Tänään alkoi taas uusi Sarah Phelpsin adaptoima Agatha Christie-filmatisointi Totuus hallavan hevosen majatalosta, enkä lopulta katsonut ensimmäistä osaa vaikka aloittelin hieman alkua. En kauheasti tykännyt uudesta Eikä yksikään pelastunut-versiosta, joten en ole nähnyt sen jälkeen tulleitakaan Phelps-adaptaatioita. Kun nyt lukaisin arvosteluja imdb:sta, huomaan olevani helpottunut ja ilahtunut siitä etten katsonut niitä, sillä kävi ilmi että niissä on otettu jopa enemmän vapauksia kuin ensimmäisessä ja ne piirteet mitkä minua jo siinä häiritsivät ovat muissa ilmeisesti vielä enemmän läsnä.
Tiedän, että olen niitä hankalia katsojia, joille vanhat (jo tietysti itsessään vapauksia ottavat) filmatisoinnit ovat niitä ainoita oikeita, mutta ilmeisesti BBC:llä koetaan, että Christie-filmatisoinneille saa uusia katsojia vain niin että tehdään tylympi, väkivaltaisempi ja ns. taiteellisempi versio, josta poistetaan hahmoja ja muutetaan hahmot ja juoni kokonaan. Katson mieluummin uudestaan niitä vanhoja "kuivia", kuten hesarin arvostelussa asia muotoiltiin, ja jätän nuo "törkeämmät ja mehukkaammat" muille.
Kai tämä olisi ehkä kuulunut tv-sarjaketjuun, mutta on tällä hetkellä pieni ilonaihe.