Elämän pienemmät ilot

Minun työpaikkani luona on pitseriakahvila jonne on ilo mennä ruokatunniksi pois työpisteeltä.

Paikka on nimittäin kuin kopio eräästä lapsuuteni ruokapaikkakahvilasta 80-luvulla:

Sitä pitää blondi suomalainen nainen yhdessä jonkinmaalaisen miehensä kanssa, ihan kuten lapsuuteni paikkaakin (siis tiskin takana blondi muija, aviomiehestä en tiedä tai muista).

Yhden seinän kattava iso peili, pöytä baarijakkaroineen, kylmäkaappi ja heti vieressä oleva myyntitiski ovat kuin suoraan lapsuusmuistoistani.

Lisäksi siellä on kylmäkaapin päällä 80/90-luvun tyyppinen laatikkomainen stereo soittamassa musiikkia. Yleensä sellaisilta radiokanavilta jotka soittavat vähän vanhempaa tavaraa eikä suinkaan mitään tämän hetken nenä-äänisiä pissistähdenlentoja.

Jopa WC:n ovi sellainen perinteinen puinen, vähän kolhiintunut kääntökahvaovi, eikä mikään kolea ovipumppuviritys.

Mun elämäni tämän hetkinen pieni ilo koostuu siitä, että selkä ei ole enää niin jumissa kuin vkloppuna ja alkuviikosta. Nyt pystyy ihan oikeasti jopa kääntämään päätään katsoakseen sivulle ilman kipua ja sitä, että katsoakseen joutui kääntämään koko yläkroppaa haluttuun suuntaan. Lihaskipugeeli ja salitreeni auttoivat.

^ Aivan loistavan oloinen lääkäri, mäkin haluaisin päästä tuollaisen tyypin vastaanotolle. Kukaan lääkäri ei ole koskaan määrännyt mulle leffojen katselua toipumisen edistymiseen. :p

Elämän pieniin iloihin kuuluu tänään se, että eilen oli firman pikkujoulut. Koska olin iloisella mielellä, päädyin olemaan tanssilattialla toista tuntia ja sen seurauksena selkä ei ole enää jumissa. :D Tosin jalat ulisee tuskissaan, mutta se nyt on vaan sellaista lihaskipua joka menee ohi. Mutta niskan seudun jumit aukeni. Päivä ilman särkyä niskassa on hyvä päivä. :)

Sain eilen aikaiseksi käydä HESY:n joulupadalla Forumin nurkalla. :) Olisihan sen rahan voinut laittaa tilisiirron kautta lahjoituksenakin, mutta jotenkin tuli paljon parempi mieli, kun kävin ihan oikeasti tiputtamassa rahaa niiden pataan.

Kardemummakahvi. Aamulla keittiö tuoksui vastaleivotulta pullalta.

Olen nyt suurin piirtein puoli vuotta maalannut Deff Dread -figua ja se alkaa pikku hiljaa valmistumaan. Vielä pitäisi base laittaa kuntoon (eli lähinnä maalata sinne toisten robottien osia indikoimaan sitä, että DD on ne tuhonnut). Mutta kylläpä se näyttää hyvältä tuolla hyllyssä muiden sekalaisten figujeni keskellä! Webbisivun kuvan värien sijaan menin vihreällä rungolla ja valkoisella naamalla. Alkaa minullakin vähitellen maalaustaito kehittyä, vaikka vaikeaa se on silti. Kohta pääsen aloittamaan joululahjaksi saamaani limited edition Orcus-figua. Se tullee olemaan kanssa pitkä projekti, kun pitää aina välillä pysähtyä pohtimaan värejä. Mutta, pieni ilo siitä, että opin ja onnistun. :)