J. R. R. Tolkien

Olin jo lukenut aika paljon ennen kuin tartuin TSHään, se vain näytti niin paksulta ja pelottavalta Luin sen sitten kuitenkin ja se vaikutti merkittävästi kirjamakuuni ja näkemykseeni fantasiasta. Tolkien on ehdottomasti yksi parhaista kirjailijoista. Ja sitten Keski-Maa.. Todella, todella hieno maailma kaikkine yksityiskohtineen.

Knox Gargol kirjoitti: Yleensä ihmisen huomaa muistavan ensiksi Tarkkarin ja sitten Hobitin. Usein henkilö on kuullut Silmarillionista ja Keskeneräisten Tarujen kirjasta, muttei koskaan vaivautunut perehtymään. Tai luovuttanut luettuaan parikymmentä sivua Silmarillionia. Silmarillion on fantasian Kalevala. Samoin kuin suomalaisuuden juurien ymmärtämiseen on ymmärrettävä Kalevala, fantasiankirjallisuuden juurten ymmärtämiseksi on näkemykseni mukaan ymmärrettävä ainakin yksi Silmarillionin lukuisista ulottuvuuksista.

StaCa kirjoitti: Kuulun niihin omituisiin, jotka ovat lukeneet sekä TSH:n että Silmarillionin, mutta Hobittiin en on vielä jostain syystä tarttunut. En edes tiedä miksi.

Minusta Tolkienit ovat melko raskasta luettavaa. Eivät toki kaikki, esimerkiksi Hobitti ja Keskeneräisten tarujen kirja olivat ihan sopivia. Sen sijaan Taru Sormusten Herrasta sekä Silmarillion ovat välillä aika raskaita.. En yläasteella jostain syystä päässyt niissä alkua pidemmälle, vaikka lukutoukka olenkin ja jo tuolloin pidin suuresti TSH-elokuvista. Pari vuotta sitten luin kuitenkin koko Taru Sormusten Herrasta - trilogian ja huomasin sen olevan kirjoinakin hyvä. Skippasin tosin osan lauluista, mutta Tolkienin kieli on ajoittaisessa runollisuudessaan hienoa ja maailma mukaansatempaava.

Silmarillion taas.. Noh, luin alusta Iluvatarista ja Valarista kertovan osuuden, mutta kyllästyin muiden kirjojen odottaessa juuri kun olin pääsemässä haltioiden tarinan kimppuun. Hävettää myöntää, mutta sitä 150 sivua pidemmälle en ole päässyt. Se on tavallaan hieno ja mielenkiintoinen kirja, ihailen Tolkienin perinpohjaista maailmanluontia, mutta en vain perusta kerrontatyylistä.. Ehkä pitäisi ottaa itseään niskasta ja lukea sekin opus läpi.

StaCa kirjoitti:

Knox Gargol kirjoitti: Yleensä ihmisen huomaa muistavan ensiksi Tarkkarin ja sitten Hobitin. Usein henkilö on kuullut Silmarillionista ja Keskeneräisten Tarujen kirjasta, muttei koskaan vaivautunut perehtymään. Tai luovuttanut luettuaan parikymmentä sivua Silmarillionia. Silmarillion on fantasian Kalevala. Samoin kuin suomalaisuuden juurien ymmärtämiseen on ymmärrettävä Kalevala, fantasiankirjallisuuden juurten ymmärtämiseksi on näkemykseni mukaan ymmärrettävä ainakin yksi Silmarillionin lukuisista ulottuvuuksista.

Kuulun niihin omituisiin, jotka ovat lukeneet sekä TSH:n että Silmarillionin, mutta Hobittiin en on vielä jostain syystä tarttunut. En edes tiedä miksi.

Hobitti ja Silmarillion on tullut luettua useasti, keskeneräiset ainakin kerran, mutta sormuksen herraa en ole koskaan ole päässyt kahlattua läpi, kaatuu aina ekan osa puoliväliin tai ennen. Silmarillionista dikkaan Tolkienin kirjoista eniten, pitkälti siksi että olen aina tykännyt historiasta. Onhan keskimaa ihan jännä, laadukas ja hieno fantasiamaailma, mutta enemmän pidän Tolkienia edeltävistä tai saman aikaisista muista fantasiakirjailijoista, joiden monien vaikutusta genreen monesti väheksytään samalla kun Tolkienia suitsutetaan liiallisestikin. Monet nykyfantasian kovat nimet ottavat vaikuittimensa ehkä ennemminkin vanhoilta pupl -fantasian mestareilta kuin Tolkienilta.

