Vuorokausirytmi

En pysty äänestämään. :(

Mutta olen aika iltaihminen enkä niinkään aamuvirkku. Unirytmini on muutenkin huono, kun öisin tulee herättyä joskus kahden-kolmen välillä ja saan uudestaan unta vasta viiden-kuuden maissa. Ei ole mukavaa, jos joutuu heräämään aikaisin ja tekisi mieli vain nukkua lisää.

Minäkään en pysty äänestämään. No nyt pystyy!

Mutta olen siis ehdottomasti iltaihminen ja aamut ovat minulle pahoilaisen keksintö. Valvon useimmiten puoleenyöhön ja heräisin mieluusti aina aikaisintaan yhdeksän tienoilla. Mikä tietysti on täyttä utopiaa työaikojen kannalta. Lisäksi olen "hidas aamukäynnistyjä" ; parin kahvikupin ja muutaman valveillaolotunnin jälkeen voin vasta sanoa heränneeni ja olenkin ehkä tehokkaimmillani juuri puolenpäivän tienoilla, iltapäiviksi tehot hiipuu ja illalla on taas energiaa. Aamuisin minulta on turha edes kysyä mitä kaupasta pitäisi tuoda tai varsinkaan mitä haluaisin syödä ruuaksi illalla. Mieluiten vietän aamukahvipöydässä tunnin verran aikaa jolloin herääminen tapahtuu pienissä asteissa. Tämäkin on valitettavasti vain vapaapäivien herkkua...

Äänestin 'ei kumpikaan', koska en oikein osaa sanoa mikä olen. Näin työttömänä sitä tulee noustua keskimäärin aamuyhdeksältä, joskus hiukan aiemmin tai myöhemmin. Iltakukkumiseni vastaavasti venyvät yleensä yhteen yöllä. Tai silloin viimeistään lukulamppu sammuu, mutta sen unen tuloa saa yleensä odottaa jonkin aikaa. Työelämässä tai opiskelijana ollessa varhaiset aamuherätykset olivat normi, eikä aamukuudelta ylös - iltakymmeneltä petiin -rytmi tuottanut vaikeuksia. Olisin mieluummin aamuvirkku, koska tykkään saada päivän asiat ja menot hoidettua mahdollisimman nopsaan alta pois. Nautin kauniista aamuista ja siitä kun ulkona liikenteessä ei ole vielä paljon muita. Iltaisin ei tee mieli lähteä kotoa mihinkään, etenkään pimeällä.

Ehdottomasti iltavirkku, vaikka lahjakkuuteni nukkua melkein milloin vain takaa myös sen, että vuorokausirytmin kääntäminen on aina aika helppoa. Olen nyt harjoittelussa ollessani elänyt aika säännönmukaista elämää, nukkumaan ennen yhtä, ja sängystä ylös vähän ennen kahdeksaa. Viime viikolla oli pari ylimääräistä vapaata ja kappas vaan, huomasin meneväni nukkumaan 4-6 aikaan aamulla ja heräileväni iltapäivällä. Jokunen vuosi sitten elin useamman kuukauden tuolla nurinkurisella "nukun päivät ja valvon yöt" -rytmillä, mutta nyt olen koittanut hillitä, jo töidenkin vuoksi (en ole yhtään 8-16 tai 9-17 ihminen, huoh).

Tehokkainta aikaa tekemisen puolesta ovat aina illat, esimerkiksi kandini kirjoitin yliopiston tietokoneluokassa iltaisin kello 18-24 välillä. Työpäivän päätteeksi iskee kooma kuuden-seitsemän tienoilla, mutta kellon lähestyessä yhdeksää alan virkistyä, ja yhtäkkiä huomaan taas meneväni nukkumaan seuraavan päivän puolella. Ilman herätyskelloa minua ei saa ylös sängystä ennen puoltapäivää.

