R.A Salvatoren suomennetut teokset

Kyllähän nyt Salvatorelle pitää oma ketju olla.. En ainakaan haulla löytänyt hänelle omistettua ketjua.

R.A Salvatore on yhdysvaltalainen fantasiakirjailija, joka tunnetaan parhaiten Forgotten Realms - kirjoistaan. Tunnetuimpia Forgotten Realms - sarjan kirjoista ovat luultavasti Drizztistä kertovat trilogiat, kuten Jäätuulen laakso - trilogia, joka oli myös R.A Salvatoren ensimmäinen julkaistu sarja. Viimeisin Salvatorelta suomennettu teos on Ikikesän viimeinen osa Viimeisellä kynnyksellä , ja lokakuussa pitäisi ilmestyä uuden Maailmanjako - sarjan aloittava Kumppanukset .

Salvatoren varhainen kirjallisuus ei enää nykyään juurikaan iske, koska ne ovat juuri sitä itseään - roolipelifantasiaa. Forgotten Realmsin ulkopuolinen ja uusi Salvatore ovat kuitenkin mainiota viihdekirjallisuutta.

Salvatore oli esikuvani kirjoittamiseni alkuvaiheessa ja edelleenkin kunnioitan hänen taistelukuvauksiaan.

Minäkin olen aina pitänyt Salvatoren tavasta kuvata taisteluja. Kaikki muu saattaa hänen kirjassaan tökkiä, mutta taistelukuvaukset eivät yleensä petä. Ne ovat selkeitä, vauhdikkaita ja taistelun "tunnelma" on aina hyvin läsnä.

Itse tosin pidän enemmän R.A Salvatoren vanhemmasta tuotannosta. En tiedä ovatko nämä uudet kirjat nyt muka yhtään huonompia vai olenko minä vain kasvanut niistä ohi. :D Ainakaan en alkuinnostukseni jälkeen hirveästi lämmennyt Dahlialle. Olisipa Drizzt vain saanut jotain mielenkiintoisia kumppanuksia.. Jarlaxle..

Herättelen tätä keskustelua tänne.

En tierä teistä, mutta itselleni tulee aina välillä halu lukea R.A. Salvatoren Drizzt sarjaa. Myönnän että parempiakin sarjoja on ja silti uuden kirjan käännöksen tullessa olen aina ostamassa. Kirjojen taso vaihtelee ja myönnä että huonot ovat huonoja. Silti annan ääneni 5 tähden arvoiseksi vaikken tykkääkkään kirjasta. Jotenkin se pieni fantasiaan ihastunut poika herää sisälläni kun luen Drizztin seikkailusta ja lopulta lukiessa en edes välitä onko kirja huono tai hyvä se on aina se mistä kaikki into fantasiaan minulla alkoi.

Jos se pitäisi tarkalleen miettiä niin olen ehkä fani hänen kirjoilleen. Enää puuttuu muutama kirja ja omistan hänen koko tuotantonsa (Terry Pratchett on toinen samankaltainen)

Tavallaan ymmärrän mitä tarkoitat, vaikka en itse olekaan lukenut Salvatoren kirjoja vuosiin. Jos jatkaisin noita järjestyksessä nyt niin muistaakseni Örkkikuningas (tms) kuuluisi lukea seuraavaksi.

Aina välillä tulee tunne siitä, että voisi koittaa lukea noita taas. Olen tulkinnut sen teinivuosien nostalgiaksi ja vielä en ole uskaltanut kokeilla, kestäisikö nostalgia-arvo Salvatoren oikeaa lukemista. Voi olla parempi jättää muistot muistoiksi, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Olen lukenut nyt 16 Forgotten realms kirjaa. Aloitin lukemisen kuninkaita ja neuvonantajia -sarjasta, koska olin hankkinut velhohurtta kirjan. En ollut sitä aikaisemmin tutustunut Forgotten realms sarjaan, vaikka olin ajatellut sen lukemista luettuani Dragonlance sarjan peruskoulu ikäisenä. Lukion loppu puolella iski jonkinlainen kaipuu fantasiakirjojen maailmaan, joten päätin tarttua Musta haltija sarjan ensimmäisen osan Kotimaahan. Kirja ei ollut ihmeellinen, mutta ihastuin Drizztsiin. Nyt noin 11 kirjaa myöhemmin haluan vieläkin tietää lisää Drizzin seikkailuista. Hän innoittaa samanlla tavoin lukemaan kuin Dragonlance kirjoja lukiessani Raistlin. :)

