Lauren Beukes

Minä pidin Säkenöivistä tytöistä, ehkä yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Risingin tietokantaan tällä hetkellä annettujen arvosanojen ja arvostelujen perusteella kaikki eivät ole pitäneet läheskään yhtä paljon… Ja ymmärrän kyllä, ettei tarina miellytä kaikkia.

”VMN” kirjoitti: Tarina on paikoittain hyvin raaka, ja iso osa tarinasta on kerrottu sarjamurhaajan näkökulmasta.

Tämä on hyvin mahdollisesti liikaa osalle lukijoista... Etenkin, jollei lukija ennestään tiedä esimerkiksi, että sarjamurhaaja voi saada teoistaan seksuaalista mielihyvää. Ja vaikka tietäisikin. Harper Curtis kun tosiaan on, näin maallikkotermein, viheliäisen hullu paskiainen. Ja sellaisena hän on minusta kerrassaan onnistunut henkilöhahmo! Kirjailija on tehnyt taustatyönsä huolella, kerännyt faktaa ja triviaa sarjamurhaajista, ja henkisesti sairaan murhaajan mielenliikkeitä seurattiin mielestäni uskottavasti.

Itse asiassa tulkitsin Harperin Talonkin omalla tavallaan kuvastavan sarjamurhaajan mieltä ja sen toimintaa.
Raakuuksien suhteen kirja tarjosi mielestäni sikäli pehmeän laskun, ettei kerro pahimpia mahdollisia asioita heti alussa, vaan (noh, ei liene paha spoileri) vasta myöhemmin. Etenkin loppua kohden tarinan vain kiihdyttäessä vauhtiaan oli minusta hienosti kerrottua, kuinka

”VMN” kirjoitti: Beukes vaatii lukijaansa keskittymään pysyäkseen kärryillä kaikesta, mitä tapahtuu. -- Vielä, kun tapahtumien kronologinen järjestys on eri kuin se, jossa tarinaa kerrotaan, ja vuodet vaihtuvat aikamatkustuksen takia jatkuvasti

Tuollakin on varmaan osaan lukijoista vieraannuttava vaikutus. Toisaalta vuosilukujen vaihtelu oli tarinan kannalta looginen ratkaisu, koska aika ei sido Harperiakaan. Kirbyn luvut sentään olivat toistensa suhteen pääasiassa kronologisessa järjestyksessä.. paria merkittävää poikkeusta lukuun ottamatta. Minä pidän yllätyksistä, joten ei haitannut, että tarinan ennakoimattomuus oli maksimissaan. Paitsi että vähitellen
Vajaat 70 sivua kirjan alusta olivat kyllä sellaisia, etten vielä juurikaan hahmottanut tarinaa, kunhan ihmettelin. Alku kun ei selitä asioita, vain näyttää niitä. Mutta ei siitä minusta kannata vielä huolestua, koska juonen kannalta kriittisimmät hetket on luonnollisesti säästetty myöhemmäksi, kun lukija on jo paremmin sisällä tarinan juonessa.

Sen sijaan en pitänyt lainkaan rakenneratkaisusta, että

”VMN” kirjoitti: Hän osaa luoda eläviä kuvauksia hahmoista ja tapahtumapaikoista

Tästä minäkin pidin. Osa uhreista eli näistä säkenöivistä tytöistä tosin jäi todella etäisiksi, kuin olisi lukenut sanomalehdestä rikosuutista. Sen sijaan osa tuli oikeasti iholle. Varmaan siksikin, että heistä paljastettiin niin henkilökohtaisia asioita. (Se oli tavallaan osa murhatöiden kauheutta: kuinka kaikin puolin alastomiksi he joutuvat.) Minusta ajatus säkenöivistä tytöistä oli ylipäänsä hieno. Tämäkään ei varmaan ole spoilaus, mutta ideahan on, että
Baseball-reportteri Dan oli symppis, samoin irti-Ottoja kaipaava boheemiäiti. Kirby vaikutti joihinkin muihin tyttöihin verrattuna mielestäni turhankin tavanomaiselta... Tai siis tavallisella tapaa erikoiselta. Harper vs Kirby -asetelmasta tuli minulle parhaimmillaan mielikuva Stephen Kingin Randall Flaggistä kohtaamassa "Millennium"-trilogian Lisbeth Salander. (Harperista toki kovasti sanottu, mutta kyllä hän melko ylimaallisen kenkku pahis oli, aikamatkailee ja kaikkea.)

Uskon, että mitä enemmän Yhdysvaltain historiasta tietäisi, sitä enemmän osaisi nauttia kaikista kirjan hallitsemista historiallisista yksityiskohdista. Hyvin kerrottuun ajankuvaan pääsee kyllä muutoinkin sisälle. Esim. 60-luvun sikäläinen poliittinen radikalismi oli minulle aika vierasta aihealuetta, muttei se häirinnyt. (Opinpahan ainakin, mikä on Pigasus.)