Aamuisin myös arvostan suuresti sitä, jos ensimmäiseen puoleen tuntiin kukaan ei puhu minulle mitään. Aamut eivät suoranaisesti ole mulle rankkoja, olen aika nopeasti toimintakykyinen, mutta eihän tuosta heräämisestä nyt juuri koskaan nauti. Haluaisin kyllä mielelläni olla aamuihminen, koska niissä varhaisen aamun tunneissa on vain oma tunnelmansa (minkä vuoksi olenkin yleensä hereillä vielä aamuyöllä). Ja muutenkin, jos alkaisi hommiin jo aamusta, tuntisi muutenkin olevansa tehokkaampi ihminen.

Emelie kirjoitti: Olen huomannut, että suurin osa tutuistani on iltaihmisiä, kun minä taas olen ehdottomasti aamuvirkku. Herään ihan mielelläni aamusta klo 4.30, jotta pääsen salille klo 5.30 ja sitten siitä töihin 6.30. Ihan parhautta.

Mitä ihmettä? Kuulostaa ihan surrealistiselta että joku herää tuohon aikaan jos vain olisi mitenkään mahdollista nukkua yhtään pitempään.

Jos on töitä tai luentoja tai jotain vastaavaa niin laitan herätyksen sen verran aikaisemmin että ehdin juuri nousta, pukeutua, syödä aamiaista kiireettä ja matkustaa tapahtumapaikalle myöhästymättä. Jos ei ole aamupäivämenoja nukun suunnilleen yhdeksään tai kymmeneen. Olen huomannut että jos ei pidä mitään rotia herätyskellojen kanssa niin saattaa tulla nukuttua kymmenen tuntia yössä mikä on paljon enemmän kuin olisi tarpeen ja saattaa aiheuttaa väsymystä koko seuraavaksi päiväksi. Seitsemän-kahdeksan tuntia on minusta hyvä nukkumisaika mikä aika usein tarkoittaa suunnilleen klo 01-09 minun tapauksessani.

Laitoin molemmat. Voin valvoa pitkään ja herätä myöhään, mutta halutessani myös toisinpäin. Valinta on monesti hankala, kun aamulla ehtisi tehdä kaiken rästiin jääneen,ennen kuin on muuta tekemistä. Toisaalta taas parhaat keskustelut käydään yöllä. Kuten eilisiltana yöchätissä .

Aamulla olen toimintakykyinen n. viisi minuuttia herääisen jälkeen.

Skie kirjoitti: Haluaisin kyllä mielelläni olla aamuihminen, koska niissä varhaisen aamun tunneissa on vain oma tunnelmansa (minkä vuoksi olenkin yleensä hereillä vielä aamuyöllä). Ja muutenkin, jos alkaisi hommiin jo aamusta, tuntisi muutenkin olevansa tehokkaampi ihminen.

Olen miettinyt ihan samaa!

Ongelmanani on sängystä nouseminen. Pääsen kyllä ylös, jos siihen on joku pakottava meno, mutta muuten en nouse oikeastaan koskaan ylös silloin, kun herätyskello soi. On niin paljon helpompaa valvoa, kuin yrittää herätä aamulla. Iltaisin toki teen itselleni lupauksia, kuinka kerrankin olen selkärankainen ja nousen ylös heti. En kuitenkaan tunne itseäni juuri koskaan virkeäksi herätessäni. Minulla on ihan loistavat unenlahjat: pystyn nukkumaan lähes missä ja milloin vain, mutta se nukkuminen pitäisi myös saada katkaistuksi.

Tapsa kirjoitti: Jos on töitä tai luentoja tai jotain vastaavaa niin laitan herätyksen sen verran aikaisemmin että ehdin juuri nousta, pukeutua, syödä aamiaista kiireettä ja matkustaa tapahtumapaikalle myöhästymättä.

Tämä oli taktiikkani lukiossa. Kun jättää mahdollisimman vähän aikaa aamuun, ei tule torkutettua.

