Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

Hugh Howey

  • Jouni hahmo Kirjoittaja
  • Jouni
    Epäkuollut
    Taso: 25
  • Viestejä: 25
29.10.2013 18:27 - 22.06.2015 13:50 #1 : Jouni
Hugh Howey kirjoittanut Jouni
Päätin perustaa Hugh Howeylle oman aiheen kun Siilo on nyt jo hetken ajan löytynyt suomennettuna kaupoista ja herra itsekin kävi viikonloppuna kirjamessujen vieraana. Itse sain Siilon viimeviikolla luettua ja pidin siitä kohtuullisen paljon. Kun tätä on maailmalla niin kovasti hypetetty niin mielenkiinnolla kuulisin muiden Siilonsa lukeneiden mielipiteitä siitä, että onko tässä potentiaalia uudeksi megamenestykseksi? Onko Hugh Howey uusi Suzanne Collins ja Siilo uusi Nälkäpeli? Elokuvaahan tästä ollaan jo tekemässä Ridley Scottin toimesta ja täytyy sanoa että itsekin kun Siiloa luin niin mieleeni tuli useamman kerran että tästä saisi aika toimivan leffan tehtyä melkoisen helposti. Ehkä "mielenkiintoisin" sitaatti mihin olen Siilon osalta toistaiseksi törmännyt, on “science fiction’s answer to Fifty Shades Of Grey.” :roll:
Viimeksi muokattu: 22.06.2015 13:50 Hiistu.

  • Noora hahmo
  • Noora
    Hirviö
    Taso: 24
  • Viestejä: 128
29.10.2013 18:50 #2 : Noora
Vastaus käyttäjältä Noora aiheessa Hugh Howey
Itse aloitin vasta Siilon,mutta hyvältä vaikuttaa alun perusteella.Vaikuttaa jotenkin enemmän aikuislle suunnatummalta sarjalta,kuin Tarkoitettu,Delirium esimerkiksi. Toivottavasti tätä sarjaa ei kuitenkaan markkinoida tuolla "mielenkiintoisella" sitaatilla,koska sehän antaa ihmisille väärän kuvan,koska Siilolla ei ole mitään yhteistä tämän Twilight ficin pohjalta tehdyn huonosti kirjoitetun pehmoporno kirjan kanssa muuta,kuin se ,että molemmat ovat omakustannuksina saaneet alkunsa.

Kyllähän sarjalla voi elokuvana olla mahdollisuus menestyä,kun tällähetkellä on menossa tällänen Dystopia buumi,kun näitä suomennoksia erityisesti nuorten dystopia kirjoista tupsahtelee,kuin sieniä sateella joten jos saadaan aikaan hyvä käsikirjoitus, rooleihin hyvät näyttelijät ja ohjaajakin osaa asiansa niin kyllähän sitä menestystä leffana voisi tullakin.

A reader lives a thousand lives before he dies, The man who never reads lives only one(GRRM)

  • Nafisan hahmo
  • Nafisan
    Tähtipilotti
    Taso: 44
  • Viestejä: 172
29.10.2013 19:22 #3 : Nafisan
Vastaus käyttäjältä Nafisan aiheessa Hugh Howey
Minä en Siiloa vielä ole saanut hyppysiini, mutta koen sen todella kiinnostavana uutuutena. Meni lukulistalle jo jokin aika sitten! Mielenkiintoista päästä (sitten joskus) lukemaan tällaista tuoreempaa aikuisille suunnaatua dystopiaa. Kuten jo aikaisemmin on mainittu, noita nuorten dystopioita kun tulee jo melkein liikaa ja ne alkavat olla liian samanlaisia kekskenään. Mutta en valita, viihdyttäviä teoksia kun kuitenkin ovat kaikki lukemani olleet (joskin sarjoilla Nälkäpeli, Tarkoitettu, Delirium on pakollinen kolmiodraama kuvio, joka ärsyttää).

