Kodin kasvit ja kukkaset

Mäntysuopaliuosta suihkupulloon. Laita myös vähän vettä, ettei ole liian paksua suuttimelle. Sitten suihkuttelet ruusut ja muut kirvoja kiinnostavat. Joudut tekemään tämän pari kertaa, mutta tulos on taattu. Se lious on niin emäksinen, että ne kirvat sulavat.

Kuvittelin toissa kevääseen asti perineeni äitini olemattoman viherpeukalon, kunnes sitten sain synttärilahjaksi ruukkuruusun jonka onnistuin pitämään hengissä pidempään kuin kaksi viikkoa. Se myös teki jatkuvasti uusia kukkia, yleensä niin että joka hetki ruukusta löytyi yksi täysillä kukkiva tai kuihtumassa oleva kukka ja yksi tai kaksi kehittyvää nuppua.

Myöhemmin sain äidiltäni tuparilahjaksi köynnöskasvin, jonka luulen olleen herttalyhty, ja sekin pysyi hengissä oikein mainiosti aina viime talveen asti, jolloin sekä ruusu että köynnöskasvi joutuivat kärsimään liiasta kuivuudesta eivätkä ne oikein ikinä toipuneet siitä. Elokuussa muutossani avustanut ystäväni painosti minut sitten heittämään nämä puolikuolleet ressukat pois. :( Nyt haaveilen uusien kasvien hankkimisesta, olen harkinnut mahdollisesti jotain nättiä mehikasvia. Myös uusi köynnöskasvi houkuttaisi, samoin ehkä uusi ruusukin.

Huoneeni ikkuna on itään päin joten valoa pitäisi olla tarjolla ihan kelvollisesti, mutta olen vähän huolissani huoneeni vetoisuudesta. Onko esimerkiksi ruusu miten herkkä vedolle?

Olen itsekin täysin onneton kasvien kanssa, yleensä tapan ne kaikki, ja kerran jopa kastelin kuollutta kukkaa kun en tajunnut sen heittäneen henkensä.

Ainakin meillä ruusu on sietänyt vetoisella ikkunalla olemista, ja ymmärtääkseni ne voi kaikki viedä uloskin. Ehkä ruusulle tekisi jopa hyvää talvehtia parvekkeella? En tiedä. Ruusuista olen kuitenkin ymmärtänyt, että niiden pitäminen hengissä voi olla hiukan hankalaa. Kuten tuosta Hiistunkin kommentista näkee, lisäksi niihin tulee helposti ötököitä. Erään ikävän tapauksen jälkeen en ole uskaltanut viedä kaupasta ostettua ruusua muiden herkkien kasvien lähelle ennen kuin olen varma, ettei sen päällä ala vaellella seittiä tekeviä pieniä pisteitä. Niistä ei koskaan päästy eroon edes upottamalla ruusu ruukkuineen toistuvasti mäntysuopaliuokseen. Ehkä olisi pitänyt tehdä vielä se yksi liuos. No, myönnettäköön... se ruusu säilyi hengissä ja alkoi tehdä uusia lehtiä heti, kun punkit oli saatu hetkeksi häädettyä.

Mehikasvien lisäksi aika pomminvarmoja kasveja ovat ainakin anopinkieli ja rönsylilja, joista viimeksi mainittu tekee helposti rönsyjä, jos sen pitää tarpeeksi pienessä ruukussa. Ne näyttävät kivoilta roikkuessaan esimerkiksi hyllyn päältä tai amppelista. Rönsyistä saa myös kasvatettua kätevästi vaikka armeijan uusia rönsyliljoja. Kovin kovasta kuumuudesta kumpikaan ei pidä, mutta hengiltä niitä on vaikeaa (ellei jopa mahdotonta?) saada. Kuukaudeksi ilman vettä jättäminen ei ole tappanut omiani, ei myöskään ikkunalaudalla kärähtäminen.