Skie kirjoitti: Ehdottomasti iltavirkku, vaikka lahjakkuuteni nukkua melkein milloin vain takaa myös sen, että vuorokausirytmin kääntäminen on aina aika helppoa.

Tämä. Selvisin kyllä kesällä töihin aamuviideltä alkavaan vuoroon ihan yhtä hyvin kuin vaikka ilta- tai yövuoroon, ja itse asiassa tykkäsin noista vuoroista jopa enemmän kuin aamuseitsemän vuoroista, mutta eihän se nyt herra jestas ole silti mikään ihmisen aika nousta ja mennä töihin. Tosin "selviämisestä" iso osa oli sitä, että olen suhteellisen toimintakykyinen myös melko vähillä unilla, vaikka kykenisinkin nukkumaan vaikka 10 tuntia joka yö ja ilman herätyskelloa en heräisi ikinä "järkevään" aikaan mihinkään.

Minullakin tuotteliainta aikaa ovat kuitenkin illat ja oikeastaan myös yöt siinä puolenyön molemminpuolin, ja esimerkiksi viime yönä järkeilin (saavuttuani opiskelupaikkakunnalle vasta puoli kahdeltatoista), että on helpompi ja nopeampi tehdä pelisuunnittelun viikkotehtävä yöllä kuin herätä aamulla ennen kahdeksaa sitä tekeään (dl oli tänään klo 10). Toisaalta olen kuitenkin mieluiten töissä päiväsaikaan, esim. 7-15 tai 9-17 kuin illalla, koska olen järkeillyt, että en halua "tuhlata" päivän luovinta aikaa eli iltoja ja etenkin iltayötä töissä istumiseen. Varmaan suurimman osan esseistä olen kirjoittanut iltaisin kymmenen jälkeen, ja kandin analyysiosion ja johtopäätökset viimeisenä yönä ennen palautuspäivää...

Skie kirjoitti: Haluaisin kyllä mielelläni olla aamuihminen, koska niissä varhaisen aamun tunneissa on vain oma tunnelmansa (minkä vuoksi olenkin yleensä hereillä vielä aamuyöllä). Ja muutenkin, jos alkaisi hommiin jo aamusta, tuntisi muutenkin olevansa tehokkaampi ihminen.

Tässä olikin tiivistetty myös hyvin suhteeni aamuheräämiseen ja aamuihmisyyteen.

Ehdottomasti aamuvirkku. Oli päivä mikä tahansa niin 6.30 herään ilman kelloa. Poikkeuksina on ollut 50 km kisan jälkeinen ja hong kongin valmistus leirin aikaero kiriminen.

Kisat yleensä starttaa aamusta joten ei oo tarvinnu opetella aamuihi aikast herätyst.

Illalla kuuluu nukkua! 10-11 on aikas maksimi miho pysyy hereil

Herätys: Kesällä luontaisesti noin klo 4.00, talvella 6.30. Sit jos voisin niin mun päivään kuuluis ehdottomasti päikkärit esim klo 10 viikonloppusin ja viikolla heti töitten jälkee pari kolme tuntia, koska klo 18-00 MUA EI NUKUTA. Mikä on ihan hirveetä! Vaikka ois jääny päikkärit välistä niin monesti menee niin, että väsymys tulee vasta klo 23. Poikkeuksena tähän on yleensä perjantai, jolloin lamppu sammuu viimeistään ysiltä

Kouluaamuisin nousen kello 6.30 ja nukkumaan menen viimeistään yheltätoista. Viikonloppuisin menen viimeistään kaheltatoista nukkumaan ja herään yleensä ennen yheksää.

