Justin Cronin (Ensimmäinen siirtokunta -trilogia)

Lue lisää...

Luin Ensimmäisen Siirtokunnan kesällä 2010, jonka juoni oli todella koukuttava ja paksun kirjan lukemiseen ei kauaa mennyt. Linnakkeen sain loppuun vuoden alussa ja hyvin senkin tarina piti otteessaan.

Linnakkeen alussa on lyhyt katsaus Ensimmäisen siirtokunnan vaiheista. Varsinaisesti tarina alkaa vuosi Nollasta eli ajasta kun viraalit pääsivät valloilleen. Tätä jaksoa kesti noin kolmanneksen kirjasta ja ensimmäisen osan tapahtumien ei tarvitse olla mitenkään muistissa. Seuraavana on lyhyt jakso Texasissa sijaitsevan maanviljely yhdyskunnan tapahtumista 79 vuotta myöhemmin. Sitten päästään jatkamaan Ensimmäisen siirtokunnan jälkeisiä tapahtumia vuoteen 97, eli noin 5 vuotta myöhempään ajanjaksoon mihin Ensimmäinen siirtokunta loppui. Viimeinen osuus on rakennettu Ensimmäisen siirtokunnan ja kirjan kahden ensimmäisen jakson perusteella. Minua ei häirinnyt se, etten tarkasti muistanut kaikkia Ensimmäisen siirtokunnan tapahtumia. Osaltaan asiat olivat muutenkin pimennossa 5 vuoden kertomatta jääneen jakson vuoksi, mutta asiat selvisivät tarinan lomassa kyllä. Ainoastaan olisin toivonut, että olisin muistanut paremmin Wolgastin ja Anthony Carterin vaiheista.

Kuten edellinenkin osa Linnake on jännittävä, kerronta on erinomaisen sujuvaa ja hyvin kirjoitettua. Tarina on kuitenkin ”vain” viihdettä ja henkilöitä ei kovin omaperäisiksi voi luonnehtia (viittaan tässä lähinnä kirjan ensimmäiseen jaksoon). Tarina ei ole myöskään uskottava – liian kätevästi kaikki loksahtaa kohdalleen, sattumia on liikaa. Samoihin ongelmiin törmäsi jo Ensimmäisessä siirtokunnassa, mutta en antanut niiden häiritä lukukokemusta kummassakaan kirjassa. Lopputuloksena on oikein viihdyttävä lukupaketti ja ehdottomasti viimeinen osa on luettava, koska

Ensimmäinen siirtokunta luettu ja heti oli pakko aloittaa Linnakkeen lukeminen.
Vaikka pidinkin Ensimmäisen Siirtokunnan alusta enemmän kuin tulevaisuuden tapahtumista, oli kirja mielestäni todella koukuttava. Etenkin alussa esitellyt henkilöt tuntuivat todella eläviltä, oikeilta ihmisiltä, joiden ratkaisut ja tekemiset, olivat ne sitten kuinka typeriä tahansa, selittyivät jokaisen omasta näkökulmasta loogisilta tai vain sillä, että ihminen on erehtyväinen ja ajattelee yleensä vain itseään. Mutta niinhän se usein on, että jännityksen rakentelu ja tapahtumien pohjustaminen on mielenkiintoisempaa, kuin vastaaminen lukijassa heränneisiin kysymyksiin. Toivottavasti kolmas osakin suomennetaan nopeasti.

Linnake luettu. ei ollut mielestäni niin hyvä kuin Ensimmäinen Siirtokunta.
Kolmatta kirjaa odotan silti innolla.

KiLLPaTRiCK kirjoitti: Kolmatta kirjaa odotan silti innolla.

Joo, näillä näkymin saa odottaa ainakin 2016 asti ja käännös menee (mun tuurilla) sitten varmaan 2017 puolelle - ensimmäinen osa oli NIIN hyvä, että ajattelin odottaa trilogian valmistumista ja lukea sitten koko setin putkeen kesälomalla. Toinen osa ollut siis korkkaamattomana kirjahyllyssä ilmestymisestään saakka!

Alkaa muistuttamaan yhden toisen sarjan tahtia...