Randomi jutusteluketju

07.09.2021 23:56 #681 :: Adolfina Romanov
Randomi jutusteluketju
Ei mitään hajua minne ketjuun tästä olisi ollut järkevin kirjoittaa, joten menköön tänne.

Olen nyt koettanut jotenkuten sopeutua elämään isossa kaupungissa. Tänään yritin viimeisen luennon jälkeen mennä yliopiston kirjastoon, mutta minun suuntavaistoni (olemattomuuden) ja Mapsin kirotun päivityksen takia en löytänyt vielä perille, vaikka paikan pitäisi sijaita muutaman käännöksen päässä kotoani. Harhailtuani noin viisi kertaa kauemmin kuin matkassa olisi pitänyt kestää huomasin päätyneeni vahingoss takaisin kotikadulleni. Tuli sitten käveltyä kadun sitä laitaa, jota en aikaisemmin ole kävellyt. Siinä samalla sainkin tietää, että asun täsmälleen vastapäätä yhden lempilapsuudenkirjani kuvittajan toimistoa vastapäätä.

Jatkoin paljastuksen jälkeen vielä haahuilua, ja jostain lähettyviltä (ainakin oletan olleeni kodin lähellä, vaikea sanoa kun niin hukassa olin) löysin kiinnostavan kirjakaupan. Sisään poikettuani huomasin, että näyteikkunaan oli aseteltu runsaasti kahteen suosikkitaiteilijaani liittyvää kirjallisuutta ja krääsää, vaikka kyseisillä taiteilijoilla ei ole mitään yhteistä.

Kaikista maailman kuvittajista juuri se yksi työskentelee naapurissani ja kaikista maailman taiteilijoista juuri ne kaksi oli nostettu esiin lähistön kirjakaupan ikkunaan. Näköjään maailma pienenee sitä mukaa kun asuinkaupunki kasvaa, tai sitten tämä on korkeimman johdatusta.

14.09.2021 00:41 #682 :: Rasimus
Randomi jutusteluketju
Ei kuulosta hukkaan heitetyltä ajalta tuollainen harhailu?

Itse olen yrittänyt pitää kuntoani yllä juuri juoksu- ja kävelylenkeillä ja 3x viikossa kuntosalikäynneillä, mutta ne ovat tähän asti olleet enemmän tai vähemmän kosmeettista hikoilua. Vasta kun työpaikallani keksittiin tehdä tiimien välinen lenkkeilyhaaste aloin arvostamaan pitkiä kävelylenkkejä. Tai tarkemmin sanottuna haasteiden suorittamisesta saatavaa kehuvaa palautetta. Nimittäin kävelyhaasteen innoittamana asensin puhelimeen pedometerin (wtf? Kiusallinen nimi askelmittarille) joka antaa jatkuvalla syötöllä kannustavaa palautetta milloin mistäkin rajapyykin saavuttamisesta. Yleensä kun ihminen antaa kehuja, minun tekee mieli sanoa että tunkekaa palaute hanuriinne koska se tuntuu minusta kauhean kiusalliselta ja vaikealta ymmärtää ja käsitellä. Mutta jostain syystä kun sen tekee sieluton ja ohjelmoitu kone, niin se tuntuu hyvältä ja sitä alkaa tehdä mieli saada lisää. Sääli että rakot eivät kestä joka päivä pidentyviä kävelylenkkejä.
 

  • Hiistu hahmo Kirjoittaja
  • Hiistu
    Varjovelho
    Tasolla 60
    81.70

14.09.2021 22:11 #683 :: Hiistu
Randomi jutusteluketju
^ Askelmittaria olen miettinyt, että voisi olla kiva. Näkisi vaikka, montako askelta omalla lenkkipolulla on mittaa. Mutta ei sillä laskurilla sitten enää olisi käyttöä, kun tulisi tavallisimpien matkojen askelmäärät kerran mitattua, koska sen jälkeenhän ne suunnilleen tietäisi. Joten tuollainen kännykkäsovellus voisi olla siihen ihan käyttökelpoinen. Tosin ilman kannustavaa palautetta. Poistaisin sovelluksen käytön jälkeen, joten turha olisi sen syvällisempää suhdetta alkaa rakentaa.  

