Elämän pienemmät ilot

Thaikuista miltei vuosi sitten pre-orderattu tv-sarjani saapui maanantaina. Syynä pitkään kestoon on ollut boxin julkaisun viivästyminen. Alkuperäinen julkaisu olisi pitänyt olla jo viime vuoden loka-marraskuulla, josta sitä joka kuukausi hivutettiin sitten aina kuukaudella eteenpäin. Ehdin jo moneen otteeseen pelätä, että julkaisu sittenkin perutaan ja se olisi harmittanut aivan vietävästi, koska olen jo muutamaan otteeseen katsellut sarjaa netin ihmeellisestä maailmasta, ärsyttävän huonolaatuisilta ja/tai puutteellisilta sivustoilta. Nyt sain katsottua koko sarjan vihdoinkin hyvillä mielin ja täydellisenä. Bonuksena lootassa oli mukana myös kyseinen sarja dvd (multiregional) levyinä, vaikka tilaamani versio oli flashdrive versio oheiskrääsöineen. Nyt on siis sarjasta oikein tuplakappaleet tallessa!

Että useampi yhdellä kertaa? No sehän on kätevää.  Hurjan paljon onnea koko perheelle!

Mustelmann post=63522 kirjoitti: Joku thaimaalainen saippuasarja, jonka nimeä ei voi edes kääntää suomeksi?

Ja sarja, joka on julkaistu virallisesti massamuistina? Ymmärrän vhs-kasetit ja optiset levyt, mutta tuo oli kyllä uutta minulle.
 

Heh, kyseessä on itseasiassa thaimaalainen BL sarja, joka kuulostaisi todennäköisesti melko pöhköltä suomeksi väännettynä. Why R U?
Tämä ei itseasiassa ole ensimmäinen sarja, jonka olen flashdrive versiona thaikuista tilannut, siellä ollaan selkeästi jo ymmärretty siirtyä osittain isoa tilaa vaativien dvd/bluray levyjen sijasta pienen tilan vievään tikkutuotantoon, joka myös soveltuu helpommin levyjen vaativan region rajoitusten ulkopuolelle.

Darkki post=63526
Meille syntyi tänään esikoistytöt :) Ovat kovin pieniä vielä... joten kai toi sopii aiheen otsikkoon :)

Oi, pieniä arkkivelhoja! Paljon onnea!

Darkki post=63526 kirjoitti: Meille syntyi tänään esikoistytöt :) Ovat kovin pieniä vielä... joten kai toi sopii aiheen otsikkoon :)

​​​​Paljon onnea tuoreille vanhemmille! ^^

Olen takonut jo ties kuinka monetta viikkoa erästä visaa , jossa pitää tietää kaikki Suomen kunnat ja tänään sen vihdoin sain suoritettua, wihii! Olen jo pitemmän aikaa ollut ihan hilkulla, vain pari on jäänyt uupumaan. Nimien oppiminen on helpompaa kuin niiden kaikkien muistaminen yhdellä kertaa. Tuntuu vähän katkeransuloiselta, sillä vaikka maali saavutettiin, niin mitä yhtä hyödytöntä mutta samalla opettavaista voisin nyt ruveta tahkoamaan? Ehkä pitää antaa maailman pääkaupungit -visalle uusi mahdollisuus...

Oletko kokeillut Seterran maantietovisoja? Ne on aika koukuttavia, jos kartoista tykkää.

Eivätkös nuo kallot vaadi keittämisen? Vai oliko se vanha-vanha-kallo, joka on jo käsitelty aikoinaan ja kerännyt sen jälkeen päälleen vuosien patinaa?

Ehkä kukkia ja muita koristeita voisi laittaa siihen väliaikaisesti, niin että niitä voisi modata aina vuodenajan mukaan. Kallo olisi varmaan myös helpompi pitää puhtaana jos koristeita ei liimaa kiinni. (Siis ainakaan pysyvästi.)

Kirjaimellisesti pieni ilo: pikkuinen laastari. Olen aina tykännyt semmoisista jostain syystä. Ovat niin söpöjä ja nyt minulla on pieni laastari olkapäässä ja aika varattu seuraavalle piikille. Jei! Hassua miten muksuna rokotukset olivat hirveä mörkö kun niiden merkitystä ei oikein tajunnut, mutta nyt vahtasin haukkana ensimmäistä vapaata aikaa ikäryhmässäni.

Päivästä tulee hieno, kun sen pääsee aloittamaan lukemalla muutaman Jussin päivityksen mielenkiintoisista aiheista.

Päätin viime viikolla sivistää itseäni aloittamalla Downton Abbeyn katsomisen, nyt kun se viimein saapui Netflixiin. Jäin koukkuun melkein heti, mikä jo itsessään on yksi pieni elämän ilo, mutta aivan erityisesti sydäntäni lämmitti, kun yksi suosikkihahmoistani kertoi kuuluvansa isoäitinsä kautta skotlantilaiseen Keith-sukuun. Mikäli ymmärsin oikein, viittasi hän nimenomaan siihen samaan Keith-klaaniin, johon omallakin suvullani on kytkökset. Olen löytänyt itselleni fiktiivisen sukulaisen, josta vieläpä pidän!

Kaupoissa on nyt Taffelin kilpailusipsejä, ja hieman omituisesti nimetty Haeoöylä oli sen tapainen sipsi jota olen kaipaillut. Paprika, sourcream ja pekoni ovat varsin maukas yhdistelmä, jotain sellaista on pitkään tehnyt mieli mutta ihan sellaista ei löytynyt vaikka kaikenlaista grillisipsiä ja yksi paprikasipsikin on markkinoilla. Harmi vain että oletettavasti vain yksi kilpailusipseistä jää tuotantoon, mikäli jää, ja en ole vielä ehtinyt maistaa kahta muuta.

Nyt syksyllä on tullut syötyä muutenkin liikaa sipsejä. Se ei ole hyvä asia. Onneksi joukossa on ollut myös aavistuksen kevyempiä linsisipsejä, joiden rakenteesta pidän, mutta niistä onnettomista ei löydy yhtäkään paprika- tai grillimaustettua. Tämä on suuri puute, mutta ymmärrän että linssisipsejä markkinoidaan ensisijaisesti kevyempänä ja/tai kasvispainotteisena versiona - perunahan ei tunnetusti ole kasvi - ja perunasipsien sekä maissinaksujen ystävät luokitellaan selvästi eri kohderyhmään. Ja sen takia niiden maut painottuvat pois raskaammista paprikoista ja kaikesta mikä lähestyykään grillimaustetta tai pekonia, vaikka myönnetään, onhan linssijuustonaksu olemassa.