Olen vieras tässä maailmassa. Olen muukalainen eikä kukaan ymmärrä sieluni puhetta. K. Gibran

  • Vanamo hahmo
  • Vanamo
    Lentäjä
    Taso: 33
  • Viestejä: 306
29.10.2013 19:52 #4 : Vanamo
Vastaus käyttäjältä Vanamo aiheessa Hugh Howey
Minä lisäsin Siilon lukulistalle Kirjamessujen myötä. Kirjaa kehuttiin minulle vakuuttavasti ja sen lisäksi tapasin myös kirjailijan ja hän vaikutti mukavalta tyypiltä. Niinpä tarkastin kirjan kuvauksen Risingin tietokannasta ja sehän kuulostaa tosiaan kiinnostavalta! Nimen perusteella en aiemmin ollut kiinnostunut kirjasta, se on liian epämääräinen ja epäkiinnostavan oloinen.

  • Hiistu hahmo
  • Hiistu
    Varjovelho
    Taso: 60
  • Viestejä: 3085
31.10.2013 00:01 - 31.10.2013 00:25 #5 : Hiistu
Vastaus käyttäjältä Hiistu aiheessa Hugh Howey

Jouni kirjoitti: Elokuvaahan tästä ollaan jo tekemässä Ridley Scottin toimesta ja täytyy sanoa että itsekin kun Siiloa luin niin mieleeni tuli useamman kerran että tästä saisi aika toimivan leffan tehtyä melkoisen helposti.

 Heh. Koin kirjaa lukiessa vahvan ilmestyksen, millainen minun versioni Siilo-leffasta olisi. Siihen liittyy Kari Tapio. Paljastan yksityiskohdat joskus jaksaessani.

Kirjan saamat kehulauseet ovat tosiaan osin hämmentäviä vertauksia.. En olisi koskenut kirjaan, jos olisin uskonut kaikkia niitä. Nälkäpeliinkin vertaaminen on vähän niin ja näin.. se on mielestäni profiloitunut aika nuortenkirjaksi, eikä yhteistä Siiloon ole kuin jonkin verran yhteiskunnallisissa ilmiöissä ja tietenkin ajoittuminen jonkinlaiseen post-apokalyptiseen aikaan. (Lukiessa itse asiassa ajattelin, että Jules on mukavan itsevarma ja varttunut naishenkilö, eikä mikään nuortenkirjasankaritar. Ei millään pahalla niitä kohtaan, muttei minun makuuni.) Kirjan esittelyteksti sai minut kiinnostumaan Siilosta siinä määrin, että ostin omaksi ja luin. Ihmisyhteisö tungettuna selviytymään yhdessä oloihin, joihin ihmistä ei ole tarkoitettu, on aina kiinnostavaa.

 Kirjan rakenne oli minulle mieluinen: kirja koostuu viidestä alkujaan erikseen julkaistusta osasta, jotka kylläkin jatkavat kukin samaa tarinaa, mutta jokaisella on myös oma napakka rakenteensa. Varmaan tuosta osiin jakautumisesta johtuen kirja olikin niin nopeatempoinen ja mukaansatempaava. Pidin mukavana luettavana.

Osat ovat mielestäni sujuvalla tavalla vuorovaikutuksessa keskenään: aiemmat tapahtumat vaikuttavat myöhempiin ja toisaalta myöhemmin yritetään selvittää aiempia. Kolmella ensimmäisellä osalla on kullakin oma näkökulmahenkilönsä, mikä oli minusta virkistävää.  Suosikkejani koko kirjasta olivat ensimmäinen ja kolmas osa, jotka nappasivat mielenkiinnon heti alusta alkaen. Toisessa osassa on muita rauhallisempi tempo ja keskitytään esittelemään Siiloa, mutta pidin siitäkin. Minua miellytti tarinan tietty yksinkertaisuus. Juonissa on lopulta vain vähän ns. liikkuvia osia. Esim. kuinka paljon tarinaa saakaan kerrotuksi yhdestä
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]
Pelkistetty tyyli oli edukseen myös rakkautta kuvattaessa. Draama tulee ulkopuolelta, yhteisön säännöistä, mutta rakkaus itsestään on simppeliä: sitä vain rakastetaan jotakuta.