Olen nyt koettanut jotenkuten sopeutua elämään isossa kaupungissa. Tänään yritin viimeisen luennon jälkeen mennä yliopiston kirjastoon, mutta minun suuntavaistoni (olemattomuuden) ja Mapsin kirotun päivityksen takia en löytänyt vielä perille, vaikka paikan pitäisi sijaita muutaman käännöksen päässä kotoani.
 


Muistan, että kaupunkiin opiskelemaan muuttaessani katsoin kartasta muutaman maamerkin (suurempi katu, puisto, joki...), jotka rajasivat aluetta, jonka sisällä olin aikeissa haahuilla. Kunhan pidin huolen, etten kulje niistä rajoista yli, tiesin, etten ainakaan pahasti pääse eksymään. Sai rauhallisin mielin kuljeskella ja katsella paikkoja. Hyvin nopeasti kyllä meni siihen, että tuli käveltyä lähes aina samaa reittiä paikasta toiseen.  Reitiltä poikkeaminen vaati erityistä viitseliäisyyttä. Eli suosittelen reitiltä poikkeamista aina kun mahdollista, nyt kun sitä vielä tapahtuu ihan luonnostansa. 

15.09.2021 23:57 #684 :: Mustelmann
Randomi jutusteluketju

Rasimus kirjoitti: Yleensä kun ihminen antaa kehuja, minun tekee mieli sanoa että tunkekaa palaute hanuriinne koska se tuntuu minusta kauhean kiusalliselta ja vaikealta ymmärtää ja käsitellä. Mutta jostain syystä kun sen tekee sieluton ja ohjelmoitu kone, niin se tuntuu hyvältä ja sitä alkaa tehdä mieli saada lisää.
 

Ihmiset saattavat antaa kehuja vaikka siksi, että se on kohteliasta tai että se hyödyttää heitä jotenkin. Koneen antama kehu on aina vilpitöntä ja aitoa, joten siihen on helpompi suhtautua, eikä siihen myöskään tarvitse reagoida välttämättä mitenkään. Sama mekaniikka toistuu myös videopeleissä, jotka palkitsevat todellisesta edistymisestä, eivätkä vain lässytä sosiaalisten normien mukaisia turhuuksia.
Muokannut 16.09.2021 00:00 Mustelmann

  • Hiistu hahmo Kirjoittaja
  • Hiistu
    Varjovelho
    Tasolla 60
    81.70

16.09.2021 16:17 #685 :: Hiistu
Randomi jutusteluketju
Kone antaa kehun, koska joku ihminen on ohjelmoinut koneen antamaan kehun siinä kohdin. Sillä ihmisellä on siinä ollut jokin tarkoitusperä. Kenties on tahtonut ilahduttaa sinua. Tai kenties on ollut kiinnostunut rahoistasi. 

16.09.2021 22:09 #686 :: HourglassEyes
Randomi jutusteluketju

Mustelmann post=64346 kirjoitti:

Rasimus kirjoitti: Yleensä kun ihminen antaa kehuja, minun tekee mieli sanoa että tunkekaa palaute hanuriinne koska se tuntuu minusta kauhean kiusalliselta ja vaikealta ymmärtää ja käsitellä. Mutta jostain syystä kun sen tekee sieluton ja ohjelmoitu kone, niin se tuntuu hyvältä ja sitä alkaa tehdä mieli saada lisää.