Btw, olettoko tutustuneet tähän: Totuus Bombadilistä ...

Ruukinmatruunan jutustelua Tolkienin maailmasta.
Sinustako seuraava Tolkien .

Minäkään en päässyt koskaan Silmarillionissa alkua pitemmälle. Arvostin kyllä projektin kunnianhimoisuutta, mutta se ei vain itseltä sujunut... Sormusten herran olen lukenut, ja vaikka pidin siitä, hävettää vähän että koin senkin hiukan raskassoutuiseksi. Lähinnä ehkä sen takia, että kerrontatyyli tuntui hiukan etäännyttävältä. Nyt en ole koskenut kirjoihin vuosiin, ehkä niihin pitäisi tarttua taas ja katsoa miten ne nyt kolahtaisivat. Tietysti sekin on hassua että Tolkienista on tullut kirjailija, jonka tuotantoa tavallaan "pitää" lukea.

Tolkienilta on tullut luettua TSH, Hobitti, Silmarillion, sekä liuta satukirjoja. Helposti voi yhtyä edellisiin kirjoituksiin Tolkienin kirjoista ja hänen kirjoitus tyylistään, jota ei voi ylistää liikaa! Toki on myönnettävä, että itsestänikin teksti tuntui välillä hieman paksulta, etenkin Silmarillionissa. Silmarillionia luinkin aika kauan, ennen kuin sain sen luettua läpi. Hamittaa vain vähän, että annoin Silmarillionin kovakantisen version ystävälleni, joka on minua kovempi Tolkien fani.

Vielä olisi jostain saatava käsiin Keskeneräisten tarujen kirja :)

Michael Halila kirjoittaa blogiinsa Tolkien-analyysia luku kerrallaan otsikolla Let's Read Tolkien . Hobitti on käyty läpi ja Sormusten herra on alkutaipaleellaan. Huomiot ovat varsin teräviä ja hauskoja, ja houkuttelevat lukemaan Hobittin uudestaan. Ihan tässä just kun ehdin...

Jussi kirjoitti:

Jussi kirjoitti: Ilmeisesti kirjassa ei ole mitään uutta sisältöä. Mutta sen julkaisu saattaa olla suomalaisten lukijoitten kannalta merkittävä. Pidän hyvin mahdollisena, että Beren and Lúthien suomennetaan, koska se sijoittuu Keski-Maahan. Sitten pääsisi vihdoinkin lukemaan suomeksi tarinan The Tale of Tinúviel, joka alun perin ilmestyi The Book of Lost Talesissa vuonna 1984.

Eipä sittenkään. Aamulehti uutisoi Beren and Lúthienin ilmestymisestä, ja artikkelissa sanotaan WSOY:n suunnitelmista:

Nyt Britanniassa julkaistun Berenin ja Luthienin suomentaminen ei ole kustantamossa ainakaan toistaiseksi suunnitelmissa.

]Itse aloitin ensimmäisen kerran lukemaan Taru Sormusten Herrasta - trilogiaa ala-asteaikoina, mutta luku-urakka jäi siihen ensimmäiseen kirjaan. Ylä-asteella luin Hobitin ja TSH'n ensimmäisen ja kolmannen kirjan - vasta lukiolaisena koko trilogia tuli luettua. Fantasia- ja roolipeliharrastajana Tolkienin teokset ovat itselle todella olennaisia,
varsinkin roolipelit ottavat usein paljon vaikutteita Keski-Maasta. Pidin kirjoista todella paljon, vaikka Frodon ja Samin seikkailut olivatkin välillä vähän tylsää luettavaa, ja maailmankuvaus on välillä hieman liian yksityiskohtaista, mikä vie juonesta.

Hyllyssä on joulusta 2016 saakka ollut äidiltä joululahjana saatu englanninkielinen Silmarillion, joka pitäisi saada lähitulevaisuudessa luettua läpi, joten se lienee itselle seuraava Tolkien-teemainen luku-urakka. Suomenkielistä Silmarillionia luin aikoinaan parikymmentä sivua ennen kuin luovutin vaikean kielen takia, toivottavasti onnistun paremmin englanninkielisen version kanssa!