En siitä haastattelupätkästä päässyt selvyyteen, kaduttiko Rowlingia nyt enemmän se, ettei hän kirjoittanut viimeiseen kirjaan erilaisia pariratkaisuja kuin mitä kirjoitti (huolimatta aiempien osien sisällöistä) vai olisiko hän halunnut kirjoittaa ihmissuhteet toisella tapaa useammankin kirjan osalta. Hänhän sanoi suunnitelleensa Ronin ja Hermionen suhdetta jo varhaisessa vaiheessa sarjaa... ja minusta sarjasta näkyy (ainakin näin jälkiviisaasti), että suhteita tosiaan kehitetään siihen suuntaan kuin kehitetään. Mielestäni Ronin ja Hermionen suhdetta on sen verran pohjustettu pitkin sarjaa, heidän tölviessä toisiaan, että ratkaisu tuntui lopussa minusta ihan luontevalta. Samoin tuo Tapsan mainitsema Ginnyn ihastus Harryä kohtaan heti tokassa kirjassa.
Emelie kirjoitti: Ymmärrän hyvin Rowlingin ajatuksen, että Ron & Hermione olisivat tarvinneet terapiaa. Hermione tuntui olevan niin paljon parempi kaikessa, joten todennäköisyyksillä leikittäessä oli ollut mahdollisuus, että Ronia olisi se jossain välissä alkanut nyppiä.
Tuota en tullutkaan ajatelleeksi.. Että Ronilla olisi voinut mennä hermot Hermionen kanssa.

Olen vain olettanut, että Hermionekin on kehittynyt sen verran, ettei ole enää yhtä ärsyttävällä tavalla paras kaikessa kuin sarjan alussa, jolloin hän muistaakseni joutui suremaan, ettei kukaan (mainitusta syystä) pidä hänestä.
Jos toteutumattomia toivomuksia saa esittää, niin kaikkein mieluiten olisin nähnyt Ginnyn ja Dracon yhdessä. Ihan vain siksi, että minusta olisi herttaista kuvitella isäukot Lucius ja Arthur sopimassa erimielisyytensä ja viettämässä leppoisia eläkevelhopäiviä vaikkapa kaloja narraten. Se olisi ollut minun onnellinen loppuni, viis muista hahmoista.