 

Ihmiset saattavat antaa kehuja vaikka siksi, että se on kohteliasta tai että se hyödyttää heitä jotenkin. Koneen antama kehu on aina vilpitöntä ja aitoa, joten siihen on helpompi suhtautua, eikä siihen myöskään tarvitse reagoida välttämättä mitenkään. Sama mekaniikka toistuu myös videopeleissä, jotka palkitsevat todellisesta edistymisestä, eivätkä vain lässytä sosiaalisten normien mukaisia turhuuksia
 

Molemmat kommentit ovat niin totta. Mielenkiintoista tämän päivän yhteiskunnassa on juuri tuo Mustelmannin kommentti, että se hyödyntää heitä jotenkin. Ja täytyy myöntää, että tähän on itsekin tullut sorruttua. Joskus tuntee pakottavaa tarvetta muuttaa tai ainakin muunnella omaa mielipidettään, koska kokee, että muutoin jää jonkun (työporukan, yhteisön) ulkopuolelle, vaikkei täysin samaa mieltä asiasta olekaan ja ainoa vaihtoehto on muuntaa omaa kantaansa hieman toisten kaltaiseksi tai ainakin mielistelevämmäksi, mikäli haluaa vielä olla hyväksyttävä osa koneistoa. Koneissa ja peleissä on juuri se ihanuus, että niiden reaktiot ovat "aitoja", joskin ehkä yhdestä tai useammasta valinnasta riippuvia. Peleissä on se hyvä puoli, että toisella kertaa voi valita toisin ja jäädä odottamaan seuraamuksia, toisin kuin (tässä jota joskus kutsun Matrixiksi) todellisuudessa.

17.09.2021 08:32 #687 :: Morgan Blood
Randomi jutusteluketju
Tähän kehukeskusteluun minun täytyy kyllä tulla olemaan vahvasti eri mieltä. Kehun helposti tiimiäni töissä, koska ihan oikeasti tykkään heidän työpanoksestaan ja työjäljestään, tai olen iloinen kun naisystävä keittää kahvia aamulla tai on keksinyt jotain kivaa tai laittautunut nätisti. Eipä niissä tilanteissa mielestäni voi kuin kehua, kun tykkään. Tosin kehujen antamisen ja vastaanottamisen suhteen tuntuu Suomessa olevan kovasti eroja ikäpolven suhteen, ja sen suhteen, mistä päin Suomea on kotoisin. On sitten vähän kulttuurieroa siitä, miten saa ja pitää kehua. Pahimpia ovat tyypit, joille menen sanomaan, että hyvää duunia, niin asenne on jotain listalta "....", "ihan ok", "HAISTA SINÄKIN V**U!" :D 

Mutta ymmärrän toki sen, että kaikille kehujen vastaanottaminen ei ole ihan helppoa. Itse en edes odota mitään takaisin. Ilmaista se on kuitenkin sanoa, että hyvää duunia. Ei siitä mitään takaisin tarvitse saada. Toki on niitäkin tilanteita, joissa en ole voinut sietää kehujen antajaa syystä tai toisesta. Joillakin on alentuva suhtautuminen kehuttaviin ja entisessä duunissa oli HR-tyyppi, joka luki liikaa Yhdysvaltalaisia työkulttuurioppaita ja oli kiinnostunut kaikelletaputtamisesta ja jostain palkintopinsseistä. Ei kiitos, jos pitää palkita niin pari hyvää olutta, joku lahjakortti, tai mieluiten palkkobonus on paras kehu lopulta. 

  • kyty hahmo
  • kyty
    Senesalkki
    Tasolla 42
    38.14

19.09.2021 00:05 #688 :: kyty
Randomi jutusteluketju
Liekö se sitten se suomalainen kasvatus, mutta itselläkin on todella vaikeaa ottaa kehuja vastaan. Aina alkaa väittää että eihän tää nyt mitään erikoista ollut... toisaalta taas saan perheen ulkopuolella harvoin kehuja, varsinkin sellaisia jotka kuulostavat vilpittömän innostuneilta, joten niihin ei pääse turtumaan joten kai ne senkin takia ovat aina vähän shokeeraavia. Kun olin lapsi, ilmassa oli vielä vähän sellaistakin asennetta joka ei varsinaisesti auttanut kasvattamaan hyvää itsetuntoa, ja usein tuntui että lapsia herkemmin moitittiin kuin kehuttiin. Mutta sitten taas toisaalta moitteet jäävät usein helpommin mieleen, mikä on harmi. Ties kuinka paljon siellä seassa ehkä olikaan kehuja, mutta sitten muistaa vain lähinnä ne kerrat kun on tullut moitteita tai kun on ärsyttänyt jotakuta ihan vain persoonallaan. Myös lasten kesken viljeltiin edelleen viisautta "omakehu haisee", eli jo ala-asteella iskostui mieleen se ettei kannata ainakaan ylpeillä millään mitä on itse tehnyt, edes silloin kun siihen omasta mielestä olisi ollut aihetta. Ironista että kaiken tämän jälkeen minulle on luettu viaksi se, etten osaa ylpeillä omilla tekemisilläni... veikkaan että aika monella suomalaisella on sama ongelma.

