Talvi ja siitä "selviytyminen"

Mie olen aina pitänyt talvesta ja pidän edelleen. Tämä talvi on ollut miulle kauhea pettymys toistaiseksi. Inhoan sitä kun on pimeää ja märkää. Lumi ja pakkanen helpottavat oloa kummasti. Pakkasta onkin nyt oikein kivasti, mutta lunta saisi tulla lisää ja mieluiten pian. Pitää kuitenkin olla tyytyväinen siihen ohueen kerrokseen joka täällä on. Vaikka siinä ei hiihdetä eikä siitä saa lumikammia rakennettua millään, tuo se silti valoisuutta maisemaan.

Talvesta selviää kerrospukeutumisella, lämpimillä juomilla ja joustamalla. Lumi hidastaa ja aikatauluihin kannattaa lisätä löysää oli sitten kulkemassa omalla autolla, julkisilla tai kävellen. Olen kylmänarka ja palelen lähes koko ajan. Siksi panostankin talvipukeutumiseen. Pukeudun villaan ja kuorikerroksiin, niin ei pääse pakkanen puremaan. Viimeisimmän vaatekaapin siivouksen yhteydessä laskin omistavani 23 paria villasukkia.

Viihdyn talvella ulkona purevasta pakkasesta huolimatta. Kyttään revontuliennusteita valmiina säntäämään ulos, hankijalkapallo on hauskaa, samoin lumisota sekä lumikammissa nukkuminen. Luistelu sen sijaan on nilkkani takia mahdotonta. Se harmittaa etenkin nyt kun retkiluisteluolosuhteet ovat lähes täydelliset. En myöskään hiihdä (en omista suksia) enkä lenkkeile talvisin (vaikea hengittää). Ainiin, talvella saa uskomattomia valokuvia ja on muutenkin niin kaunista.

Itellä vaikeus liittyy enemmän pimeään kuin kylmään. Siksi jo kevättalvella alkaa helpottaa, kun valoa alkaa nähdä sekä herätessä että iltapäivisin. Pahinta on noin marraskuusta helmikuuhun. Viime marraskuussa olin paljon lasten kanssa, ulos mentiin puolenpäivän maissa vaikka satoi pieniä mopoja ja valoa sai sinä lyhyenä aikana kun sitä ylipäätään oli saatavissa. Voin sanoa että jeesasi.

Hurjat pakkaset aiheuttavat ylimääräistä hommaa kun pitää taas rutinoitua pukeutumaan palloksi, mutta näihin osaan suhtautua ohimenevinä kausina. Rutiinit eivät syö energiaa.

Liukkaita ei pysty. Ne ovat pahimmillaan kaupungilla.

Itse taas liikun enemmän talvisin. Tulee käveltyä ulkona enemmä, jotenkin viileys pimeyden kanssa kiehtoo.

Uimassakin tulee käytyä. Tulee kai tehtyä kaikkea enemmän kun ei tee mieli vaan lillua lämmössä.

Nyt on kivaa kun on lunta.

Pidän kaikista vuodenajoista, tai pikemminkin kai pidän siitä että ne vaihtelevat. Ei tuntunut oikein talvelta kun ei ollut pakkasta eikä lunta. Kauhulla jo odottelin miltä kevät muka tuntuu jos ei ole ollut talveakaan.

Eli varmaan selviydyn talvesta samalla tavalla kuin muistakin vuodenajoista (joihin kaikkiin liittyy myös huonoja ominaisuuksia): muistamalla että kohta ne ovat mokomat ohi ja sitten niitä taas kaipaa.

Talvi on parasta aikaa, kun on pimeää, kylmää ja lunta. Pimeys on yksi maailman hienoimmista asioista, varsinkin jos tykkää kulkea pihalla niin ettei kukaan voi nähdä. Ja se tunne kun pihalla on päälle 20 astetta pakkasta.. Jotenkin maailma on puhtaamman oloinen.
Eli hyvin talvesta selviytyy.

Talvessa on parasta kaamos. Pohjoisessa asumisessa vihaan eniten ja ainoastaan yötöntä yötä. Miten kesällä voi nukkua kun on niin valoisaa??? Helsingissä on kiva tehdä kesäreissuja. Ainakin yöt ovat öitä. (Mitä? Pitikö tässä puhua talvesta?)