Onko tietoa, onko kirjoista The Herald, Annihilation ja Resurrection tulossa suomennuksia? Näille kahdelle sarjalle lukisin kyllä mieluusti myös päätösosat, kun muutkin on sarjoista Suomennettu. Erityisesti Lukkikuningattaren sotan keskeyttäminen jäi harmittamaan, kun tapahtumat on selvästi sidoksissa Drizzt-sarjan myöhempiin osiin.

Olen lukenut Salvatorelta kutakuinkin kaikki suomennetut teokset. Osan olen lukenut ahmien, hyvällä ruokahalulla, toiset taas hiljalleen, yksi toisensa jälkeen, sitä mukaan kun ne ovat ilmestyneet. En ryhdy kovin syvällisiä analyyseja kirjaamaan, mutta haluan ensinnäkin kantaa korteni kekoon Pappiskvintettiä vastaan, joka oli, mikäli minulta kysytään, heikkolaatuisinta Salvatorea. Toinen purnauksen aiheeni on se synkkä kausi, johon Drizt-sarja vajoaa, siitä kuitenkin onneksi noustakseen. Myönnän auliisti, ettei Salvatore aina mitään moniulotteisinta luettavaa ole, mutta itse luen kirjoja silloin tällöin ihan vain mieltäni virkistääkseni, enkä kaipaakaan mitään kovin synkkää tai syvää, vaan pikemmin puhdasta ja jaloa, ylevää sankaruutta, olkoonkin, että on vähän kliseistä, jos niin halutaan sanoa, ja usein halutaan.
Demonisotiin otan sen verran kantaa, että niiden lukeminen aikoinaan nikotteli raskaimman kaupalla. Viimeinen, Verivihollinen, on minulla yhä lukematta, joskin sen puutoksen aion korjata... jonain päivänä. Myöntää täytyy, että mikäli pitää enemmän realistisista kuin sankarillisista kirjoista, Demonisodat varmasti heläyttää mieluisampaa kelloa kuin Drizt, mutta synkkää luettavaa ensin mainittu sarja on, sen voin sanoa. Salvatore itse sanoo jonkin Drizt-kirjan omistuksessa, mikäli oikein muistan, että hän pitää Verivihollista parhaana kirjanaan, mutta tuo samalla esiin synkän ajan, jolloin se kirjoitettiin.

Niinpä niin. Ajattelin pitkästä aikaa Demonisotia eilisiltana, kun olin viestiä tänne kirjoittanut, ja mieleen tuli, että pitäisipä nyt lukea Verivihollinen ja katsoa, saisiko se enemmän pisteitä kuin sarjan muut osat aikoinaan. Muistaakseni ensimmäinen osa oli minusta silloin joskus hyvä, mutta sitten sarja joutui syöksykierteeseen. Toisaalta, kyseessä on ehkä vähän enemmän aikuisille suunnattu sarja, ja olin kaiketi vähän liian nuori lukemaan kaikkia niitä mehukkaita ikävyyksiä, joita enemmän tai vähemmän sympaattiset henkilöt joutuivat kohtaamaan. Sarja ei ollut pelkästään surullinen ja synkkä, se oli ahdistava. Saattaa toki olla, että luin sitä vähän väärässä elämäntilanteessakin - siinä toinen syy, miksi nyt olisi ehkä hyvä iskeä hampaat päätösosaan.
Tulipa mieleen, että mitä mieltä muut ovat Salvatoren synkkäsävyisemmistä Forgotten Realms -kirjoista, kuten Äänetön veitsi tai Maailmanselkä? Entäpä sitten Patriarkan tie? Ei paljon hymyilyttänyt niitä lukiessa, ei minua ainakaan. Maailmanselkä, sen paremmin kuin Patriarkan tie ei juuri Drizztistä kerro, mutta sinänsä kiinnostavia ne olivat, että ne luin, vaikka minusta aiemmat ja myöhemmät Forgotten realms -kirjat ovat parempia. Pitää vielä sen verran sanoa, ettei Äänetön veitsi ihan kuulu tuohon synkkien kirjojen sarjaan, kunhan häälyy siinä rajalla.
Minusta jo Kääpiöiden koti oli hyvä kirja, mutta todella mainioksi Ikikesä muuttui Kharonin kynnen myötä, ja kokonaisuutena minusta sarja oli todella onnistunut - huomattavasti parempi kuin esim. Murroskaudet. Henkilösuhteidensa ansiosta Viimeisellä kynnyksellä oli minusta suorastaan loistava kirja. Viime aikoina Salvatore on muutenkin ollut hyvässä iskussa, jos minulta kysytään - sanoisin, että mies on jälleen löytänyt oikean tyylin. Toisaalta taas käsitän hyvin, jos hän on muiden mielestä sortunut taas vanhoille huonoille teille. :)

