Elämän pienemmät ilot

Sen 1/8 tai 1/6 palan hinta on jotain 1-2 puntaa, kun taas koko kakku on 3-4 puntaa. Joten joo, suosittelen. Tosin sitä kokonaista ei saa pienimmistä kaupoista, pitää mennä vähän isompaan, ja siinä on rajatumpi makuvalikoima. Itse tykkään siitä ihan maustamattomasta versiosta, mutta joskus ostan paloja, jos on kirsikkahillollista (ainakin M&S:ltä saa sitä).

^ Se on kieltämättä inhottava tunne, se kun naama puutuu. Minulla paikkaus oli onneksi ylähampaassa, joten se pystyttiin puuduttamaan melko paikallisesti. Toista se olisi ollut, jos olisi alaleuan hammasta pitänyt paikata... Mutta puudutuspiikin paikka oli melkoisen kipeä pitkään.

Mutta oman elämän pikku iloihin lukeutuu se, että nyt keksin miten saan itseni näyttämään harteikkaammalta. Vastaus on ostaa miesten huppari. Tykkään käyttää töissä huppareita, ne kun saa tarvittaessa kiinni, jos on kylmä tai voi pitää auki, jos on sellainen semilämmin, muttei kuitenkaan tarkene ottaa poiskaan. Olen pitkään etsinyt uusia huppareita, mutta mitään hienoja ei ole tullut vastaan. Marssin sitten vaateliikkeessä miesten osastolle ja siellähän oli vaikka mitä hienouksia. Ja otti kuinka pienen miesten hupparin tahansa, siinä on silti paljon enemmän hartiatilaa kuin mitä minä pystyn omillani täyttämään. Tuloksena on harteikkaampi minä (vaikka se onkin harhaa). :P

Kestän meiluummin puutumista kuin kipua... molemmat ovat toki ohi pian, mutta kärsimys puudutuksesta tuntuu vähäisemmältä. Ehkä mielipidekysymys.

Ostin juuri äsken liput Placebon Suomen keikalle. :) Nyt on kaksi konserttia lokakuussa, ensin The Cure ja sitten tämä.

Me herätämme yleensä positiivista huomiota julkisissa liikennevälineissä kissojen kanssa matkatessa. Viimeksi eilen keskustelimme pitkään metrossa kissoistamme ihastuneiden lipuntarkastajien kanssa. :p Siiitä tulee hyvälle mielelle, kun jollain tosi pienellä teolla, kuten vaikka vaan nostamalla kissanboksia niin, että selvästi kiinnostunut ihminen näkee siellä olevan eläimen, saa jonkun toisen ihmisen hyvälle tuulelle. :)

^ Matkustavat kissat ovat kyllä hienoja, tulee myös hyvä mieli nähdä niitä julkisissa. Kerran olen tosin saanut melko vihaisen katseen omistajalta kun jäin kurkkaamaan erään kuljetuslaatikon sisään, josta katseli ulos maailmaan erityisen kiinnostunut karvakaveruus. Omistaja ei ollut ilmeisesti kissan kanssa samaa mieltä tästä tutustumisesta...

Mullahan ei omaa kissaa ole, mutta kerran kuljetin mummolleni kissanpennun Kannelmäestä Järvenpäähän ja sain erityisen ihastuneita katseita ihmisiltä. Varsinkin, kun kyseinen yksilö kissaksi on luonteeltaan erittäin utelias ja jo pentuna sitä kiinnosti kaikki mahdollinen muista ihmisistä maisemiin. Kopasta ahkerasti kurkkiva ja silloin tällöin innosta naukuva pentu on ilmeisesti muidenkin kuin mun mielestä harvinaisen suloista. Kissa pääsi hyvin sujuneen junamatkailun jälkeen uuteen kotiinsa ja alkoi heti ensihetkistä pitäen valloittaa sitä omistajan elkein.

Dyn kirjoitti: Matkustavat kissat ovat kyllä hienoja, tulee myös hyvä mieli nähdä niitä julkisissa. Kerran olen tosin saanut melko vihaisen katseen omistajalta kun jäin kurkkaamaan erään kuljetuslaatikon sisään, josta katseli ulos maailmaan erityisen kiinnostunut karvakaveruus. Omistaja ei ollut ilmeisesti kissan kanssa samaa mieltä tästä tutustumisesta...

Mulla ei tosiaan ole mitään ongelmaa sen kanssa, että joku haluaa nähdä sen kissan siellä boksissa, mutta kissoihin koskeminen (tai boksiin) on ehdottoman kiellettyä. Tätäkin on valitettavasti tapahtunut, mutta kaikeksi onneksi tosi harvoin.

Mutta, oman elämän pieniä iloja lisää: tänään päätin, että on vihdoista viimein aika siirtyä talvitamineista kevätversioihin. Nahkatakki on ollut jo hetken käytössä, mutta tänään laitoin kevätmaiharit jalkaan ja päätin, että talvivarusteet pitää viedä kellariin. Toivottavasti ei tule uutta takatalvihkoa. :D

Emelie kirjoitti: Mulla ei tosiaan ole mitään ongelmaa sen kanssa, että joku haluaa nähdä sen kissan siellä boksissa, mutta kissoihin koskeminen (tai boksiin) on ehdottoman kiellettyä. Tätäkin on valitettavasti tapahtunut, mutta kaikeksi onneksi tosi harvoin.

Koskeminen on tietty ihan eri juttu, kissa voi olla hyvinkin stressaantunut kuljetuksesta eikä siinä lääppivät vieraat ihmiset auta. Ylipäätään musta on hyvä linja, että eläimiin tutustutaan vain omistajan luvalla, mutta silloinkin viime kädessä eläimen ehdoilla - jos eläin on säikky, ei pidä mennä ronkkimaan, vaikka omistaja sanoisi mitä. Sekä kissojen että koirien on ihan hyvä antaa eka esim. haistaa kättä, ja jos kissa puskee takaisin tai muuten vaikuttaa kiinnostuneelta, varovasti silittää vasta sen jälkeen.

Selvisin dediksestä hengissä (se oli mun aikaan aamuviideltä) ja hain sen kunniaksi sekä suurimmaksi osaksi nukutun päivän helpotukseksi lähipubista pepperoni-mozzarella-pitsan. Hassua kyllä sain 20 penceä alennusta, kun tilasin pitsani ilman tomaattikastiketta (kun sille kerran olen allerginen), ja tämä ilahdutti kyllä jollain tavalla ihan valtavasti.

Päätettiin hommata Netflix, jotta vihdoista viimein saataisiin katsottua paljon kehuttu Jessica Jones. :) Näyttääpä siellä olevan myös melkoisesti kiinnostavia leffojakin.

Sain kiskottua itseni tänään juoksulenkille kuukauden tauon jälkeen. Eteneminen tuntui aluksi melko jähmeältä, mutta kilometrien kertyessä askel alkoi kulkea liukkaammin. Syke nousi mukavasti ja lenkin jälkeen fiilis oli erinomainen. Sohvalla makaamisen ja oluen juomisen sijaan kannattaa näköjään joskus kuntoillakin.

Puhteilin sairaslomapäivänä ja siivosin/järjestelin kirjahyllyni taas vaihteeksi kuntoon. Nyt ei ole kirjapinoja kirjahyllyn reunoilla kiikkumassa ja odottamassa kissaa lattialle pudottajaksi, sain ängettyä kaikki kohtuu siististi hyllyihin.