Olen enemmän syksy- kuin talvi-ihminen, mutta toki pidän tästäkin vuodenajasta. Maailma on kaunis, sininen, musta ja hopeinen. Kylmä on rasittavaa, varsinkin aamuisin ja iltapäivisin koulumatkoilla, mutta astetta lämpimämpi takki. Oikeastaan harmittaa kun kevät alkaa saapua. (Kevät tarkoittaa aikaa, jolloin näkee auringon. Eli helmikuun loppu.)

Talvi on hyvää aikaa. Ihmiset ovat muurautuneet sisälle, joten saa olla rauhassa. Luonnossa on hiljaista ja kaunista kulkea. Voi seurailla eläinten jälkiä ja löytää uusia ulottuvuuksia tutuista paikoista. Rakastan kylmää viimaa, nietoksia ja jäätä. On hyvä tunne, kun tulee pakkasesta sisälle ja voi keitellä kaakaota. Lumi on kaunista.

Mä pidän myös talvesta. En kärsi kylmästä, vaikka tottakai kärsimisen estäminen vaatii huolellista kerrospukeutumista (mulla on myös alhainen verenpaine ja huono ääreisverenkierto), mikä on tylsää. Vaatekerrokset myös rajoittavat liikkuvuutta, koska tunnen oloni kovin kankeaksi.

Mutta luonto on hyvin kaunista. Eniten pidän jo muutamaan kertaan mainitusta hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta. Lumi antaa jotenkin taianomaisen tunnun koko maailmalle. Lisäksi se peittää roskia ja saa rumankin rakennuksen näyttämään kauniimmalta.

Valoa kaipaan kieltämättä sydäntalvella enemmän, mutta on kuitenkin kiva, kun voi käppäillä kaikessa rauhassa illalla ja katsella tähtiä. Kesällä valoa on mielestäni taasen liikaa, mutta keväällä ja syksyllä on aika parahultaisesti.

Tietysti mullakin on päiviä, jolloin kylmyys ja pimeys angstituttaa, mutta hyvä ruoka auttaa tähän parhaiten. Muutenkin mä leivon talvisin ehdottomasti eniten :)

Liukkaita pääkallokelejä tai loskasäätä en kykene puolustelemaan mitenkään. Onneksi niitä ei tänä talvena ole vielä juurikaan ollut.

Minua masensivat joulun ja vuodenvaihteen vesisade ja lämpöasteet. Jostain syystä stressi tuntui vähän helpottavan heti kun pakkanen alkoi taas paukkua ja maisema muuttui valkeaksi.

Tuoreena autonomistajana olen kyllä löytänyt pakkasesta sen vähemmän mukavankin puolen, kun ajokin lämmittämisestä saa jatkuvasti huolehtia ja joutuu arvailemaan, lähteekö kosla siitäkään huolimatta käyntiin. Onneksi isukki auttaa.

Emelie kirjoitti: Minä taas en pidä talvesta lainkaan

Onneksi tänä vuonna talvi alkoi myöhään ja toistaiseksi valkoista pask lunta on kivan vähän. Tosin noin luonnon kannalta pakkaset näin niukoilla lumilla ovat aika huono juttu.

tulipa tässä viikonloppuna oltua pohjanmaalla ja todettua taas että kun ulkona on pakkasta 20+, kello on vähän yli 6 aamulla niin jokin kummallinen into herää isällä, että nytpä herätetään poika kaatamaan puita.

noh, tälläkertää lunta ei onneksi ollut napaan asti kuin yleensä, joten kaadettavaa koivua ei tarvinnut pimeässä ensin "herätellä" kaivamalla sen runkoa esiin lumesta.

joten puoliunisena, pirunkovassa pakkasessa, kirveellä ja sahalla puuta kaataessa ja karsiessa tuli mieleen että kyllä tämä talvi saisi olla jo tässä. tämä on nähty.

lisäksi, jostain kumman syystä isäni haluaa harjoittaa niinsanottua "Käytännöllistä historian tutkimusta", joten vaikka autotalli on täynnä työkoneita ja moottoroituja puunkaatovälineitä, niitä ei tietenkään käytetä.

