Terästuulen yllä oli liikkeen kymmenenneksi myydyin kaunokirja. Saa nähdä, pääseekö romaani myös Mitä Suomi lukee -listalle. Tietääkseni Reynolds ei ole pystynyt koskaan tähän. maxin mainitsema ahkera suomennostahti on varmasti vaikuttanut Terästuulen suosioon. Like myös julkaisee säännöllisesti edullisempia pokkaripainoksia Reynoldsin kirjoista - sellainen ilmestyi juuri Muistoissa sinisestä Maasta.

Avaruusoopperalla on lukijansa Suomessa, minkä Reynoldsin menestys osoittaa. Voi kun tyylilajia suomennettaisiin enemmän... Mies ei edes ole avaruusoopperan ykkösnimi maailmalla. Koska Reynolds kerran käy täällä kaupaksi, niin miksei myös James S.A. Coreyn tv-sarjaksi kääntyvä bestseller-saaga The Expanse? No saimmehan Iain M. Banksin Pintakuvion suomeksi pari vuotta sitten.

Luin kymmenisen vuotta sitten Reynoldsilta Ilmestysten avaruuden ja Kuilukaupungin. Pidin molemmista, Kuilukaupungista enemmän, mutta jostain syystä ei vain tullut jatkettua lukemista eteenpäin. Minulla on Ilmestysten avaruus omana kirjahyllyssä – sain sen isältäni heti suomennoksen julkaisun jälkeen. Huomasin, että Huuto.netissä pehmeäkantisesta kirjasta pyydetään nykyään hurjia summia, jopa 90 euroa. En kuitenkaan ole luopumassa omasta hyväkuntoisesta kappaleestani...

Pitkän tauon jälkeen päätin ryhdistäytyä ja luin pari viikkoa sitten Timanttikoirat, Turkoosit päivät. Kahdesta pienoisromaanista pidin selvästi enemmän Timanttikoirista, antaisin sille arvosanaksi neljä tähteä viidestä. Turkoosit päivät ei erityisemmin iskenyt, se on kolmen tähden tarina. Teoksen yhteisarvosana on siis kolme ja puoli tähteä. Minulla on tämäkin kirja omana, ja otin siihen Reynoldsin nimikirjoituksen Helsingissä vuonna 2009. En jaksanut silloin kantaa painavampaa Ilmestysten avaruutta paikalle. Mutta suomennoksella ei näytä Huuto.netin perusteella olevan samanlaista arvoa kuin Ilmestysten avaruudella. Reynolds-kokoelmani koostuu vain näistä kahdesta kirjasta – Kuilukaupungin molemmat niteet lainasin aikoinaan kirjastosta.

Reynoldsin vahvuus ei todellakaan ole henkilöissä. Sain eilen loppuun C.J. Cherryh'n hienon scifiromaanin Cuckoo's Egg, jossa hahmonkuvaus on aivan eri tasolla. Mutta Reynoldsin tekstistä löytyy paljon muita hyviä puolia. Koska niitä on jo lueteltu ketjussa, en viitsi toistaa. Minulla on nyt lainassa kirjastosta Lunastuksen arkki, ja tarkoitukseni on tästä lähtien lukea Reynoldsia säännöllisesti. Se on mukavaa, että kirjoja on suomennettu reilusti. Sovituksen kuilun jälkeen aion tarttua suomentamattomaan novellikokoelmaan Galactic North , jonka tarinat sijoittuvat Ilmestysten avaruuteen.

Voisi kuvitella, että Poseidonin lapset -trilogian päätöosa Poseidon's Wake ilmestyy suomeksi kesällä tai syksyllä. Reynoldsin seuraava sooloromaani alkukielellä on Revenger , joka julkaistaan syyskuussa. Juonesta tiedetään vasta tämä:

A superb SF adventure set in the rubble of a ruined universe, this is a deep space heist story of kidnap, betrayal, alien artefacts and revenge.

Jo toukokuussa ilmestyy yhdessä Stephen Baxterin kanssa kirjoitettu The Medusa Chronicles , joka on jatko-osa Arthur C. Clarken Nebula-palkitulle pienoisromaanille Kohtaaminen Meduusan kanssa. Onkohan Likellä aikomuksia suomentaa?