Peleissä taas hyvä palaute tuntuu aina todella palkitsevalta, mutta en ole koskaan ajatellut verrata sitä oikean ihmisen antamaan kehuun. Se on pikemminkin tunne että on onnistunut jossain, vaikka tietysti varsinkin osa peleistä palkitsee pelaajaa erityisen taktisesti niin että tämä saadaan helpommin koukkuun. Toisaalta taas tuntuu mukavalta kun pelihahmo sanoo jotain kehuvaa tai kivaa, vaikka tietääkin ettei se ole todellinen kehu.

Asiasta toiseen, löysin kovalevyn uumenista vanhoja opiskeluaikaisia valokuvia, ja jösses, jos minulla koskaan oli ajatus että olen silloin ollut ihan normaalin näköinen, kivasti pukeutunut ja nuorekas, niin se harhaluulo karisi nyt saman tien.   Viitaten edelliseen aiheeseen, ei ihme ettei ole kauheasti saanut kehuja ainakaan pukeutumisesta tai ulkonäöstä. Tässä ei voi syyttää edes sen ajan muotia, sillä muut ovat ihan normaalin ja kivan näköisiä. Esimerkiksi hiustyylini näyttää lässähtäneeltä ja vanhentavalta, ja kaiken huippuna parilla muulla opiskelukaverilla oli täsmälleen samanlainen hiustyyli, mutta he ovat ihan normaalin nuoren näköisiä. Minulla taas se ei ole ollenkaan pukeva, varsinkin yhdistettynä epäpukeviin vaatteisiin ja omituiseen kyyryyn tapaan istua, aivan kuin hoivailisin jotain mahtisormusta jupisten samalla itsekseni. No, eipä tarvitse harmitella sitä ettei enää ole samannäköinen kuin opiskeluaikoina. En useinkaan päädy muiden ottamiin valokuviin (näissäkin näyn vain muutamassa) ja olen usein itse kameran takana, ja siinä on epäilemättä myös huonoja puolia kun ei näe miltä näyttää ulkoapäin.

  • Hiistu hahmo Kirjoittaja
  • Hiistu
    Varjovelho
    Tasolla 60
    81.70

19.09.2021 20:56 #689 :: Hiistu
Randomi jutusteluketju

Liekö se sitten se suomalainen kasvatus, mutta itselläkin on todella vaikeaa ottaa kehuja vastaan. Aina alkaa väittää että eihän tää nyt mitään erikoista ollut... toisaalta taas saan perheen ulkopuolella harvoin kehuja, varsinkin sellaisia jotka kuulostavat vilpittömän innostuneilta, joten niihin ei pääse turtumaan joten kai ne senkin takia ovat aina vähän shokeeraavia. 

Minulle on vähän mysteeri, mikä edes olisi "oikea" tapa ottaa kehuja vastaan. Joku ehkä osaa kertoa?  Tuntuu, että parhaiten sosiaalisiin normeihin sopiva eli kohtelias tapa olisi juuri jokin sellainen "No ääh, eihän tämä nyt mitään..." Joskus kehuttaessa, kun olen ollut asiasta samaa mieltä kehujan kanssa, olen tullut tokaisseeksi vain että "Joo", pari sekuntia mietittyäni ehkä muistanut lisätä perään "kiitos". Se vasta törpöltä on tuntunutkin. Jonkinlainen pidempi kehujenvastaanottorituaali pitäisi oletettavasti suorittaa. "No voi kiitos, onpa kiva kuulla, ihanaa kun olet sitä mieltä, voi että, tulipa hyvä mieli!" 