Noh. ainakin mulle tuli lämmin kun sain toimia kuormajuhtana ja vetää jäistä pölliä perässäni pois metsästä, olo oli varsin suomenhevosmainen...

Hytinä hyytää kehoani ja häätää mielestäni kaikki suotuisat ajatukset valkeaa ja samalla pimeää vuodenaikaa kohtaan. Kuitenkaan en voi muuta kuin sinnitellä pakkasherran,loskalättähatun ja tuuliukkelin kourissa nämä inhat kuukaudet, joita talveksi nimitämme. Lotto ei tuo helpostusta, ei siis suo minulle pakorahoja jonnekin lämpimään.
Onneksi kaupunki tarjoaa sentään viihtyisiä ja toimintaa tarjoavia uimahallikeitaita parinlaisine saunoineen, ja matkat pystyy taittamaan bussissa istuen sen sijaan, että talsisi jäätönkkönä pitkin katuja. Työssä joudun liikkumaan ulkosalla jalkaisinkin mutta yleensä kerralla kohtuullisia aikoja. Liukkaudentorjunnasta huolehtimisesta en voi itseäni liikaa muistuttaa, ja niinpä liukuesteet seuraavat mukanani repussa ensilumista kevätjäihin.
Mutta mikään ei taida saada minua pitämään talvesta, hitusenkaan vertaa!

Hyi, ei tommosista pakkasista, mihin viime öinä on joutunu astuu, enää kuulu selviytyy. Se 15-19 pakkasastetta, mitä öisin Vantaalla on, on ihan liikaa. -5 saattaisi vielä mennäkin. Eipä ulkona tosin tarvitse käydä ku röökillä. Auton puolesta olen lähinnä kuumotellut, koska tommoset pakkaset ja huono akku ei oo hyvä yhdistelmä, mut on se onneks joka yön päätteeksi suostunu sen puol tuntii pärisee tyhjäkäynnillä.

Talvi on ajatuksen tasolla lempivuodenaikani, mutta käytännössä se siis toteutuu siten että minusta on ihanaa katsella lunta ja revontulia ikkunan kautta istuskellen sisällä lämpimässä. Olen kuitenkin tottunut siihen että lunta on lokakuusta toukokuulle, joten onhan siinä pakko ollut oppia pitämään talvesta tai ainakin sietämään sitä.

Tämä vuosi on tosiaan ollut kummallinen, perinteen mukaisesti vietin koko joulukuun kotona pohjoisessa, enkä ole ikinä nähnyt tällaista lämpötilojen vaihtelua. Joulukuun alkupuolella joutui pukeutumaan kelkkahousuihin ja -takkiin ihan vain lyhyttyä ulkona piipahdusta varten. Töissä vaatekerroksia alkoi olla neljä päällekkäin ja erityisen hyvin on mieleen jäänyt kun siinä ulkona seisoessa joku kyseli sen hetkistä lämpötilaa ja vastauksena oli -47. Toisaalta sitten joulun aikaan keli oli jostain ihan toisesta ääripäästä, sataa tihkutti vettä ja lämpötila oli plussan puolella, mikä oli kyllä vielä kamalampaa kuin nuo pakkaskelit.

Kaamosaika ei ole koskaan ollut minulle se inhokkiaika, johtuen ehkä siitä että sen saa yleensä viettää paikassa jossa lunta riittää enemmänkin kuin omiksi tarpeiksi ja taivas näkyy loputtomiin ilman minkäänlaista valosaastetta. Kaamos onkin ehkä kaunein aika, lumi valaisee maailmaa kauniisti ja tosiaan tuo revontulien näkeminen on aina pieni piristysruiske. Vasta muuttaessani kaupunkiin aloin tajuta, miksi ihmiset valittavat niin paljon tästä vuodenajasta. Ei loska ja pimeys minustakaan viehättävä yhdistelmä ole. Siinä vaiheessa yritän piristää elämää polttamalla mahdollisimman paljon kynttilöitä.

