Scott Lynch

Kerrotaanpa asiasta mahdollisesti kiinnostuneille (saatettiin mainita jo vanhallakin puolella) että Scott Lynch seukkaa Elizabeth Bearin kanssa -> Bear on Finnconin 2014 kunniavieras -> Lynch on kans tulossa Jyväskylään!

maxs kirjoitti: Henkilökohtaisen ongelmien vuoksi kolmososaa jouduttiin odottamaan vähän pidempään, mutta ensi viikolla se on vihdoin kaupoissa!

Kirjan virallinen julkaisupäivä Pohjois-Amerikassa on huomenna, Britanniassa torstaina. AdLibris väittää jo toimittavansa nidotun brittilaitoksen 2-5 arkipäivässä. Hinta on yllättävän halpa, alle kolmetoista euroa, eikä firma edes peri toimitusmaksua. Mutta joo, ehkä kyseessä on jokin virhe.

The Republic of Thievesin kovakantisen amerikkalaisversion tarkka pituus on kuulemma 650 sivua. Scott Lynch keräsi viikko sitten blogiinsa ennakkoarvosteluja. Niitä voi tarkistaa, jos spoilerit eivät pelota. Huomasin, etttä SFX-lehti antoi kirjalle täydet viisi tähteä.

Lynch twiittasi pari päivää sitten, että hän aikoo keskittyä seuraavat kuukaudet sarjan neljännen osan The Thorn of Emberlainin kirjoittamiseen.

Vanamo: ei minusta siinä ole mitään outoa, ettei pitänyt Locke Lamoran valheista. En minäkään tykkää jokaisesta kirjasta, jolla on korkea keskiarvo Risingin tietokannassa. Esimerkiksi R.A. Salvatoren Kääpiöiden koti ansaitsee minusta korkeintaan kaksi tähteä, vaikka käyttäjäkeskiarvo on yli neljän.

Lynchin brittikustantaja laati virallisen TRoT-kirjatrailerin:



The Republic of Thievesin ilmestymisen kunniaksi Suvudu-blogi haastatteli kirjailijaa. Haastis on kiinnostavaa luettavaa. Lynch paljastaa, että hänellä oli jo aiemmin valmis versio TRoT:sta, mutta terveysongelmien takia tulos ei ollut tyydyttävä. Parantumisprosessin aikana hän joutui uudelleenkirjoittamaan lähes puolet kirjasta. Lynch työskentelee nyt täysillä The Thorn of Emberlainin parissa.

Olen pitkään leikitellyt ajatuksella lukea sarjan toinen osa, mutten ole vieläkään saanut aikaiseksi. Ensimmäinen osa viehätti minua tavallaan, juonitteluista oli hauska lukea ja henkilöhahmotkin olivat miellyttäviä. Minulle kuitenkin kävi vähän samoin kuin Vanamolle, sillä olin kuullut ja lukenut paljon ylistystä kirjasta, joten odotukset olivat korkealla. Tarina ei kuitenkaan sitten yltänyt odotusten tasolle. En tiedä paljonko asiaan vaikutti se, että luin samaan aikaan Patrick Rothfussin Tuulen nimeä, josta pidin heti ensihetkestä lähtien paljon enemmän kuin Locke Lamoran valheista. Locke ei napannut mukaansa kuin vasta tarinan loppupuolella, joten mitään varsinaista kiintymystä tarinaan ei ehtinyt syntymään.

Silti minua jäi kiinnostamaan hyvin paljon se, että mihin kirjan henkilöiden tarina etenee kirjan lopun tapahtumista ja vähäsen myös ne kaikki tapahtumat menneisyydessä, joihin vain viitattiin ylimalkaisesti. Eli kyllähän se kiinnostuksen herätti, mutta hiukan mietityttää jatko-osien luku, sillä ainakin toinen osa on näemmä jakanut mielipiteitä.

Emelie: toinen osa jakaa mielipiteitä uskoakseni siksi, että se on eri tyylinen kuin ensimmäinen. Kirjan alussa lukija saa vaikutelman, että Lynch vain toistaa Locke Lamoran valheiden "heist"-juonikuvion eri kaupungissa. Mutta sitten tarina lähteekin aivan uuteen suuntaan ja muuttuu Minä pidin Red Seas Under Red Skiesista edeltäjäänsä enemmän, sillä Lynch tuntui kehittyneen kirjailijana. Sivukirjasto-blogin suomenkielisen arvion näkee tästä .

