-
- Lukuhaaste: Popsugar 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:33
-
- Lukuhaaste: Helmet 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:29
-
- Lukuhaaste: Goodreads ATY 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:26
-
- Virheiden raportointi
- Viisasten kivi / Aulis | 16.03.2024 15:45
-
- Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
- Teatteri / Mustelmann | 14.03.2024 22:57
Elämän pienemmät ilot
Emelie kirjoitti: Kävin tänään hammaslääkärissä, ja vaikka se itsessään ei ollutkaan mukava tapahtuma, en voisi olla tyytyväisempi löytämääni hammaslääkäriin. Yksi paikattava reikä löytyi ja huomattuaan, että kurtistelen kulmiani vihlomisen takia paikkausprosessin alussa, hammaslääkäri lopetti ja ehdotti puudutuspiikkiä. Minä en edes tiennyt, että se on mahdollista (ei ole koskaan aiemmin puudutettu paikkauksen takia)
Pakko miunkin kommentoida tähän, että miun on pitänyt erikseen nimenomaan kieltää puuduttaminen paikkauksen yhteydessä, kun vihaan sitä puolen pään puutumista. Tosin kokemusta on tasan yhden reiän paikkaamisen verran, ja sekin YTHS:llä, että sinänsä ei kovin laaja otanta...
Mutta oman elämän pikku iloihin lukeutuu se, että nyt keksin miten saan itseni näyttämään harteikkaammalta. Vastaus on ostaa miesten huppari. Tykkään käyttää töissä huppareita, ne kun saa tarvittaessa kiinni, jos on kylmä tai voi pitää auki, jos on sellainen semilämmin, muttei kuitenkaan tarkene ottaa poiskaan. Olen pitkään etsinyt uusia huppareita, mutta mitään hienoja ei ole tullut vastaan. Marssin sitten vaateliikkeessä miesten osastolle ja siellähän oli vaikka mitä hienouksia. Ja otti kuinka pienen miesten hupparin tahansa, siinä on silti paljon enemmän hartiatilaa kuin mitä minä pystyn omillani täyttämään. Tuloksena on harteikkaampi minä (vaikka se onkin harhaa). :P
Joo, luultavasti. :P Miusta se kipu on jotenkin aina ollut siedettävämpää (jos nyt ei mistään juurihoitoakselista puhuta) kuin se puudutuspiikki ja puutuneisuus. Se puudutuspiikin pistos vielä jää miulla yleensä kipeäksi pitkäksi aikaa.Dyn kirjoitti: Kestän meiluummin puutumista kuin kipua... molemmat ovat toki ohi pian, mutta kärsimys puudutuksesta tuntuu vähäisemmältä. Ehkä mielipidekysymys.
Sain nämä tilaustyönä kun heitin edellisten lapasten toisen parin vahingossa rekkalavalta tielle vuosi sitten, olis ollut katkeraa menettää nääkin.
Varsinainen pulme syntyi kuitenkin siitä, että ... saippuakoteloita ei näköjään enää myydä monessakaan paikassa, ei ainakaan lähikaupassamme tai -kirppiksillämme. Tänään astelin lähitavarataloon, seikkailin siellä inhokkejani, pölynimureita, tutkaillen ja tietokoneisiin päin vilkuillen, haeskellen tietäni kohti pesutarvikeosastoja. Telineistä, jotka esittelivät saunatarvikkeita ja -tekstiilejä, äkkäsin ilokseni nipun pesukintaita. Niitäkin minun on tapana kylvää julkisaunoihin, ja uusia on ollut hankalahkoa löytää. (Käsityömessuilta olen ostanut, mutta aina ei niilläkään juuri tuota tuotetta esitellä.) Nyt tiedän, mistä kintaani saan, jos en viitsi ruveta virkkaamaan niitä itse...)
Seikkailin tavaraviidakossa edelleen, väistelin minua kohti kurottuvat superhypertarjousliaanit ja katse opasteita pyyhkien suunnistin kohti haluamaani. Löytyi! Ja valikoimissa oli peräti kolme eriväristä vaihtoehtoa. Noukin mukaani yhden jokaista, ja ylen tyytyväisenä marssin kohti kassaa. Ei tarvinnut edes jonottaa eikä maksaa kukkaroa tyhjäksi. Joskus onnistaa!
Mullahan ei omaa kissaa ole, mutta kerran kuljetin mummolleni kissanpennun Kannelmäestä Järvenpäähän ja sain erityisen ihastuneita katseita ihmisiltä. Varsinkin, kun kyseinen yksilö kissaksi on luonteeltaan erittäin utelias ja jo pentuna sitä kiinnosti kaikki mahdollinen muista ihmisistä maisemiin. Kopasta ahkerasti kurkkiva ja silloin tällöin innosta naukuva pentu on ilmeisesti muidenkin kuin mun mielestä harvinaisen suloista. Kissa pääsi hyvin sujuneen junamatkailun jälkeen uuteen kotiinsa ja alkoi heti ensihetkistä pitäen valloittaa sitä omistajan elkein.
Dyn kirjoitti: Matkustavat kissat ovat kyllä hienoja, tulee myös hyvä mieli nähdä niitä julkisissa. Kerran olen tosin saanut melko vihaisen katseen omistajalta kun jäin kurkkaamaan erään kuljetuslaatikon sisään, josta katseli ulos maailmaan erityisen kiinnostunut karvakaveruus. Omistaja ei ollut ilmeisesti kissan kanssa samaa mieltä tästä tutustumisesta...
Mulla ei tosiaan ole mitään ongelmaa sen kanssa, että joku haluaa nähdä sen kissan siellä boksissa, mutta kissoihin koskeminen (tai boksiin) on ehdottoman kiellettyä. Tätäkin on valitettavasti tapahtunut, mutta kaikeksi onneksi tosi harvoin.
Mutta, oman elämän pieniä iloja lisää: tänään päätin, että on vihdoista viimein aika siirtyä talvitamineista kevätversioihin. Nahkatakki on ollut jo hetken käytössä, mutta tänään laitoin kevätmaiharit jalkaan ja päätin, että talvivarusteet pitää viedä kellariin. Toivottavasti ei tule uutta takatalvihkoa. :D
Emelie kirjoitti: Mulla ei tosiaan ole mitään ongelmaa sen kanssa, että joku haluaa nähdä sen kissan siellä boksissa, mutta kissoihin koskeminen (tai boksiin) on ehdottoman kiellettyä. Tätäkin on valitettavasti tapahtunut, mutta kaikeksi onneksi tosi harvoin.
Koskeminen on tietty ihan eri juttu, kissa voi olla hyvinkin stressaantunut kuljetuksesta eikä siinä lääppivät vieraat ihmiset auta. Ylipäätään musta on hyvä linja, että eläimiin tutustutaan vain omistajan luvalla, mutta silloinkin viime kädessä eläimen ehdoilla - jos eläin on säikky, ei pidä mennä ronkkimaan, vaikka omistaja sanoisi mitä. Sekä kissojen että koirien on ihan hyvä antaa eka esim. haistaa kättä, ja jos kissa puskee takaisin tai muuten vaikuttaa kiinnostuneelta, varovasti silittää vasta sen jälkeen.