Luin hiljattain Kuninkaan nousun. Se oli tyypillistä Salvatorea hyvässä vedossa: ei mitenkään ihmeellinen, mutta toimiva. Mukavaa lukemista maustettuna jopa ajatuksen tapaisilla, mutta ennen kaikkea Ketchupilla. Minusta tuoreimmat osat ovat kyllä yltäneet parhaimmiksi Drizzt-kirjoiksi, johtuen juonirakenteen hyvästä kehityksestä ja henkilöiden runsaudesta.

Jussi, shokeerasit minut! Onko todellakin niin, että Drizzt-kirjat on nyt viimeistä myöten kirjoitettu? Ja Forgotten Realms -kirjat ylipäänsä?
Vaikka mitäpä minä retorisia kyselen. Itse varmasti tulen viimeisetkin Drizzt-kirjat lukemaan. Mutta ymmärsinkö rivien välistä oikein, ettei niitä sitten suomennettaisi? Minusta olisi käsittämätön veto kustantamolta, joka sentään on kyseisiä kirjoja metritolkulla suomeksi julkaissut, jättää kolme viimeistä kääntämättä. Sama tapahtui aikanaan Ajan pyörälle.

Ajan pyörät luin englanniksi loppuun, ja saman teen Drizzt-kirjoille, jos tarpeen. Sanottakoon tosin, että luin saman tien kaikki Ajan pyörä -kirjat alusta lähtien uusiksi englanniksi ja sitä myötä loppuun asti. Samaa tuskin tulen tekemään Drizzt-kirjojen kanssa, niin paljon kuin olenkin niistä vuosien mittaan nauttinut... ja ajoittain kärsinyt. Minunkin hulluudellani onneksi jokin raja on. ;)
Nyt luen Rautakääpiön kostoa. Viihdyttävä ja vauhdikas. Mukavaa luettavaa raskaampien opusten välissä. Konstailematon. Hups! Innostuinkohan vähän liikaa? :)

Lukaisinpa nyt Verivihollisen. Siitä kun luin aiemmat Demonisota-kirjat on varmasti yli 10 vuotta. Ensimmäinen oli ihan hyvä, toinen oli jo aika masentava, ja kolmas sai minut ahdistumaan. Niinpä en odottanut paljon Veriviholliselta. Paitsi että Salvatore pitää itse sitä parhaana kirjoittamanaan romaanina. Ja koska en pidä sarjojen keskenjättämisestä, tartuin viimein härkää sarvista. Ja yllätyin positiivisesti. En pitänyt kirjasta läheskään siinä määrin kuin Drizzt-kirjoista - huonoimpia niistä ehkä lukuun ottamatta - mutta pidin kuitenkin sen verran, että annoin sille hulppeat kolme tähteä. Ja mielessä kytee pieni aie hankkia myös suomentamaton sarja Demonisodista luettavaksi. Homecoming-trilogia minulla on, ja vakaasti aion sen kesän aikana lukea.
Muistan niin vähän Demoniapostolista, että melkein tekisi mieli lukea se uudestaan. Yleensä kirjamuistini on varsin hyvä, joten se, etten muista kirjan juonta pääpiirteissään on harvinaista. Kertauksen paikka, kuka ties.

Onko tietoa Homecoming-sarjan/ The Heraldin (Maailmanjako osa 6.) suomentamisista?