Epäonnekseni olen pitkien yöunien tarvitsija – yleisesti ottaen 7-8 tunnin yöunet tarkoittavat koko päivän mittaista väsymystä, korkeampaa ahdistusta ja yleisesti tavallista rankempaa mt-oireilua. Hassu juttu sinällään, että sitten kun mennään alle 7 tunnin, mun keho menee johonkin tehospurttitilaan, joten 5-6 tunnin unilla pärjään kyllä loistavasti sen yhden päivän, mutta sitten on taas otettava kiinni tutuilla 9-10 tunnin unilla seuraavana yönä, tai seuraava päivä menee aivan plörinäksi. Viime vuosina olen onneksi ollut huomaavinani, että vaadittu unimäärä on droppaamassa kymmenestä tunnista kohti yhdeksää. Elättelen toiveita, että jonain päivänä jaksaisin arjen ongelmitta kahdeksalla tunnilla...

Luonnostaan mun unirytmini tuppaa asettumaan melko tasaisesti siihen, että nukahtaminen tapahtuu puolenyön ja yhden välillä ja herääminen yhdeksän ja kymmenen. Talvella lähempänä kymmentä, kesällä yhdeksää, riippuen myös siitä onko tullut nukahdettua 00:00 vai 1:30. Varhaiset aamut ovat mulle mahdollisia, mutta vaikeita – onnekseni elämässäni ei ole koskaan ollut tilannetta, jossa olisin joutunut nousemaan säännöllisesti ennen aamuseiskaa, vaan yleensä "varhainen" tarkoittaa mulle "ennen kahdeksaa", missä suhteessa olen kieltämättä etuoikeutettu. Jos herään kovin varhain, en pysty syömään aamiaista, ja näinä aamuina aivoilla kestää 2-3 tuntia herätä kunnolla – olen siis selkeästi iltaihmisempi kuin aamuihminen. Päivän parhaat työtuntini ovat iltapäivästä, tosin vähemmän aivotyötä vaativa mekaanisempi duuni onnistuu jo heti aamusta. Ideaalimaailmassa työpäiväni olisikin varmaan klo 12-20.

 Ageha post=68262 Hassu juttu sinällään, että sitten kun mennään alle 7 tunnin, mun keho menee johonkin tehospurttitilaan, joten 5-6 tunnin unilla pärjään kyllä loistavasti sen yhden päivän

Minulla tämä "tila" taas on ennemminkin sellaisten 2-3 tunnin unien jälkeen. Normaaliunet on noin 8h. Olen huomannut, että jos unet on noin 4-5h, aamu on paljon vaikeampi kuin noilla "pikaunilla". Toki noiden pikaunien jälkeen se tehokas vaihe kestää vain jonnekin alkuiltapäivään, jonka jälkeen tarvitsee päikkärit tai tulee aika pitkä ilta. Jos unet taas jostain syystä on +10h, tahtoo koko päivä mennä vähän pöhnässä. Optimi on sellaiset 7-9h.

Tässä hiljattain oli tilanne, jossa piti mennä ns. samoilla silmillä joku reilu 30h, mikä sekin onnistui yllättävän hyvin. Seuraavana iltana nukuin sitten parin tunnin päikkärit alkuillasta, joilla jaksoi sitten normaaleihin yöuniin asti. Ei tuota kyllä usein jaksa, mutta kertaluontoisena meni. 

En ole ollenkaan aamuihminen. Tarvitsenkin yleensä reilusti aikaa aamulla ennen kuin olen kunnolla toimintakykyinen. Vihaan kiirettä aamuisin ja mieluummin nukun pari tuntia vähemmän kunhan on reilusti aikaa aamulla ennen kuin pitää olla jossain. Kauhulla ajattelen ihmisiä, jotka heräävät 15min ennen kuin pitää olla paikassa X. 

Olen siis enemmän ilta- ja yöihminen, jolla tahtoo välillä nukkumaanmeno mennä vähän turhankin myöhään. Toisaalta kesäaikaan on ihan mukava herätä aikaisin aamulla, mutta harvemmin tulee niin kuitenkaan vapaaehtoisesti tehtyä. 

Elättelen toiveita, että vanhemmiten minusta tulisi aamuvirkku kuten eläkkeellä olevasta isäukosta, joka siinä viiden korvilla alkaa odotella, että milloinhan sitä kehtaisi nousta sängystä.