  • kyty hahmo
  • kyty
    Senesalkki
    Tasolla 42
    38.14

20.09.2021 17:57 #690 :: kyty
Randomi jutusteluketju
Kaipa tuo kuulostaa suunnilleen oikealta, ainakin se "kiitos". Kuinkahan monta kertaa on käynyt niin, että se on itseltäkin unohtunut, tai sitten olen sanonut jotain tyhmää joka on jäänyt vaivaamaan itseä jälkikäteen. Ja vaikka sen tajuaisi heti tapahtuman sattuessa, josatain syystä tilannetta ei koskaan osaa korjata paikan päällä. Silloinkin kun muistaa sanoa "kiitos" ja jotain muuta mukavaa siihen perään, jossain takaraivossa nakuttaa heti "nyt joku saattaa pitää minua ylimielisenä jos annan ymmärtää että osaan omasta mielestäni jotain!"

Tuossa ei varmasti vaikuta pelkästään se ala-asteen omakehuhaisee-kulttuuri, vaan myös lapsuden aikuiset, jotka varoittelivat minua liiasta ylimielisyydestä, johon ilmeisesti syyllistyin. Asiaa ei auta se että osaavia ihmisiä pidetään usein yleisesti ylimielisinä, ja tällaisia syytteitä saavat vielä helpommin ne jotka eivät ole saavuttaneet ylimaallista pro-asemaa. Se taas lienee tosi suomalainen juttu, vai onko tällaista asennetta muuallakin maailmassa? Tuntuu että Suomessa vallitsee muutenkin sellainen kulttuuri missä mieluusti ollaan vahingoniloisia jos joku osaa jotain tai yrittää jotain ja epäonnistuu. Ehkä siinä mielessä amerikkalainen kulttuuri on terveempi, että osaamisesta oikeasti palkitaan ja epäonnistumisesta ei rankasta, vaikka muuten en siitä maasta niin välitä.

21.09.2021 10:31 #691 :: Morgan Blood
Randomi jutusteluketju
Niin, minulle ainakin riittää, että jos kehun vaikkapa siitä työjäljestä, että kehuttava on ylpeä työstään sillä siihen kehulla pyrkii :D Kuitenkin, jos menen vaikka asiakaskokoukseen hyvin tehdyn demon kanssa sen sijaan, että minulla on jotain kaatuilevaa paskaa, jonka olisin itsekin koodannut paremmin, niin haluaahan siitä sanoa, että "hyvää työtä". Yksi työkaveri tapaa vastata siihen, että "niinhän mä teen". Se on oikein hyvä, koska tuntuu että asia meni perille. Samoin on kivaa, jos naisystävä laittaa hyvällä itsetunnolla toisellakin ulkoilukerralla sen kehutun mekon päälle. Tulee olo, että onnistuin poistamaan epävarmuutta sen suhteen. Onnistumisen tunnetta tai hyvää mieltä sillä kehulla kuitenkin yritän jakaa. Ei se mikään kultakello ole, jota pitää kiittäen vaalia :D

Toki itsekin olen lapsena törmännyt paljon sellaisiin aikuisiin, joista oma into, onnistuminen ja ylpeys omista kyvyistä piti piilottaa johonkin vakan alle, ja jotka vielä pyrkivät ajamaan asennetta siihen suuntaan sillä, etteivät ainakaan kiittäneet vaan etsivät moitetta. Intohimoni kuvataiteen tekemiseen kuitenkin lopulta ajoi siihen, että opin olemaan ylpeä taidoistani ja katsomaan positiivisesti muiden taitoja. Toinen vaihtoehto olisi ollut lopettaa koko homma, sillä sain aina moitetta joko 10 vuotiaan kyvystä maalata muotokuvia (haloo) tai ihan siitä, että esittelin liian innokkaasti töitäni. Kovapäisyydestä oli ainakin tässä hyötyä.

Valvojat: SaranthaHiistu