Kuten edellisessä viestissä arvelin, ilmestyi Poseidonin lapset suomeksi kesällä. Kirja ei ole oikein iskenyt risinglaisiin, sillä tietokannassa käyttäjäkeskiarvo on melko alhainen 12 arvosanan jälkeen: 3,67 tähteä viidestä. Pudotus edellisestä osasta on merkittävä (Terästuulen yllä saa keskiarvoksi 4,26 tähteä).

Luin elokuussa Lunastuksen arkin. Kirja oli hyvä, ja lukiessa palautui mieleen, miksi tykkäsin Ilmestysten avaruudesta ja Kuilukaupungista. Kovan scifin ja avaruusoopperan yhdistelmä toimi mainiosti, ja mukana oli jopa Lovecraftin mieleen tuovaa kosmista kauhua, kun tukahduttajia kuvailtiin. Pituutta oli lähes 800 sivua, mutta mitään ylimääräistä materiaalia ei löytynyt. En osaa sanoa, onko kirja parempi vai huonompi kuin kaksi edeltäjäänsä, sillä näiden lukemisesta on niin pitkä aika. Annoin tietokannassa neljä tähteä.

Vähän pelkäsin, onko vuosien tauon jälkeen mahdollista tarttua Lunastuksen arkkiin ilman Ilmestysten avaruuden uudelleenlukua. Tarkistin netistä juonitiivistelmän, ja kaivoin hyllystä esiin kirjan silmäilläkseni lopetusta. Mutta Arkin lukeminen sujui ilman ongelmia. Romaanissa kerrattiin aiempia tapahtumia, ja se ei ollut suora jatko-osa Ilmestysten avaruudelle. Yli puolet päähenkilöistä oli uusia.

Lainasin kirjastosta Sovituksen kuilun. Sen jälkeen lukuvuorossa ovat Galactic North ja Prefekti. Huomasin, että Reynolds kertoo kotisivuillaan kirjoittavansa parhaillaan Prefektin jatko-osaa, jonka pitäisi ilmestyä ensi vuonna:

I am now working on a sequel to THE PREFECT, which should appear in 2017.

Kirjailija siis tekee paluun Ilmestysten avaruuteen kymmenen vuoden tauon jälkeen. Manitaan viestin lopuksi vielä se, että Reynoldsin Slow Bullets voitti tänä vuonna Locus-palkinnon ja pääsi ehdolle Hugoon. Onkohan tämän lyhyen romaanin suomennosta luvassa?

Revenger ilmestyy heinäkuussa suomeksi nimellä Kostaja .

Jussi kirjoitti: Reynolds kertoo kotisivuillaan kirjoittavansa parhaillaan Prefektin jatko-osaa, jonka pitäisi ilmestyä ensi vuonna

Reynoldsin amerikkalaiskustantajan katalogin mukaan vielä nimetön kirja julkaistaan tammikuussa 2018. Juonikuvauksen voi tarkistaa enkku-Risingin tietokannassa . Olisiko mahdollista, että suomennos on luvassa jo ensi vuoden aikana?

Prefektin jatko-osan nimi on Elysium Fire, ja se tosiaan ilmestyy tammikuussa 2018.



Reynoldsin mukaan EF on Ilmestysten avaruus -romaaniksi "lyhyehkö", sen pituus on suunnilleen 160 000 sanaa. Suomennoksessa kahtia jaettu Kuilukaupunki on alkukielellä yli 260 000 sanaa pitkä, jos haluaa vertailla.

Yllättävänä asiana brittikustantaja on nimennyt Prefektin uudestaan. Kirjasta julkaistaan uusi pokkarilaitos marraskuussa nimellä Aurora Rising . En tiedä, mikä päätöksen taustalla on.

Äsken suomeksi ilmestynyt Kostaja voitti parhaan nuortenromaanin Locus-palkinnon. Reynolds sanoi blogissaan, ettei itse pidä kirjaa young adultina.


EDIT: Reynolds bloggasi Prefektin uudesta nimestä.