En ole ikinä pitänyt itseäni erityisen viherkasvi-intoilijana, mutta nyt minulla on kaksi kasvia, joita kutsun lapsikseni, joten tilanne on ehkä muuttunut... Vanhempi heistä on reilun vuoden ikäinen kaktus nimeltään Lin-Manuel, jonka sain ystävältäni synttärilahjaksi. Kaktus on hujahtanut pienestä pallosta jo sormiani pidemmäksi ja joutui (/pääsi) siirtymään jo isompaan ruukkuunkin, eli jotain olen tehnyt oikein. Toinen lapseni on kotikodin pistokkaasta kasvava anopinhammas Lafayette, jonka sain mukaani muuttaessani omilleni. Sekin on toistaiseksi vielä hengissä, ja näyttäisi tekevän uutta lehteä. Vähän vaan jännittää, miten Lafayette pärjää joululoman ajan, kun en ole sitä viikottain kastelemassa.

(Miten niin minulla on pakkomielle Hamilton-musikaaliin?)

Jokin aika sitten istutin muutaman palsamin siemenen. Nyt ne jo pukkaavat innolla lisää lehteä. Äiti osti ne siemenet Aleksis Kiven synnyinkodin museokaupasta, joten kai se niiden kasvatuksen salaisuus on vain... rakkaus.

Lepää rauhassa, Aleksis Kivi!

P.S. Pääsiäisen kunniaksi istutin myös ohraa. Mutta sen kohtalo on vielä kysymysmerkki, istutukseni näyttää jotenkin epäilyttävältä.

Edellisen vastaukseni jälkeen olen suorastaan riehaantunut: kodissani asustaa tällä hetkellä kolmetoista huonekasvia, mukaanlukien tomaatti. :D Meillä ei ole parveketta, mutta kolmisen vuotta sitten tuttu kasvatti taimia ja kyseli haluaisiko joku, ja minähän halusin. Ihan kiitettävän hyvin mulla on taimesta kasvatetut tomaatit sisätiloissakin viihtyneet, ekana vuonna läntisen ja kahtena seuraavana vuonna itäisen ikkunan edessä, yleensä ruukku työpöydälle nostettuna valon maksimoimiseksi. Vaihdan yleensä isompaan ruukkuun 2-3 kertaa kevään aikana, hommasin plantagenista isoimman muoviruukun minkä löysin johon sitten tomaattini kasvattelen. Tämänvuotinen tekee kukkia ja raakileita vieläkin, tosin viimeistään jouluun mennessä täytyy ehkä suoda sille armonisku biojätteeseen viennin muodossa. Tyypillisesti nämä työpöytätomaattini ovat kyllä kukkineet aivan viime hetkiin asti, jossain vaiheessa talvea vaan kasvi alkaa näyttää muuten niin kärsivältä ettei kestä katsoa. Tomaatteja voisi ilmeisesti talvettaakin, mutten ole toistaiseksi löytänyt moiseen motivaatiota.

Yleisesti kasvini tuntuvat olevan enemmän elinvoimaisia kuin nättejä: jos panostusta ja jaksamista riittäisi, niistä ehkä saisi nättejäkin, mutta monet kasvavat vauhdilla mutta samalla pudottelevat hirveästi lehtiä tai kasvavat todella rujoihin muotoihin. Toinen kirjonokkosistani on todella pitkä, mutta lehtiä (jotka ovatkin sitten isoja ja kauniita) siinä on vain ylimmässä neljänneksessä vartta. Toinen taas on suoranainen pensas jo, mutta jatkuvasti tuntuu kellastuttavan ja lakastuttavan vähintään yhtä, yleensä useampaa oksaa. Toisaalta tämä toinen yksilö on myös kukkinut monesti, joten kaipa se on ihan onnellinen tuollaisena vapaana itsenään...

Palmuvehka ja enkelinsiipi sen sijaan eivät ole kauhean innolla lähteneet kasvuun, ja olen vähän huolissani niiden hoidosta. Palmuvehkassa syypäänä saattaa olla liian vähäinen valo ja liikakastelu, mutta enkelinsiivestä en oikein tiedä mikä sillä on. Pitäisi varmaan testata auttaisiko isompi ruukku...

Pitää edelliseen viestiini lisätä että ilmeisesti rönsyliljankin voi tappaa! Silti, ne ovat yksi varmimmista valinnoista jos ei kasvia ehdi tai jaksa hoitaa kunnolla. Ja näyttäviäkin vielä, erityisesti jos niitä on paljon ja ne saa roikkumaan jostain.

