Elämän pienemmät ilot

Huomasin, että jos Monty Pythonin maailman hauskimman vitsin (sen joka tappaa kuulijansa nauruun) "saksannoksen" (Wenn ist das Nunstück git und Slotermeyer? Ja! Beiherhund das Oder die Flipperwaldt gersput!) yrittää kääntää saksasta englanniksi Googlen kääntäjällä, tulee vastaukseksi [FATAL ERROR].

Näin tänään mersun, jonka takalasissa olevassa tarrassa luki Diktaattorien valinta.

Lisäksi huomasin, että tämän kuun 23. päivä nimppareitaan viettää Akseli ja Selina. Selina on ensimmäistä kertaa kalenterissa tänä vuonna, joten olen varma että nimipäivistä päättävä taho pisti sen ihan tarkoituksella (ja/tai läpällä) Akselin pariksi. Hauska tietää että heiltäkin löytyy huumorintajua, vaikka samat ryökäleet veivätkin minulta perinteisen nimpparini.

Loin pari viikkoa sitten tilin imdb-sivulle. On tosi hypnoottista heitellä arvosteluja leffoille sitä mukaa kun niitä muistuu mieleen. Yllättävän paljon minä niitä muistan.

Lastenelokuvia en ole miettinyt vielä lähes ollenkaan. Pitäisi kai, tuli niitä sentään nähtyä kun olin pieni.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Yle Areenassa voi seurata livelähetystä Lady Gagan järjestämästä One World: Together at Home -hyväntekeväisyyskonserttia, jonka avulla kerätään rahaa WHO:n koronarahastoon. Pitkän esiintyjälistan seassa on pari aika isoa nimeä, joista erityisesti odotan Elton Johnia.

Maltan tuksin odottaa :)

Linkki Rumban juttuun, jossa konsertista on lisää tietoa, mm. esiintyjälista.

En keksinyt parempaakaan paikka tälle uutiselle niin pannaan tänne: Olen nyt kirjoittanut elämäni aikana tuhat raapaletta.

En keksinyt parempaakaan paikka tälle uutiselle niin pannaan tänne: Olen nyt kirjoittanut elämäni aikana tuhat raapaletta.

Mutta sehän on suurenmoinen tulos! Miten ihmeessä olet onnistunut arkistoimaan niin paljon...?

Vihdoinkin pääsi käymään kirjastossa noutamassa kauan odotettuja varauksiaan. Mikä ihana tunne saada taas käpälöidä upouusia kirjoja. Aloin jo vähän huolestua, koska minulla oli enää jäljellä vain yksi tiiliskiviromsku.

Tarkastelin vähän viimeistä kouluviikkoani, ja huomasin viimein, että olen saanut tehtyä melkein kaiken, mitä minun on määrä tänä keväänä tehdä, sekä koulun että vapaa-ajan velvollisuudet huomioiden. Viime perjantaina oli virtuaalinäyttelyn avajaiset, jonne tekemäni maalaus oli ehkä kevään suurin huolenaiheuttaja.

Kesällä on ollut mukavaa se, että olen sukumökillä päässyt lukemaan pummilla Hämeen Sanomia, ja oikein paperisena. Rentouttavaa, voisin tilata itsekin HäSan tai Hesarin tulevaisuudessa. Sanomalehdet, TV-uutiset ja radio kertovat uutiset paljon rauhallisempaan sävyyn kuin uutissovellukset. Sen jälkeen kun poistin sovellukset, oloni on ollut kevyempi. Välillä tuntuu siltä, että jään paitsi jostain tärkeästä, mutta tunne menee ohi kun käyn selaamassa hetken Ylen sivuja.

Sovellusten konmarittaminen on yleensäkin ollut viisas päätös minun osaltani. Tällä hetkellä minulla on niitä vain kolme, ne ns. välttämättömät. En enää ikinä halua kokea sitä informaatioähkyä, mikä syntyy kun kymmenistä jutuista tulee ilmoituksia joka päivä.

Tavallista parempi työpäivänpuolikas tänään. Meillä on pari hyllyä, johon asikkaat voivat tuoda kirjoja yms. muuta pikkutavaraa joista haluavat päästä eroon ja tein sieltä löytöjä. Joku oli tuonut aika paljon dvditä, enimmäkseen animaatioita joten pitihän ne käydä läpi. Nappasin mukaani Aardman-elokuvat Virran viemää ja Wallace & Gromit - Kanin kirous sekä Simpsoneiden 9. ja 10. kauden. Parhautta!

Kaikkina niinä vuosina, kun olen tässä kämpässä asunut on vuokra noussut ainakin hieman joka vuosi, mutta ei ensi vuonna! Jee! Olen niin ehdollistettu odottamaan vuokrannousua, että kun aamulla avasin isännöitsijän kirjeen ja näin saman summan kun mitä nyt maksan, luulin että olivat erehdyksessä lähettäneet väärän lapun. Todella odottamaton ja miellyttävä yllätys siis.

Tänään alkoi taas uusi Sarah Phelpsin adaptoima Agatha Christie-filmatisointi Totuus hallavan hevosen majatalosta, enkä lopulta katsonut ensimmäistä osaa vaikka aloittelin hieman alkua. En kauheasti tykännyt uudesta Eikä yksikään pelastunut-versiosta, joten en ole nähnyt sen jälkeen tulleitakaan Phelps-adaptaatioita. Kun nyt lukaisin arvosteluja imdb:sta, huomaan olevani helpottunut ja ilahtunut siitä etten katsonut niitä, sillä kävi ilmi että niissä on otettu jopa enemmän vapauksia kuin ensimmäisessä ja ne piirteet mitkä minua jo siinä häiritsivät ovat muissa ilmeisesti vielä enemmän läsnä.

Tiedän, että olen niitä hankalia katsojia, joille vanhat (jo tietysti itsessään vapauksia ottavat) filmatisoinnit ovat niitä ainoita oikeita, mutta ilmeisesti BBC:llä koetaan, että Christie-filmatisoinneille saa uusia katsojia vain niin että tehdään tylympi, väkivaltaisempi ja ns. taiteellisempi versio, josta poistetaan hahmoja ja muutetaan hahmot ja juoni kokonaan. Katson mieluummin uudestaan niitä vanhoja "kuivia", kuten hesarin arvostelussa asia muotoiltiin, ja jätän nuo "törkeämmät ja mehukkaammat" muille.

Kai tämä olisi ehkä kuulunut tv-sarjaketjuun, mutta on tällä hetkellä pieni ilonaihe.