En koe tarvitsevani mitään erityisiä keinoja talvesta selviytymiseen. Ikuinen ärsytys on tuo kerroksellinen pukeutuminen, siinäkin tykkään että tulisi sitten ne yli -25 menevät pakkaset niin saisi suosiolla kulkea lumiukon näköisenä. Sitä ennen en jaksa vaivautua, minkä vuoksi sitten palelen ulkona kulkiessa. Tämä meren lähistöllä asuminen on tuonut myös uuden piirteen talveen, tuo tuuli on jotain niin hirveää pakkasella...

Ei talvessa muuten ole mitään kamalaa, kylmä tuuli vain on inhottava.

Täällä on ollut yli viikon lämpötila siinä -30...-25 asteen tietämillä. Sopii minulle mainiosti. Ja kaamos on mielettömän kaunista, varsinkin nyt kun se alkaa loppua ja aamu- ja iltapäivästä aurinko kultaa vaarojen huiput ja värjää taivaan purppuran ja sinisen kirjavaksi. Hyhmäiset lunta notkuvat puut, ei tuulenhenkäystäkään. Kuulas ilma puhdistaa ja virkistää. Voisin varmaan elää ikuisessa talvessa.

Tosiaan, kesästä selviytymistä voisin enemmän mietiskellä. Tosin ilmeisesti olen alkanut pitää tuostakin ajasta aiempaa enemmän. Ainakin viime kesänä viihdyin ihan hyvin, vaikka tukahduttavan kuuma olikin.

Skie kirjoitti: Tämä meren lähistöllä asuminen on tuonut myös uuden piirteen talveen, tuo tuuli on jotain niin hirveää pakkasella...

Niinpä. -30 astettakaan ei ole mahdoton ulkoiluilma tyynellä, mutta jo kymmenen pakkasastetta alkaa nipistellä poskia aika ikävästi, jos on pienehkökin tuulenvire.

Huh huh. Mä kuvittelin jo selviytyväni tästä talvesta ilman, että se tänne etelään ois oikeastaan lainkaan tullutkaan. En ois pannu lainkaan pahakseni, en oo talvi-ihmisiä ollenkaan. En siedä kylmää ja vihaan pukeutua "mukavasti", siis käytännöllisyys edellä. Varsinkin ihmiselle, jolla on tapana kävellä vähän joka paikkaan, on lämpimästi pukeutuminen ikävää, koska vähänkään pidempään kävellessä tulee usein liian kuuma, ja sitten on perille päästessä hikinen. Mulla on onneks sattuneesta syystä tällä hetkellä bussikortti, joten oon liikkunu aika paljon bussilla viime viikot. Turun poikittaisliikenne on kuitenkin valitettavan onnetonta, joten välillä käveleminen kerta kaikkiaan vaan on pakkoratkasu. Ylettömän bussimatkailun ohella pelastajina on ollu Berliinistä ostetut legginssit ja reisipituset säärystimet. Kehon lämpötasapainoa on hirveen paljon helpompi hallita, kun eristyskerrokset on keskittyny ennen kaikkea äärialueille, kuten jalkoihin.

Tällä hetkellä tuntuu vielä siltä, että tää talvi on ihan kestettävissä: yleensä mua häirii ennen kaikkea talven loputtomuus. Nyt ollaan alotettu onneks vasta niin myöhään, että selvinnen kevääseen. Mulle tärkeintä on just se, että päivät alkaa olla selkeesti pidempiä, ja yleensä sitä odotankin talvipäivänseisauksesta asti. Tänä vuonna vuoden pisin yön aamunkoitto otettiin vastaan linnan katolla. Oli sangen hämmentävä kokemus, kun nukkumattoman yön jälkeen muutaman tunnin aikana maisema valaistu. Nyt popsin D-vitamiineja ja käyn Forecan sivuilta tarkistamassa millon aurinko nousee. Kyllä se kevät vielä koittaa...

Kyllä minä ymmärrän, että pitää talvi olla, mutta eikö voi olla sellaista mukavaa 5-10 asteen kuivaa ja mukavan narskuvaa pakkasta! Ensin on puoleen tammikuuta alijäähtynyttä vetistä paskaa kaikkialla, sitten pam ja grim and frostbitten kingdoms!

on a frosty path to sorrow
guarded by unearthly beasts
darkening memories claim
that winter never dies

(joo, -23 tälläkin hetkellä)