Aina joskus näkee kuvia kiehtovista olohuone- tai parvekepuutarhoista ja tulee hirveä kateus että kun vain saisi sellaisen itsekin, mutta minun hoidollani siitä ei tulisi kyllä mitään. Osa kasveista vaatii kuitenkin paljon paneutumista ja hoitamista. Katselen aina kateudella myös viherseiniä ja pohdin josko sellaiset alkaisivat yleistyä kodeissakin, mutta eivät nekään taida ihan hoidotta pärjätä... Ehkä jos hankkisi rönsyliljoille jonkinlaiset pidikkeen niin että niitä saisi useamman kappaleen omissa ruukuissaan seinälle...

Rönsylilja meiltä kotoa itse asiassa puuttuu! Semmoinen voisi kyllä olla todella soma. Roikkuvia kasveja olen harkinnut, ne olisivat todella nättejä mutta niiden kasteleminen mietityttää. Meillä nimittäin kasvien kastelutiheys on suoraan riippuvainen siitä, kuinka helposti yletettävässä paikassa ruukku on... Pelkään, että jos hirveällä vaivalla jonkun amppelivirityksen kyhäisin, kasviparat sitten vain kituisivat niissä kuoliaiksi kun muistaisin korkeintaan välillä vähän suihkauttaa niitä suihkupullolla ohi mennessäni.

Tunnistan kyllä itsessänikin tuon kytyn mainitseman viherseinäkateuden, onhan ne nyt kertakaikkisen komeita. Rönsyliljaseinä kuulostaa itse asiassa melkoisen toteutettavalta kotiversiolta sellaisesta!

Vähintään rönsyliljan voi laittaa hyllyn päälle, pääseehän se siinäkin valumaan ihan kiitettävästi. Olen kuullut että kokovihreä versio olisi kirjavaa kestävämpi, mutta en tiedä pitääkö se paikkansa. Ne kirjavat ovat joka tapauksessa nättejä!

Sain tässä jokin aika sitten tuttavalta peikonlehden pistokkaan, ja nyt sitten innokkaasti odotan juurten kasvavan tarpeeksi, että sen voisi istuttaa. Hyvin on toistaiseksi näyttänyt viihtyvän ikkunalaudalla. Sain samalla myös parin juorun pistokkaat, joten lähitulevaisuudessa on useampikin istutushomma. Muutenkin pitäisi siirrellä useita kasveja isompiin ruukkuihin, ja laittaa parille kasville tuoreet mullat.

Lopulta koko talven yli työpöydälläni selvinnyt tomaatti on saanut valmiiksi kevään ensimmäiset tomaatit, mikä on aika vinhaa.

Pitäisi näköjään kirjoittaa useamminkin Risingille asioista, joita olen aikeissa tehdä – prokrastinoituani ikuisuuksia juorupistokkaideni ruukuttamista, laitoin ne ruukkuihin heti tänään kun eilen kirjoitin asiasta tuohon ylemmäs.  Istutin samalla myös peikonlehden, sillä totesin tänään että sen juurista työntyy juuria ja päättelin, että tämän täytyy olla hyvä merkki. Siirsin samalla myös pari muuta kasvia hiukan isompiin ruukkuihin.  Kotiin tuli paljon kivemman näköistä, kun sai kaikki kasvit epämääräisistä ikkunalasipurkeista ruukkuihin ja kodin erinäisiä tasoja koristamaan. Peikonlehti sai kunniapaikan työpöydältäni, vastakkaiselta laidalta tomaattiini nähden.

Minäkin olen aloittanut hieman kesään valmistautumisen kasvien osalta. Viime kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa kasvattaa parvekkeella avomaakurkkuja ja ne onnistuivatkin melko hyvin, joten olen kylvänyt nyt uudet taimet tälle kesälle. Uutena kokeiluna kylvin myös nyt itse parveketomaatit, saapa nähdä miten niiden kanssa käy, ainakin osa kylvöistä on alkanut nyt itämään ja oleskelevat keittiön pöydällä, joka lienee asunnon valoisin paikka. Iltaisin käytämme lisävalona kasvivaloa jokusen tunnin taimille. Varasuunnitelmana on käydä hakemassa taimet myöhemmin kaupasta, mikäli tämä kokeilu menee puihin. Elättelen kuitenkin toivoa, että nämä taimet lähtisivät kunnon kasvuun. Viime vuonna ostin tomaatin taimet Prismasta ja olin jokseenkin pettynyt sadon määrään aiempiin puutarhalta ostettujen taimien sijasta.