Oikeastaan siilo itsestään oli tarinan monimutkaisin juttu ja niin kai on tarkoituskin, että lukija keskittyy pohdiskelemaan itse siilon olemassaoloa, tarkoitusta ja toimintaa... Esittelytekstin perusteella olin kuvitellut, että siilo olisi ollut jonkinlainen hätäisesti improvisoitu suoja, jonne joukko ihmisiä olisi vain jumittunut maailmanlopun iskiessä. Joten olin varsin huuli pyöreänä siilon ihmeitä esiteltäessä. Jännä paikka!

Hyvä kirja herättää mielestäni tunteita, joten Siilon ansioksi voi laskea myös, että tarina sai minut vihaiseksi. Päähenkilöt kohtaavat kaikenlaista epäreiluutta, eivätkä asiat muutoinkaan suju aina toivotulla tavalla, joten heidän puolestaan koin suuttumusta. Etenkin kun kirja varsin avoimesti tarjoaa lukijalle syyllisen, johon suuttumuksensa voi kohdistaa. Tosin pidin siitä, että myös "pahisten" motiivit ja näkökulman pystyi ymmärtämään, vaikkakin vähän vähemmän mustavalkoisella käsittelyllä heitä ei olisi tarvinnut edes pitää niin selkeästi pahiksina.    

Tarina on kantaaottava ja siinä on sanomaa - hyvä homma. Sanoma on rautalangasta väännettyä - ei hyvä homma. Kirjassa oli ärsyttävästi sellaisia latteita viiden pennin viisauksia kuin: "Se, miten pyrimme eteenpäin, määrittää sen, mitä olemme." Siilolaisille kaikki ajatukset saattavat olla uusia ja mullistavia, mutta lukijalle valitettavasti eivät. Minua myös oikeasti häiritsi niinkin pieni juttu kuin sanan "tabu" käyttäminen. En tiedä, kuinka yleisessä arkipuhekäytössä se on englannissa, mutta suomenkielessä se on minusta aika tieteellinen termi, jota kuka hyvänsä ei viljelisi puheessaan. Muutoinkin siilon asukkaat vaikuttivat liiankin
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]
     

Tietyssä mielessä kirja parani loppua kohden, kun tarina pääsi kunnolla muhimaan: yksittäisten ihmisten toiminnasta poikii yhä uusia seurauksia. Tarina myös synkkenee ja siilon seinät alkavat tosissaan ahdistaa.   Toisaalta... En pitänyt kirjan lopusta yhtä paljoa kuin alkupuolesta.

Kahdessa viimeisessä eli neljännessä ja viidennessä osassa vuorottelee useampi näkökulmahenkilö ja juonesta tulee siten väkisinkin hajanaisempi. Siinä missä pidin kolmen ensimmäisen osan yksinkertaisuudesta, jälkimmäisissä osissa, joissa tapahtuu myös laajemman mittakaavan asioita, juoni oli liiankin kanssa palikkamallia... Siinä ja siinä, oliko enää millään tapaa uskottava käänne eli sattumus, että
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]
Tai sitten täytyy ajatella siilolaisten toimivan ja tuntevan hieman naivisti.
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]
Etenkin pitkä viides osa tuntui turhan venytetyltä ja samoja asioita toistavalta, eivätkä "paljastukset" tulleet minulle enää järin yllätyksinä. Väsähtänyttä. En pitänyt enää kovin mielenkiintoisena esim.
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]
  Varsinainen loppu tuli mielestäni sitten liiankin nopeasti ja jotenkin myös liian helposti. Jäi vähän hämmentynyt fiilis, että mahtaako asiat nyt kuitenkaan mennä kuten kirja sanoo...  

Viimeinen osa laski minulla kirjan arvosanaa kolmeen ja puoleen tähteen.