Miljöön kuvauksessa minua kiehtoi etenkin, kuinka elävän törkyiseksi se oli saatu. Tarinan maailmassa ihmiset tekivät toisilleen sairaita ja sekopäisiä asioita ja samoin kaupungin kaduilla oikein huokui kurjuus ja turmellus. Minulle oli iso oivallus, että eniten harmia ei sittenkään aiheuttanut minkään aikakauden "rappiotila" sinänsä, vaan juuri ne ihmiset, jotka eniten vauhkosivat ajan moraalisesta turmelluksesta eli henkilöistä, jotka eivät ole tai elä kuten näiden ihmisten mielestä olisi oikein olla tai elää. Monet henkilöhahmoista joutuivatkin pelkäämään poliisia vähintään yhtä paljon kuin tuntemattomia hiippareita.

Kirjaa voi pitää yhteiskunnallisesti kantaaottavana, koska henkilöhahmoiksi pääsevät yleensä historian marginaaliin unohtuneet kuten kodittomat, rotusyrjinnästä kärsivät sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Ja tietenkin naiset. Yhteiskunnallista spefiä saisi olla mielestäni enemmänkin, siis muutakin kuin ekokatastrofidystopioita jne.

”VMN” kirjoitti: Edes vastausta siihen, miksi Harper surmaa näitä naisia ja mikä Talo on, ei kunnolla käydä läpi

Olen sikäli samaa mieltä, että loppu tuntui tulevan aika äkisti. Toisaalta itse koin, että juonen jännitys oli siinä vaiheessa jo niin huippuunsa viritetty, että ehkä se lauetessaan pakosti jätti vähän hölmistyneeseen olotilaan. Minäkin etsin tekstistä selitystä, miksi Harper surmaa... Jotenkin sitä vain olettaa, että pahuudelle on oltava osoitettavissa jokin syy. Ja mihin lopputulokseen tulin?
Sen sijaan minua jäi vaivaamaan, ettei

Minusta aikamatkustus on tarinassa oikeasti huolella spekuloitua ja ajatuksia herättävää. Kirjailija saa ajan pyörähtelemään kauniita piruetteja. Minut tarina sai ajattelemaan mm. sellaisia asioita, että kausaalisuhteet ja kronologinen aika ovatkin ehkä vain lohdullista harhaa ja paradokseiksi kutsumamme asiat luonnollisia, järkeilemämme totuus luonnoton…

Ajassa matkaamista lukuunottamatta kirja ei ole scifiä, ennemmin maagista realismia. Aikamatkustuksellekaan on turha odottaa mitään tieteellistä selitystä. Päinvastoin kirjan lukijan on hyväksyttävä, että maailmassa tapahtuu mielettömiltä vaikuttavia asioita. Josta päästäänkin taas näemmä lemppariaiheeseeni, Harperin hulluuteen:



Onkohan Säkenöivät tytöt saanut millaisia arvioita esim. (suomalaisissa) lehdissä?

Muita kirjan lukeneita? Oletteko lukeneet Beukesin aiempia teoksia? Mitä olitte tästä tai niistä mieltä? Mahtaakohan Schildts & Söderströms jatkaa kirjailijan suomentamista…

Paljolti näköjään samat jutut, jotka tökkineet.

Minäkin pidin

VMN kirjoitti:

Varoitus: Spoiler.

Minulla taas jäi epäselväksi juuri se, ketä nämä tytöt oli, miksi he. Sinulla on joo ideaa, mutta olisin kaivannut jonkin vahvemman yhteyden. Että oikeasti tuodaan esille, että nämä on valittu koska -blank-. Nyt he vain olivat joitain henkilöitä, ja vaikka hahmo kuvaukset olivat aitoja ja tuntuivat oikeilta henkilöiltä, niin suoraan siitä kuolemaan. No, ei se minussa erityistä tunnetta herättänyt.

Minä ajattelin tuon uhrien valikoitumisen tavallaan kahdessa osassa, niin että

Olen lukijana kai hiukka masokisti.. Tykkään kirjoista, jotka kiusaavat lukijaa, siis niin kauan kuin se "kiusanteko" vaikuttaa kirjailijan tietoiselta valinnalta (eikä vain tahattomalta kämmimiseltä). Ja tämä kirja kyllä härnäsi, hämäsi ja huiputti oikein olan takaa, mielestäni varsin tahallisesti. Sekään ei tietenkään hyvä ole, jos tarina jää ihan käsittämättömäksi, mutta tämä tarjosi sentään myös oivaltamisen iloa (menivät oivallukset sitten oikein tai hutiin.. koska eihän sitä lukiessa tiedä).