Lisäksi ostan yleensä ainakin yhden parvekekukan kesäksi. Viime vuonna päädyin maljaköynnökseen, jota olin ihaillut pitkän aikaan. Valitettavasti kukka toi mukanaan lauman kirvoja ja koko kesä meni mäntysuopaa päivittäin suihkutellessa. Onneksi kirvat sentään pysyivät poissa kurkuista ja tomaateista. Ajattelin, että voisin kuitenkin katsastaa josko köynnös kasvaisi vielä tänä kesänä - vaikka onkin ollut koko talven lasitetulla parvekkeella - mutta kävin juuri googlettamassa kirvoista ja ikäväkseni huomasin, että kirvan munat talvehtivat, joten aion kiikuttaa köynnöksen pois heti kun ilmat sallivat aloittaa parvekkeen kesäkuntoon siivouksen, Minkähän kukan sitä hankkisi sitten tälle kesälle, kirvoja kun en halua enää lisää...

^Jos köynnöskasvit parvekkeella kiinnostavat, mulla on muuten ruusupapujen papuja joita voin postitella jos on niiden kasvatukseen intressejä. Ainakaan ei ole kirvavaaraa jos itse kasvattelee pavusta asti.  Luulen, että nuo meillä lojuvat ovat kukinnoiltaan valkoisia ja punaisia (erotan kyllä ne toisistaan, mutten ole aivan varma mitä värejä niistä tulee). Meillä kun ei ole itsellämme parveketta missä niitä kasvattaa – mummo aikanaan lykkäsi mukaan joko kasvatettavaksi tai syötäväksi mutta tuolla ne ovat lojuneet kuivina rasioissaan nyt parin vuoden ajan jo. En kyllä itse asiassa tiedä pavuista idättämisestä senkään vertaa, että tietäisin pitääkö pavut iskeä maahan heti vai kasvavatko ne ihan hyvin muutaman vuoden odottelun jälkeenkin.

Kiitos Ageha tarjouksesta. Ruusupapu on minulle melko vieras tapaus ja tällä hetkellä parvekkeeni on vallanneet nuo tomaatit ja kurkut. Kurkkujen taimet vaikuttavat tällä hetkellä lupaavilta - tomaatit ovat edelleen kysymysmerkki, mutta ovat nyt lähteneet jonkinlaiseen kasvuun, kun vaihdoin niille isommat ruukut. Jään odottelemaan...

Tuntui muuten lähes henkilökohtaiselta loukkaukselta, kun noin kuukauden reissun jälkeen kotiin palatessa kasvit olivat paremmassa kunnossa kuin ne yleensä meillä ovat, kaikesta hellästä hoivastani huolimatta. Ystävä kävi niitä kastelemassa kerran viikossa, myös ne kasvit joita hoito-ohjeiden mukaan pitäisi kastella parin päivän välein. Lähdettiin reissuun sillä asenteella että ne kasvit selviää jotka ovat selvitäkseen, ja sitten ne olikin kaikki täydessä kukoistuksessa. Tästä voisi tietysti päätellä kasveille olevan tärkeämpää kastelun säännöllisyys kuin tiheys. Toivoisin voivani sanoa ottaneeni opikseni, mutta en ikinä millään muista milloin kasvit on viimeksi kasteltu, ja tuolla taas kirjonokkonen nuokkuu uhkaavan näköisesti...

Ageha post=68167 kirjoitti:

Mulla alkaa olla jo klassikkotilanne, että joku kasveista on kasvattanut viikon poissaoloni jälkeen kokonaisen uuden oksan. Toki nyt muutenkin elelevät kohtuullisesti niin, että kastelen kun muistan ja välillä uhkailen, että pääsevät biojätteisiin jos kehtaavat alkaa nuupahtamaan.

Olen monet kasvit tappanut nimen omaan liikakastelulla. Taitaa olla parempi, kun unohtaa vaan kastella ja kastelee sitten kun alkaa nuupahtaa.  ​​​​​​

Ainoa huonekasvi meillä on tällä hetkellä joulutähti, joka on sinnitellyt ihmeen hyvin viime joulusta tuolla em. taktiikalla. On vielä jopa punaisia lehtiä jäljellä.  ​​