Like tekee hyvää työtä kirjojen ulkoasujen kanssa, Siilon kansipaperit ja painokansi ovat kauniita katsoa. (Joskaan se kansiin painettu kuva siilosta ei vastaakaan ihan kirjan kuvailusta saamaani mielikuvaa..)  

Vielä viimeisenä sivuhuomiona: En ole tainnut missään lukemassani kirjassa kohdata yhtä montaa itkevää mieshahmoa. Teki vaikutuksen.  


Mahtaako seuraavassa sarjassa eli suomennettavassa kirjassa olla mukana näitä tuttuja hahmoja, vai jotain ihan uusia?
Viimeksi muokattu: 31.10.2013 00:25 Hiistu.

  • VMN hahmo
  • VMN
    Painajainen
    Taso: 35
  • Viestejä: 229
16.11.2013 20:26 #6 : VMN
Vastaus käyttäjältä VMN aiheessa Hugh Howey

Hugh Howey: Siilo

Like 2013 - Risingin tietokannassa

Hugh Howeyn Siilo alkoi yksittäisenä novellina, mutta menestyksen myötä tarinoita alkoi tulla lisää ja Siilon maailma laajeta. Jättimenestys johti jatkotarinoiden ja esiosien kanssa perinteiseen kustannussopimukseen ja sen kautta myös Suomen markkinoille. Myyntiennätykset ja tekeillä oleva Ridley Scottin elokuva ovat vain vauhdittaneet kirjan suosiota. Erehtyi joku vertaamaan myynnin perusteella Howeyta Fifty Shades -kirjasarjan kirjoittaneeseen E. L. Jamesiinkin. Howeyn suosiolle on kuitenkin hyvä syy: hän osaa kirjoittaa.

Viimeiset ihmiset elävät maanalaisissa siiloissa piilossa ulkoilman myrkyiltä. Ankarat säännöt ja rajoitukset ohjaavat heidän elämäänsä. Ulos meneminen on tabu, josta ei puhuta, mutta sitten salaisuudet alkavat paljastua, eikä mikään ole sitä miltä vaikuttaa.

Tarina alkaa hitaanlaisesti. Howey luo hyvin elävän kuvan siilosta ja siellä vallitsevasta elämästä. Dialogia ei paljoa ole ja hahmot kertovat itsestään ja maailmastaan. Alun hitaus ei haittaa, sillä maailma on todellakin tutustumisen arvoinen. Se on rikas ja elävä, ja Howey on ajatellut monelta eri näkökannalta, millainen siilo oikeasti olisi.

Lue lisää...

Blogi kirjoittamisesta ja kirjoista:
kirjailijankellarissa.blogspot.fi/

  • typpö hahmo
  • typpö
    Otus
    Taso: 2
  • Viestejä: 1
30.11.2013 17:57 - 03.12.2013 02:59 #7 : typpö
Vastaus käyttäjältä typpö aiheessa Hugh Howey
Kirja oli mielestäni erittäin hyvä. Kirjailijan ensimmäinen romaani. Tarina itsessään mielenkiintoinen ja hyvällä tavalla ahdistava. Lohduton kuvaus huomisesta. Suljetunpaikan kammo ja kuolemanpelko vahvasti läsnä koko kirjan ajan. Tykkäsin kovasti ja vertailukohtana käyttäisin Metro 2033 - kirjaa, jossa tunnelma ajoittain samanlainen eli tukala ja armoton. Henkilöhahmot mielenkiintoisia ja varsinkin "prologi" oli kylmäävä. Tapahtumia avattiin pikkuhiljaa, mutta jätettiin hyvin myös avaamatta. Tämä lisäsi uudelleenlukuhaluja joskus tuonnempana. Innolla odottelen uutta lukemista Mr. Howeylta. 5/5
Viimeksi muokattu: 03.12.2013 02:59 typpö. Syy: Huomautus
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Sini

  • Toni hahmo
  • Toni
    Hirviö
    Taso: 20
  • Viestejä: 43
04.03.2014 18:42 #8 : Toni
Vastaus käyttäjältä Toni aiheessa Hugh Howey
Mainittakoon nyt täälläkin, että tuoreimmasta Tähtivaeltajasta (1/14) löytyy Hugh Howeyn haastattelu, jossa mies kertoilee menestyksensä salaisuuksista sekä kirjojensa syvemmistä merkityksistä.