Lynch sanoi pari vuotta sitten haastattelussa , että hän olisi voinut sijoittaa kaikki jatko-osat Camorriin ja kirjoittaa samanlaisia romaaneja kuin Locke Lamoran valheet. Mutta tämä ei koskaan ollut hänen tarkoituksenaan, ja ennen pitkää kirjoissa olisi näkynyt todellisen intohimon puute. Monia kriittisiä RSURS-arvosteluja lukiessani olen saanut mielikuvan, että nämä ihmiset odottivat juuri ensimmäisen osan toistoa.


Lynch on maininnut aikovansa kirjoittaa seitsenosaisen jatko-osasarjan Herrasmiesroistojen valmistuttua. Locus-lehden tuoreessa haastattelussa hän kertoo asiasta tarkemmin. Uudet kirjat tapahtuisivat noin 20 vuotta nykyisen sarjan päätöksen jälkeen. Jotkut vanhat hahmot palaisivat, mutta valtaosa henkilöistä olisi uusia.

Uuden sarjan kirjoittaminen riippuu siitä, myykö Gentleman Bastard Sequence tarpeeksi hyvin kustantajan mielestä. Mutta nykyinen sarja tulee Inherit the Nightissa selvään päätökseen.

Lynch sanoi blogissaan , että Locke Lamoran valheita on tähän mennessä myyty englanninkielisessä maailmassa noin 300 000 kappaletta. Brittikustantamon edustaja kiusoitteli Herrasmiesroistojen tulevilla tapahtumilla:

These books are plotted by an evil mastermind. Everything matters. Everything comes back. Nothing is forgotten. The seven books are KNOWN.

Locke’s destiny is cruel and magnificent and will take us all on a wild ride we could never have imagined in Book One.

Jussi kirjoitti: toinen osa jakaa mielipiteitä uskoakseni siksi, että se on eri tyylinen kuin ensimmäinen. Kirjan alussa lukija saa vaikutelman, että Lynch vain toistaa Locke Lamoran valheiden "heist"-juonikuvion eri kaupungissa. Mutta sitten tarina lähteekin aivan uuteen suuntaan ja muuttuu

Varoitus: Spoiler.

merirosvoseikkailuksi.

Minä pidin Red Seas Under Red Skiesista edeltäjäänsä enemmän, sillä Lynch tuntui kehittyneen kirjailijana.

Toinen osa alkaa kuulostaa entistä houkuttelevammalta. Locke on kuitenkin hahmona aika symppis kaveri, ja pidän Lynchin tavasta olla pelkäämättä satuttaa hahmojaan. Eli taidanpa etsiä kirjan käsiini nopeahkolla aikataululla.

The Republic of Thieves pääsi avausviikollaan New York Timesin bestseller-listalla sijalle 17.

Lynch twiittasi eilen, että hänen amerikkalaiskustantajansa on hankkinut Yhdysvaltain oikeudet Herrasmiesroistojen neljänteen ja viidenteen osaan. Ilmeisesti alkuperäinen sopimus koski vain kolmea ensimmäistä kirjaa. Viime vuonna Lynch mainitsi eräässä yleisötilaisuudessa, että hänellä on brittikustantamon kanssa diili viidestä romaanista. Jos myynti pysyy tarpeeksi hyvänä, kirjailija uskoi saavansa sopimuksen myös sarjan kuudennesta ja seitsemännestä osasta.

Sekä britti- että jenkkikustantaja ehti laatia TRoT-kansikuvan, jota ei kuitenkaan käytetty. Jos Lynch olisi saanut kirjan nopeasti valmiiksi, olisimme varmaankin nähneet nämä. Lopultahan molemmat kustantamot päätyivät samaan kansimaalaukseen. Tässä alkuperäiset:

Brittiversio



USA-versio




Varkaiden tasavallan äänikirjan kansikuva Audiblessa on muuten järkyttävä.