Kevät

Jotkut ovat viettäneet kevättä jo hyvän aikaa. Itse olen lähinnä odotellut, mahtaisiko talvi muuttua yhtään talvisemmaksi. Kuluneella viikolla tuli koettua edes vähän talvea, joten tänään minäkin sitten suostuin myöntämään, että kevättä eletään.

Kevät tuntuu tällä hetkellä varsin mukavalta. Aurinko lämmittää ja sula maa kuivuu tuulessa. Joutsenet lentävät ylitse ja töyhtöhyyppä on saapunut omalle peltotontilleen. Kotikulmilla ei vielä mikään kuki, mutta muualla näin jo reilu viikko sitten sinivuokkoja.


Miten teidän keväänne etenee? Onko vuodenaika mieluinen?

Kevättä ei ole oikein tajunnut odottaa missään vaiheessa, sillä se alkoi vähän vaivihkaa jo hyvän matkaa helmikuun puolella. Mutta mukava vuodenaika, kunhan ei sataisi lunta jatkuvasti, jonka jälkeen kaikki paikat ovat kuramuhjussa. Syksy on sitä varten....

On se mukavaa tallustaa kämpille töiden jälkeen, kun oikeasti näkee sen auringon. Lämminkin on ja jotenkin tuntuu olevan niin paljon enemmän energiaa tehdä asioita. Se on vaan hyvä juttu ottaen huomioon loppukeväällä olevat opiskeluun ja töihin liittyvät deadlinet.

Kevät on aina ollut minun vuodenaikani ja Celestinen niin kovasti inhoama maaliskuu lempikuukauteni, koska silloin minulla on syntymäpäivä ja nimipäivä. Maaliskuu yhdistyy päässäni erottamattomasti niihin ja hiihtolomaan (Kajaanin korkeudella) ja keväisiin ilmoihin ja pajunkissoihin ja pääsiäismuniin ja niin kovasti rakastamaani pääsiäisenkeltaiseen väriin (vaikka pääsiäinen toki taitaa olla useammin huhtikuussa kuin maaliskuussa, mutta olen syntynyt palmusunnuntaina, joten assosiaatio silti).

Tykkään valoisuudesta, koska lähinnä vain sen avulla saan itseni aamuisin ylös. Tykkään keväisistä lämpötiloista, sillä ne antavat taas muistutuksen siitä, miltä tuntuu kun on lämmin.

Njääh, en jaksa runoilla enää, minä lähden juhlimaan synttäreitäni nyt ->

Kevään tietää tulleen kun niiskutus alkaa, tänä vuonna jo hyvissä ajoin maaliskuun alussa. Kesän tulon tietää sitten siitä, että joko loma alkaa tai niiskutus pikkuhiljaa vähenee, kumpi sitten tapahtuukaan ensin. Joskus niiskutus jatkuu läpi kesän. :P

^ Oi, odotan perhosten näkemistä. En ole nähnyt vielä yhtään.

Toissa viikonloppuna näin metsässä ensimmäisen pökkyräisen kimalaisen, hauskasti samassa paikassa jossa muistaakseni aiempanakin keväänä. Se on sellainen aurinkoinen männikkörinne, varmaan siinä virkoaa mukavasti.

Pihanurmea möyhii muutama rastas, tai saattaa siinä olla kottaraisiakin, lajitunnistus ei kovin vahvaa. Punarintaa en ole vielä nähnyt, mutten ole nyt ennättänyt paljoa katsellakaan sitä pihapensaikkoa, jossa punarinta yleensä majailee.

Tiellä pääsisi lenkkeilemään jo lenkkarit jalassa, mutta pellolla ja metsässä ja ojassa tarvitsee vielä kumisaappaita.

Muutoin kevät etenee siihen malliin, että sain jouluverhon otettua pois ikkunasta. Tonttukuvioinen kappa lähti aika nopsaan joulun jälkeen, mutta pitkä punainen muttei mitenkään erityisen jouluteemainen (kettukuvioinen) verho roikkui tähän viikkoon asti, kun en ole viitsinyt/jaksanut/ehtinyt vaihtaa. Pari viime kevättä olleet sikäli kurjia, kun elämä tuntuu loppuvan ihan väkisin kesken.

Ensi viikolla on jo pääsiäinenkin...

Allergiani on yltynyt poskiontelontulehdukseksi. Kevät, pliis, ole ohi pian.

Koivu kukkii minkä kerkiää. Olin kaksi viikkoa pois maasta, ei oireen oiretta, oi ihanuus kun sai hengittää, mutta nyt takaisin palattua se siitepöly iskikin sitten päälle kahta kauheampana. Nenä, silmät ja suurinpiirtein korvatkin vuotavat, eikä mikään lääke tunnu auttavan asiaa. Ärgh. Toivottavasti kohta saavat kukintansa kukittua.