Näytettä jutusta löytyy tuolta:

tahtivaeltaja.com/tähtivaeltaja-114/hugh-howey-haastattelu

Likeltä myös lupailivat Siilo-trilogian kakkososaa suomeksi jo alkusyksystä 2014.

  • Eija hahmo
  • Eija
    Varjoinen
    Taso: 46
  • Viestejä: 632
19.04.2014 23:14 - 19.04.2014 23:15 #9 : Eija
Vastaus käyttäjältä Eija aiheessa Hugh Howey
Siilon tarina veti puoleensa heti prologista lähtien. Siilon oloja ja yhteisöllistä rakennetta valotetaan pikkuhiljaa ja tarina laajenee mukavasti edetessään. Tarina on jännittävä ja mukaansatempaava, mutta siinä on omat heikkoutensakin. Juonenkäänteitä on runsaasti - jopa niin paljon, että viimeisen osan lopussa tapahtuva käänne tuntui jo väkisin väännetyltä.

Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]


Tarinassa on myös tarpeetonta toistoa ja selittelyä, kun taas jotkut asiat sivuutetaan merkityksettömänä. Osittain TV-sarjamainen pinnallisuus paistaa myös tarinan kulussa. Näistä epäkohdista huolimatta, tarina on mukava luettava, mutta ei se suuren suurta kirjallisuutta ole. Itse luin kirjan Wolfen Sovinnontekijän kynnen jälkeen – ei siis ihme kun Siilo tuntui aika simppeliltä ja ”tavanomaiselta”.

Katsotaan nyt tuleeko jatko-osaa Siirros luettua sitten kun suomennos tulee. Kun idea on jo nähty, niin harvoin jatko-osat enää jaksaa itseäni hirveästi innostaa. (Silti luen jatko-osia, vaikka järki sanoisi, että voisi lopettaa ensimmäiseen osaan.)

typpö kirjoitti: vertailukohtana käyttäisin Metro 2033 - kirjaa, jossa tunnelma ajoittain samanlainen eli tukala ja armoton.


Metro 2033 on hyvä vertailukohta Siilolle. Niissä on paljon samaa ideaa. Metro 2033:en klaustrofobinen tunnelma välittyi minulle paremmin kuin Siilossa, vaikka siilo on ahtaampi paikka kuin metrotunnelit. Muutenkin Metro 2033 toimi minulle paremmin.
Viimeksi muokattu: 19.04.2014 23:15 Eija.

  • Hiistu hahmo
  • Hiistu
    Varjovelho
    Taso: 60
  • Viestejä: 3085
10.06.2014 13:46 - 10.06.2014 14:22 #10 : Hiistu
Vastaus käyttäjältä Hiistu aiheessa Hugh Howey
Luin taannoin Howeyn novellin Hell from the East antologiasta Dead Man’s Hand . Antologia sisältää ”weird western” -novelleja eli lännentarinoita spekulatiivisen fiktion tapaan, joten sitä samaa lajia myös Howeyn novelli. Novelli oli yksi suosikeistani tuosta antologiasta.

Novellin tarinassa eletään vuotta 1868. Tarinan kertojapäähenkilö on entinen etelävaltioiden sotilas, joka Yhdysvaltojen sisällissodan päätyttyä suuntasi pettyneenä länteen ja jatkoi värväytymistä uusiin armeijoihin. Hänen, kuten monen kaltaisensa miehen, viimeisin sijoituspaikka on vihoviimeisen syrjäinen Fort Morganan tukikohta Coloradossa. Tarinan aikana kertoja joutuu selvittämään tukikohdassa sattunutta käsittämättömältä vaikuttavaa väkivaltatapausta. Ja sitten tapahtuu outoja asioita. :wink: Mittaa novellilla on vajaat 12 sivua.

Suurimmassa osassa antologian muita novelleja spefi-elementit ovat sen verran silmiinpistäviä, ettei niitä kaikenlaisia outouksia oikein voi tulkita muuksi kuin spefiksi. On kaikenlaisia yliluonnollisia hirviöitä, taikuutta, mielikuvituksellista teknologiaa… Howeyn novelli erottuu joukosta olemalla enemmänkin psykologista kauhua, jossa saatetaan kohdata yliluonnollisia ilmiöitä, mutta pelottaville kokemuksille tarjotaan myös ihan luonnollisia selityksiä. Kertoja kertoo tarinansa eräänlaisen sairaskertomuksen muodossa (tarina alkaa: ”My path to sickness began the day -- .”) ja omien mieltymysteni mukaan luinkin tarinaa
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]
Kertojan sisäinen kokemus oli mielestäni tavoitettu hyvin, minkä lisäksi arvostin myös luontevaa ja jopa humoristista dialogia.

Novellista on luettavissa myös aika samanlainen ”sanoma” kuin mitä on Siilossa: ihmiset ovat liian hanakoita valloittamaan ja tuhoamaan kaikkea ja joutuvat teoistaan vielä jonakin päivänä tilille. Mietin, voisiko novelli sijoittua Siilon maailman menneisyyteen. Mutta mutta… en tiedä.
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]
Jos joku sattuu lukemaan tämän novellin, suostuu ehkä kertomaan minulle, miten asian ymmärsi. :smile:
Viimeksi muokattu: 10.06.2014 14:22 Hiistu.

29.07.2014 01:13 - 29.07.2014 01:27 #11 : pihlajapuu
Vastaus käyttäjältä pihlajapuu aiheessa Hugh Howey
No niin, nyt ois Siilo luettuna. Edistyn vähitellen kirjakasan purkamisessa.

Mielestäni kirjan rakentuminen alun perin viidestä osasta näkyy siinä, että tempo on paikoin hitaahko, vaikka siihen ei muutoin kiinnitäkään huomiota kuin ehkä aivan ensimmäisen osion kohdalla. Hitaalla temmolla tarkoitan sitä, että juuri, kun ollaan hyvässä vaiheessa juonta, aletaan haaveilemaan jotain jonninjoutavuuksia (mainitsinko jo lapsuustakaumat... *haukotus*). Näkökulman poukkoilu saa miulta myös miinusta, koska toiset tapahtumat ja niiden keskiössä olevat ihmiset olivat selkeästi kiinnostavampia (Jules, Lukas) kuin toiset (Knox jne.), mikä lähinnä aiheuttaa pakottavan tarpeen harppoa tylsät luvut yli.

Filosofointi oli myös himpun naivia ja lopun paatos aika kliseistä, mutta plussaa moniulotteisista hahmoista, etenkin pahisosastolla. Tykkäsin siitä, että ihmiset oikeasti uskovat asiaansa ja perustelevat sitä, sen sijaan, että pahat nyt vain tykkäisivät olla sadistisia ääliöitä. Myös maailma ja yhteiskuntajärjestys oli luotu siinä määrin huolella, että ei tehnyt mieli hakata päätä seinään (kuten esim. useimpien teinidystopioiden kanssa).

Pari itsääni häiritsevää puutetta olivat
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]


Yhteenveto: Selkeästi mielenkiintoisempi ja jotenkin "huolitellumpi" lukukokemus kuin moni muu viimeaikoina julkaistu dystopiakirja, mutta ei nyt ihan kaiken hypetyksen arvoinen kuitenkaan. Jotenkin elokuvamainen kokemus myös, sillä monet tapahtumat saivat miettimään, miten ne toimisivat paremmin valkokankaalla kuin tekstinä
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]
Viimeksi muokattu: 29.07.2014 01:27 pihlajapuu.

03.08.2014 11:41 - 03.08.2014 11:42 #12 : KiLLPaTRiCK
Vastaus käyttäjältä KiLLPaTRiCK aiheessa Hugh Howey
Mielestäni erinomainen kirja. Henkilöhahmot tuntuivat oikeilta ihmisiltä, jännitystä rakennettiin hienosti ja salaisuuksia raotettiin pikku hiljaa.
Ja näköjään jatkoa on kohta luvassa seuraavan suomennoksen merkeissä. Jään innolla odottamaan mihin Siilon maailma kehittyy...
Viimeksi muokattu: 03.08.2014 11:42 KiLLPaTRiCK.

03.02.2015 22:51 #13 : KiLLPaTRiCK
Vastaus käyttäjältä KiLLPaTRiCK aiheessa Hugh Howey
Siiros luettu. Aikamoinen pettymys Siilon jälkeen.
Tuli mieleen The Plan elokuva Galactica sarjassa. Täysin turha. Selitteli asioita mitkä eivät kaivanneet selitystä.
Unohduspillerit ja nanokoneet, kun paljon parempana selityksenä pidin ihmisten pahuutta.
Toivottavasti palaamme nopeasti Siilo 17 tarinaan ja unohdamme koko "episode ykkösen"

  • Emelie hahmo
  • Emelie
    Verivelho
    Taso: 57
  • Viestejä: 2734
26.04.2016 09:02 #14 : Emelie
Vastaus käyttäjältä Emelie aiheessa Hugh Howey
Siilo on ollut jostain syystä yksi niitä kirjoja, joiden olemassaolosta tiedän ja olen kuullut kehuja kirjasta, mutta joka ei ole millään tavalla jäänyt kiinni mieleeni potentiaalisena "etsinpä tämän kirjastosta kun siellä käyn seuraavan kerran" -kirjana. Kun tällainen sitten sattumalta osuu kohdalle kirjastossa, hämmästelee, että miksi tätä ei ole aiemmin lainannut ja lukenut. No, nämä erheet on helppo korjata...

Luin siis Siilon. Hyvä kirja, jossa oli potentiaalia vaikka mihin. Harmillisesti kaikkea sitä ei hyödynnetty ja hyvän alun jälkeen juoni sekä tarina alkoivat tasaisesti (mutta hitaasti) heiketä.

Vaikka tarina alkaakin heti, tuntui silti siltä, etä juoneen kiinni pääseminen otti aikansa. Ensimmäinen osa oli hyvä johdanto maailmaan ja koko juoneen muutenkin, eikä se kirjaan muuten suhteutettuna tuntunut liian pitkältä. Koko tarinassa oli sellainen kiva tarinan aukikäärimisfiilis eli koko ajan paljastui lisää, jotakin asiaa syvennettiin ja uudet tapahtumat liittyivat aikaisempiin.

Hiistu kirjoitti: Kirjan rakenne oli minulle mieluinen: kirja koostuu viidestä alkujaan erikseen julkaistusta osasta, jotka kylläkin jatkavat kukin samaa tarinaa, mutta jokaisella on myös oma napakka rakenteensa. Varmaan tuosta osiin jakautumisesta johtuen kirja olikin niin nopeatempoinen ja mukaansatempaava. Pidin mukavana luettavana.


Tämä osien napakkuus muuten helpotti ainakin minulla sitä, että pystyin jättämään kirjan lepäämään aina hetkeksi enkä ahmaissut kertarykäisyllä. Jäi enemmän aikaa mutusteluun ja maisteluun, se on kivaa. Tämän lukemisesta tuli vähän sama fiilis kuin Yksin Marsissa lukemisesta, varsinkin loppupuolesta, kun on pakko selvitä sillä mitä on. Ja aika paljon viime hetken pelastumisia.... Ei ollut nyt mainittavan uskottavaa, mutta yritän ymmärtää tätä ominaisuutta, koska kirja on koottu osista. Kaikissa osissa pitää tapahtua jotain kiinnostavaa ja tässä siksi "kiinnostavaksi" asiaksi valikoitui toiminnantäytteiset asiat.

Siilossa oli hyvin ahdistava tunnelma, paikoitellen hyvin klaustofobinen. Mutta eipä sillä, ei se ulkomaailmakaan kirjassa ollut sen miellyttävämpi paikka.

Ihmishenki ei ollut oikein minkään arvoinen, ja se hiukan ärsytti. Lukas oli sympaattinen hahmo, mutta kyllä Jules oli ehdottomasti hyvä valinta päähenkilöksi. Ei kaihtanut oikeastaan mitään, aina valmis kokeilemaan ja melkoisen optimistinen. Ei tullut niitä hetkiä, että Jules olisi vollottanut maailman kurjuutta ja vaipunut epätoivoon.

Kirjassa oli jokseenkin turhan selkeä hyvä/paha-asettelu, vaikkakin sen pahispuolen kantoja yritettiin kertoa auki. En vaan ollut oikein vaikuttunut.

En erityisemmin odota sarjan toisen osan Siirroksen lukua, mutta kolmas osa eli Kohtalo on sitten paljon kiinnostavampi. Minua kiinnostaa tietää, miten tarina jatkuu tuosta.

I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

  • Emelie hahmo
  • Emelie
    Verivelho
    Taso: 57
  • Viestejä: 2734
21.07.2016 11:09 #15 : Emelie
Vastaus käyttäjältä Emelie aiheessa Hugh Howey

Emelie kirjoitti: En erityisemmin odota sarjan toisen osan Siirroksen lukua, mutta kolmas osa eli Kohtalo on sitten paljon kiinnostavampi. Minua kiinnostaa tietää, miten tarina jatkuu tuosta.


En odottanut Siirroksen lukemista, olin tuominnut sen jo ennalta tylsäksi, mutta ihan suotta. Sehän oli oikein hyvä lukukokemus, tiedä sitten kuinka paljon matalilla odotuksilla oli tekemistä sen kanssa.

Siirros oli jokseenkin ehyemmän oloinen tarina vaikka siinä hypittiinkin ajassa, mutta siinä ei ollut sellaista samaa hyvin selkeästi näkyvää jatkotarinamaisuutta kuin Siilossa. Minä pidin tästä aikahyppelystä, se antoi paljon mahdollisuuksia, joita osaa oli käytetty (kuten se, että asiat edistyvät tai muuttuvat selvästi/huomattavan paljon näiden aikahyppyjen aikana).

Jotkin Howeyn ratkaisut ja motiivit sekä juonikuvioiden taustat olivat aika turhauttavia; kuten se, että
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]

Donald oli päähahmona ehkä hiukan liian saamaton alkuun ja sitten jossain vaiheessa hän kehitti tahdonvoiman, joka tuntui jokseenkin epäuskottavalta. Tosin hänen katkeroitumisensa loppua kohden oli taas sitten minusta hyvin tehty, vaikkakin jotkin hänen valintansa olivat enemmän kuin vähän arveluttavia. Kiinnostaa tietää, että miten Donald kehittyy hahmona tästä eteenpäin. Siirros loppui siten, että haluan aika nopeasti jatkaa tarinaa Kohtalolla.

I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

05.11.2016 10:47 #16 : KiLLPaTRiCK
Vastaus käyttäjältä KiLLPaTRiCK aiheessa Hugh Howey
Hiekka.
Kyllä näitä ihan mielellään lukee, vaikka 350 sivuiset tuntuvatkin nykyään välipaloilta.
Uudet hyvät/erikoiset ideat kantavat yllättävän hyvin ja Siilosta lähtien on Howey osannut tehdä ihmisistä oikeita. Jatkoa varmaan tulee?

Paikalla 1 jäsen ja 51 vierailijaa
LordStenhammar
Uusin jäsen: Topi Kopakkala
Jäseniä yhteensä: 9455